Itellä ollut pitkään herkkä ja haavoittunainen olo ( tiedän, kuuluu joka tapauksessa luonteeseen ), loukkaannun helposti muiden moitteista, kaikki tuntuu raskaalta ja ahdistavalta...Viimeinen vuosi on ollut yhtä pyöritystä eikä loppua näy.... Tahtoisin mielen- ja sielun rauhan jo vihdoin ja viimein.
Miten muilla kaloilla?
CrystalFish
6
700
Vastaukset
- kalat nainen
kuulosti sun viestis tutulta, mäkin haluaisin mielen ja sielun rauhan oikeasti, tämä vuosi on ollu todella raskasta ja vaikea muutenkin eikä loppua näy mullekaan:( tuntuu että päättä halkee kohta ajattelusta ja mietiskellystä kokoajan tapahtuu ikäviä juttuja, no astrologisesti on ainakin luvattu kaloille marraskuussa tulisi helpotusta ja onnellisesti loppuu tämänkin vuosi, tivon mukaan:-)
- BrokenAngel...
Huoh.. Aivan samaa kokenut. Tää vuos on ollut rankka.. Kaikki johtuu miehestä jonka tapasin vuosi sitten. tänä vuonna on ollut vaikeaa ja aion muuttaa pois (neitsyt mies) Tuntuu että pää sekoaa. Onneksi löysin keinon purkaa suuttumustani. Lenkkeily ja sali.. ärsyttää. pitikin muuttaa pian näkemisen jälkeen yhteen.. Aivan kamalaa. Ei sovi neitsyt ja kala.. ainakaan meijän tapauksessa. Saanut tuo mies on pääni sekaisin vihasta ja surusta. Pahoinpidellyt minua ja 4 otteeseen. :( nyt kun tietää että olen muuttamassa pois niin on niin mukavaa lässynläätä:S Suututtaa. Olen uskonut suhteeseen ja elänyt kuvitelmissa että kyllä se siitä muuttuu. ei muutu ei. onneksi on ystävien tuki ja olen huomannut että kiinnostukseni on lopahtanut eikä jaksa. Olin niin läheisriippuvainen. puurtaminen ja palvelu saa riittää ja muutan omaan kotiini missä saan tehdä mitä huvittaa ja sisustaa miten haluan ja saanpahan pukeutua kauniin naisellisesti kun ei joku ole nipottamassa ja arvostelemassa kuinka kireät farkut minulla on tai että liian korkeat korot ja ja. mitä vielä. kertaakaan vuoden sisällä ei sanonut rakastavansa. Heikkoitsetuntoinen on neitsytkin..
Olen miettinyt ja miettinyt ja pohtinut. kerran veinkin jo tavarani pois mutta tulin takaisin. täytyy vaan kestää se ikävä mikä tulee. Tunteellisena ihmisenä on niin raastavaa se ikävä. Ei huvita mennä silmä mustana enää töihin tai kouluun selittelemään kuinka kaaduin portaissa.. Onneksi minulla on perhe ja ystäviä jotka ymmärtävät ja ovat puhuneet järkeä minulle.. Kuulisitte miten se haukkuu. "huora, lutka, läski ( mikä en ole mutta tätä menoa alan uskomaan) ruma, paskanaama. tappaisin sut mut en haluu linnaan" Sitten vielä ne: " haluan mun entisen tyttöystävän takasin, se oli ihana, mulla on sitä ikävä ja se oli niin fiksu ja osas puhuakki eikä lässyttää jaja... ei kiukutellut niin paljon" JUMALISTE miksiköhän kiukuttelen! EI kukaan jaksa kuunnella ilman syytä haukkumista ynnä muuta ilkeää. Äskenkin lähetti viestin että: "kultaseni mitä laitat ruoaksi tänään?" selvää hyväksikäyttöä!
tollasen mulkeron takia on tää vuos menny aivan päin helvettiä:( surettaa ja on ihan hajalla. todella hajalla. hyvä kun oman nimensä muistaa. huhuh.
Toivottavasti löydän miehen joka ymmärtää minua ja välittää ja ARVOSTAA :) ja pitää minusta juuri sellaisena kuin olen:)
sitä odotellessa. Onnellista syksyä.. Toivotaan että marraskuussa helpottaa:)- CrystalFish
... mten ihmeellä jaksoit noinkin pitkkän? Tai jaksoithan sinä, me kalat ollaan niin hyväuskoisia ja optimistisia...Aina ootellaan sitä parempaa päivää ja uskotaan, että Rakkaus kyllä parantaa ja voittaa kaiken.Loistavaa, jos vihdoin löydät rohkeuden irtautua hänestä.Voimia, oikeesti....
