Olen tässä vähän sivusilmällä, tai oikeastaan sivurkorvalla, seurannut keskustelua miksi nykyaikana ihmiset ovat enemmän "töykeitä" kuin ennen tai oikeastaan miksi ennenvanhaan ihmiset kunnioittivat ihmisiä enemmän.
Eräs henkilö teki loistavan huomion - nykypäivänä kunnioitus pitää ihan aikuisten oikeasti ansaita. Nykyään ihmiset ymmärtävät ettei titteli tai asema tee kenestäkään itsearvoisesti kunnioitettavaa tai "hyvää ihmistä".
Vaikka jotkut voivat kauhistella miten hirveätä tämä on, niin mielestäni tämä on hyvää kehitystä. Pappi ei ole muiden yläpuolella eikä hänen paskapuheensa saa automaattisesti marenkia tai marsipaania pinnalle. Kansalaisten ei tarvitse olla kokoajan kieli ulkona odottaen, että pääsisivät työntämään kielensä esim. pääministerin ahteriin. Totta kai tällaisia ihmisiä on, mutta heitä kutsutaan oikeutetusti selkärangattomiksi perseennuolijoiksi.
Sama pätee myös jumaliin. Valta ei tee kenestäkään arvostettavaa tai kunnioitettavaa. Jos jonkin uskonnon jumaluus kohtelee ihmisiä tarustossaan mielivaltaisesti tai julmasti, niin tällöin ihmiset tajuavat tämän jumaluuden olevan sekopäinen mulkku ja he tietävät voivansa sanoa tämän huomion ääneen.
Uskovia ja uskonnollisia johtajia kyseinen tilanne vituttaa. He ja heidän uskomuksensa eivät enää saa automaattisesti arvostusta ja kunnioitusta, vaan heitä kohdellaan tasa-arvoisina. Jos uskova käyttäytyy huonosti muita ihmisiä kohtaan, niin mitkään Raamatun lauseiden lainailut eivät tule hänen asemaansa parantamaan - päinvastoin kaikki sen jälkeen huomaavat että kusipäisyyden lisäksi tämä uskova käyttää uskontoaan suojatakseen kusipäisyyttänsä.
Tehdään yksi asia selväksi: Minä en arvosta ihmisiä, jotka pelkäävät auktoriteettia ja tämän pelon vuoksi kumartavat tätä auktoriteettia. Teidän pelkonne ja perusteeton alistumisenne tekevät teistä selkärangattomia perseennuolijoita ja minä en selkärangattomia perseennuolijoita arvosta enkä kunnioita. Te ette ole mitään muuta kuin pelokkaita pieniä loisia, jotka yrittävät kielellään kaapia jonkin asteista arvostusta auktoriteetinsa suolenseinämiltä.
Eräs henkilö teki loistavan huomion - nykypäivänä kunnioitus pitää ihan aikuisten oikeasti ansaita. Nykyään ihmiset ymmärtävät ettei titteli tai asema tee kenestäkään itsearvoisesti kunnioitettavaa tai "hyvää ihmistä".
Vaikka jotkut voivat kauhistella miten hirveätä tämä on, niin mielestäni tämä on hyvää kehitystä. Pappi ei ole muiden yläpuolella eikä hänen paskapuheensa saa automaattisesti marenkia tai marsipaania pinnalle. Kansalaisten ei tarvitse olla kokoajan kieli ulkona odottaen, että pääsisivät työntämään kielensä esim. pääministerin ahteriin. Totta kai tällaisia ihmisiä on, mutta heitä kutsutaan oikeutetusti selkärangattomiksi perseennuolijoiksi.
Sama pätee myös jumaliin. Valta ei tee kenestäkään arvostettavaa tai kunnioitettavaa. Jos jonkin uskonnon jumaluus kohtelee ihmisiä tarustossaan mielivaltaisesti tai julmasti, niin tällöin ihmiset tajuavat tämän jumaluuden olevan sekopäinen mulkku ja he tietävät voivansa sanoa tämän huomion ääneen.
