väittelyä. Tämä koskee ennen kaikkea uskontoja, mutta myös muita elämänkatsomusasioita. Samaa väittelyä oikeaoppisuudesta käydään aivan yhtä kiivaasti myös muualla kuin uskovaisten piirissä. Ateismissa kun on kysymys vain uskonnottomuudesta, niin luulisi, että sen asian ympärillä ei käytäisi tämän tyyppistä keskustelua. Toisin kuitenkin on. Suomen Humanistiliiton keskusteluissa riidellään aivan samalla tavalla kuin eri uskonnolliset lahkot keskenään riitelevät. Mistä tämä johtuu? Miksi minun pitää olla oikeassa? Olenko ehkä sittenkin älykkäämpi ja sivistyneempi, kuin muut keskustelijat?
Onko tämä mchoilua?
Onko tämä mchoilua?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Se kinastelu kun on meillä verissä. Toisaalta, ilman tätä taipumusta, me varmaan vielä eläisimme aikakaudella ennen pyörän keksimistä.
luulisi, että sivistyneet ihmiset osaisivat keskustella asiallisesti ja ilman kiihkoilua. Niin sanottu älymystö syyllistyy tähän typerään väittelyyn aivan samalla tavalla kuin täysin kouluttamattomat ihmiset. Säveltäjä Aulis Sallinen -jota arvostan ihmisenä suuresti - lanseerasi tämän ajatuksen puberteettisesta oikeaoppisuus keskustelusta muutama vuosi sitten eräässä haastattelussa.
No, minun mielipide on se oikea mielipide, muutoinhan olisin toista mieltä. Kaverin mielipide on väärä, muutenhan olisin asiasta samaa mieltä. Muiden mielipiteet ovat hyökkäyksiä minun mielipidettä, siis minua vastaan. Jos pystyn selviämään väittelystä voittajana, on se kuin maalin tekisi matsissa.
Ongelmana vaan on, että tuomari puuttuu ja "yleisö" sotkee välihuudoillaan puhdasta peliä. Vanha viisaushan on, että älä hauku miehen akkaa, äläkä koiraa. Politiikka ja uskontokin ovat aiheina vereslihaa liki, joten tappelu on lähellä. Tähän viellä nimimerkeillä kirjoittelu ja "äänensävyjen" väärintulkinnat, niin hakauksia syntyy.
Tälläkin palstalla ollaan todella herkkiä hermostumaan, jos joku arvostelee esim. vapaa-ajattelijoiden kannanottoja. Esim. jos uskovaisten tapa A on mielestäsi harmiton, on se kiihkoateistin mielestä täysin tuomittava, koska ne "uskovaiset murhaa ja hyväksyy pedofilian" ja uskonnoista on vain haittaa...
oikea ja sinun väärä. Kun tuomitset minun mielipiteeni, on se hyökkäys minua vastaan, ei mielipidettäni. Tässä lienee ongelman ydin.
Vaikka luulisi, että jos esitän mielipiteen "Jumala on/ Jumala ei ole", että se olisi vähemmän henkilökohtainen, koska sama mielipide on miljoonilla muilla ihmisillä. Oman tunnereaktion voimakkuuden huomaa, kun lukee viestejä, jotka ovat vastauksia omaan viestiin. Samat vastaukset, jonkun kolmannen osapuolen viesteihin tuntuvat paljon neutraalimmeilta.
miksi minä loukkaannun kun et hyväksy minun mielipidettäni. Minähän olen oikeassa. Hyökkään sinun henkilöäsi vastaan, koska sinulla on väärä mielipide.
Paitsi etten ole nähnyt täällä juurikaan hermostuttavan vapaa-ajattelijoiden kannanottojen arvostelusta. Ei taida olla ihan hirveästi vapaa-ajattelijoiden jäsenistöä läsnä ;o9
Itse hermostun virheellisten argumenttien omahyväisestä viljelystä. Muutenhan ne olisikin asiat, jotka tappelisi, eikä immeiset?
joten minun riidanhaluisillani mielipiteillä pitää olla merkitys. HVA on Helsingin Vapaa-ajattelijayhdistys.
