Jos analysoidaan vaalikampanjoita niiden sisällön ja vaalibudjettien valossa, niin oma vanhan mainosmiehen kokemukseen perustuva kantani on aika tyly: sisällöt ratkaisivat; budjettien kokoeroilla ei ollut yhtään mitääm merkitystä.
Perustelen hieman.
Kansa ottaa vaaleissa aina kantaa siihen, mitä puolueet vaaliohjelmissaan lupaavat ja mitä ne mainonnassaan sanovat. Tämä on hyvin ratkaisevaa. Jokaisella oli aika isot budjetit, joten mainonta ja kampanjat ylittivät kaikki huomioarvokynnykset, eli mainokset nähtiin ja lupaukset tulivat ihmisille tutuiksi.
Raha ei siis ratkaissut mitään vaan sisältö.
Kepun mainonnan sisältö oli hyvin neutraali, turvallinen ja oikeastaan hyvin mitäänsanomaton. Se ei juurikaan vedonnut liikkuviin äänestäjiin ja niinpä kepun kannatus putosikin.
SDP:n kampanja oli ainakin minusta melko luotaantyöntävä, vastakkainasetteluja korostava. lisäksi koettiin suurta ristiriitaa sen välillä, mitä SDP oli vallassa ollessaan tehnyt ja mitä se vaalien alla alkoi puhua.
Kokoomuksen kampanja oli johdonmukaisesti tulaveisuuteen suuntautuva ja työllisyyden merkitystä korostava, ei niin selvästi omien kannattajien etua ajava kuin kepulla ja SDP:llä.
Niinpä vaalituloksesta tuli se, mikä siitä tuli, mihin ei tippaakaan vaikuttanut se oliko jollain puolueella muutama sata tuhatta enemmän tai vähemmän Sukarin tai ay-jengin rahaa.
Olin muuten pudottaa leukani eilen, kun uutisista vasta näin, miten hölmöksi Urpilainen oli tv:n ykkösaamussa heittäytynyt. Itse asiassa petyin, koska ei tuollaisesta pimusta ole pääministeriksi eikä muuksikaan ministeriksi, joka väittää, että vaalituloksia ja hallituksia tehdään sillä, että jotkut Sukarit antavat muutaman sata tuhatta kepulle.
On tämä aika noloa demareille, en muuta sano.
-Jäbä
Perustelen hieman.
Kansa ottaa vaaleissa aina kantaa siihen, mitä puolueet vaaliohjelmissaan lupaavat ja mitä ne mainonnassaan sanovat. Tämä on hyvin ratkaisevaa. Jokaisella oli aika isot budjetit, joten mainonta ja kampanjat ylittivät kaikki huomioarvokynnykset, eli mainokset nähtiin ja lupaukset tulivat ihmisille tutuiksi.
Raha ei siis ratkaissut mitään vaan sisältö.
Kepun mainonnan sisältö oli hyvin neutraali, turvallinen ja oikeastaan hyvin mitäänsanomaton. Se ei juurikaan vedonnut liikkuviin äänestäjiin ja niinpä kepun kannatus putosikin.
SDP:n kampanja oli ainakin minusta melko luotaantyöntävä, vastakkainasetteluja korostava. lisäksi koettiin suurta ristiriitaa sen välillä, mitä SDP oli vallassa ollessaan tehnyt ja mitä se vaalien alla alkoi puhua.
Kokoomuksen kampanja oli johdonmukaisesti tulaveisuuteen suuntautuva ja työllisyyden merkitystä korostava, ei niin selvästi omien kannattajien etua ajava kuin kepulla ja SDP:llä.
Niinpä vaalituloksesta tuli se, mikä siitä tuli, mihin ei tippaakaan vaikuttanut se oliko jollain puolueella muutama sata tuhatta enemmän tai vähemmän Sukarin tai ay-jengin rahaa.
Olin muuten pudottaa leukani eilen, kun uutisista vasta näin, miten hölmöksi Urpilainen oli tv:n ykkösaamussa heittäytynyt. Itse asiassa petyin, koska ei tuollaisesta pimusta ole pääministeriksi eikä muuksikaan ministeriksi, joka väittää, että vaalituloksia ja hallituksia tehdään sillä, että jotkut Sukarit antavat muutaman sata tuhatta kepulle.
On tämä aika noloa demareille, en muuta sano.
