Joo elikä itsekin olen tämmöinen ujo ihminen. Yläaste suoritettu, vaikka ysin loppupuolella rupesi tulemaan aika pahanakin sitä ongelmaa kun ei halunnut mennä kouluun kun tuntu vaan niin vaikeelta aina joutua niihin sosiaalisiin tilanteisiin ja kaikki koulu esitelmät. Yhden esitelmänkin takia olin pari viikkoa pois niiltä kyseisiltä tunneilta joilla se esitelmä oli. Vähä harmitti se kun numero laski. No onneks se yläaste on takana.
'
Sit seuraavaks olikin se ammattikoulu jonka viime vuonna aloitin, mutta kävin sitä vaan 3 kuukautta. Menin siis toiselle paikkakunnalle opiskeleen. Isossa kaupungissa kun asun niin oli se pieneen paikkakuntaan hakeminen jotenkin kiva juttu, että luokatkin varmasti pieniä jne. Mut juu ei se sit niin menny. Tai no tosi plussa oli se että meidän luokalla oli 5 oppilasta. Mut sit sen asuntola-asumisen takia jouduin koulun lopettaan. Sielä asuntolassa oli niin ahdistavaa asua, mun lisäksi asui 5 kämppistä siinä huushollissa, kaikilla omat huoneet. Mut itte aina olin se ulkopuolinen vaikka toki oli mukavia kämppiksiä ja tuli jutteleen, mut en vaan osannu niiden kans tulla toimeen. Aina kun koulusta tulin kotiin niin heti omaan huoneeseen ovi kiinni ja koneella koko päivä yöhön asti. Aina se oli päivittäin joku kymmenen tuntia koneella olemista, tai sitten väkisten vaa päiväunille et aika kulu nopeasti. Ruokaa ei pystyny koulussa syömään kun se tuntu niin perkeleen ahdistavalta. Sit jäiki ne ruokailut pois. Aamu alko energiajuomalla ja röökillä, niin nälkä lähti sillai että seuraavan kerran oli nälkä joskus iltapäivällä. Ja kuntokin tossa romahti ihan mukavasti ku en päivittäin juurikaan liikkunut.
No ei siinä, nyt sitten oon 10 kuukautta ollut tekemättä mitään. Ei oo saanu haettua mihinkään kouluun, tosi vaikeaa. Nytkin piti hakea semmosee mikä ois kestäny pari kuukautta mut jäi sitte kirje lähettämättä. :-/ Ja kyl ne työtki kelpais mut joo ku ei siinä oikee osaa tulla toimeen kenenkää kaa jos olis semmone työ jossa joutus koko ajan oleen muiden kanssa tekemisissä.
Poikaystävä on onneks auttanu jaksamaan meneen päiviä eteenpäin. Ollaan vuosi jo oltu yhdessä. Alkuun se oli tosi vaikeaa ja varsinkin siinä kun suhde muuttu vakavaks, niin huh. Kyl siinä poikakaverikin aina välillä vähän vaikeaks meni kun mulla oli koko ajan jos jonkinmoista ongelmaa. Mm. en voinu poikakaverin porukoiden luona olla yötä kun ei vaan uskaltanu, ja muutenkin mieluummin halusin et poikakaveri on meidän porukoilla niin oli helpompi olla ja sillai et se lähti aina yöks pois.
No nykyään asumme poikakaverin kanssa yhdessä, meillä on oma yksiö. Ja nyt on taas pientä ongelmaa tässä mulla. Se että mä en tykkää yhtään jos tänne poikakaveri tuo kavereitansa. Ja sitten se ottaakin pultit siitä kun sanon että "ei tänään oikeen tarvis ketään tuoda".. Mä en oikeen tiedä että miten sille voi tämmösenki selittää. Onha sillä mukavia kavereita mut jotenkin mulle vaan on tää koti semmonen, että ei en mielellään tois ketää. En oo itsekään tänne ketään kavereitani tuonu. Aina nähny jossain muualla. Porukat on sitten eri asia. Ei se haittaa jos poikakaverin äiti tulee tai esim oma äitini tulee käymään. Mut ne kaverit ja tutut on taas eri asia. Tulee vaan kauhea stressi aina siitä jos joku on tulossa.
Onko täällä ihmisiä joilla on samanlaisia "ongelmia" kuin itselläni? Voi tulla tänne kirjoittamaan. Mukava olisi jutella vähän muidenkin kanssa tämmösistä. :-)
'
Sit seuraavaks olikin se ammattikoulu jonka viime vuonna aloitin, mutta kävin sitä vaan 3 kuukautta. Menin siis toiselle paikkakunnalle opiskeleen. Isossa kaupungissa kun asun niin oli se pieneen paikkakuntaan hakeminen jotenkin kiva juttu, että luokatkin varmasti pieniä jne. Mut juu ei se sit niin menny. Tai no tosi plussa oli se että meidän luokalla oli 5 oppilasta. Mut sit sen asuntola-asumisen takia jouduin koulun lopettaan. Sielä asuntolassa oli niin ahdistavaa asua, mun lisäksi asui 5 kämppistä siinä huushollissa, kaikilla omat huoneet. Mut itte aina olin se ulkopuolinen vaikka toki oli mukavia kämppiksiä ja tuli jutteleen, mut en vaan osannu niiden kans tulla toimeen. Aina kun koulusta tulin kotiin niin heti omaan huoneeseen ovi kiinni ja koneella koko päivä yöhön asti. Aina se oli päivittäin joku kymmenen tuntia koneella olemista, tai sitten väkisten vaa päiväunille et aika kulu nopeasti. Ruokaa ei pystyny koulussa syömään kun se tuntu niin perkeleen ahdistavalta. Sit jäiki ne ruokailut pois. Aamu alko energiajuomalla ja röökillä, niin nälkä lähti sillai että seuraavan kerran oli nälkä joskus iltapäivällä. Ja kuntokin tossa romahti ihan mukavasti ku en päivittäin juurikaan liikkunut.