Uskovia ja uskonnollisia johtajia kyseinen tilanne vituttaa. He ja heidän uskomuksensa eivät enää saa automaattisesti arvostusta ja kunnioitusta, vaan heitä kohdellaan tasa-arvoisina. Jos uskova käyttäytyy huonosti muita ihmisiä kohtaan, niin mitkään Raamatun lauseiden lainailut eivät tule hänen asemaansa parantamaan - päinvastoin kaikki sen jälkeen huomaavat että kusipäisyyden lisäksi tämä uskova käyttää uskontoaan suojatakseen kusipäisyyttänsä.
Tehdään yksi asia selväksi: Minä en arvosta ihmisiä, jotka pelkäävät auktoriteettia ja tämän pelon vuoksi kumartavat tätä auktoriteettia. Teidän pelkonne ja perusteeton alistumisenne tekevät teistä selkärangattomia perseennuolijoita ja minä en selkärangattomia perseennuolijoita arvosta enkä kunnioita. Te ette ole mitään muuta kuin pelokkaita pieniä loisia, jotka yrittävät kielellään kaapia jonkin asteista arvostusta auktoriteetinsa suolenseinämiltä.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Anargistin huutelua.
Mikä on "anargisti"?
Tarkoitat varmaan anarkistia. Et näköjään edes ymmärrä, mitä se tarkoittaa.
Kiitos kieliopillisesta korjauksesta.
Se on auktoriteetejä vastustava kapinallinen.
Miten tuo liittyy aloitukseen? Ei siinä puhuttu mitään siitä, että auktoriteetteja olisi aina vastustettava. Et ole näköjään ymmärtänyt aloitusta kuin omasta kapeasta vinkkelistäsi.
Jos henkilö arvostaa auktoriteettia, joka on sen arvostuksen ansainnut, onko hän silloin anarkisti? Ei ole.
Ei sotilaankaan tehtävä ole kyseenalaistaa käskyjä vaan noudattaa.
Eihän ihmisistä kukaan ole ansainut kuin helvetin tulen.
Ikävä kyllä lojalistit katoavat, tilalle on tullut kapinahenki, eli anarkiaa.
"Ei sotilaankaan tehtävä ole kyseenalaistaa käskyjä vaan noudattaa."
Kaikki eivät ole sotilaita, joten vertauksesi on tylsä.
"Eihän ihmisistä kukaan ole ansainut kuin helvetin tulen."
Pidä itseinhosi itselläsi ja lopeta sen levittäminen. Vain koska sinä näet oman elämäsi surkeana ja arvottomana ei tarkoita että kaikki näkisivät elämänsä niin.
"Ikävä kyllä lojalistit katoavat, tilalle on tullut kapinahenki, eli anarkiaa."
Vapauteen ja itsenäisyyteen kuuluu tietty 'kapinahenki', anarkiaksi sitä en kutsuisi.
Lainaus; "Ei sotilaankaan tehtävä ole kyseenalaistaa käskyjä vaan noudattaa."
Oletkos katsellut hieman liikaa jenkkileffoja? Et ainakaan tämän valtion nykyarmeijaa ole käynyt, jos tuollaista diipadaapaa suollat.
Lainaus; "Eihän ihmisistä kukaan ole ansainut kuin helvetin tulen."
Niin, että paskoja olemme kun synnymme ja jos emme kullaksi muutu niin ikuisesti helvettiin? En ihmettele, että tuollaisen mielialan omaavat sekopäät polttavat toisiaan.
Lainaus; "Ikävä kyllä lojalistit katoavat, tilalle on tullut kapinahenki, eli anarkiaa. "
Mikään auktoriteetti ei ansaitse ehdotonta lojaliteettia. Sekin kun on ansaittava.
"Tehdään yksi asia selväksi: Minä en arvosta ihmisiä, jotka pelkäävät auktoriteettia ja tämän pelon vuoksi kumartavat tätä auktoriteettia. Teidän pelkonne ja perusteeton alistumisenne tekevät teistä selkärangattomia perseennuolijoita ja minä en selkärangattomia perseennuolijoita arvosta enkä kunnioita. "
Tiedätkö millaista voi olla työpaikkakiusaaminen ja varsinkin silloin, kun se kiusaaja on pomo. Minä tiedän, koska olen sen itse kokenut.
Jos teidän esimiehenne on työpaikkakiusaaja, niin tällöin esimiehenne on kusipää. Jos tapaisin hänet, en osoittaisi hänelle minkäänlaista arvostusta.
