kuntourheilua pidetään usein pelkästään positiivisena asiana sen joidenkin terveydellisten hyötyjen vuoksi. kuitenkin julkisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle on jäänyt tärkeämpänä pidettävät kuntoilun haittapuolet, -suuri kuntoilijoiden joukko kärsii näiden kuntoliikuntasuoritteiden aiheuttamista psyykkisistä tai fyysisistä traumoista. kuntoilu voi toki olla joissain tapauksessa jopa suositeltavaa esimerkiksi kasvavalle nuorelle tai liikapainoiselle painonpudotusmuotona, silti sen itseisarvoinen rakkaudeton harjoittaminen on melko yksiselitteisesti ihmisarvolle sopimatonta..
kuntoilusta on markkinahenkisessä maailmassa muodostunut siis itseistarkoituksellista toimintaa, joka perustuu monelta osin epärealistisiin mielikuviin. esimerkiksi uusinta zumba-villitystä markkinoidaan epärealistisen hyvämuotoisilla, vauhdikkaasti liikehtivillä ja nuorekkailla ammattitanssijoilla kaupallisten tv-kanavien videoilla. kuntoilua voi pitää vaarallisena sen addiktoivan luonteensa vuoksi. addiktio syntyy fysiologisten kiinnittymien kautta, -liikunta aiheuttaa aivoissa dopamiinin eritystä, jolloin mielikuvitus vilkastuu. samoin adrenaliinin ja erityisesti endorfiinien tuotanto lisääntyy. näin siis kuntoliikunta vaarallisella tavalla "koukuttaa" harjoittajansa, kuten muutkin vaaralliset huumeet, alkoholi, tupakka tai porno.
itse olen ollut jo vuosia kuntoilu-addiktiivi, päivittäinen hyötyliikunta ei "riitä", vaan sen lisäksi käytän kuntosalin palveluita jopa useita kertoja viikossa päivittäisten kävely/juoksulenkkien rinnalla. kesällä pelailen vielä jalkapalloa, sitä tosin satunnaisesti.
kuntoilu näin suuressa mittakaavassa on haitallista, koska se sitoo ajallisesti. kuntoiluun käytetty aika on aina pois jostain hyödyllisestä tekemisestä. näin syntyy noidankehä, jossa tekemättömien töiden aiheuttamaa mielipahaa ja ahdistusta on "mukava" mennä paikkaamaan kuntosalille, jossa mielihyvää aiheuttavat hormonit nopeasti saavat unohtamaan arjen. liikunnan aiheuttama noste ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle, porttiteorian mukaisesti olen myös itse havainnut, että esimerkiksi penkkipunnerruksessa alussa riitti kevyet 50 kg:n painot antamaan tyydytyksen tunteen. nykyisin samat painot tuntuvat lähinnä pikkulasten eli vauvojen helistimiltä ja tankoon on pakko ladata vaarallisen suuria kokonaispainoja. konkreettinen terveysriski on siis kasvanut addiktion myötä, koska yli sadan kilogramman penkkipunnerrukset sarjoina voivat aiheuttaa revähtymiä ja pahimmassa tapauksessa painot voivat pudota silloin rintakehälle aiheuttaen sisäelinvammoja.
yleensä ottaen kuntoilu on myös esiaste suuremmalle pahalle, eli kilpaurheilulle, jossa liikkuvat suuret rahat ja jonka liepeillä esiintyy muuta rikollisuutta, kuten hormonihuumekauppaa, laitonta vedonlyöntiä ja ihmiskauppaa.
kuntoilusta on markkinahenkisessä maailmassa muodostunut siis itseistarkoituksellista toimintaa, joka perustuu monelta osin epärealistisiin mielikuviin. esimerkiksi uusinta zumba-villitystä markkinoidaan epärealistisen hyvämuotoisilla, vauhdikkaasti liikehtivillä ja nuorekkailla ammattitanssijoilla kaupallisten tv-kanavien videoilla. kuntoilua voi pitää vaarallisena sen addiktoivan luonteensa vuoksi. addiktio syntyy fysiologisten kiinnittymien kautta, -liikunta aiheuttaa aivoissa dopamiinin eritystä, jolloin mielikuvitus vilkastuu. samoin adrenaliinin ja erityisesti endorfiinien tuotanto lisääntyy. näin siis kuntoliikunta vaarallisella tavalla "koukuttaa" harjoittajansa, kuten muutkin vaaralliset huumeet, alkoholi, tupakka tai porno.