No ei siinä, nyt sitten oon 10 kuukautta ollut tekemättä mitään. Ei oo saanu haettua mihinkään kouluun, tosi vaikeaa. Nytkin piti hakea semmosee mikä ois kestäny pari kuukautta mut jäi sitte kirje lähettämättä. :-/ Ja kyl ne työtki kelpais mut joo ku ei siinä oikee osaa tulla toimeen kenenkää kaa jos olis semmone työ jossa joutus koko ajan oleen muiden kanssa tekemisissä.
Poikaystävä on onneks auttanu jaksamaan meneen päiviä eteenpäin. Ollaan vuosi jo oltu yhdessä. Alkuun se oli tosi vaikeaa ja varsinkin siinä kun suhde muuttu vakavaks, niin huh. Kyl siinä poikakaverikin aina välillä vähän vaikeaks meni kun mulla oli koko ajan jos jonkinmoista ongelmaa. Mm. en voinu poikakaverin porukoiden luona olla yötä kun ei vaan uskaltanu, ja muutenkin mieluummin halusin et poikakaveri on meidän porukoilla niin oli helpompi olla ja sillai et se lähti aina yöks pois.
No nykyään asumme poikakaverin kanssa yhdessä, meillä on oma yksiö. Ja nyt on taas pientä ongelmaa tässä mulla. Se että mä en tykkää yhtään jos tänne poikakaveri tuo kavereitansa. Ja sitten se ottaakin pultit siitä kun sanon että "ei tänään oikeen tarvis ketään tuoda".. Mä en oikeen tiedä että miten sille voi tämmösenki selittää. Onha sillä mukavia kavereita mut jotenkin mulle vaan on tää koti semmonen, että ei en mielellään tois ketää. En oo itsekään tänne ketään kavereitani tuonu. Aina nähny jossain muualla. Porukat on sitten eri asia. Ei se haittaa jos poikakaverin äiti tulee tai esim oma äitini tulee käymään. Mut ne kaverit ja tutut on taas eri asia. Tulee vaan kauhea stressi aina siitä jos joku on tulossa.
Onko täällä ihmisiä joilla on samanlaisia "ongelmia" kuin itselläni? Voi tulla tänne kirjoittamaan. Mukava olisi jutella vähän muidenkin kanssa tämmösistä. :-)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varmaan sun pitää itse "ottaa itseäsi niskasta kiinni", elikkä edes yrittää vähän muuttaa tuota elämäntyyliäsi. Kun lopetit opiskelun kesken, olet vain oleskellut jne..niin eihän sekään pidemmän päälle oikein mukavalta tunnu? Oletko hakenut mitään työpaikkaa? Esimerkiksi sellaista, jossa ei olisi kovin paljon väkeä. Kyselisit sellaista työtä, vaikka 4-5 tuntia päivässä. Ethän voi sulkea jokaista ihmistä (paitsi poikaystävääsi) elämästäsi. Mikä niissä ihmisissä oikein ahdistaa?( Älä ole liian kriittinen itseäsi kohtaan (se on varmaan aika yleistä) Pitää osata arvostaa myös omaa itseään.) Eivät muut ole sen kummempia, kuin sinäkään, enemmän ja vähemmän tavallisia olemme kaikki. Yksi mahdollisuus olisi joku kurssi, valinnanvaraa varmaan riittää. Nehän eivät yleensä kestä edes kovin kauan. Kuitenkin se, että kukaan ei tule kotoa hakemaan, vaan pitää itse vähän skarpata, ja etsiä niitä muutosten tuulia. Eikös sekin ole hyvä, että teillä käy välillä muitakin ihmisiä (poikaystäväsi kavereita) tulee sitä sosiaalistakin elämää, ettei mene liian yksitoikkoiseksi.
Sosiaallisia pelkoja minullakin on ja ongelmia opsikelun kanssa myös juuri tuon takia. Mutta, jos haluat päästä eroon noista sosiaallisten tilanteiden pelosta niin kannattaa vain hakeutua palvelualalle töihin, lähinnä kassoille. Olin itse joitain vuosia sitten kesätöissä erään kaupan kassalla ja olin aina pyörtyä kun joku asiakas siihen tuli mutta sen kuukauden jälkeen kyllä itsetunto oli parantunut huomattavasti. Itseasiassa paskamaisimmatkin asiakkaat tuntuivat ihanimmilta kuin se työporukka siellä vaikka töitten alussa asia oli toisin päin. Itse suosittelen pieniä kauppoja jossa työporukka on pieni ja niihin tutsutuu helpommin eikä asiakkaitakaan niin ruuhkaan asti ole^^. Pitäis itsekkin hakea valintataloon töihin ens jaksoks.
Mutta mitä noihin poikaystäväsi kavereihin tulee niin kannattaa vain mennä porukoihin mukaan. Omalla kohallani olisi ainakin mukavaa kun kotona käy muitakin ihmisiä kuin vakituiset asukkaat. Tulee vaihtelua arkeen.