"Tiedätkö millaista voi olla työpaikkakiusaaminen ja varsinkin silloin, kun se kiusaaja on pomo."
Pitäisikö alistumista kiusaamiselle sitten kunnioittaa?
ei siitä ollut kyse, mutta kestin aikani, koska tarvitsin sen työpaikan. Noita kohtaloita on Suomessa tuhansittain, mutta lainsäätäjät eivät siihen ota kantaa muuten kuin komiteoissa ja juhlapuheissa. Käytännön ratkaisut puuttuvat tyystin.
Jos ei kestä enää, vaan ottaa lopputilin, vaikka ei uutta paikka olekaan tiedossa (minulla onneksi oli), niin karenssia lätkäistään, koska ensinnäkin kiusaamista on hirveän vaikea todistaa. Ei siihen auta lääkärinlausunnotkaan. Siellä lukee latinaksi masennus ja sillä siisti. Ei se ole peruste irtsanoutua vittumaisen pomon alaisuudesta.
Sanoinko jotain sellaista? Ei tietenkään kiusattua tarvitse kunnioittaa, miksi tarvitsisi. Voihan sitä ohimennessään vaikka potkaista, jos ei pysty myötätuntoon.
Et sanonut. Aloitujsessa oli puhetta arvostuksesta ja aloitukseen sinä vastasit.
"Pitäisikö alistumista kiusaamiselle sitten kunnioittaa?"
Mutta ei se mitään. Kävele ohi, jos jotain kiusataan, jos et kunnioittaakaan voi.
Kaikki eivät ole vahvoja. Toivottavasti kaltaisiasi ei ole kovin paljon.
"Kävele ohi, jos jotain kiusataan, jos et kunnioittaakaan voi."
En minä kävele ohi, jos säälin kiusattua. Ei ole kuitenkaan mitään syytä kunnioittaa sitä, että hän ei pysty kiusaajaa vastustamaan. Miksi minun pitäisi esimerkiksi kunnioittaa naisen tekoja, joka uudestaan ja uudestaan palaa väkivaltaisen miehensä luokse?
"Kaikki eivät ole vahvoja."
Ei voikaan. Eikä sillä ole mitään tekemistä kunnioittamisen kanssa.
"Toivottavasti kaltaisiasi ei ole kovin paljon. "
Millä perusteella?
Mutta ilmeisesti kaltaisesi vahvat pärjäävät, kuten aina. Antaa olla, jos et osaa tai halua edes ymmärtää toisen asemaa.
Aloituksessa jason dax sanoi näin:
"Tehdään yksi asia selväksi: Minä en arvosta ihmisiä, jotka pelkäävät auktoriteettia ja tämän pelon vuoksi kumartavat tätä auktoriteettia. Teidän pelkonne ja perusteeton alistumisenne tekevät teistä selkärangattomia perseennuolijoita ja minä en selkärangattomia perseennuolijoita arvosta enkä kunnioita."
Ja minä sanoin:
"Tiedätkö millaista voi olla työpaikkakiusaaminen ja varsinkin silloin, kun se kiusaaja on pomo. Minä tiedän, koska olen sen itse kokenut."
Ja nyt sinä sanot:
" En minä kävele ohi, jos säälin kiusattua. Ei ole kuitenkaan mitään syytä kunnioittaa sitä, että hän ei pysty kiusaajaa vastustamaan. Miksi minun pitäisi esimerkiksi kunnioittaa naisen tekoja, joka uudestaan ja uudestaan palaa väkivaltaisen miehensä luokse?"
Niin että miten ihmeessä sinä tuon jutun väänsit johonkin parisuhteeseen?
Kuka on sinua tässä ketjussa pyytänyt kunnioittamaan kiusattua? Lue uudetaan koko ketju, jos viitsit.
JD sanoo suoraan, ettei arvosta tietynlaista ihmistä. Ertert sentään sanoo, ettei kunnioita jotain tekemättömyyttä tai tekoja. Ertert saattaa vain olla siinä määrin kova taikka tietämätön toisen kokonaistilanteesta(?), ettei empatiakapasiteetti riitä ihmiseen, joka ei ole luopunut tunteella ajattelemisesta. Ihminen on laumaeläin ja lauman tuen suunta määrittelee kiusaussuhteen suunnan. Yksin ei pysty, vaikka alkuasetelmassa kuinka arvostaisi itseään.