-Jäbä
Vastaukset 18
Vanhimmat
Talkooporukat tulevat vielä pesemään pääomapiirien maksamat politiikantekijät. Tällaista otetta kaipaisin vasemmistonkin johdolta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009092010280801_uu.shtml
"
Kepun mainonnan sisältö oli hyvin neutraali, turvallinen ja oikeastaan hyvin mitäänsanomaton. Se ei juurikaan vedonnut liikkuviin äänestäjiin ja niinpä kepun kannatus putosikin"
Keskustan vaalisanoma oli todellakin vanhanaikainen. Se oli konkreettinen. Siinä oli asiasisältö ja selvä sanoma. Äänestäjät antovat sille ohjelmalle vankan mandaatin. Se mandaatti tuli myös hallitusohjelmaan. Ja se ohjelma on toteutettu.
Kokoomuksen osalta kampanja oli pelkästään mielikuvamarkkinointia, ilman mitään konkretiaa. Siinä ei oikeastaan ollut yhtään konkreettista asiaa joka luvattiin toteuttaa vaalikaudenaikana. Jos siksi ei katsota kampanjaa Sari- sairaanhoitajan palkankorotuksesta. Siihen ei vain eduskunnalla ole mitään sanomista. Eli silläkin Kokoomus lähinnä harhautti äänestäjiä. minusta Kokoomuksen kampanja oli lähinnä vitsi. Mutta tehokas sellainen , täytyy myöntää. Aika kova riski mutta onnittelut Kokoomukselle että sillä voitti. Se ei olut kuitenkaan Kokoomuksen ansiota vaan mainostoimiston. Täytyy myöntää että Kokoomus on löytänyt parhaan mainostoimiston mitä Suopmessa on tarjolla. onnittelut myös siitä.
SDP:n osalta ole täysin samaa mieltä kanssasi.
budjetit. Kokoomus ja keskusta käyttivät "vain" 1.2 miljoonaa enemmän kuin SDP:
Keskusta 51 2,48 milj € 48 555 €/edustaja
Kokoomus 50 2,46 milj € 49 278 €/edustaja
SDP 45 1,37 milj € 30 462 €/edustaja
Minä en pysty varmasti arvioimaan, mikä vaalituloksen kulloinkin ratkaisee. Voin sanoa vain omalta kohdaltani varmasti sen, että mainonnalle ei ole mitään merkitystä. Se taas johtuu siitä, että olen kiinnostunut politiikasta ja poliittisista kysymyksistä, mik tarkoittaa sitä, että janoan sitä koskevaa tietoa eri puolelta.
Mutta toisessa päässä ovat sitten sellaiset äänestäjät, jotka seuraavat politiikkaa hyvin vähän. Heihin mielikuvapolitikointi ja päivän sisäänheittotarjoukset saattavat hyvinkin tehota. Epäilen, että nykypäivänäkin tällaisia äänestäjiä on varsin paljon.
Tietysti olisi mukavaa, jos olisit oikeassa siinä, että politiikan sisältö ratkaisee eikä mainontaan käytetty raha tai ylipäänsä mainonta, joka ratsastaa mielikuvilla. Minun on kuitenkin vaikea uskoa tähän. Jos rahalla ei olisi merkitystä, jokainen puolue voisi tehdä halvan mutta omasta mielstään hyvän ja äänestäjiin tehoavan mainoskampanjan. Puolueet kuitenkin näyttävät uskovan, että rahalla saa laatua ja ennen kaikkea toistoa ja näkyvyyttä. Hyvästäkään mainoksesta ei nimittäin ole hyötyä, jos se jää näkymättä. Siksi Kokoomuskin kai päätti keskittää paljon varoja tv-mainontaan.
Rahan antajat puolestaan näyttävät uskovan siihen, että raha ratkaisee. Merisalo, Saunamäki ja kumppanithan ovat sanoneet, että he tekivät isänmaallisen teon, mitä se sitten mahtaa tarkoittaakaan. He halusivat Suomeen ns. porvarihallituksen ja sen myös saivat. Rahalla siis nimenomaan antajan näkökulmasta tähdättiin tiettyyn lopputulokseen, porvarihallitukseen. Ainakin aidan sillä puolen uskottiin rahan voimaan.