Mulla päättyi todella tärkeä parisuhde kuin seinään n.vuosi sitten, tyyppi vain lähti menemään, tekstarilla tietenkin.Ja melkein heti perään sain kuulla, että vakituiseksi kaavailtu työsuhde ei jatkukkaan vaan loppui sekin.En muista viime talvesta juuri mitään, kaikki oli vain mustaa usvaa jonka läpi oon ilmeisesti joten kuten rämpinyt.
Löysin ( ? en tod edes etsinyt ) uuden miehen, ( skopu ) ja kesti tosi kauan ennen kuin otin häntä vakavasti ja tosi varauksellinen olen vieläkin häntä kohtaan vaikka taivalta takana "jo" 8kk.Sen kiukuttelut ja raivarit ahdistaa todella paljon vaikka se on neuvonut mua olemaan ottamatta niitä niin vakavasti.En vain osaa olla loukkaantumatta kun pahasti sanotaan, oon kait sille liian nössö....Pitäis olla joku megavahva jotta jaksais.Ja uus työpaikkakin on mutta mutta...Ei luonnistu sekään.En tajua.En vain jotenkin tunne olevani kotona tai turvassa yhtään missään.
Tahtoisin uusiutua, kaikin puolin.Vaatekaappi uusiksi, koti uusiksi, kaikki uusiksi.
Marraskuussa helpottaa? Sitä odotellessa Rakkaat siskot.... :) - Ruutimuori
CrystalFish kirjoitti:
... mten ihmeellä jaksoit noinkin pitkkän? Tai jaksoithan sinä, me kalat ollaan niin hyväuskoisia ja optimistisia...Aina ootellaan sitä parempaa päivää ja uskotaan, että Rakkaus kyllä parantaa ja voittaa kaiken.Loistavaa, jos vihdoin löydät rohkeuden irtautua hänestä.Voimia, oikeesti....
Mulla päättyi todella tärkeä parisuhde kuin seinään n.vuosi sitten, tyyppi vain lähti menemään, tekstarilla tietenkin.Ja melkein heti perään sain kuulla, että vakituiseksi kaavailtu työsuhde ei jatkukkaan vaan loppui sekin.En muista viime talvesta juuri mitään, kaikki oli vain mustaa usvaa jonka läpi oon ilmeisesti joten kuten rämpinyt.
Löysin ( ? en tod edes etsinyt ) uuden miehen, ( skopu ) ja kesti tosi kauan ennen kuin otin häntä vakavasti ja tosi varauksellinen olen vieläkin häntä kohtaan vaikka taivalta takana "jo" 8kk.Sen kiukuttelut ja raivarit ahdistaa todella paljon vaikka se on neuvonut mua olemaan ottamatta niitä niin vakavasti.En vain osaa olla loukkaantumatta kun pahasti sanotaan, oon kait sille liian nössö....Pitäis olla joku megavahva jotta jaksais.Ja uus työpaikkakin on mutta mutta...Ei luonnistu sekään.En tajua.En vain jotenkin tunne olevani kotona tai turvassa yhtään missään.
Tahtoisin uusiutua, kaikin puolin.Vaatekaappi uusiksi, koti uusiksi, kaikki uusiksi.
Marraskuussa helpottaa? Sitä odotellessa Rakkaat siskot.... :)Samalta tuntuu kuulostavan teidän tarinat kuin omani... neljä vuotta jaksoin aina yrittää ymmärtää härkä miestä.. myötätunto eläjä kun olen.. mut ei sitä jaksa.. ei ollu viina ongelma eikä vieraat naiset.. töissä viikot muualla ja viikon loput kotona, mut ku perseelle ammuttu karhu.. minä köyhä, huono, läski... siivoamaan ja ruuan laittoon kyllä kelpasi.. mut nyt pari vuotta erossa olleena hänestä alkaa vasta helpottaa.. oma koti lasten kans. (jotka eivät olleet hänelle), juuri tänään ajattelin et on se ihana tulla kotiin kun saa olla oma itsensä... Se on tytöt sillä lailla et meidän on pakko panna hanttiin eikä aina olla niitä joo joo kyllä kulta ihmisiä.. Oman tunnon kolkutuksen húitin tuuttiin.. tulee muuten hyvä olo kun uskaltaa sanoa vastaan ja asiasta. sitä niinku kasvaa sisältä isommaksi.. Marraskuuta odotellessa.. Hyvää syksyä.. Kyllä myö tästä vielä noustaan...
- BrokenAngel..
CrystalFish kirjoitti:
... mten ihmeellä jaksoit noinkin pitkkän? Tai jaksoithan sinä, me kalat ollaan niin hyväuskoisia ja optimistisia...Aina ootellaan sitä parempaa päivää ja uskotaan, että Rakkaus kyllä parantaa ja voittaa kaiken.Loistavaa, jos vihdoin löydät rohkeuden irtautua hänestä.Voimia, oikeesti....
