Eräässä maakuntalehdessä oli artikkeli jokunen aika sitten, jossa ortodoksisen
kirkon asema määriteltiin roomalaiskatolisen kirkon lahkoksi.
Syynä kirkkojen eroprosessi, jossa ortodoksisen kirkon ero katolisesta kirkosta
rinnastettiin protestanttisten kirkkojen eroon.
Olisi mielenkiintoista tietää kantanne asiaan.
kirkon asema määriteltiin roomalaiskatolisen kirkon lahkoksi.
Syynä kirkkojen eroprosessi, jossa ortodoksisen kirkon ero katolisesta kirkosta
rinnastettiin protestanttisten kirkkojen eroon.
Olisi mielenkiintoista tietää kantanne asiaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... juttu onkin toisinpäin: Roomalaiskatolinen kirkko erosi Ort.kirkosta? Sori, ei se voi olla näin, sillä tässä maailmassa suurempi ja vaikutusvaltaisempi on AINA oikeassa!
... täällä pitäisi väitellä (tai peräti riidellä) eikä ihmisten. Olisi kuitenkin kiva tietää kuka suuri kirkkohistorioitsija ja teologi on moista väittänyt!
Ort. kirkko ei ole lahko, jos sitä verrataan esim. luterilaisuuteen. Itseasiassa katoliset itse katsovat ort. kirkon skismaattiseksi kirkoksi, mutta ei lahkoksi.
Katolinen kirkko erosi ortodoksisesta, ei päinvastoin.
Kirjoittaja ei ole kovin selvillä kirkon historiasta, sillä kirkkojen eroprosessissa ei ole juurikaan mitään samaa.
Itse asiassa jos ollaan tarkkoja, niin kirkot eivät ole koskaan ”varsinaisesti” eronneet. Kysymyksessä oli skisma, riita kahden voimakkaan johtajan välillä eli Rooman paavin ja Konstantinopolin patriarkan. Opillisia eroja loppujen lopuksi on äärettömän vähän.
Suurin syy on ollut ehdottomasti paavin asema, erehtymättömyys ym. jota ort.kirkon puoli ei ole koskaan hyväksynyt.
eikös oppi paavin erehtymättömyydestä julistettu vasta vatikaanin 1. kirkolliskokouksessa v, 1869-70
Kyllä, näin tehtiin. Kirkkojen jakaantumisen syynä oli paavin bulla patriarkalle 1054, jonka seurauksena patriarkka julisti anateeman paaville.Se ei tarkoittanut varsinaisesti kirkkojen eroa, mutta käytännössä se johti siihen. Eteenkin ristiretkeläisten hyökkäykset ortodokseja vastaan ja Konstantinopolin ryöstö aiheuttivat syvän epäluulon juovan kirkkojen välille, joka on jatkunut näihin päiviin asti.Juopaa on lisännyt juuri mainitsemasi asia, sekä Neitsyt Marian tahrattoman sikiämisen oppi.Lisäksi 1960-luvun Vatikaanin kirkolliskokouksen päätökset lisäsivät sitä edelleen.
eikös se hajoaminen ollut enemmänkin erilleen ajautumista?
0nko ne kirkonkiroukset vielä voimassa?
Kyllä näin on mm.juuri edellä kertomistani syistä. Kirkonkiroukset poistettiin 1960-luvulla.
Ironisinta on se, että vasta 1800-luvun ja 1900-luvun Katolisen kirkon uudistukset ovat sinetöineet eroa.
... oppikirjaa suomeksi:
- H.Kirkinen-V.Railas:"Ortodoksisen kirkon historia seminaareja ja lukioita varten". (Kuopio 1963)
- Tapani Kärkkäinen:"Kirkon historia. Ortodoksin käsikirja". (Jyväskylä 1999).
Kaikkea sitä kuuleekin!?!
Olisi kiintoisaa tietää, oliko lehtijutun väite toimittajan vai jonkun haastateltavan keksintöä.
Ensinnäkin olisi tarpeen tehdä selväksi käsitteiden kirkko ja lahko ero. Kirkko on kristillinen yhteisö, joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi sekä Pyhän Kolminaisuuden. Lahko on kristillisperäinen yhteisö, joka ei tunnusta jompaakumpaa tai kumpaakaan näistä. Tämän määritelmän mukaan ortodoksinen kirkko ei voi olla lahko, koska se silloin kieltäisi oman uskontunnustuksensa.
Ortodoksinen kirkko on myös katolinen, ts. universaali, yleinen ja koko asuttua maanpiiriä käsittävä. Näin olikin suuressa määrin myös käytännössä jakamattoman kirkon aikana, ennen vuotta 1054. Mainitusta vuodesta lähtien voidaan puhua lännen (Roomalais)katolisesta kirkosta sekä idän katolisesta ortodoksisesta kirkosta. Kumpikaan ei eronnut toisistaan, mutta Roomalaiskatolinen kirkko kylläkin jakamattoman kirkon yhteydestä. Näin tapahtui suuressa määrin siksi, että Rooman paavi katsoi, ettei hänelle riitä asema läntisen Euroopan patriarkkana, vaan hänen tulisi olla koko kristikunnan päämies. Jakamattoman kirkon ajattelussa tällainen ajatus on täysin vieras, sillä kirkon ylin auktoriteetti ei voi olla yksittäinen henkilö vaan ekumeeninen kirkolliskokous, siis yhteisö.
Sittemmin roomalaiskatoliset ovat tavalla tai toisella, suorasti tai epäsuorasti ilmaiseet valtapyrkimyksensä myös ortodoksien suhteen. Tämän kehityksen myötä on syntynyt kreikkalaiskatolinen eli uniaattikirkko, joka noudattaa Idän (ortodoksisen) kirkon liturgista riitusta, mutta on hallinnollisesti Rooman paavin alaisuudessa. Tämän kirkon jäsenet eivät siis ole ortodokseja, vaikka siltä näyttävätkin.