Urpilainen ei muuten ole suinkaan ainoa, joka epäilee, että vaalitulos ja hallituskokoonpano ostettiin rahalla. Itse asiassa tällainen epäilys on jo kuukausia aiemmin esitetty hallituspuolueiden sisältä. Sellaista ovat nimittäin puhuneet Vihreiden europarlamentaarikot Heidi Hautala ja Satu Hassi. Onko se sitten kovin suuri ihme, jos oppsitiosta peesataan näkemystä, johon osa hallituspuolueiden edustajistakin näkyy uskovan.
Raha mahdollistaa olisi ehkä oikeampi.
Ostaminen tarkoittaa että porvaripuolueet ovat maksaneet äänest'jille äänistä. Sitä ei ole tapahtunut joten ei voi puhua ostamisesta.
Ehkä rahalla mahdollistettiin kovalla kampanjoinnilla. Joka tapauksessa tavoite tuli saavutettua. Rahalla oli selvästi merkitystä, mkutta trakoitti see myös rahan lisäksi jotakin muu7takin. edes kohtuullista vaaliohjelmaa, joko asiapohjalta ati mielikuvissa.
Kun Kokoomus lupasi tuntuvaa ja reilua palkakorotusta koulutetuille mutta matalapalkkaisille naisvaltaisille aloille, tämä kyllä aika lailla lähenteli äänten ostoa. Edes vasemmistopuolueet eivät ole tähän asti luvanneet kellekään palkankorotuksia, vaan pyrkineet yleisesti edistämään palkansaajamyönteistä politiikkaa.
Rahan lisäksi tarvitaan toki muutakin ja ennen kaikkea sitä muuta. Huonoa sisältöä ei saa mitenkään rahallakaan hyväksi. Juju on kuitenkin siinä, että rahalla voi palkata ensin niitä sisällöntuottajia ja sitten kun paketti on valmis, sillä saa toistoa. Kokoomus on onnistunut tuotteistamaan sanomansa erinomaisesti ja toistanut sen riittävän usein.
On myös niin, että aika on tietyllä tapaa kypsä sille sanomalle, jota Kokoomus tuottaa. Elämme indidualismin ja materialismin aikakautta. Kokoomus on onnistunut luomaan näistä sellaisen paketin, joka kiinnostaa tämän päiviän ihmistä. Olemme saavuttaneet ainakin näennäisen turvatun tason ympärillämme, jolloin tulee enemmän sosiaalista tilausta yksilöllisyyden ja menestyksen hyväksi sosiaalisen turvallisuuden kustannuksella. Aina kun ajat vaikeutuvat ja tulee sosiaalista turvattomuutta näkyviin, vasemiston kannatus lisääntyy. Tässä mielessä seuraavien vaalien edusaika tulee olemaan mielenkiintoinen koetinkivi. Työttömyys tulee lisääntymään, julkisen vallan menokehykset tiukentuvat ja palveluja joudutaan karsimaan. Tällaisessa tilanteessa huonompiosaiset ovat yleensä aktivoituneet äänestyskopeilla. Saa nähdä miten seuraavissa vaaleissa käy. Edusajan odotukset ovat kyllä otollisia vasemmiston uudelle nousulle. Tässä kohdin Soinin puolue pitäisi lukea myös vasemmistoon, niin paljon siinä on huono-osaisuuteen liittyviä teemoja ja vasemmistolaista retoriikkaa.
Jostakin "laatumainonnasta", sellaista ei olekaan, lauloihan jo aikoinaa Irvinkin, "raha ratkaisee", sillä naukuvalla äänellään. Samalla naukuvalla äänellään ja rahoillaan tehtiin myöskin Vanhasen ensimäinen Hallitus. Jo se ensimäinen oli puhtaasti Sukarin ja Kolmosen, rahoilla tehty"kaavoitushallitus" .
On huvittavaa seurata, kun kerrotte muka poliittisesta moraalist, jota ei koskaan eikä missään, poliittisessa mielessä koskaan ollut tai noudatettu. Tässä vaalirahoituksessa sekin tulee selvästi ilmi. Ja saatte olla varmoja, että ketään ei tulla näistä rahoituksista rankaisemaan, koska silloin koko Eduskunta väki pitäisi haastaa lakitupaan.
Ja nyt tullaan äkkiä valmistamaan laki, joka vapauttaa Kansanedustajamme kaikesta vastuusta, nyt nähdään, että kerrankin Eduskunta toimii, tämä laki tulee voimaan ensi tilassa, saatepa vaan nähdä, turhaan nuo muutamat edustajat Juha Miedon tavoin, makselsvat noita lahjoitusvarojaan takaisin.
