Sattuipa kerran niin, että heräsin olohuoneen sohvalta unenpöpperössä ja luonnollisesti katsoin heti kelloa. Kello näytti jotain yhdeksää ja sitten pomppasinkin salamana sohvalta ylös ja jo alkoi kirosanatkin lennellä; Muistin nimittäin, että minunhan piti olla jo kahdeksalta tänä aamuna töissä! Sen enempiä ajattelematta tai hidastelematta soitin samantien työkaverilleni. Työkaveri vastasi puhelimeen ja minä puhisin luuriin, että "et viittis sanoa pomolle, että myöhästyn hiukan töistä nyt, kun satuin juuri heräämään!!" Työkaveri oli hetken hiljaa ja sanoi "Täh?! Nythän on ilta..." Sitten oltiin molemmat hetken hiljaa ja senjälkeen revettiin nauramaan tai en muista naurattiko itseäni, mutta kaverilla oli ainakin hauskaa. Sitten siinä toivotettiin puhelimessa toisillemme hyvät yöt ja työkaveri vielä loppuun heitti, että koita nyt malttaa aamuun asti odottaa ja koita saada nukuttua. Ja kyllä oli seuraavana päivänä kaikilla työkavereilla hauskaa.
Että tällaisia töppäyksiä ne päiväunet teettää =)
Että tällaisia töppäyksiä ne päiväunet teettää =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei toi taida olla kovinkaan suuri töppäys,taitaa vastaavaa sattua itsekullekin joskus. Itsellänikin sattui kerran vastaava...ja vielä pahempi juttu. Heräsin kerran päikkäreiltä ja katsoin kelloa...kohta seitsemän. Oli talviaika ja pimeää niin aamulla kuin illallakin siihen aikaan. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja töihin. Vasta työpaikalla aavistin, että jotain on pielessä kun ei näy ketään muita. Silloin hieman hävetti,myönnetään. Onneksi työmatka ei ollut pitkä ja tapahtumaa ei huomannut kukaan. Ollaan kyllä myöhemmin työkavereiden kanssa naurettu jutulle monta kertaa, kerroin nimittäin asian myöhemmin työpaikallani.Hauskaa oli.
Menin kouluun ihan ajallaan, sitten ihmettelin miksei sillä ollutkaan ketään missään. No eipä kai kun oli lauantai.
Olen töissä katsonut kelloa väärin, pistänyt pensselit naulaan ja masiinat kiinni ja lähtenyt kotio tuntia aikaisemmin kun pitäis... Pomot on kattellu vierest ihan hoona ja mä oon ihmetelly että miks ne tuijottaa, sanonu vaa et heippa...
Ja tää on toistunut kahdesti.
Tämä tapahtui kauan aikaa sitten. Asuin yksin vuokrahuoneessa ja menin sängylle makoilemaan työpäivän päätteeksi. Oli näitä aikoja kevättä. Kun heräsin, oli kello seitsemän. Pilvipouta, eikä aurinkoa näkyvissä. En tiennyt oliko aamu vai ilta. Minulla oli treffit seitsemän aikaan illalla ja niistä ainakin olin jo myöhässä. Ei auttanut muu, kuin painella kaupungille ja kysellä vaivihkaa että aamu vai ilta. Se oli ilta. Tyttöystävä oli jo lähtenyt matkoihinsa, kun menin häntä hakemaan.