Terve itsekullekin.
Nyt sen enempää jatkamatta aiempia keskusteluja, pohdinkin vapaa-ajattelun olemusta. Mitä se vapaa-ajattelu on?
Onko kristinuskonnollinen ajattelu vapaata? Mielestäni ei, koska siinä monet ajatukset ja tavoitteet sidotaan enemmän taikka vähemmän uskonnon omiin agendoihin ja näkökantoihin. Sama toki koskee käytännössä lähes kaikkia muitakin uskontoja.
Entäs se vapaa-ajattelu?
Joku sanoi, että oikea vapaa-ajattelija ei välitä vaikka mäkin kana olisi kirottua[1]. Edustaako tuon mielipiteen sanoja todellista vapaa-ajattelua? Mielestäni tuo ajatusmalli ei ole yhtään sen vapaampi, kuin vaikkapa vanhoillis-kristinuskoisen näkemys homoseksuaalisuudesta.
Minua ei loukkaa, vaikka se kana onkin jonkinlaisilla uskonnollisilla rituaaleilla siunattu. Tosin tiedän erään ystävän, joka kokee tuon asian epämiellyttävänä, ja hän jo sanoutuikin irti mäkin sapuskoista tästä lähtien.
Mielestäni ystävälläni on tähän täysi oikeus, en edes yritä väittää että hänen pitäisi olla välittämättä asiasta tai ajatella toisin. Omapa on asiansa, syökö mäkissä vaiko ei.
Ei toinen vapaa-ajattelija tiemmä sano, mitä toisen pitäisi ajatella, ollakseen Aito Oikea Vapaa-Ajattelija(tm)? Tuollainen toiminta kuuluu uskonnollisten agendojen ajajille.
[1] = Ei tällä palstalla.
Nyt sen enempää jatkamatta aiempia keskusteluja, pohdinkin vapaa-ajattelun olemusta. Mitä se vapaa-ajattelu on?
Onko kristinuskonnollinen ajattelu vapaata? Mielestäni ei, koska siinä monet ajatukset ja tavoitteet sidotaan enemmän taikka vähemmän uskonnon omiin agendoihin ja näkökantoihin. Sama toki koskee käytännössä lähes kaikkia muitakin uskontoja.
Entäs se vapaa-ajattelu?
Joku sanoi, että oikea vapaa-ajattelija ei välitä vaikka mäkin kana olisi kirottua[1]. Edustaako tuon mielipiteen sanoja todellista vapaa-ajattelua? Mielestäni tuo ajatusmalli ei ole yhtään sen vapaampi, kuin vaikkapa vanhoillis-kristinuskoisen näkemys homoseksuaalisuudesta.
Minua ei loukkaa, vaikka se kana onkin jonkinlaisilla uskonnollisilla rituaaleilla siunattu. Tosin tiedän erään ystävän, joka kokee tuon asian epämiellyttävänä, ja hän jo sanoutuikin irti mäkin sapuskoista tästä lähtien.
Mielestäni ystävälläni on tähän täysi oikeus, en edes yritä väittää että hänen pitäisi olla välittämättä asiasta tai ajatella toisin. Omapa on asiansa, syökö mäkissä vaiko ei.
Ei toinen vapaa-ajattelija tiemmä sano, mitä toisen pitäisi ajatella, ollakseen Aito Oikea Vapaa-Ajattelija(tm)? Tuollainen toiminta kuuluu uskonnollisten agendojen ajajille.
[1] = Ei tällä palstalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Ei toinen vapaa-ajattelija tiemmä sano, mitä toisen pitäisi ajatella, ollakseen Aito Oikea Vapaa-Ajattelija(tm)? Tuollainen toiminta kuuluu uskonnollisten agendojen ajajille."
Harva ihminen pystyy ihan oikeasti sietämään toista ihmistä, joka ajattelee itselle tärkeistä asioista kovin eritavalla itse. Määritelmät "fiksu" ja "hyvä tyyppi" saa yleensä siitä hyvästä, että esittää mielipiteitä, jotka miellyttävät muita tai herättävät kiinnostusta tai innostusta muissa. Ns. vapaa-ajattelukin on vapaata vain tietyistä rajoitteista, ei todellakaan kaikesta. Ihan mikä tahansa ajattelu ei ole missään ryhmässä toivottua tai edes sallittua. Ryhmään kuuluminen edellyttää aina jotain yhdenmukaista ajattelua, ja se on myös rajoite. Laumaeläimen on ihan turha unelmoida totaalisesta vapaudesta. Vapauden vai pitäisikö sanoa rajoittuneisuuden aste voi tietenkinvaihdella sekä tavoitteissa että muihin kohdistetuissa vaatimuksissa. Omassa perunakellarissa elämä on tietenkin kaikkein auvoisinta.
Lainaus; "Omassa perunakellarissa elämä on tietenkin kaikkein auvoisinta."