En muuten koe, että kunnioittaminen on samaa kuin hyväksyminen. Kaksimerkityksellinen sana tuo kunnioittaminen.
kun tätä ketjua luki, että syy kiusaamiseen kaadetaan kiusatun niskoille. Juttelin alkuviikosta erään psykologin kanssa juuri kiusaamisesta ja myös työpaikkakiusaamisesta. Hän sanoi, että se on vakava ongelma ja myös siitä syystä yhä useampi vammautuu ja yhä useampi joutuu sairaseläkkeelle.
On ikävää, että joku luonnehäiriöinen kiusaaja pääsee pomoksi ja pitää aina olla joku potkittava, mutta on sekin todella ikävää, että kiusattu jätetään yksin. Eipä ole mielestäni kovin rohkeaa sekään, että työkaverit eivät käy puolustamaan tätä kiusattua. Sehän on myös pelkuruutta, ellei peräti ahneutta?
Ajattelevatko he kenties hyötyvänsä siitä, että tuo ei ainakaan sitten ole minun ylenemiseni esteenä, tai että saan ainakin minä olla rauhassa, kun jotain toista kiusataan.
Opportunismi on in, yhteisvastuu out.
"Sehän on myös pelkuruutta, ellei peräti ahneutta?"
Molempia.
"Ajattelevatko he kenties hyötyvänsä siitä, että .."
Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Siihen piikkiin minä ripustaisin tämän tekemättömyyden. Lyhytnäköistä ajattelua, mutta ihminen ei aina ole niin viisas.
Ehkä ilmaisin itseni liian jyrkästi.
Otetaan tilanne:
Esimies kohtelee yhtä alaistaan huonosti. Minä en arvosta enkä kunnioita tätä esimiestä, koska hän hyväksikäyttää asemaansa toista ihmistä kohtaan ja pyrkii tällä hyväksikäytöllä pönkittämään olematonta itsetuntoaan.
Itse puolustaisin tätä alaista ja pyrkisin tukemaan häntä esimiehen tyranniaa vastaan parhaani mukaan. Paitsi...
Jos tämä alainen taas kokee, että hän ansaitsee esimiehensä tyrannian, niin silloin en voi arvostaa tätä alaista. Ertert taisi ottaa puheeksi esimerkkitilanteen, jossa pahoinpidelty nainen aina palaa tätä pahoinpitelevän miehen luokse. Minä en todellakaan arvosta saati kunnioita kyseistä pahoinpitelevää paskiaista, mutta en voi myöskään arvostaa naista tässä tapauskessa. Älä ymmärrä minua väärin; pahoinpitely, olkoot se henkistä tai fyysistä (mielestäni fyysinen pahoinpitely on samalla henkistä), on aina väärin eikä kukaan ihminen sellaista ansaitse.
mitä tämän kiusatun päässä liikkuu. Minä yritin tehdä työni aina vaan paremmin, vaikka olin siihenkin asti tehnyt hyvin. Lopulta olin ihan rikki. Henkinen väkivalta on siitä niin helvetin kieroa, että siitä on todella vaikea saada näyttöä. Varsinkin kun ne vittuilut, vaatimukset ja vähättelyt tapahtuvat kahden kesken.
"Itse puolustaisin tätä alaista ja pyrkisin tukemaan häntä esimiehen tyranniaa vastaan parhaani mukaan. Paitsi...
Jos tämä alainen taas kokee, että hän ansaitsee esimiehensä tyrannian, niin silloin en voi arvostaa tätä alaista."
Sinulle ei taida olla kiusaamien mekaniikka tuttua. Kun ihminen nujerretaan, niin siinä menee itsetunto. Se kalvaa ja lamaannuttaa. Väsyneenä menee töihin ja väsyneenä tulee kotiin ja uniinkin ne asiat tulevat.