itse olen ollut jo vuosia kuntoilu-addiktiivi, päivittäinen hyötyliikunta ei "riitä", vaan sen lisäksi käytän kuntosalin palveluita jopa useita kertoja viikossa päivittäisten kävely/juoksulenkkien rinnalla. kesällä pelailen vielä jalkapalloa, sitä tosin satunnaisesti.
kuntoilu näin suuressa mittakaavassa on haitallista, koska se sitoo ajallisesti. kuntoiluun käytetty aika on aina pois jostain hyödyllisestä tekemisestä. näin syntyy noidankehä, jossa tekemättömien töiden aiheuttamaa mielipahaa ja ahdistusta on "mukava" mennä paikkaamaan kuntosalille, jossa mielihyvää aiheuttavat hormonit nopeasti saavat unohtamaan arjen. liikunnan aiheuttama noste ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle, porttiteorian mukaisesti olen myös itse havainnut, että esimerkiksi penkkipunnerruksessa alussa riitti kevyet 50 kg:n painot antamaan tyydytyksen tunteen. nykyisin samat painot tuntuvat lähinnä pikkulasten eli vauvojen helistimiltä ja tankoon on pakko ladata vaarallisen suuria kokonaispainoja. konkreettinen terveysriski on siis kasvanut addiktion myötä, koska yli sadan kilogramman penkkipunnerrukset sarjoina voivat aiheuttaa revähtymiä ja pahimmassa tapauksessa painot voivat pudota silloin rintakehälle aiheuttaen sisäelinvammoja.
yleensä ottaen kuntoilu on myös esiaste suuremmalle pahalle, eli kilpaurheilulle, jossa liikkuvat suuret rahat ja jonka liepeillä esiintyy muuta rikollisuutta, kuten hormonihuumekauppaa, laitonta vedonlyöntiä ja ihmiskauppaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kannattaisi pyytää nopeasti apua..
niuvanniemeenkään ei noin vain mennä, vaan sinne pääsee ainoastaan lähetteellä syyllistyttään vakavaan rikokseen edesvastuuttomassa tilassa eli mielisairaana. periaatteessa siis vaikkakin niuvanniemi sijaitsee ihan tuossa naapuristossani, en silti näe mahdollisuuksien rajoissa olevan kuntoiluaddiktioni hoidattamista sen sinänsä asiantuntevassa miljöössä. :)
Sinänsä suotavaa että yhteiskunnassamme lietsottua kuntoiluhysteriaa kritisoidaankin hieman. Kohtuus on silti paikallaan kritiikissäkin. Hormonien käyttö ja vakavat kuntoiluriippuvuudet ovat hyvin pienten piirien ongelma - vakava ongelma siitä kärsiville, mutta silti melko harvinainen. Aiheista tosin kannattaa keskustella, mutta niistä on turha maalailla kuvaa minään jokaista kuntoilijaa vaanivana peikkona.
Kuntoilu ei ole turhanpäiväistä toimintaa joka vahingollisesti vie aikaa tärkeiltä asioilta. Hyvä tai edes kohtuullinen fyysinen kunto helpottaa elämää monin tavoin. Lisäksi kuntoilu voi olla mieluisaa ajanvietettä ja siten tuoda elämään hieman lisää sisältöä (kuten mielekkäät harrastukset ylipäänsä). Harva ihminen kuluttaa kaiken aikansa maailman ongelmien (tai edes omiensa) ratkaisemiseen vaikka ei harrastaisi tippaakaan liikuntaa. Muistuttaisin, että ihminen tarvitsee myös lepoa ja virkistystä eikä suinkaan pelkkää hyödyllistä puurtamista.