Keskusta ei vielä luvannut maksaa mitään, siellä on nyt pantu omat lakimiehet tyskentelemään korkeapaineella, miten pulmasta päästäisiin ilman rahojen palautusta. Siinä ryhmässä on kyllä maamme kieroin j sutkein tuomarikunta, kyllä konstit siinäporukassa löytyvät, kyllä näin on näreet.
Tunnen yhden kepulaisen tuomarin ja kierompaa paskiaista saa kyllä hakea. Hankkii kieroilemalla kuitenkin niin hyvin, että meno politiikkaan mukaan ei kiinnosta.
Onko Lapualainen
Vanhaselle ja hänen huonomuistiselle hallitukselleen. Nyt meni kuppi nurin!
En jaksa uskoa sitä väitettä, että mainonnalla voi ostaa äänestäjien sielut poliittisiin tarkoitusperiin Suomessa, köyhissä maissa se saattaa onnistua jakamalla suoraan äänestäjille almuja äänestyspaikoilla.
Peruslelen omia epäilyjä siihen ajatukseen, koska SDP:n julkinen tuki on noin 7 miljoonaa euroa, ammattiyhdistysliikkeiltä saama tuki 450 000 euroa, erilaisten yhdistysten, sekä säätiöitten kautta saamaa tukea on mahdoton edes arvioida, koska ne ovat salattu ja he itse tietävät todellisen tuen määrän.
Valtavasta rahoituksesta huolimatta SDP:n kannatus kaikissa viime vaaleissa on mennyt alamäkeä kiihtyvällä vauhdilla, eli täysin päinvastaiseen suuntaan kuin mitä mittavalla rahoituksella olisi pitänyt saada.
Yleensä suuri vaalitappio merkitsee väistämättä siirtymistä oppositioon, joka oli SDP:lle luonnollinen olotila, jota Urpilaisen on turha väittää rahalla ostetuksi vaan ainoastaan kansalaisten tahdon mukaisesti vilttiketjuun siirtymisen vaihtoehdoksi.
Oman arvioni mukaan vasemmiston kannatus hiipuu sitä mukaa kun ihmisten elintaso kasvaa ja huomaavat samalla porvarillisen aatemaailman hyvät puolet, jossa itse ansaittua hyvinvointia ei haluta jakaa pakolla sosialistisen tasa-arvon alttarille, joka tunnetusti vie kaiken.
Haalarikansan osuus väestöstä pienenee edelleen ja parinteinen vanhakantainen työläisväestöön leimautuminen koetaan modernissa yhteiskunnassa jo häpeäksi. Tästä johtuen porvallisen aatemaailman vapaa ihmisläheisyys ja omistusoikeuden vaaliminen kasvattaa edelleen kannatusta niiden ihmisten parissa, jotka omalla työllään pyrkivät edesauttamaan hyvinvoinnin kasvua henkilökohtaisesti kuin myös huolehtimaan tasapuolisesta ja oikeudenmukaisuutta noudattaen kaikista yhteiskunnan eri tarpeista.
Keskusta ja Kokoomus ovat ainoat yleispuolueet, jotka kykenevät tasapauolisesti ajamaan maamme hyvinvoinnin kehittymistä ja samalla huolehtimaan vahvasta valtion taloudenhoidosta, jolla viime kädessä sitten huolehditaan hyvistä palveluista maassamme. Valitettavasti SDP:sta on muodostunut yhden asian liike, ammattiyhdistysliikkeen poliittinen siipi, joka vastustaa kaikkea muuta paitsi lakkoja. Poliittisille puolueille ei ole tapana ollut ennen Urpilaisen tuloa sdp:n puheenjohtajaksi yllyttää ketään yleislakkoon tai järjestää poliittisia työnseisauksia, kuten sdp:n vaalirahoittaja JHL järjesti antaakseen pontta sdp:n oppositiotyölle.
Voidaankin hyvällä syyllä sanoa sdp:n olevan häpeän pilkku suomalaisessa demokratiassa, jota kehitystä havaitiin aikaisemmin joskus 1918-luvulla katkeroituneen sdp:n seurauksena.
Länsimaisissa demokratioissa tulontasausajattelu on hyvin yleistä. Sitä ei kutsuta sosialismiksi, koska sosialismilla ymmärretään enemmän valtiojohtoisuutta ja sitä, että tuotantovälineet siirretään valtion omistukseen. Tulontasaus perustuukin enemmän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tavoitteluun.