Et kai kuvittele, että kaikki ihmiset ovat samalla itsetunnolla varustettuja ja että oma syy, jos alistuu. Kiusatunko syy se on, jos asteikossa ylempi oleva kiusaa? Ihan sama jos sanot lapselle, joka on koulussa saanut turpiinsa, että mitä sinä teit, että sinua lyötiin. Sitä vikaa lähdetään hakemaan uhrista!
Nyt täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei ole työkaverinani sinun tai ertertin kaltaista. Eikä olekaan. Nykyinen työpaikka on ilmapiiriltään reilu ja leppoisa.
Mielestäni olet ymmärtänyt koko viestini väärin.
Esimiehesi on mulkku eikä ansaitse arvostusta. En olisi menettänyt arvostustani sinua kohtaan, vaan olisi mahdollisuuksieni mukaan yrittänyt tukea sinua.
"Mutta ilmeisesti kaltaisesi vahvat pärjäävät, kuten aina. Antaa olla, jos et osaa tai halua edes ymmärtää toisen asemaa. "
Kyllä minä ymmärsin.
"Niin että miten ihmeessä sinä tuon jutun väänsit johonkin parisuhteeseen? "
Koska se on verrannollinen.
"Kuka on sinua tässä ketjussa pyytänyt kunnioittamaan kiusattua? Lue uudetaan koko ketju, jos viitsit. "
Ei kukaan, mutta jos et ole sattunut huomaamaan, että keskustelimme kunnioittamisesta, niin lue ketju uudestaan.
Nyt te taidatte lukea rivien välistä paljon sellaista, mitä siellä ei ole.
"kun tätä ketjua luki, että syy kiusaamiseen kaadetaan kiusatun niskoille."
En ole sitä tehnyt. Kiusaaminen on kiusaajan syy. Joissain harvoissa tilanteissa kiusaaminen voi olla hyväksyttävää, mutta nyt ei selvästikään puhuta sellaisista poikkeustilanteista.
Mrs Missukalle:
Minä voin tuntea empatiaa kiusattua kohtaan, koska empatia on aivan eri asia kuin kunnioittaminen.
Itse siis luin rivien välistä, että tämä arvostelu kohdistui samanlaisiin ihmisiin kuin minä ja Dax, koska meidän viesteihimme vastattiin.
Ok. Ei vaan kuulostanut empaattiselta verrata tasavertaisena työpaikkakiusaamista ja väkivaltaisen miehen luokse aina palaamista keskenään työpaikkakiusatulle. Tpkiusattu on kiusaajansa kateuden kohde ja väkivaltainen parisuhde jotain aivan muuta.
Sano vaan Missukka. Uudistusten takia en pysty käyttämään nickinä enää Missukkaa.
Miksi tuota kiusattua pitäisi kunnioittaa?
Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat?
Miksi kärsivää tai kärsimystä pitäisi kunnioittaa?
Ehkä meillä on aivan eri käsitys siitä, mitä kunnioittaminen on. Minä ainakin kunnioitan sellaisia ihmisiä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja humaanisti. Kunnioitan myös sellaisia ihmisiä, jotka saavuttavat jotain. Jos kunnioitus siis liitetään ihmisen tekoihin, niin mitä kunnioittamista kiusattuna oleminen ansaitsee?
Mielestäni on aika tuomitsevaa, jos lakkaa kunnioittamasta henkilöä, joka omasta mielestä tekee vääriä ratkaisuja. Toki minäkin teen joskus vääriä ratkaisuja, mutten haluaisi, että muut sen takia sulkisivat minut ulos.
"Minä ainakin kunnioitan sellaisia ihmisiä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja humaanisti."
Useimmat työpaikkakiusatut, näin olettaisin, ottavat asiat asioina ja pyrkivät toimimaan oikeudenmukaisesti ja humaanisti, siis jatkamaan normaalia elämää. He eivät halua hyökätä samalla mitalla takaisin, vaan pyrkivät olemaan välittämättä - järjen ratkaisu.
"mitä kunnioittamista kiusattuna oleminen ansaitsee?"
Olen sitä mieltä, että kateuskin on ansaittua.
"Miksi tuota kiusattua pitäisi kunnioittaa?"