Ehkäpä ajattelet, että minun täytyy tietää sinun olevan oikeasssa, mutta minussa ei ole miestä myöntämään - ja se korpeaa!
on korpeaminen, sillä me olemme ihmisiä kaikki tyyni. Joku on oikeassa yhdessä asiassa ja toinen toisessa.
Minun tetojeni mukaan...
HVA:ssa on kaksi jäsentä? Kyllä meitä on vähän enemmän.
tätä - "virheellisten argumenttien omahyväisestä viljelystä" - käyttävät sanotaan Herra Erinomaisiksi:-)
Tällä palstalla kirjoittamassa. Sitä meinataan.
tarkastelustasi (ehkä tarkoituksellakin) itse asian.
On sillä väliä, mihin suuntaan yhteiskunnan asioita viedään. Uskommeko, että ympärileikkaus suojaa AIDS:lta paremmin kuin kondomi, pitääkö vanhuksen kitua sairaalassa ilman eutanasian mahdollisuutta, onko Lilius arvokkaampi työntekijä kuin sata sähköinsinööriä tai saako Vanhanen ottaa TT-säätiöltä salaa 150 tuhatta euroa vaalikampanjaansa ja esiintyä silti pienviljelijän asialla?
Ihan vain muutaman esimerkin sanoakseni. Kyllä keskustelu muuttaa asioita, vaikka kehitys onkin tuskastuttavan hidasta. Ja ei keskustelu ole machoilua, aseet ja väkivalta on.
tarkoituksellisesti. Tämähän on puhdasta provokaatiota. Olen riidankylväjä ja esitän kärkeviä mielipiteitä vain saadakseni aikaan kaaosta ja sekaannusta. Minä rakastan kaaosta ja epävarmuudessa elämistä.
"Olen riidankylväjä ja esitän kärkeviä mielipiteitä vain saadakseni aikaan kaaosta ja sekaannusta."
mutta onko lievää herkkähipiäisyyttä havaittavissa? Vai pannaanko vain myöhäisen ajankohdan piikkiin?:)))
erityisen hankala tyyppi. Sen olet varmasti huomannut aloituksistani. Pikkumaisuuteen ja pilkunnussimiseen taipuvainen. :-D))))))))))))))))
kaikki ylentää
siitä kaikki kiittäkää
kuka ei.:-D)))))))))))))
luin tuolla alhaalla olevaa ketjua ja totesit että koira ajattelee.
Miten sinä määrittelisit ajattelun.
Mielestäni koira vaistoaa, kun se heiluttaa häntäänsä nähdessään isäntänsä.
Kun minä luen tätä palstaa niin minä ajattelen ja erittelen viestien sanomaa. Osaako koira ajatella ja eritellä asioita?
koira eritellä ja analysoida muuta kuin, että kun minä vedän ulkoiluvaatteet päälleni, niin se tietää, että nyt lähdetään ulos. Se on ajattelua.
olla, että koira osaa ajatella. En ole koira joten en tiedä, mutta minusta kaulapannan näyttö on signaali koiralle eikä ajattelu.
Sitähän se ajattelu on. Käsitellään ulkoisia ärsykkeitä.
Koiran ajattelun huomaa myös siitä, että sen voi opettaa. Ilman ihmisen vaikutusta, ei koira anna tassua. Sillä ei ole tassunantamisvaistoa ja vaikka kuinka siltä koiralta tassua pyydettäisiin ei se koira sitä anna.
Koiran älykkystesti:
http://www2.tieteenkuvalehti.com/koiraAO/index.asp?la=fi
kuitenkin näkee.
ollaan tultu siihen tulokseen, että apinat oppivat matkimalla. Mikä joitakin ihmisen ylivertaisuutta korostavia tahoja vituttaa ennen kaikkea, on se, että vertaamme ihmisen oppimista eläinten oppimiseen. Samasta asiasta on biologian kannalta kuitenkin kysymys.
Ihmisen ja muiden eläinten välillä pitäisi olla jokin ero.
Sehän on selvää, että onkin, mutta niin on kaikkien muidenkin eläinten välillä. Ihminen sattuu vain olemaan ylivoimaisesti paras muutamassa asiassa.
