tätä kysyy vihreä lanka -lehdessä vapaa-ajattelijana tunnettu jussi niemelä :
http://www.vihrealanka.fi/blogit/voiko-nainen-olla-sovinisti
ja nimeää naispuolisiksi sovinisteiksi hieman yllättäen ehkä luutuneisiin sukupuolirooliasetelmiin jämähtäneet feministit.
niin??1!
http://www.vihrealanka.fi/blogit/voiko-nainen-olla-sovinisti
ja nimeää naispuolisiksi sovinisteiksi hieman yllättäen ehkä luutuneisiin sukupuolirooliasetelmiin jämähtäneet feministit.
niin??1!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voiko mies-olla-feministi?
paskaa ja tulin riippuvaiseksi siitä...
http://foorumi.haistapaska.com/index.php
ei tarvitse kiittää. :)
Kiitos vain tarjouksesta.
femarit ovat pohjimmiltaan yhtä kaksinaismoralistisia kuin sovinistit.
Kuten linkissäkin kommentissa todettiin, että sovinisti sana on alunperin tarkoittanut kansalliskiihkoilijaa. Tätäkin aiemmin sana sovinisti tarkoitti kiihkoilijaa minkä tahansa asian puolesta. Sana on tullut eräästä ranskalaisesta näytelmästä, jossa juuri tuon niminen kaveri oli kovin kiihkoisa tapaus. Tämän määreen mukaan ainakin osa feministeistä voitaisiin lukea sovinisteiksi, kiihkoilua sukupuolen puolesta.
Mutta nykyaikana sovinisti sana on muotoutunut tarkoittamaan juurikin naista alistavaa miestä. Tämän käsityksen mukaan nainen ei siis voisi olla kovin helposti ainakaan sovinisti.
Vähemmistöryhmistä, heidän tasa-arvoisuudestaan sekä heille mahdollisesti myönnettävistä erikoisoikeuksista voisi kirjoittaa pidemmätkin pätkät täällä. Taitaa kuitenkin kuulua paremmin tuonne tasa-arvopalstalle. Varsinkin kun muistetaan, että feminismi on naisasiaa ja naissukupuoli ei taida olla millään tavalla vähemmistö.
Ihmettelen kuitenkin sitä, että feminisiä moititaan naisasian ajamisesta. Sitähän feminismi juuri on! Voidaan keskustella feminismin sisällöllisyydestä ja miettiä koska se on sellaista sovinimismia jota sana on ihan alunperin tarkoittanut. Mutta en ymmärrä sitä miksi feministin pitäisi olla sen suuremmin kiinnostunut esim. miesten asioista. Hän voi olla huolissaan miesten syrjäytyneisyydestä, mutta feminismin nimissä hänen ei tarvitse tehdä asian eteen mitään.
ongelma (suomessa) muodostuukin siitä, että virallinen tasa-arvopolitiikka myötäilee vahvasti feminististen naisjärjestöjen näkökantoja etenkin feministisesti orientoituneeseen naistutkimukseen nojautuen. tällainen virallinen tasa-arvopolitiikka, joka on siis asymmetrinen tasa-arvolain asetustekstiä myöten, herättää voimakastakin arvostelua oppositioon jäävässä ryhmässä. eli omista tasa-arvovajeistaan huolestuneissa miesryhmissä.
tässä mielessä, -ja kun muistetaan, että tasa-arvo ei ole absoluuttisen tarkka suure, vaan aina suhteellinen neuvottelun tuloksena muovautuva eri ryhmien välinen vertailuarvo,- on aivan luonnollista, että nämä nykyisin oppositioasemassa olevat miesasiamiehet haastavat tasa-arvopolitiikkaa hallitsevat feministit ottamaan huomioon heidänkin näkökulmansa.
tietystikin naisjärjestöjen ensisijainen tehtävä on toimia jäsenistönsä edunvalvojina. kuitenkin pakosta kokonaisuuden kannalta feministienkin kannattaisi olla huolissaan mainitsemastasi miesten syrjäytymisestä. syrjäytyminen tuo näet aina mukanaan monenlaista riskikäyttäytymistä, -sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat syrjäytyneen miehen kohdalla heijastuvat hänen lähipiiriinsä esimerkiksi perheväkivaltana tai vähintäänkin ankeina ja köyhinä kotioloina. voi jopa sanoa, että tehokkain tapa, jolla feministitkin voisivat vähentää naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa on miesten syrjäytymiskehityksen ennakoiva katkaiseminen ja syrjäytymisvaarassa olevien miesten aktiivinen tukeminen. tähän astihan yleisesti feministit ovat keskittyneet hoitamaan seurauksia, eli siis tukemaan perheväkivaltaa kohdanneita naisia. minkä seurauksena on myös muodostunut vankasti asenteellinen noidankehä, jossa mies nähdään helposti syyllisenä ja nainen aina uhrina.
tällainen ajatusluutuma voi tuottaa itseään feministiksi kutsuvia naisia, joiden toiminta ja asenne on jollain muotoa jopa artikkelissakin kuvailtua sovinismia. eli oman sukupuolensa paremmaksi asettamista.
jos feminismiä ei virheellisesti kutsuttaisi tasa-arvon ajamiseksi, jota se ei ole.
