Kekkonen U.K.

Hän vain katsoi jo keväästä -44 alaken, että paras teko Isänmaalle oli hyvät suhteet NL:oon. Hän tuomitsi jyrkästi mm Ribbentrop-sopimuksen ja asekätkennän.

Urkki vihasi kommunisteja ja yritti pitää neuvostosuhteet omissa käsissään, jotta niistä ei tulisi kommunistien yksinoikeus. Kyllä Kremlistä häntäkin haukutiin samoin Paasikiveä.

Mikään agentti Urkki ei tietenkään ollut.Hänellä oli hyvät suhteet myös lännen tiedustelijoihin.

Vladimirov oli KGB:n residentti eli johtaja Suomessa. Hän oli terävä kaveri, joka käytti silkkihansikkaita mieluummin kuin rautanyrkkiä.

Kyllä historia antaa vastauksia vähän kaikkeen. Sitä pitäisi ensin lukea ja sitten vielä luettu ymmärtää. Sinulla taitaa olla ongelmia molemmissa.

Kekkosella oli omanlaisensa tapa hoitaa neuvostosuhteita. Hän pystyi hoitamaan suhteet henkilötasolla. Hän tunsi systeemin, eikä tehnyt typeryyksiä. Kekkonen tinki omista periaatteistaan ja mielipiteistään, koska hän tajusi, ettei muuta vaihtoehtoa juuri ole.
Hän luotsasi Suome vaikeiden aikojen yli. Valtaa hänellä oli huomattavasti enemmän kuin nykyisillä presidenteillä. Perustuslaki oli aivan erilainen silloin. Kekkonen oli ankara poliitikoille ja joskus luuttusi latiian hankalalla miehellä.

Tottahan Kekkoselle tuli myös takapakkia asioissa, ei kaikki menneet hänen mielensä mukaan. Hän ei huudellut etukäteen nevoteltavista asioista ja varmaan ne epäonnistuneet asiat jätettiin salaisiksi.

Vastaukset:

NL:n ihastus? NL oletti Kekkosen pitävän Suomen poliittisesti sellaisella linjalla, jolla heillä ei tulisi ongelmia luoteisella rajallaan. Neuvostoliitto ei todennäköisesti ollut halukas maan saamiseen täysin heidän blokkiinsa, koska siinä tilanteessa muut Euroopan puolueettomat maat ja varsinkin Ruotsi olisivat hakeutuneet Natoon. Toisaalta NL ei halunnut luovuttaa Suomea pois etupiiristään. Etupiirijako oli sovittu jo sodan aikana Jaltassa ja Teheranissa. Suomen irtautuminen YYA-sopimuksesta olisi Neuvostoliiton kannalta ollut heidän etupiiristään poistumista, jota he eivät olisi sallineet vaarallisena esimerkkinä, vaan olisivat joutuneet pakottamaan Suomen aseellisesti omaan etupiiriinsä. Vaikka länsi olisi sallinutkin tämän toimen, kuten se salli Unkarin ja Tsekkoslovakian irtautumispyrkimysten tukahdutamisen, olisi se johtanut kuitenkin jälleen muiden puolueettomien maiden siirtymisen Natoon. rauahllisen tilanteen jatkuminen oli siis Neuvostoliiton etu. Tästä syystä he kannattivat Kekkosta.

Agentti? Mikään ei osoita, että Kekkonen olisi ollut mikään agentti. Päinvastoin hänen toimensa Suomessa estivät Neuvostoliiton miehityksen, mutta myös hän aktiivisesti taitavalla politiikallaan aiheutti kommunistien hajaantumisen (ja enemmistön ajautumisen NL:n vihoihin) 1960-luvun lopulla, joka esti lopullisesti kommunistien mahdollisuudet saada maahan sellainen sekasorto, jonka varjolla kommunistit olisivat saaneet vallan maassa. Kekkosen aikana erittäin suuresta ja Kremlin täydellisesti ohjaamasta kommunistisesta puolueesta tuli keskisuuri puolue, jonka johdon välit Kremliin olivat lähes poikki.

Luuliko NL Kekkosen olevan heidän agenttinsa? Todennäköisesti ei. KGP:n piirissä varmasti haluttiin ajatella näin, mutta viimeistään silloin, kun kaikki heidän suunnitelmansa Suomen saamiseksi enemmän Neuvostoliiton kontrolliin kaatuivat Kekkoseen täytyi heidänkin huomata, että Kekkosella oli aivan muut päämäärät kuin Neuvostoliiton etujen noudattaminen. kekkonen noudatti Neuvostoliiton etuja niissä tilanteissa, jolloin se oli myös Suomen etu ja muita reaalisia vaihtoehtoja ei ollut.

Vladimirov johti KGP:n toimitaa Suomessa. Hänen välityksellään Kekkonen saattoi esittää kantojaan suoraan NL:n johdolle, ennenkuin suurvalta ehtisi liittää ehdotuksiinsa arvovaltaansa, jolloin virheistäkään eroon pääseminen olisi vaikeaa.

Ei historia täydellistä totuutta pysty milloinkaan kertomaan, mutta kyllä se paljon sanomalehtiä lähemmäs sitä kuitenkin pääsee.