Itseäni ottaa enemmän päähän tapa asennoitua kuntoiluun ennen muuta suorituksena jolla pyritään johonkin, kuten harmillisen monien naisten tapauksessa vaikkapa siihen "ihannevartaloon". Harva näistä ihmisistä kehitttää itselleen kuntoiluriippuvuutta (vaikka heitäkin valitettavasti on), mutta päinvastainen ongelma sen sijaan on varsin yleinen: kuntoilu tuntuu velvollisuudelta ja ikävältä pakolta, eikä sitä jakseta harjoittaa kovin pitkään. Vuodesta toiseen aloitetaan uudestaan unelmakroppaan tähtääviä projekteja, mikä tarkoittaa käytännössä sitä että kierretään erinäköisiä rasvanpolttojumppia ja muita vastaavia ja kyllästytään kerta toisensa jälkeen. Kunpa nämäkin ihmiset etsisivät mieluummin liikuntamuotoja joista pitävät ihan lajin itsensä vuoksi, riippumatta siitä millaisia lajin ulkopuolisia "tuloksia" niillä saa aikaan. Tuolloin liikunnan ilo voisi säilyä helpommin eikä liikunta muodostuisi pelkäksi velvollisuudentunnosta toimitettavaksi katumusharjoitukseksi.
itse asiassa aloitusviestissä halusin rinnastaa kuntourheilun mihin tahansa mielihyvää tuottavaan tekemiseen, joka voi aiheuttaa riippuvuutta vääntämällä tätä hesarista löytyvää artikkelia :
http://www.hs.fi/artikkeli/Pornoriippuvuus voi muovata persoonaa/1135249491556
jos halutaan verrata, niin analogia tavallisen kuntoiluharrastajan suhteesta kilpaurheiluun on samankaltaista kuin "tavallisen" aikuisviihteen käyttäjän suhde kaupallisesti tuotettuun pornoon. molemmissa tapauksissa tavalliselle ihmiselle voi muodostua epärealistisiin mielikuviin perustuvia pakkotoimintoja, joista monet voivat johtaa sosiaalisiin ongelmiin, -molemmissa on myös addiktiota vahvistavia mielihyvähormoneja tuottavia elementtejä mukana, jotka toimivat artikkelin kirjoittajan mainitsemina kiinnittymisvälineinä.
ansiokkaasti eritellyn kirjoituksesi vuoksi haluan nyt pysytellä kuntoliikunnan merkityksessä yksilötasoilla. niin kuin mainitsitkin, niin kuntoliikunnasta voi tulla ja suurelta osin markkinoinnin myötä on tullutkin tavoitehakuista. kauneusihanteet koskettavat erityisesti pariutumisikäisiä, joten poikkeama "yleisestä" ihanteesta voi pakottaa aloittamaan esimerkiksi painonpudotuksen tai ryhdin korjaamisen liikunnan avulla. sinänsä siinä ei olekaan mitään pahaa, ellei sitten tavoite ole epätodellinen tai liikuntatapa ei vastaa henkilön mieltymyksiä, jolloin syntyy pahanpäiväisiä pettymyksiä.
ainakin itse olen havainnut, että tavallinen peruskuntoliikunta yhdistettynä monipuoliseen kuntosaliharjoitteluun säännöllisesti tuottaa kestävimmät tulokset. peruskuntoliikunnassa suoritukset ovat yksinkertaisia, joten itse suorituksiin ei tarvitse asennoitua keskittyneesti, vaan ne tapahtuvat siinä sivussa esimerkiksi musiikkia kuunnellen tai muiden kuntoilijoiden kanssa seurustellen. ohjatuissa fittness-tyyppisissä harjoitteissahan joutuu omaamaan jo valmiiksi kilpatanssijan notkeuden pysyäkseen ryhmän mukana, mieluummin siis kannattaa harjoittaa rasvanpolttoa ylipainoisena omatahtisesti pienemmällä porukalla, ettei tule suorituspaineita esimerkiksi zumba-liikkeiden askelkuvioista. :)
kilpaurheilusta sen verran tietysti kannattaa mainita, että vaikka sekin perustuu pitkälle vanhoihin olympia-aatteen mukaisiin tavoitteisiin, -citius, altius, fortius, -niin silti mielestäni kilpaurheilusta ei kannata kaikkia puolia omaksua omaan elämäänsä ohjenuoriksi. monella tavalla urheilubisneskin on sairasta kiellettyjen aineiden käytön, ammattilaisuuden mukanaan tuoman riskinoton, suoranaisen rikollisuuden yms takia.