Osoitat kirjoituksellasi, ettet tunne sosiaalista todellisuutta. Elät osin jossain tämän maailman ulkopuolella, kun pysty välttämään köyhyyden ja kurjuuden näkemistä. Toinen mahdollisuus on se, että ummistat silmäsi aktiivisesti sellaiselta todellisuudelta. Leipäjonot, vanhusten hoito, nuorten perheiden kasvavat päihdeongelmat ja niihin liittyvien lasten huostaanottojen kasvu, työttömyyden ahdistamat velalliset ja pienten eläkkeiden varassa elävät ovat sinulle esimerkkejä yleisestä elintason noususta - niinkö?
Kepu on ollut puoilueistamme vahvasti tulonjakopuolue. Maataous- ja aluetuet ovatkin hyvin selkeitä tulonsiirtoja. Tällainen politiikka on hyvin vahvaa edelleen Kepun ytimessä.
Väite siitä, että vasemmiston kannatus hiipuisi väistämättä elintason kasvaessa, ei pidä oikein paikkaansa elävän todellisuuden kanssa. Vasta maailman yhdessä vauraimmassa maassa eli Norjassa käytiin vaalit ja siellä hallituksen johtava puolue eli työväenpuolue sai edelleen suurimman kannatuksen. Norjassa jos missä elintaso on noussut, mutta se ei ole silti johtanut poliittisen oikeiston voittoon. Olisi ehkä hyvä miettiä syitä tällaiselle. Myös Ruotsissa sosiaalidemokraattinen puolue on pysynyt erittäin vahvana koko sodan jälkeisen taloudellisin nousun. Nyt sen kannatus on vähän pienempää, mutta edelleen se on Ruotsin suurin puolue. Nämä pohjoismaiset esimerkit ei ehkä lupaa kuitenkaan kovin huonoa SDP:lle. Sen sijaan Kepua vastaavien puolueiden kannatus näissä pohjoisissa veljesmaissa on 5-10 prosentin luokkaa. Siinä on hyvä peili meidänkin Kepulle katsoa tulevaan.
SDP:n kannatus on meillä Suomessakin taloudellisen kasvun vuosina mittavaa. Puolue on ollut monasti maan suurin puolue. 1980-luvun alusta tähän päivään eli noin 30-vuotisen ajanjakson kansa on valinnut meille presidentin SDP:n ehdokkaista. Näitä on ollut kolme peräjälkeen. Tarkoittanet sitten kai sitä, että yli puolet meistä suomalaisista on ollut jonkinlaisia häpeäpilkkuja, kun olemme antaneet näin mittavasti ääniä demarien ehdokkaille.
Hyvä esimerkki häpeäpilkkukansasta oli varmaan se, kun kansalaiset kimpaantuivat joukolla hallituksen suunnitelmista nostaa eläkeikää noin vain. Tässäkin SDP villitsi tähän kansaa, mutta niinhän siinä sitten kävi, että hallitus joutui perääntymään kansan edessä. Se joutuukin nyt miettimään työurien pidentämistä eläkeiän noston sijasta.
Länsimaisissa demokratioissa tulontasausajattelu on hyvin yleistä ja Suomessa sitä on ajettu sisään porvaripuolueiden tuella demokraattisin keinoin.
Tästä hyvänä esimerkkinä ovat maakuntien tulontasauspolitiikka aluepolliitisin keinoin, teollisuuden edellytyksiin toimia kilpailukykyisesti maakunnissa, aluekeskusten kehittämiseen, sekä taata osittain maatalouden ansiokehitys vastaamaan muiden ammattiryhmien ansiotasoa.
Henkilökohtaisesti sillä ei ole väliä ovatko omat silmäni suljettu näkemästä ympärillä olevaa köyhyyttä, asioista päättämässä olleet sosialidemokraatit ovat tehneet sen jatkuvasti pitkän ja ansiokkaan hallituskautensa aikana säännöllisesti. Näyttäisi vieläpä siltä, että köyhyys ja kurjuus rehottaa siellä eniten missä demarit pitävät valtaa.
Yleensäkin köyhyys ja kurjuus johtuu henkilöiden omasta syystä, laiskuus, epäsäännölliset elämäntavat, päiheet, holtiton velkaantuminen jne. Syytämällä rahaa tähän kansanosaan taatan vain ilmiön jatkuminen maailman tappiin asti.