Jos minä en väittelisi uskonnollisten ihmisten kanssa uskonnosta, väittelisin jonkun toisen kanssa samoista asioista mutta uskonto ei vain olisi osa keskustelua.
Kysymys on siitä mitä tiedetään ja kuinka todennäköistä on että joku on oikeassa.
Voisiko edes olla tärkeämpää päämäärää kuin mahdollisimman suurella tarkkuudella selvittää mikä on totta ja paras mahdollinen keino toimia niin yhteiskunnassa kuin muutenkin??
Minä tiedän että olen oikeassa, enkä koe pienimmässäkään määrin epämukavuutta sanoa tuota ääneen.
Minä ajattelen mitä ajattelen, koska minä pidän sitä mitä minä ajattelen todellisena. Jos näin ei olisi ajattelisin jotakin muuta. Samoin tekee kaikki muutkin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että väittäisin olevani erehtymätön.
Tästä seuraa kuitenkin ongelma.
Tällä nimenomaisella hetkellä kaikki asemat jotka minä omaan, minkä tahansa asian kohdalla, ovat mitä ne ovat. Tunnistan kuitenkin ,että mikä tahansa asema johon tähän mennessä olen päätynyt saattaa olla virheellinen.
Miten siis ottaa selvää vastaako omat asemat ja päätelmät todellisuutta taikka ovatko ne parhaat mahdolliset konseptit ja mallit käsittelemään jotakin tiettyä tilannetta??
Koska oma mielipide minkä tahansa asian kohdalla on: Totta kai ne ovat todellisia ja parhaita mahdollisia; ainoa käytettävissä oleva keino on esittää nämä yleisölle joka on eri mieltä. Toisin sanoen väitellä asioista.
Kysymys ei ole siis siitä että omat asetelmat olisivat välttämättä parhaat olemassa olevat, taikka kaikki muut ovat väärässä ja tyhmiä. Kyse on siitä että keskustelu eri näkökulmista antaa mahdollisuuden tarkastella asiaa eri näkökulmasta ja mahdollisesti tulla lopputulokseen joka on kaikkien kannalta paras mahdollinen.
Joskus tämä käsitys on esittäjän itsensä, joskus keskustelun vastapuolen mutta usein päädytään tilanteeseen jossa kumpikaan kilpailevista näkökulmista selviydy voittajana.
Vaikka kumpikaan keskustelun osapuoli ei kykenisikään vakuuttamaan toista omalla argumentillaan väittely saattaa nostaa esiin ongelmia joita omat argumentit sisältää ja antaa näin mahdollisuuden hioa ja parantaa niitä.
Minä saatan esittää hyvinkin voimakasta kritiikkiä argumentteja kohtaan joista olen eri mieltä, oli vastakkaisen mielipiteen edustaja sitten uskonnollinen taikka ei. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö minä voisi muutoin täysin rehellisesti pitää tästä kyseisestä yksilöstä ja nauttia tämän seurasta.
Kyse ei ole tästä ihmisestä, vaan ideologisista ja aatteellisista konsepteista.
Tämä sama koskee suurinta osaa uskonnollisista henkilöistä.
Poikkeuksiakin tosin löytyy, kuten suurin osa tällä palstalla kirjoittavista uskonnollisista henkilöistä.
muuten väittelisi, ellen olisi täysin varma omasta kannastani. Minä olen oikeassa itselleni. Näin ajattelen. Siitä seuraa se, että jos joku on toista mieltä, hän on kannaltani väärässä. Ei se siitä miksikään muutu.
Enkä ole koskaan mitään muuta sanonutkaan.
Totta kai mielestäni henkilö joka on eri mieltä minun kanssani on väärässä, ainakin sillä hetkellä kun hän esittää eriävän mielipiteen, mutta en minä sulje pois mahdollisuutta että joku kykenisi esittämään argumentin joka vakuuttaa minut tämän argumentin pätevyydestä ja saa minut korvaamaan aiemmin omaamani aseman.
Eikä asemalla jonka minä tällä nimenomaisella hetkellä, taikka sillä mitä asiaa tämä käsittelee, ole mitään tekemistä sen kanssa onko asemani muutettavissa.