Menee muuten viikon "paras lausahdus" ehdokkaaksi :D
Tietynlainen ryhmään kuuluminenhan meitä ja ajatuksiamme ohjaa omien yksilöllisten ajatuksien lisäksi. Mielestäni kuitenkin pitää voida pohtia sitä, että miten tietyn ryhmän yhteenkuuluvuus rakentuu.
Uskonnolliselta kannalta tätä mielestäni on suht turha pohtia. Niissä on omat pyhät kirjoituksensa ja auktoriteetit jotka pitkälti ohjaavat.
Vapaa-ajattelun kohdalla tilanne onkin eri. Rakentuuko ryhmä siksi että he eivät kuulu mihinkään uskontoon? Vai onko syynä enemmänkin se, että halutaan tasa-arvo uskontojen ja uskonnottomuuden kesken? Vai haluaako yksittäinen vapari osoittaa mieltään uskontoja kohtaan ihan vain kuulumalla ko. yhdistykseen?
On selvää, että yhtä tiettyä päämäärällistä tavoitetta koko vapareiden kesken ei voida asettaa. Ryhmässä on siis omat ryhmänsä, joilla jokaisella on omat agendansa ja näkökulmansa.
Tätä toki tapahtuu myös uskontojen kanssa, mm. kristinuskossa tuntuu olevan jo niin monta eri suuntausta ettei niitä pysty enää edes laskemaan.
Pitäisikö vapareissa suorittaa vastaava ryhmäjako?
"Pitäisikö vapareissa suorittaa vastaava ryhmäjako? "
Vaikea sanoa. En kuulu vapareihin. Olen harkinnut liittymistä muutaman kerran, mutta ryhmään sitoutuminen on tuntunut tukahduttavalta. Voi olla, että tiedän vapareista liian vähän, tai ryhmä ei oikeasti ole minua varten. Vaikea sanoa.
Pohdin ryhmä/vapaus teemaa siksi, että en ole koskaan sisäistänyt mihinkään ryhmään kuulumista yksilön näkökulmasta. Käsitykseni on siinä mielessä huono, että yhteistyö on paras keino viedä asioita eteenpäin. Yhdistysten kyky viedä yleensä mitään asiaa eteenpäin on melko kyseenalaista, jos yhteistyö ei suju. Henkilöristiriidoista kuulee tavan takaa ja ihan kaikenlaisissa yhdistyksissä.
Niin, mitä on vapaa-ajattelu? Ymmärtääkseni ajattelu sinällään on aina vapaata, koska kukaan toinen ei kykene lukemaan ajatuksiasi eikä täten voi millään tavoin vaikuttaa ajatuksen vapauteen. Eri asia sitten miten nämä ajatuksensa suustaan esille tuo.
Toisaalta Vapaa-ajattelijain liitto ry on samankaltainen instanssi kuin kirkkokin, joten siihen ei kait ole tarvetta liittyä ollakseen pelkkä vapaa-ajattelija?
Kyse ei ole nyt itse liitosta, vaan nimenomaan ajattelusta. Voitko esimerkiksi väittää ajatuksiesi olevan vapaita, ilman että mm. mikään uskonnollinen dogma ei olisi niihin merkittävästi vaikuttanut?
Tästä asiasta ei tarvitse väitellä, vielä vähempi mitenkään todistella. Ajatukseni ovat täysin vapaita, aina. Toisaalta, koska kuitenkaan en aina voi puhua tai toimia ajatusteni mukaisesti, niin sen syynä on kyllä nimenomaan nämä yhteiskunnalliset ja yleisesti hyväksytyt 'normisäännöt'.
Tai toisaalta, toki oma elämänkatsomukseni osaltaan on joskus vaikuttamassa ajatuksiini. Riippuu vaan vähän tilanteesta.
Ps. Olin just väsäämässä runoa ystävyydestä, mutta en oikein saanut siihen otetta, koska haluaisin siinä nimenomaan esiintuoda sen ajattelemisen vapauden! Vapauden, josta ystävä ystävällisesti osaa aina välillä, todella ystävällisesti huomauttaa!
Vapaus on suuri vankila
rakkaus vain pelkkää unelmaa
ystävyys joskus vaikeampaa kuin yksinäisyys
http://www.youtube.com/watch?v=03r0uhdIfsI
Joo, nuo kaksi ensimmäistä kohtaa voi vielä ymmärtääkin.
Mutta tuo kolmas kohta ei päde kohdallani, siitäkään huolimatta, että se kiteytyy oikeastaan vain yhteen ainoaan asiaan. Tai juuri tästä syystä se onkin ystävyyttä parhaimmillaan, eikä täten kahlitse sitä yksinäisyyden tarvetta?
Ja se yksi asia on siinä, että toinen voi koska tai milloin tahansa ottaa yhteyttä toiseen, olipa vuorokauden aika mikä hyvänsä tai olipa toinen missä tilaisuudessa tahansa tai olipa toinen missä päin maailma tahansa. Eli aina. Ja tämä riittää, toki sen ohella, että toiselle voi kertoa kaiken. Ne tyhmimmät ajatuksensakin.