Vaikka siksi, että kiusattu tarvitsee itsetunnon kohotusta kyetäkseen taistelemaan hyökkääjäänsä vastaan omista lähtökohdistaan. Molemmilla yksilöillä on oikeus kuulua ryhmään. Ei todellakaan niin, että näistä kahdesta vain kiusaajalla on oikeus olla ryhmän jäsen.
Mitä edellytyksiä sinä oikein asetatkaan sille, että kunnioittaisit ihmistä! Jos ihmistä kiusataan vaikkapa työpaikalla, niin asetatko hänet lokeroon, jossa lukee KIUSATTU ja näin ollen hän ei ansaitse kunnioitustasi? Viis siitä, mitä muuta tämä ihminen on. Niinkö?
En tunne sinua, enkä jason daxiakaan, mutta jasonin kohdalla tuollainen tuntuu toki hullummalta, koska hän on luultavasti elämänsä aikana joutunut homoutensa takia kiusatuksi. Tai ehkäpä olen väärässä.
Ihan yksinkertaisesti sanottuna: viesteistäsi selviää, että et kunnioita ihmistä, jota kiusataan. Syytä siihen on vaikea ymmärtää. Vahvat ihmisetkö vain ovat niitä, joita kunnioitat? Ei kovin humanistinen näkemys.
"Mielestäni on aika tuomitsevaa, jos lakkaa kunnioittamasta henkilöä, joka omasta mielestä tekee vääriä ratkaisuja."
Minä en ainakaan kunnioita ketään lähtökohtaisesti. Jos tuo henkilö taas on jo ansainnut kunnioituksen, en väitä, että se katoaisi, jos häntä kiusataan.
"Toki minäkin teen joskus vääriä ratkaisuja, mutten haluaisi, että muut sen takia sulkisivat minut ulos."
En ole sulkemassa ketään ulos. Rivien välistä ilmeisesti löytyi jotain, mitä siellä ei ole.
"Vaikka siksi, että kiusattu tarvitsee itsetunnon kohotusta kyetäkseen taistelemaan hyökkääjäänsä vastaan omista lähtökohdistaan."
Eihän minun kunnioitus asiaa miksikään muuta. Jos minä menen kehumaan, että oletpa sinä todella hienosti kiusattuna, jatka samaan malliin, luuletko, että se kiusatun elämää mitenkään parantaa.
"Ei todellakaan niin, että näistä kahdesta vain kiusaajalla on oikeus olla ryhmän jäsen."
En ole sellaista väittänytkään.
"Jos ihmistä kiusataan vaikkapa työpaikalla, niin asetatko hänet lokeroon, jossa lukee KIUSATTU ja näin ollen hän ei ansaitse kunnioitustasi?"
En.
"Viis siitä, mitä muuta tämä ihminen on. Niinkö?"
Ei.
"Vahvat ihmisetkö vain ovat niitä, joita kunnioitat? "
Ei.
"Ei kovin humanistinen näkemys."
Vaikuttaisi siltä, että et ole ollenkaan tajunnut kirjoituksiani.
"Minä en ainakaan kunnioita ketään lähtökohtaisesti. Jos tuo henkilö taas on jo ansainnut kunnioituksen, en väitä, että se katoaisi, jos häntä kiusataan."
Ikävä kyllä uskon tuon ensimmäisen lauseen. Kirjoittaessani en ottanut sitä huomioon. Taitaa olla vielä tuomitsevampaa.
"En ole sulkemassa ketään ulos. Rivien välistä ilmeisesti löytyi jotain, mitä siellä ei ole."
Tukea tarvitseva tukea saamaton käytännössä suljetaan ulos. Varmennus vielä, annat siis tukea ihmiselle, jota et kunnioita ja joka tekee mielestäsi vääriä ratkaisuja?
"Jos minä menen kehumaan, että oletpa sinä todella hienosti kiusattuna, jatka samaan malliin, luuletko, että se kiusatun elämää mitenkään parantaa."
Noinko osoittaisit empatiaa tositilanteessa?
"Ei todellakaan niin, että näistä kahdesta vain kiusaajalla on oikeus olla ryhmän jäsen."
"En ole sellaista väittänytkään."
Käytännössä näin se useimmiten menee, jos kiusaajaan ei kohdisteta tarpeellisia toimenpiteitä.
