Luettuani näitä kirjoituksia tuli mieleen se että miksi te uskovaiset pidätte niitä ihmisiä vähän hölmöinä jotka eivät halua uskoa asioihin mistä ei ole mitään todisteita?
Onko satuihin uskominen teidän mielestä ihan ok ja noormaalia?
Onko satuihin uskominen teidän mielestä ihan ok ja noormaalia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta vastaan. Uskovaiset on yleensä pienestä pitäen indoktrinoitu pitämään jumalauskoa hienona ja tavoittelemisen arvoisena asiana.
He kuvittelevat, että järjettömyyksiin uskominen on parempaa kuin olla uskomatta järjettömyyksiin, ja siksi he luulottelevat itselleen järjettömyyksiin uskomattomien ihmisten olevan jotenkin vajavaisia. He käyttävät epäuskoisista ihmisistä heidän huono-osaisuuttaan korostavia nimityksiä kuten uskosta osaton ja uskonpuutteesta kärsivä. Päästään sumuisimmat jopa vertaavat uskonnottomuutta fyysisiin puutteisiin. Logiikka on sama kuin jos joulupukkiin uskomatonta ikätovereitaan oivalluskykyisempää lasta pidettäisiin värisokeuden tapaisen poikkeavuuden omaavana.
Ihminen, joka asettaa järkevän tiedon (Jeesus ei noussut taivaaseen) järjettömän uskon edelle (Jeesus nousi taivaaseen), on useiden tutkimusten mukaan keskimäärin älykkäämpi ja paremmin koulutettu kuin uskovaiset. Niinpä huipputieteilijät tai muut heidän älykkyystasollaan olevat ihmiset vain harvoin uskovat jumalaan.
Tuollainen keskimääärinen ero ei tietenkään tarkoita, etteikö toisinaan myös älykäs ihminen voisi uskoa Allahiin tai tyhmä ihminen olla ateisti.
tällä kaikella näennäisviisaudella on Rukoukset-palstalla tekemistä? Eikö teidän suuren suuri älykkyysegonne riitä ratkaisemaan tätä "rukouksen toimivuus"-ongelmaanne? Jos Mirkalla kiertääkin tuo tuttu "aivopieru", niin eikö Elwen voisi auttaa tuota hengenheimolaistaan pääsemään irti rukouksen toimivuus-kehästä ja muista saduista ja höpötyksistä? Vai onko Elwenkin jotenkin koukussa näihin "höpötyksiin"?
Sinun älykkyytesi paljasti sinut. Sinä olet uskovainen.
älykkyystestiä tulit tekemään tälle palstalle? Tiedemiehissä on paljon ateisteja ja heitä herkemmissä taiteilijoissa taas paljon uskovia. Entäs sitten? Luulitko, että sinusta tai kenestäkään muustakaan tulee älykäs pelkästään sillä, että ryhtyy ateistiksi? Ei kyllä viestiesi perusteella siltä näytä. Annetaan niiden uskoa, joilla on uskoa ja niiden olla uskomatta, joilta usko puuttuu.
että taiteilijat ovat herkempiä kuin tiedemiehet?
Usein sanotaan, että taiteilijat ovat narsisteja, ja jonkinlaista narsismia kristinuskokin on. Siinähän ihminen uskoo olevansa henkiolentojen suuren mielenkiinnon kohde ja lisäksi kuolematon.
Herkkä loukkaantuvuus on yksi narsismin muoto, varsinkin jos loukkaantuja itse kertoilee muiden mielipiteiden olevan naiiveja, hölmöjä, lapsellisisa jne.
en kirjoittelisi tänne, jollen olisi kiinnostunut uskonnollisuudesta. Miksi ihmiset uskovat eriskummallisiin järjenvastaisiin juttuihin?
Tiede on vasta hiljattain ottanut uskomisen tutkimuskohteekseen, ja kognitiivisessa uskontotieteessä on saavutettu ainakin alustavasti jo tuloksiakin. Suosittelen Boyerin kirjaa Ja ihminen loi jumalat.