Syy jonka takia minä kirjoitan tälle nimenomaisella palstalle on pääosin viihteellinen, ei niinkään että oletan jonkun palstalla kirjoittavan uskonnollisen henkilön kykenevän esittämään minulle vakuuttavan argumentin jumalan/ jumalien olemassaolosta. En toki sulje tätä mahdollisuutta täysin pois, samoin kuin en sulje pois mahdollisuutta että aurinko ei nouse huomenna.
Todennäköisyys näille molemmille on kuitenkin mielestäni kohtuu samaa luokkaa.
mahdollisuutta, että joku pystyy esittämään argumentin, joka muuttaa oman käsitykseni jostain asiasta. Tässä tulemme dogmaattisen uskovaisuuden ja tieteen alojen eroavaisuuteen. Jos joku tieteen harjoittaja pystyy esittämään veden pitävän tutkimustuloksen, joka muuttaa vallitsevaa käsitystä esimerkiksi historiasta, tiedeyhteisö hyväksyy sen aikanaan, vaikka vastaväitteitä aina esiintyykin. Näin koko maailman historia todistaa sitä, että mitkään kiveen hakatut totuudet eivät ole 2000 vuotta vanhaa legendaa, vaan tutkimus ja tutkimus ja tutkimus voi muuttaa vallitsevia käsityksiä.
Se olisikin hämmästyttävä tilanne, että teologit toteaisivat, että uusien tutkimusten perusteella ei ole mitään syytä uskoa Jumalaan. 20 vuoden kuluttua huomattaisiin todistusaineiston olleen virheellistä ja Jumalan olemassaolo palautettaisiin.
Okei, oikeassa elämässä yhtäkään kirkkoa ei olisi pressutettu. Eihän semmoista faktaa ole, joka uskovaa horjuttaisi.
voi esittää, jolla uskovan usko horjuisi, sillä usko ja järki eivät asu samassa talossa.
Minun tietääkseni suunnilleen kaikki antiikin ajan ja vielä sitäkin vanhemmat kirkot ja pyhäköt ja temppelit on "pressutettu" ja niitä käydään katsomassa vain turistikohteina ja historiallisina matkailunähtävyyksinä. Ei siellä kukaan enää käy rukoilemassa Zeusta ja Anubista tai Apollonia.
On täysin selvää, että joskus vuonna 4000-5000 paikkeilla meidän kristittyjä kirkkojamme käydään katsomassa vain historiallisina matkailunähtävyyksinä ja matkaopas kertoo, millaisiin jumaliin tuon muinaisen ajan ihmiset uskoivat ja miten näitä taruolentoja muinoin palvottiin. Ihminen joka vuonna 4500 kailottaisi että Jeesus tulee pian saisi osakseen samanlaista sääliä ja ylenkatsetta kuin ihminen, joka nyt kailottaisi että Zeus on elävä jumala ja rankaisee teitä epäuskoisia.
Mutta tämä nyt sattuu olemaan sellainen asia, jota ei hihhulin himmeällä kuuppajumilla voi koskaan ikinä käsittää, koska se romahduttaisi täydellisesti koko hänen säälittävän putkimaailmakuvansa ja hihhuli tappaa koska tahansa surutta ihmiset jotka yrittävät hänen maailmankuvatuksensa sortaa.
Olen tästä varsin pitkästi palstalle kirjoittanut.
Minä olin uskovainen mutta todisteiden olemattomuus ja kritiikki teistisiä argumentteja kohtaan ovat nimenomaan ne syyt joidenka takia minä en ole uskovainen tänään.
Paino kritiikille teistisiä argumentteja kohtaan.
Mikään yksittäinen argumentti ei varmasti ole sellainen että sen esitettyäsi joku teisti muuttuu ateistiksi......... jos sellainen olisi käyttäisin sitä jatkuvasti eikä kukaan joka lukisi Suomi24 ateismi palstaa olisi enää uskovainen.
Kritiikki ei kuitenkaan ole merkityksetöntä taikka turhaa.
ota peili ja katso, löytyykö sielä pullistelija, jospa vastauskin löytyy sieltä?
liittyy aiheeseen?