"Eräs henkilö teki loistavan huomion - nykypäivänä kunnioitus pitää ihan aikuisten oikeasti ansaita."
Syynä on myös se, että yhteiskuntarakenne on muuttunut ja ei enää eletä niin tiiviissä yhteisöissä. Sosiaalisten yhteisöjen rajat ovat muuttuneet ja siten niiden valtarakenne muuttuu myös.
näiden lähi-idän väkivaltauskontojen kannalta auktoriteettiuskoisuus edesauttaa hihhuloitumista kuten totesit.
Auktoritteettiuskoisen riski hihhuloitumiseen lienee moninkertainen. Siihen liittyvä oman arvostelukyvyn heikkeneminen tai suorastaan puute lienee eräs keino jolla väkivaltainen ja epäoikeudenmukainen sekä pikkumainen Jumala (VT:n, Tooran tai Koraanin) kyetään näkemään hyvänä.
oli valmiimpi kääntymään ennemmin väkivallattomein muslimien uskoon,
kuin kristityjsi..ai kaikki taida olla oikein varmoja omasta kannastaan..
taisi tulla kirjoitusvirheitäkin,mutta pilkkujen pitäisi olla ainakin paikallaan..
Taitaako sen paremmin enää sanoa!
"nykypäivänä kunnioitus pitää ihan aikuisten oikeasti ansaita. Nykyään ihmiset ymmärtävät ettei titteli tai asema tee kenestäkään itsearvoisesti kunnioitettavaa tai "hyvää ihmistä"."
Eikö enää eroteta ihmistä ja ihmisen tekoja? Olet tyhmä jos teet tyhmiä? Käsittääkseni tällainen mielipide ei ole kovin uudenaikainen. Tuomitsemista ja hylkäämistä. Aiheeton jalustalle asettaminen on jotain muuta.
"Minä en arvosta ihmisiä, jotka pelkäävät auktoriteettia ja tämän pelon vuoksi kumartavat tätä auktoriteettia. Teidän pelkonne ja perusteeton alistumisenne tekevät teistä selkärangattomia .."
Oletan nyt, että auktoriteetti ja esivalta ovat lähes samaa tarkoittavia. Perusteidenkin pätevyys on kunkin omissa silmissä. Anarkiaa. Wiki: "Anarkia tarkoittaa hallituksettomuutta tai laittomuuden, sekasorron tilaa.[1] Se tulee kreikankielisestä sanasta arkhē, esivalta, sekä kieltävästä a(n)-etuliitteestä."
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä mitä aloittaja: kunnioitus tulee ansaita. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" esimerkiksi on lause, johon suhtaudun hyvin sekavin tuntein toimiessani nuorten parissa. Sen sijaan on pakko kunnioittaa joitain tuntemiani nuoria, jotka ovat selvinneet järjissään kotona vallitsevasta hullunmyllystä. Kun alkoholisti äiti viettää aamupäivät sängyssä, iltapäivät sekavassa tokkurassa aloittaakseen kierroksensa taas alkuillasta uudelleen ja isä on väkivaltainen taparikollinen. Silti nuorella riittää intoa harrastuksiin ja voimaa pyrkiä toteuttamaan unelmiaan.
Kunnioitus ja arvo ovat kaksi eri asiaa. Jokaisella ihmisellä on arvonsa ja on mielestäni väärin pyrkiä sitä alentamaan. Kunnioitus taas lähtee ajatuksesta, että kohde omaa joitain sellaisia erityisominaisuuksia, joiden perusteella hänet voidaan tietyssä mielessä nostaa muiden yläpuolelle.
>>Minä en arvosta ihmisiä, jotka pelkäävät auktoriteettia ja tämän pelon vuoksi kumartavat tätä auktoriteettia.>Oletan nyt, että auktoriteetti ja esivalta ovat lähes samaa tarkoittavia.
"kunnioitus tulee ansaita"
Mielestäni on itsestään selvää, että kunnioitus (merkitys 1) ansaitaan. Jokaisella vaan on omat kriteerinsä ja joidenkin mielestä aseman saavuttanut on kunnioituksen jo ansainnut. Se olkoon hänen perustelunsa.
Kunnioitus (merkitys 2) on minulle sitä, mitä sanot arvoksi.