Uskovaisten yleisen vallanhimon vuoksi uskontoa ei pidä jättää uskovien sisäiseksi asiaksi. Olipa kyseessä USA:n kiihkokristityt, kiihkosiionistit tai kiihkomuslimit, uskontoa käytetään valtapolitiikan apuvälineenä, eivätkä seuraukset ole aina ihmiskunnan edun mukaisia. Toki ateistitkin voivat saada pahaa aikaan, mutta ainakaan ateismissa ei ole oppeja, joiden kritisointi olisi kielletty uskonrauhan rikkomisen kriminalisointina.
jostakin asiallisesta lähteestä tuon väitteen, että tiedemiehissä on paljon ateisteja ja heitä herkemmissä taiteilijoissa taas on paljon uskovia. Lähdettä en enää muita, mutta ehkä se vielä jostakin löytyy. Luulin, että tuo väite on yleisesti tunnettu ja hyväksytty.
Narsisimin liittäminen kristinuskoon tuolla tavalla kuin sinä sen teet, on jo aika taiturimainen suoritus. Luulin, että sinä tiedenaisena olet sen verran varma itsestäsi ja kyvyistäsi, että kestät myös sen, että uskosta ja uskonnoista ei puhuta pelkästään negatiivisessä valossa, mutta taisin olla väärässä.
Narsisimi = psyk. ( sairaalloinen ) itserakkaus, minäkeskeisyys , itseriittoisuus
Minun mielestäni meidän ei pitäisi täällä ruveta syyttelemään ateisteja tai teistejä narsismista.
tiedemiehissä on enemmän ateisteja kuin taiteilijoissa, mutta tarkoitinkin, mihin tuo käsitys herkkyyden liittymisestä uskonnollisuuteen perustuu?
Tarkoitatko, että pelkäämään herkät ihmiset on helpommin säikyteltävissä kadotusuhkauksilla, herkästi vihastuvat taas suovat mielellään muille kadotustuomioita, sosiaalisesti riippuvaisimmat ajattelevat mieluiten muun lauman tavoin pelätessään lajitovereittensa muuten paheksuvan heitä?
Voi tuossa olla perääkin, mutta empaattiset ihmiset tuskin kumartelevat sadistisia henkiolentoja korviensa välissä. Jos empaattinen ihminen on uskis, hän luultavasti on tyyppiä "kaikki pääsevät taivaaseen", ja närkästyttää siten julmemmat uskonveljensä ja -sisarensa.
mutta ehkä ne vielä jostakin löytyvät. Minusta vain tuo asia tuntuu melkein kuin itsetään selvältä, että tiedemiehissä on enemmän ateisteja ja taiteilijoissa on enemmän niitä, jotka uskovat.
"Tarkoitatko, että pelkäämään herkät ihmiset on helpommin säikyteltävissä kadotusuhkauksilla..."
En tarkoita. Sellaisen käsityksen olen saanut, että uskonnolliset ihmiset ovat herkempiä kuin uskomattomat. Kävisikö taas selitykseksi se geeniteoria ja Dean Hamerin perustelut sille? Sitä paitsi ei nykyisin edes pelotella ihmisiä "kadotusuhkauksilla" eikä ajatella kadotuksestakaan niin kuin keskiajalla. Luin sellaista, olen kai siitä joskus kirjoittanutkin, että kadotus merkitsisi sitä, että ollaan kaukana Jumalasta ja taivas sitä, että oltaisiin lähellä Jumalaa. Tuo tuntuisi minusta aika loogiselta ja järkevältä. Ei ketään saada kuitenkaan pelottelemalla uskomaan. ( Toivottavasti et tällä kertaa käy pilkkamaan noita käsityksiä, niin kuin teit kerran aikaisemmin. )
luterilainen kirkko julkistaa yhteiskunnan tuella käsityksiään kadotuksesta, niin kyllä niitä sopii kritisoida. Tieteellisiä teorioitakin kritisoidaan ankarasti, ja niin pitää tehdä, jotta hölynpöly saadaan siivottua pois. Tuosta jo herääkin ajatuksia, miksi uskovaiset eivät yleensä siedä uskonkappaleitaan kritisoitavan.
Jos kirkko on nykyään oivaltanut oikein kadotuksen olemuksen, niin ilmeisesti keskiajalla kirkossa ajateltiin kadotuksesta väärin, mikäli kadotuksen oletetaan olevan muuttumaton.