On totta, että tasa-arvokeskustelu yleisesti pyörii rajusti sukupuolten ympärillä. Moni muu tasa-arvoon liittyvä asia unohtuu kokonaan, kuten vammaiset, vähemmistöt sekä epätasa-arvo isompien ryhmien sisällä (sukupuolet). Olisi mielenkiintoinen joskus verrata palkkaeroja sukupuolen sisälllä, kuinka suuria eroja löytyy vaikkapa hitsareiden keskuudessa. Hitsareista varmasti valtaosa on miehiä.
Itse näen feminismin ongelmaksi (heidän kannaltaan) sen, että keskustelut ovat juurtuneet enemmän tai vähemmän juupas-eipäs tasolle. Samoja asioita pyöritetään ja tilastoja heitellään aina tarpeen tullen puolin ja toisin sekä samalla selitetään niitä puolin ja toisin virheellisiksi.
Itse näen, että tasa-arvo on arvo siinä missä oikeudenmukaisuus, armeliaisuus tai lähimmäisen rakkaus. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia mutta keskusteluissa monasti menevät käsitykset sekaisin ja solmuun.
Esimerkiksi voi olla tasa-arvoista maksaa kahdelle samaa työtä tekevää sama palkka. Mutta jos toinen on ahkerampi ja tunnollisempi, on oikeudenmukaista maksaa toiselle enemmän (ja ei, en tarkoita että miehet olisivat ahkerampia, en selitä palkkaeroja tässä). Tasa-arvoisuus tässä tapauksessa tarkoittaisi sitä, että on aivan sama miten ahkera toinen on. Tasa-arvon nimissä samasta työstä on saatava sama palkka. Tämän vuoksi en ole kovin suuri totaalisen tasa-arvoajattelun kannattaja. Pikemminkin kannatan mahdollisuuksien tasa-arvoa, jossa jokaisella on yhtälaiset mahdollisuudet. Se miten mahdollisuutensa käyttää on jokaisen oma asia. Tämän jälkeen kuvioon astuu oikeudenmukaisuus ja jokainen saa ansionsa mukaan. Kuitenkin poikkeuksena on se, että sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluu heikompien tukeminen ainakin jossain määrin. Tämä taas on enemmän lähimmäisen rakkautta ja moraalista toimintaa.
Feminismi on mielestäni naisasiaa. Feminismin tärkein tehtävä on ajaa naisen asemaa ja naisen olojen parantamista. Se, että keskustelussa on mukana myös tasa-arvoisuus on mielestäni toissijaista. Etujärjestö ajaa etuja omille jäsenilleen. Tästä syystä en pidä mitenkään omituisena tai vääränä vaikka feminismi ajaisi naisille sellaisia etuja ja oikeuksia, joita miehillä ei ole. Tätä asiaa varten miehet voivat perustaa omia järjestöjään.
Ongelmaksi koen sen, että sovinistikorin käyttäminen on sangen helppoa. Miehen kommentit ja näkemykset on yleisesti hyväksyttävää leimata sovinistiseksi. Mutta naisen kommentteja ei vastaavanlaisiksi voi leimata, koko ajatushan on yleisesti naurettava - jopa mahdoton. Tästä syystä omissa silmissäni feminismi menettää arvoaan. Jos feminismiä vastaan haluaisi taistella, on se liki mahdotonta. Kaikki vastaväitteet kumotaan vain patriarkkaaliseksi propagandaksi tai yksinkertaisesti sanomalla: "ei pidä paikkaansa". Feminismin näkemykset esim palkkauksesta, väkivallasta, lasikatoista jne ovat nykypäivänä totuuksia. Niitä ei voi vääräksi osoittaa. Tästä syystä keskustelua ei voi syntyä, koska totuutta vastaan ei voi väittää perusteluja. Voidaan siis väitellä vain eipäs-juupas tasolla. Totuutta voidaan koittaa väittää epätotuudeksi, perusteluita ei voida kuitenkaan käyttää - ne ovat patriarkkaalista progandaa.
Tämän asian itseasiassa todisti audimies. Se mitä seurasi hänen kommenteistaan olisi ollut täysi mahdottomuus naiselle, joka olisi vastaavia lausahduksia antanut miehistä. Ne olisivat olleet vain huumoria. Audimiehen olisi pitänyt kuitenkin ymmärtää tämä asia.
Onko se edullista..