"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus".
Tällaisia ajatuksia tästä huikeasta lauseesta. Ajattelin ne jakaa, kun ne jostain mieleen tulivat.
Ilman uskoa ei voi olla Rakkautta. Tietenkään. Rakkaus on Jeesuksessa, joka tulee uskovaan asumaan. Muuten; jokainen ihminen on uskova, koska maailman alkuhetkestä tai sen ohjaajasta ei voi olla havaitotodisteita (ellei sellaisiksi lasketa syntisen elämän muutosta tai järjestystä?!). Ateistikaan, joka uskoo evoluutioon, ei voi todistaa alkuräjähdystä: hän uskoo siihen. Ainakaan minun silmäni eivät näe luonnossa havaintotodisteita evoluutiosta, vaikka näkevätkin todisteita järjestyksen Jumalasta (nähdäkseni räjähdys ei synnytä järjestystä. pikemminkin päinvastoin)
Jos uskoo Jeesukseen, se tarkoittaa sitä, että Jeesus elää nyt - minun esirukoilijanani taivaassa - ja on elänyt aina. Vaikka hän kävikin täällä esittelemässä Jumalan ja kuolemassa puolestani, hän elää aina. Minä olen.
...tästä uskosta Jeesukseen (olettaen että se on totaalijättäytymistä Jeesuksen varaan) seuraa väistämättä rakkaus. Nimenomaan Jumalan agabe-rakkaus, joka on sitä että lausun vihamiehilleni; Isä anna heille anteeksi, ja sitä etten kävele kaatuneen juopuneen ohi, ja sitä että kuuntelen lastani kun hänellä on asiaa (vaikka olen netin Raamattukeskustelussa, ja mieli tekisi sano, häivy isällä on tärkeää tekemistä). Jeesuksen rakkaus on siis joltisestikin eri juttu kuin se, jossa rakastaa duuniaan ja autoaan.
Tästä seuraa se, että jos ei usko Jeesukseen, ei voi rakastaa agape-rakkaudella. Äidin rakkauskin - niin epäitsekästä kuin lieneekin - on vain jalostunutta itsekkyyttä; naapurin yhtä vanha poika ei herätä äidissä samalla lailla lämpimiä tunteita.
Mutta agape-rakkaus ei pysy...
...ilman toivoa - siitä että kerran se täydellistyy uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu. Sillä ilman iankaikkisen elämän toivoa agape-rakkauskin hajoaisi elämän vastoinkäymisissä. (Jeesus tiesi nousevansa kuolleista, mikä varmasti antoi voimaa hänen lihaansa kestää ristintie). Antaisinko anteeksi vihamiehilleni, jos uskoisin vain tämän maallisen elämän vuoksi ( ja olisiko surkein kaikista uskovista). Kilvoittelisinko hyvyydessä, ilman toivoa ianakaikkisesta elämästä. Jättäytyisinkö todella Jeesuksen varaan, jos en uskoisi että: "joka uskoo minuun, ei ikinä kuole."
Usko ja toivo ovat ikäänkuin jalat, joiden varassa agape-rakkaus vain voi esiintyä. Usko nostaa rakkauden ylös toimimaan ja toivo pitää sen pystyssä.
Tällaisia ajatuksia tästä huikeasta lauseesta. Ajattelin ne jakaa, kun ne jostain mieleen tulivat.
Ilman uskoa ei voi olla Rakkautta. Tietenkään. Rakkaus on Jeesuksessa, joka tulee uskovaan asumaan. Muuten; jokainen ihminen on uskova, koska maailman alkuhetkestä tai sen ohjaajasta ei voi olla havaitotodisteita (ellei sellaisiksi lasketa syntisen elämän muutosta tai järjestystä?!). Ateistikaan, joka uskoo evoluutioon, ei voi todistaa alkuräjähdystä: hän uskoo siihen. Ainakaan minun silmäni eivät näe luonnossa havaintotodisteita evoluutiosta, vaikka näkevätkin todisteita järjestyksen Jumalasta (nähdäkseni räjähdys ei synnytä järjestystä. pikemminkin päinvastoin)
Jos uskoo Jeesukseen, se tarkoittaa sitä, että Jeesus elää nyt - minun esirukoilijanani taivaassa - ja on elänyt aina. Vaikka hän kävikin täällä esittelemässä Jumalan ja kuolemassa puolestani, hän elää aina. Minä olen.
...tästä uskosta Jeesukseen (olettaen että se on totaalijättäytymistä Jeesuksen varaan) seuraa väistämättä rakkaus. Nimenomaan Jumalan agabe-rakkaus, joka on sitä että lausun vihamiehilleni; Isä anna heille anteeksi, ja sitä etten kävele kaatuneen juopuneen ohi, ja sitä että kuuntelen lastani kun hänellä on asiaa (vaikka olen netin Raamattukeskustelussa, ja mieli tekisi sano, häivy isällä on tärkeää tekemistä). Jeesuksen rakkaus on siis joltisestikin eri juttu kuin se, jossa rakastaa duuniaan ja autoaan.
Tästä seuraa se, että jos ei usko Jeesukseen, ei voi rakastaa agape-rakkaudella. Äidin rakkauskin - niin epäitsekästä kuin lieneekin - on vain jalostunutta itsekkyyttä; naapurin yhtä vanha poika ei herätä äidissä samalla lailla lämpimiä tunteita.
Mutta agape-rakkaus ei pysy...
...ilman toivoa - siitä että kerran se täydellistyy uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu. Sillä ilman iankaikkisen elämän toivoa agape-rakkauskin hajoaisi elämän vastoinkäymisissä. (Jeesus tiesi nousevansa kuolleista, mikä varmasti antoi voimaa hänen lihaansa kestää ristintie). Antaisinko anteeksi vihamiehilleni, jos uskoisin vain tämän maallisen elämän vuoksi ( ja olisiko surkein kaikista uskovista). Kilvoittelisinko hyvyydessä, ilman toivoa ianakaikkisesta elämästä. Jättäytyisinkö todella Jeesuksen varaan, jos en uskoisi että: "joka uskoo minuun, ei ikinä kuole."
Usko ja toivo ovat ikäänkuin jalat, joiden varassa agape-rakkaus vain voi esiintyä. Usko nostaa rakkauden ylös toimimaan ja toivo pitää sen pystyssä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Usko on uskollisuutta ja Jeesus opetti, että opetuslapsensa rakastavat häntä, kun tekevät niinkuin hän on heitä opettanut eli ovat uskollisia hänelle. Jeesus opetti rakastamaan vihamiehiään ja rukoilemaan heidän puolestaan, tässäkin uskollisuus eli usko Jeesukseen on nimenomaan agape-rakkautta, koska vain se voi noin rakastaa.