Mistähän tuollainen muutos johtuu? Miksi kirkko olisi nyt sen oikeammassa kuin keskiajallakaan? Keksivätkö kirkon palkolliset kullekin aikakaudelle sellaisen kadotusopin, jonka he ajattelevat olevan kirkon menestykselle edullisin?
"Jos ja kun kirkko julkistaa yheiskunnan tuella käsityksiään kadotuksesta, niin kyllä niitä sopii kritisoida. Tieteellisiä teorioitakin kritisoidaan ankarasti, ja niin pitää tehdä, jotta hölynpöly saadaan siivottua pois. Tuosta herääkin ajatus, miksi uskoavat eivät yleensä siedä uskonkappaleitaan kritisoitavan."
Kirkko ja yhteiskunnan tuki. Emmekö me kaikki ihmiset kuulu yhteiskuntaan, niin uskovat ( enemmistö ainakin Suomessa ) kuin uskomattomatkin? Mitä olen netistä aikaisemmin lukenut uskomattomien esittämää uskonkappaleiden kritiikkiä, niin se on pääsääntöisesti ollut epäasiallista ja loukkaavaa. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa aikaisemmin netissä olleen uskontunnustusta koskeneen pilkkakirjoituksen, jonka tekijä kertoi nimensä ja mainitsi olevansa ateisti.
"Jos kirkko nykyään on oivaltanut oikein kadotuksen olemuksen, niin ilmeisesti keskiajalla kirkossa ajateltiin kadotuksesta väärin, mikäli kadotuksen oletetaan olevan muuttumaton."
Uudessa Testamentissa ikuisen piinan järveä kutsutaan nimellä Gehenna ( eli helvetti ) Jerusalemin ulkopuolella olevan Ben-Hinnomin laakson mukaan, jossa Vanhan Testamentin aikana joskus toimitettiin ihmisuhreja. Saastuneen maineensa vuoksi laakso muuttui lakkaamatta savuavaksi kaatopaikaksi, jonne juutalaiset heittivät jätteitä sekä teloitettujen rikollisten ruumiit. Ajan oloon laakson nimeä alettiin käyttää myös paikasta, johon Jumala lähettää syntiset tuomiopäivänä. - Ehkäpä enää ei välttämättä haluta käyttää tuota Ben-Hinnonin laaksoa kadotuksen esikuvana, vaikka ateistien olisikin helpompi kritisoida, jos niin aina vain tehtäisiin.
menit taas syrjään viestini pointista.
Oleellista ei ole se, mitä nimitystä kadotuksesta kulloinkin käytetään, vaan minkälaista siellä vakuutetaan olevan. On aivan sama, sanotaanko kadotus, helvetti, Gehenna tms.
Olosuhteissa tässä on kyse. Ennen kerrottiin ikuisesta tulesta, olipa taivaan pohjassa luukkukin, mistä uskosta osalliset saattoivat kurkistella uskosta osattomien pulikointia tulijärvessä.
Nyt kirkko on kuulema luopunut ikuisesta tulesta. Joko kadotus on tulinen nykyäänkin, tai sitten se ei ollut tulinen ennenkään, vaan kirkko opetti siitä asiasta aivan väärin muka totuutena.
Lisäksi, jos kirkko ei enää opeta kadotuksen tulisuutta, niin se on ristiriidassa itsensä kanssa, sillä Athanasioksen tunnustus on edelleen kirkon opin kulmakiviä, ja siinä syntisille luvataan ikuista tulta.
Hyväksyn tietysti, että uskontoa muokataan muodin mukaan, mutta silloin ei pitäisi puhua ikuisista totuuksista, paitsi jos varta vasten on tarkoitus antaa vaikutelma epärehellisyydestä ja epäloogisuudesta.
Se että tiedemiehet ovat harvoin uskovaisia on ajattelu. Tiedemiehet ajattelevat asioita järkevämmin ja tutkivat asioita.
mutta noinkin selvän tosiasian myöntäminen on ylivoimaisen vaikeata joillekin uskovaisille, koska se ei imartele heitä.
Olet väärässä.
En pidä teitä pöllöinä, mutta ette todellakaan tiedä uskon tärkeyttä tämän ja tulevan elämän ratkaisevana tekijänä. Sinä itse, väitä että ukomme olemattomiin satuihin. Eivät uskonasiat ole satuja!