Vaalirahan läpinäkyvyys

Vaalirahoituksen antamista ja saamista ei pitäisi estää. Vain sellaista vaalirahoitusta, jossa on selkeä korruption tarkoitus, pitää torjua. Kepun talousrikollisilta ja rajatulta yrittäjäryppäältä saama vaaliraha on tällaista hämärää vaalirahaa, mihin pitää jatkossa suhtautua torjuvasti. Silloin on aina suuri vaara siitä, että pyritään hakemaan etua joillekin yrittäjille muiden yrittäjien kustannuksella. Ideaparkkien sijaintiin ja puutarhakaupunkimallin puolustamiseen liittyy selkeitä kytkentöjä tähän suuntaa. Korruptiota on vaikea todentaa, mutta kytkos arkijärjellä ajatellen näyttää selvältä. Varsin erikoista on myös se, että Kepun vaalirahoituksen pääjunailija on ollut pitkään vankeusrangaistukseen talousrikoksista aiemmin tuomittu henkilö ja joka jälleen on epäiltynä vakavista talousrikoksista. Ihan kuin yksi juhantalousrikollinen ei olisi puolueelle riittävä.

Kun vaalirahan antajana on yleisempi taho kuten elinkeinoelämä, yrittäjät tai palkansaajat järjestöinä, vältytään siltä, että haettaisiin liiketaloudellisia etuja lainvastaisesti. Näiden osalta on tärkeintä vaalirahan läpinäkyvyys. Pitää korostaa sitä, että vasemmistopuolueet saavat rahaa palkansaajilta ja lähinnä vain heiltä, mikä kertoo siitä, että palkansaajat panevat toivonsa vasemmistoon. Pitää korostaa sitä, että oikeistopuolueiden vaalirahatukijat ovat pääosin elinkeinoelämä ja yrittäjäjärjestöt, mikä kertoo vain siitä, että nämä tahot luottavat enemmän oikeistoon kuin vasemmistoon. Tämä vaan selkeyttää ihmisille sitä, mitkä tahot noin yleisesti tukevat ketäkin. Sitten jokainen voi itse mitoittaa sen, onko oma etu esim. lähempänä palkansaajaroolia kuin yrittäjäroolia.

Jotkut haluavat tietoisesti sekoittaakin näitä asetelmia ja aiheuttaa siten äänestäjissä hämminkiä. Kokoomus on pyrkinyt korostamaan sitä, että se on myös työväenpuolue. Tarkemmin eriteltynä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että Kokoomus on työntekoon kannustava puolue, mikä on eri asia kuin työväestön etuja ajava puolue. Kaikki puolueethan kannustavat työntekoon, mutta paljon harvempi pyrkii politkoimaan työntekijäpuolelle etuja. Kun katsotaan historiassa taaksepäin, tällaisia etuja on ajanut vain poliittinen vasemmisto, kun taas poliittinen oikeisto on useimmiten vastustanut lisäetuuksia.

Hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa sunnuntain aukioloajat. Kokoomus on painottanut näissä sitä, että se lisää vaihdantaa ja luo työtä. Tätä puolta harva sinänsä vastustaa. Mutta kun tulee kyse siitä, miten se vaiuttaa työntekemiseen ja tekijöihin, kannat alakvatkin eriytyä. Vasemmistossa on enemmän ymmärrystä sille, että myös palkansaajien vapaa-aika pitää ottaa huomioon eikä asiaa saa tarkastella pelkästään taloudellisin perustein. Kaupassa työsknetelevätkin ovat ihmisiä, joiden vapaa-ajan tarpeet pitäisi huomioida. Vasemmistolla on herkempi korva tällaisille huolille, koska se on nimenomaisesti palkansaajien eikä rahatalouden etuja ajava taho. En halua ottaa tässä kantaa siihen, kuka on asiassa mahdollisesti oikeassa, vaan haluan tuoda esiin vain eri näkemysten lähtökohtia.

Meillä pitäisi politiikan journalismissa tuoda esiin puolueiden kertomia pyrkimyksiä, hämäyksiä ja suoranaisia valheita ja peilata niitä vallitsevaa todellisuutta vasten. Esim. Kepussa on halua korostaa sitä, ettei puolue ole kuin vmarginaalisesti maataloustuottajien edunvalvontapuolue. Tämä väite pitää asettaa todellisuutta vasten. Kun esim. tarkastelee sitä, miksi puolueen kansanedustajista vaaleista toiseen noin puolet on vahvasti maatalosuammateista lähtöisin, sen pitäisi herättää ihmetystä. Ihmetystä pitäisi herättää myös sen, miksi Kepu aina syttyy kaikkein suurimpaan poliittiseen roihuun, kun tulee kiistoja maatalouspolitiikasta. Kepu saa olla vahva maatalouspuolue, mutta ihmisille ei pitäisi alkaa väittää ihan jotain muuta.