Liikunnan tavoitehakuisuudessa harmittaa eniten se, että tuntuu kuin hieno asia pilattaisiin tekemällä siitä pelkkä väline jonkin tavoitteen saavuttamiseen. Omasta mielestäni olisi hienoa, jos mahdollisimman moni löytäisi harrastuksen joka tuntuu oikeasti hauskalta. Painonhallintahan on joka tapauksessa enemmän syömistottumusten kuin liikuntaharrastuksen tehokkuuden varassa ("kiinteys" on sitten asia erikseen, sehän edellyttää lihasten treenaamista).
Kohtuullisessa painonpudotuksessa ei ole mitään pahaa jos on ylipainoa, mutta on surullista miten moni normaalipainoinenkin tuskailee pientä rasvakerrosta reisissa tai takapuolessa. Juuri ne epätodelliset tavoitteethan siihen on syynä. Syystä tai toisesta kauneusihanteet ovat kovin rajoittuneita eivätkä hyväksy sitä ettei jokaisen naisen (tai miehen) kropast voi tai edes tarvitse tehdä samanlaista.
Kilpaurheilu on monissa lajeissa mennyt ikävään suuntaan. Ammattilaisuus ei mielestäni sinänsä ole yksinomaan pahasta; sehän mahdollistaa myös urheilijoiden ja samalla lajin kehityksen eri tasolle kuin mihin amatööreillä on mahdollisuus. Valitettavasti mitä enemmän lajin parissa liikkuu rahaa, sitä enemmän on myös kyseenalaisten aineiden ja muiden jippojen käyttöä. Samalla myös urheilutapahtumia valjastetaan entistä tiukemmin mainostajien palvelukseen, ja jopa lajien kehitystä saatetaan ohjata sellaiseen suuntaan minkä odotetaan tuovan lisää yleisöä, muusta viis. Sama kaupallistuminen voi johtaa myös paljastavampiin kilpailuvaatteisiin tai joukkueille palkattaviin meikkaajiin (kuten yleisurheilussa on tapahtunut). Suurimmat sponsorirahat eivät mene parhaalle urheilijalle ellei tämä ole myös kauneimpia/komeimpia...
riippuvuuteen paskanpuhumisessa..
Hyi kun haisee jo tunkkaiselle...
tässä on nyt tietysti tärkeää huomioida, aiheuttaako paskanpuhuminen aivojen välittäaineiden erittymistä niin merkittävässä määrin, että addiktion muodostuminen olisi edes teoreettisella tasolla mahdollista.
nopealla googletuksella hakusanoilla "paskan puhuminen" ja "shit talking" en vielä löytänyt tieteellisesti varmistettuja tutkimustuloksia paskanpuhumisen mielihyvää aiheuttavista fysiologisista muutoksista, joten pidän siltä osin vielä ehdotustasi "puhtaasti" hypoteettisena. :)
:DD
"on nyt tietysti tärkeää huomioida, aiheuttaako paskanpuhuminen aivojen välittäaineiden erittymistä niin merkittävässä määrin, että addiktion muodostuminen olisi edes teoreettisella tasolla mahdollista. "
On myös muunlaista riippuvuutta kuin fysiologista..
pahalle..
riippuvuuden eli addiktion edellytys on epänormaali välittäjäaineiden eritys.
samoin mielisairaus on aina aivojen toimintahäiriö. (eikä ns "mielen" sairastuminen).
Kiitos
sitä enemmän minua naitattaa..
Ja silti se on yhtä hyvää aina..
tärkeimpänä ominaisuutena johtavan riippuvuuteen, tämä joku on pihalla kuin lumiukko.
Tälle "jollekin" voisi suositella liikuntaa, koska sen on todettu olevan myös paras lääke mielenterveysongelmiin hinta-laatusuhteeltaan.
Kirjoittaja puhuu aina marginaaleista, joten lienee koko akka marginaali. Onhan tunnettua että ihminen puhuu aina itsestään, jollakin tavalla..
johtuu taas siitä että ko femakon eväät eivät riitä enemmistön tasolla elämiseen ja toimimiseen.
Sellaista se täällä maallisessa ajassa.. jatkohipoista en tiedä mitään..