Tuloerojen kasvu on mielenkiintoinen ilmiö ilman tarkempaa analyysiä. Suomessahan amattiliitot ovat aina olleet pääroolissa ansiokehityksen suhteen. Vahvat liitot ovat repäiseet mittavan kuilun matalapalkkaliitojen työntekijöihin verraten ja hallituksilla ei tässä maassa ole niiden syntyyn ollut tarjota mitään vaihtoehtoa estää syntynyt repeämä. Tuloerot ovat käytännössä AY-liikkeen aikaansaanos, josta ei voi muita syyttää.
Vapaassa markkinataloudessa toimivien yritysten ja yritysjohtajien ansiotaso on heidän itsensä luoman ansiotason saavutus, jota ei voida mitenkään poliittisin perustein säädellä. Verotuksessa on noudatettava kilpailijamaiden vastaavaa käytäntöä, muutoin työpaikat siirtyy sinne missä verotuskohtelu suosii kilpailun edellyttämää tasoa.
Väite siitä, että vasemmiston kannatus on hiipunut jatkuvasti pitää edelleen paikkansa. Vasemmiston kannatus on enää alle 30% puolueiden kannatuksesta ja demokratiassa se ei ole enää määräävä asema.
Norjalainen, sekä ruotsalainen sdp:n veljespuolueet eivä ole edes tältä planetalta verrattuna puolueiden ideologiaan. Naapurimaissa ne toimivat porvarillisin periaattein kansantalouden ja kansalaisten puolesta, Suomessa sitä vastaan.
Mitä presidenttiyteen tulee, niin onhan maassamme Keskustalla ollut pitempään vallassa ollut presidentti kuin muilla puolueilla yhteensä. Luulen että seuraava presidentti on taas jälleen kerran porvari, joka pitkästä aikaa on koko maan presidentti kumartamatta vain punaisten merkkikiveä vaan tasapuolisesti kaikkia huomioiden.
Olet ymmärtänyt asian täysin väärin kun kuvittelet, että hallitus on perääntynyt työurien pitentämisen periaatteesta. Menettelytapoja puntaroidaan parasta aikaa työryhmissä, joista on lausuntoja odotettavissa vuoden lopuun mennessä. Olen saanut sen käsityksen Kokoomuksen kannanotoista, että työurien pitentäminen on ainoa hyvä vaihtoehto selvitä tulevien vuosien huoltovastuun edellyttämistä muutoksista.
Demarien eduskunnassa käyttämä SAK:n poliittisen siiven hyökkäys oli vastuuton näyttö siitä, että demarit eivät kanna huolta huomisesta vaan toimivat likaisen pelin politiikalla hyvinvointiyhteiskunnan tuhoon.
Saaja syyllinen voi hyvä hykkyräinen,syyttäkää antajaa,antaja se syyllinen ei kai voi syyttää sitä vaikka tahtoo rahaa.Tämä on huullua kun syytetään saajaa.
Oot vissiin niin tottunut nostaan tukiaisia, että et enää ymmärrä miksi niitä maksetaan tai kuka ne maksaa? Perkerleen elätti, oikeasti olet kalliimpi meille kuin tavan työtön.
niin huomaa että jo kolmen paikan siirtymä kokoomuksesta SDP:lle olisi asettanut puolueet eri järjestykseen. Vaalitulokseen vaikutti oleellisesti kokoomuksen vaaliliitto persujen ja kristillisten kanssa eräissä vaalipiireissä sekä massiivinen lehti-ilmoittelu joka ei olisi ollut mahdollista ilman ulkopuolista tukea.
että demarit saavat liitoilta sisäpuolista tukea?
Yksinkertainen esimerkki : Jättäisikö esim. Nokia uuden, heidän mielestään tärkeän uutuusmallin mainonnan budjetin minimiin, luottaen siihen että kuluttaja osaa ilmankin valita kyseisen tuotteen satojen muiden joukosta? Suuresti epäilen.
Mainonta, oli sitten kyse tavarasta tai politikosta, vaatii rahaa. Ja mitä enemmän rahaa, sen enemmän näkyvyyttä, ja mitä enemmän näkyvyyttä.. no ymmärrätte kyllä.
Raha ratkaisee aika pitkälle. Myös vaaleissa. Valitettavasti.