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi"
Vanhemmat ovat osa "mikroihmislaumaa" (ite keksimä) ja lauma pysyy kasassa kun ketään ei suljeta ulkopuolelle. Omien vanhempien merkitys lapsen psyykelle on niin iso, että kieltäessään vanhempansa hän kieltää osan itsestään. Tämä vanhempien hyväksyntä on mielestäni eri asia kuin vanhempien tekojen hyväksyntä.
"Uskonpa, että aloittaja ei itsekään .."
Hyvä teksti on pätevää monesta näkökulmasta. Olettaisin aloittajan tarkoittavan vähän eri asiaa, mutta itse sanat kieltämättä sopivat hyvin esimerkkiisi.
"Millaista sellainen "esivalta" sitten on?"
Sellainen kuin kansakin. Kuten sanoit "Kuten poliittinen kuuma aihe kertoo, nykyinen suomalainen järjestelmä kunnioittaa rahaa".
"Onko sellaisella käytössään todellista valtaa?"
On, mutta hylkäämisen pelosta, kun uudelleenvalitsemattomuus uhkaa, sitä valtaa ei ehkä uskalla käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Lisänä yhtälössä puoluekuri ja vielä varmaan jotain muutakin.
"Todellinen anarkisti olisi henkilö, joka toimisi vastoin todellisia vallan välineitä. Lakkaisi kuluttamasta, käyttämästä maksuvälineitä, eläisi nomadina järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella."
Passiivista anarkiaa. Jotkut anarkistit haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan, toiset taas ei.
En ole enkä aio äänestää Vanhasta muutenkaan, joten hänen kohtalonsa ei jaksa kiinnostaa. Muiden valitsema, seuraan sivusta.
"Samanlaisin puhein ja mielipitein yksi ystäväni matkusti aikoinaan Guatemalaan. Kun paikallinen sotilaspoliisi ensimmäisen kerran tökkäsi konepistoolin piipulla otsaan ja käski kaverin polvilleen, niin kyllähän siinä kumarrettiin aika kiltisti auktoriteettia."
Huomasitko, että aloituksessa puhuttiin aivan toisenlaisesta tilanteesta. Suomen nykypäivässä eivät sotapoliisit laita ihmisiä polvilleen aseella uhaten. Poliitikot ja papit ovat aivan eri asia kuin sotilaat. Silloin on kyse omaehtoisesta valinnasta kunnioittaa, ei lähes täydellisestä pakosta.
Niinkuin itseäsi. Mun mielestä, pikemminkin jokaista ihmistä on kunnioitettava, kunnes hän menettää kunnioituksen.
Eikö jumalauta jumalan sanaa julistava jumalanmies nyt kuitenkin ansaitse ihan erityisen kunnioituksen ja aseman laumansa silmissä?
Esimerkiksi vaikka korkeasti pyhä ja ylistetty Markku Koivisto.
Niin lähimmäistä ei pysty kunnioittamaan ellei kunnioita itseään eikä hyväksy itsensä kaikkine vikoineen. Vasta tämän oivallettuaan on valmis tekemään saman muihin nähden. Siihen loppuu kaikki vertaaminen ja mittaaminen joka on koko hämmennyksen aiheuttaja.
Miksi?
Ansaittu kunnioitus on arvostamista omilla ehdoilla, se on samanmielisten perseiden nuolemista. Onko tuossa jotain hienoa? Huonot käytöstavat taas edustavat aina samaa, edusti ihminen aivan mitä tahansa. Jos sitä haluaa kutsua kusipäisayydeksi, se on sitä aina. Myös silloin kun vastaa huonoon käytökseen samalla, huonolla käytöksellä.
"Anna aina anteeksi vihamiehillesi. Mikään ei ärsytä heitä niin kuin se."
- Oscar Wilde
Sinun logiikallasi mikä tahansa kunnioittaminen on perseen nuolemista.
Ei sentään, korkeintaan "ansaittu kunnioitus". Vaihtoehtoisesti kun voisi kunnioittaa kaikkia näiden katsomuksesta tai mistään riippumatta. Tietenkään tuo ei tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä kaikki. Kunnioittava suhtautuminen on mahdollista myös silloin, kun toinen on omasta mielestä täysin väärässä.