Arvoisat keskustelijat, minua kiinnostavat ne syyt, joiden takia emme saa selittää sukupuolten
eroja ympäristön hahmottamisessa ja käyttäytymisessä ns. "itsekkää geenit " -teorian avulla. Aivankuin emme haluaisi tunnustaa olevamme ohjailtuja, käytökseltämme sidottuja muussa luonnossa hyväksymiimme toimintamalleihin ja tavoitteisiin.
Ei, ihmisen on oltava erilainen, yksilöllinen, ihmisen järjen, eisuinkaan geenien tavoitteiden vietävissä.
Miksi tämä tabu- onko takana pelko fatalismista. Eihän tieto estä yrittämästä kehittää kulttuurievoluution avulla parempia malleja- mikäli ne toimivat lajin parhaaksi ja yksilön geenien tehokkaaksi leviämiseksi.
Luulen, että kys. teoria selittää esim. sukupuolivalinnan ilmentymät niin hyvin, että sen tunnustaminen johtaa masennukseen ja
tasa-arvotaantumaan.
eroja ympäristön hahmottamisessa ja käyttäytymisessä ns. "itsekkää geenit " -teorian avulla. Aivankuin emme haluaisi tunnustaa olevamme ohjailtuja, käytökseltämme sidottuja muussa luonnossa hyväksymiimme toimintamalleihin ja tavoitteisiin.
Ei, ihmisen on oltava erilainen, yksilöllinen, ihmisen järjen, eisuinkaan geenien tavoitteiden vietävissä.
Miksi tämä tabu- onko takana pelko fatalismista. Eihän tieto estä yrittämästä kehittää kulttuurievoluution avulla parempia malleja- mikäli ne toimivat lajin parhaaksi ja yksilön geenien tehokkaaksi leviämiseksi.
Luulen, että kys. teoria selittää esim. sukupuolivalinnan ilmentymät niin hyvin, että sen tunnustaminen johtaa masennukseen ja
tasa-arvotaantumaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
... on vastenmielistä silloin, kun sillä perustellaan omia vääriä tekoja.
Noissa perimään vetoamisissa on usein kysymys siitä, että jokin yhteiskunnallinen epäkohta tai epäoikeudenmukaisuus halutaan säilyttää geeneihin vedoten ( esim. vähätellään naisen työpanosta tyyliin "johan luontokin sanoo että naisen kuuluu olla kotona ja hoitaa lapset ja miehen käydä töissä" ).
Yksilötasolla kyse on usein siitä, että ihminen ei halua ottaa täyttä vastuuta omasta käytöksestään vaan perustelee törkeyksiään sillä että on "syntyjään" sellainen ja sellainen.
En nyt tarkoita pelkästään sitä että joku mies väittää seksuaalisen holtittomuutensa, itsekkkyytensä ja aggressiivisuutensa johtuvan vain testosteronista eikä ota siitä itse mitään vastuuta.
Tarkoitan myös sitä ( mihin syyllistyvät sekä miehet että naiset ) että perustellaan omia tekoja vetoamalla "luonteeseen", siis periytyviin psyykkisiin ominaisuuksisin, jotka muka pakottavat toimimaan tietyllä tavalla. " Minun on pakko etuilla jonossa koska meillä Mäntysillä kulkee suvussa tällainen taipumus, me kaikki olemme kärsimättömiä ja itsekeskeisiä ihmisiä ".
Jokainen on luultavasti joskus tavannut ihmisen joka käyttäytyy rumasti ja selittää sen sanomalla: " en voi sille mitään, minä kerta kaikkiaan olen tällainen, olen syntynyt sellaiseksi että minun on pakko piikitellä ja olla ilkeä, ei tämä ole minun syyni, ei minua saa tästä moittia eikä vaatia muutamaan tapojani! "
Vastuunsa tunteva ihminen ei kovin mielellään selitä käytöstään biologialla ja geneettisisllä seikoilla, koska sellainen haiskahtaa siltä että pyritään siirtämään vastuu omista tekemisistä jonnekin oman itsen ulkopuolelle.
Esimerkiksi mies, joka perustelee patologisen uskottomuutensa "miesluonnolla" on vähän keskenkasvuinen ,ja hänen logiikassaankin on parantamisen varaa: miten hän selittää uskollisten miesten uskollisuuden; eivätkö nämä miehet ole geneettisesti yhtä lailla miehiä?
Sitä asiaa, kuinka suuria miehen ja naisen psyyken erot ylipäänsä keskimäärin ovat ja mistä erot johtuvat ( ympäristöstä vai perimästä ), on hyvin vaikea saada tutkittua tietoa. Erimielisyyksiä aiheuttaa myös kysymys, pitäisikö noita eroja yrittää häivyttää vai säilyttää.
Selvää kaiketi kuitenkin on, että erot miehen ja naisen psyyken välillä ovat luokka "keskimäärin ja tilastollisesti". Suurimmat ja merkityksellisimmät erot ovat yksilöiden eivätkä sukupuolten välillä.
Tosin oma kokemukseni on, että eniten itseni kaltaisia ihmisiä olen tavannut naisissa.
Silloin harvoin kun vastaani kävelee mies, jonka koen kaltaisekseni ( siis luonteensa, persoonallisuuutensa ja ajattelutapansa puolesta sielunveljeksi ), olen erittäin onnekas ellei hän ole fyysisesti sitä tyyppiä jota pidän puoleensavetävänä, koska siinä tapauksessa todennäköisesti rakastun. Mikä ei ole ollenkaan hyvä asia, koska hyvä ystävyys menee pilalle. Ja rakkaushan on pahimmanlajista orjuutta.; ) Onneksi korkeintaan 10 % miehistä vetoaa minuun seksuaalisesti, joten vaara on aika pieni.
edes kymmenen prosenttia miehistä ei ole lainkaan sinusta kiinnostunut, kuin tiskarina.
enemmän kuin sinusta kiinnostuneet, ukkoa ei kukaan ottais ees tiskariksi, saati muuhun sua lerppua. Katkeruus paistaa, hehe.
Voiko sellaisen asian päätellä viesteistä?Jännittävää, kerro lisää!
Taas kävi näin. Alkoi asialinen keskustelu kiinnostavasta aiheesta, ja heti kahden asiallisen puheenvuoron jälkeen joku ääliö( tässä tap. ukko )vesitti koko homman heittämällä kehiin oman henk.koht. katkeruutensa ja miehisen alueemmuudentunteensa sävyttämän kommentin. Siihen tyssäsi se stoori. Mattikaan ei sen jälkeen viitsi enää keskustella aiheesta.