oikein suomea kirjoittavat ateistit, miten sanoisitte tai kuvailisitte nyky suomen -sielullisesti herkkä-?
Kysyisin teiltä hyvin koulutetut ja kieliopillisesti
Vajakki
23297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
siis suomen kielellä?
helppoon kysymykseen.
Ei olisi uskonut.
Minusta sielullisesti herkkä ei tarkoita yhtään mitään. Se on yhtä järkevä sanapari kuin vaikkapa irrationaalisesti järkevä tai motorisesti mukavuudenhaluinen.
Sielun olemassaoloa ei kukaan ole minulle ainakaan vielä todistanut. Teetkö Sinä sen?
Ja samalla voisit vastata minulle kysymykseen: mikä tekee Sinun uskonnollisista näkemyksistäsi oikeammat ja paremmat kuin muiden? Sekö, että uskot niin vai sekö, että tiedät olevasi oikeassa? Ja, jos tiedät olevasi oikeassa, miksi kaikki muutkin maailman ihmiset eivät ole samaa mieltä kuin Sinä?
on kirja jota luen parhaillaan. siinä esiintyy sana pari usein -sielullisesti herkkä- ehkä se on vanhaa kieltä joka on menettänyt merkityksen. Sielu on vissiin nykykielellä mieli, tms.
Minä en ole vielä kohdannut Jumalan läsnäoloa joten en ole varma mistään uskosta tai oikeassa olemisesta, minulla ei ole uskonollista näkemystä.
Tuomo-sedän tupa, se on kirja / teos. Selvensin asiaa, että osaan lukea helpohkoa tekstiä.
Nykysuomen -sielullisesti herkkä-?
Että mitä? Hämähäkki lanka virkkuukoukku entinen tuleva dim. Mitäs olet mieltä?
Vielä 1960-luvulla koulutodistuksissa luki "Sielutiede" tarkoittaen psykologiaa. "Sielullisesti herkän" ymmärtäisin nykyään lähinnä psyykkisesti herkänä, ehkä itsetunnoltaan heikona ihmisenä.
-sielullisesti herkkä- saattaa saada paljon aikaiseksi mm. taiteessa, mutta ei kestä oikein elämän realiteettia.
Sitten tällainen sielullisesti herkkä ihminen voi saada stendahlin syndrooman vaikkapa Jerusalemissa.
Ainakin minä olen sen verran pedantti, etten edes tajunnut mitä sinun "kysymyksesi" tarkoitti. Kannattaa ihan tosissaan opetella äidinkieltään. Jos meinaan on jotakin sanottavaa, ei ole kivaa jos sitä ymmärretä vajavaisen ulosannin vuoksi.
Jos siis tarkoitit kysyä näin:
- Miten sanoisitte toisin tai kuvailisitte nyky-suomeksi termin "sielullisesti herkkä"?
Vastaisin näin:
- Arka, sisäänpäin kääntynyt, pelokas
Tai toisessa merkityksessä:
- Harvinaisen havaintokykyinen ja nopeasti oivaltava.
herkkä voi havaita / kokea asioita, jotka jäävät normi-ihmiseltä huomaamatta. Vaikkapa aavistaa 'haistaa' toisessa ihmisessä jotain outoa.
Vähän samaa tapaa kuin koira reagoi lähestyvää ukkosta. Silloinhan ilmassa on painostava tunne. Torakka on sielullisesti herkkä myös, se reagoi ilmanpaineeseen todella herkästi.
Torakan sielusta en tiedä. Torakalla on paine-aisti.
aisti -paineaisti-.
Onkohan sielullisesti herkällä ihmisellä (uskovat) kuudes aisti myös? Hehän voivat aistia näkymättömän Hengen väreilevän ympärillään.
Lontooksi sanovat, että "the sixth sense is the common sense". Se on monella tasolla hyvin sanottu. Sinällään menee jo vähän saivarteluksi, mutta perusaisteja on kuusi: näkö-, kuulo-, haju-, maku-, tunto- ja tasapainoaistit. Tuntoaisti sisältää mm. kosketus-, lämpötila- ja paineaistin.
nimittäin se yliaistillinen tila jolla jotkut reagoivat yliaistillisiin asioihin joita ei pysty noilla kuudella perusaistilla tajuamaan.
Sielullisesti herkkä = syvällä itsepetoksessaan.
Sopii myös muihin sielu ja hengellisyys lausahduksiin.
'syvällä itsepetoksessa' eipäs heti mennä hengellisiin asioihin.
Miten itsepetos sinun näkemyksesi mukaan liittyy hengellisyyteen?
yritetään. Hengellisyys katsotaan kai usein miten uskoon liittyväksi asiaksi. Koska en ymmärrä mitä on usko niin en ymmärrä mitä on hengellisyyskään.
Itsepetos on käsittääkseni petosta eli epärehellisyyttä itseään kohtaan. Kaikki ei sitä tiedosta, koska pelkäävät omia tunteitaan tms sellaista jota eivät halua tuoda esille omasta itsestään.
Hei, en minä osaa selittää noin vaikeita kysymyksiä.
Voi olla, että yrität kaivaa minusta ulos jotain, jotta saisit käydä kimppuuni. Tarkoitusperäsi jumalattomana ihmisenä on epävakaalla pohjalla.
Oletan, että kaivat kuitenkin esille asiaa että uskovat elävät itsepetoksessa koska uskovat Jumalaan.
Muuten argumentoit fiksusti ja sitten täräytät tiskiin jotain tällaista "Tarkoitusperäsi jumalattomana ihmisenä on epävakaalla pohjalla." Se on Argumentum ad hominem circumstantiae, käsittääkseni. Argumentointivirhe, joka vie pohjan argumentiltasi.
Kysyin siksi, koska halusin tietää, miksi käytät itsepetos-sanaa hengellisyys-termin yhteydessä. Minusta, kuten oikein arvelitkin, jumaliin uskominen on itsepetosta, mutta hengellisyyden käsitän enemmänkin mielentilana, joka ei välttämättä edellytä jumaluskoa.
Ja pierun nuuhkintaan
vitsiksi, mutta epäonnistuin. Tuossa kohden käyttäisin sanaa- henkinen, ja hengellisyys-sanaa- silloin kun asia käsittelee jumaluskoa.
varastelet toisten nikkejä.
ei kuulu täysipäisten sanastoon.
t. DI (tuohon hyvin koulutettuun siis viitaten)