Mulla päättyi todella tärkeä parisuhde kuin seinään n.vuosi sitten, tyyppi vain lähti menemään, tekstarilla tietenkin.Ja melkein heti perään sain kuulla, että vakituiseksi kaavailtu työsuhde ei jatkukkaan vaan loppui sekin.En muista viime talvesta juuri mitään, kaikki oli vain mustaa usvaa jonka läpi oon ilmeisesti joten kuten rämpinyt.
Löysin ( ? en tod edes etsinyt ) uuden miehen, ( skopu ) ja kesti tosi kauan ennen kuin otin häntä vakavasti ja tosi varauksellinen olen vieläkin häntä kohtaan vaikka taivalta takana "jo" 8kk.Sen kiukuttelut ja raivarit ahdistaa todella paljon vaikka se on neuvonut mua olemaan ottamatta niitä niin vakavasti.En vain osaa olla loukkaantumatta kun pahasti sanotaan, oon kait sille liian nössö....Pitäis olla joku megavahva jotta jaksais.Ja uus työpaikkakin on mutta mutta...Ei luonnistu sekään.En tajua.En vain jotenkin tunne olevani kotona tai turvassa yhtään missään.
Tahtoisin uusiutua, kaikin puolin.Vaatekaappi uusiksi, koti uusiksi, kaikki uusiksi.
Marraskuussa helpottaa? Sitä odotellessa Rakkaat siskot.... :)Paljon voimia sullekin. Oot kans joutunut kestämään paljon.. paljon tsemppiä. toivottavasti tän skorpparin raivarit laantuisivat. inhoan raivareita ja minkäänlaisia riitoja.. yök.
Tää henkilö on aivan uskomaton. olen selvästi sanonut että eroamme ja muutan pois.. eii eii. hän ei suostu ymmärtämään ja puhuu minulle niin kuin ennenkin ja kuin olisimme yhdessä. itki kun lähdin kaverin luo asustamaan ennen ku kämpän saan ja oli niin huolehtivaista kun ihminen voi olla.tälläset on just hankalia torjua kun on tunteikas ja se toinen hyvä näyttelemään. hohhoh. Kuuntelin just irinan vahva biisiä. niin mun:)
koen huonoa omaatuntoa koska tunnen olevani ihastunut erääseen tuttavamieheen. ei kovin tuttu vielä mutta samoissa piireissä. hän on kiltteyden esikuva. ja niin suloinen punastelija ja aito.. hankalaa vaan tällänen.. tunteilleen kun ei voi mitään. vaikka vielä rakastaa jotakuta niin voi silti ihastua.. öhh. niin outoa! .... - CrystalFish
BrokenAngel.. kirjoitti:
Paljon voimia sullekin. Oot kans joutunut kestämään paljon.. paljon tsemppiä. toivottavasti tän skorpparin raivarit laantuisivat. inhoan raivareita ja minkäänlaisia riitoja.. yök.
Tää henkilö on aivan uskomaton. olen selvästi sanonut että eroamme ja muutan pois.. eii eii. hän ei suostu ymmärtämään ja puhuu minulle niin kuin ennenkin ja kuin olisimme yhdessä. itki kun lähdin kaverin luo asustamaan ennen ku kämpän saan ja oli niin huolehtivaista kun ihminen voi olla.tälläset on just hankalia torjua kun on tunteikas ja se toinen hyvä näyttelemään. hohhoh. Kuuntelin just irinan vahva biisiä. niin mun:)
koen huonoa omaatuntoa koska tunnen olevani ihastunut erääseen tuttavamieheen. ei kovin tuttu vielä mutta samoissa piireissä. hän on kiltteyden esikuva. ja niin suloinen punastelija ja aito.. hankalaa vaan tällänen.. tunteilleen kun ei voi mitään. vaikka vielä rakastaa jotakuta niin voi silti ihastua.. öhh. niin outoa! ....raivarit siihen viimeiseen riitaan ja nyt ei puhuta edes, ( ihana) hiljaisuus on vain...Ja tällä kertaa mä EN heitä sitä pelastusrengasta, olkoon hiljaa vaikka maailman tappiin asti.Nyt keräilen rauhassa tuhotun itseluottamukseni rippeet ja koitan katsoa eteenpäin.Ja ihan yksin tällä kertaa, oon melkosen allerginen miehille tällä hetkellä.Pakko löytää ensin itseni ennen kuin voin edes ajatella seuraavaa suhdetta.
Itelleni kolahtaa Irinan "Et huomaa"-biisi, se kuvaa hyvin miten vain lipusin irti skorpparistani...Myös erittäin hauska biisi on pmmp:n Pariterapiaa :D
Mielenkiintoinen tuo sinun tilanne? Se ratkeaa aikanaan jotenkin....Teet siltä kuin sinusta tuntuu, muu ei vaan auta.
Ja kiitos ruutirouvalle tsemppaamisesta! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801827Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181699- 161524
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191213En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121204Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61192hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121156Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291131Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää81129Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71124