Olen nyt kopioinut vanhoja negatiivejä, 500 , digimuotoon.
Aloitin nyt mutsin negoja.
Ei, heevetti, olen 2v. ja pullukka.
Saanko lopettaa tähän?
Ja olkoon siinä vitsi, kuka muu digitoi vanhoja kuviaan?
Omat ottamat ovat, jotenkin ok, mutta mutsin ottamat ovat lapsi-, teini-, tms. kuvaa.
On kyllä ihan kauheata, minäkin, kännissä, muinaiset muijat, kakarat jne..
Yhdessäkin kuvassa makaan nurmikolla, ja kourassa on 30 senttiä rasvaista Ankeriasta ja naama on sen mukainen.
Yhdessä kuvassa on minulla "Minvogue"..
MItä perinnöksi
HTZA
53
386
Vastaukset
- kivellä.istuja
Jos siul vaan on tyttölapsia jälkipolvissasi niin heille kun alkaa tulla omia mukuloita jne niin sit alkaa vaikka minkälainen vertaileva etsiminen et mistähän tuokin kulmakarvan osa on peritty. Miun tyttärelläni on äidin isän menninkäisen korvat, isäni äidin kaunis luusto, isäni huulienkaari ........ .
- HTZA
tytöt , tietysti, pullukoita.
Mutta kyse on minusta! Miten minä olen voinut olla pullukka?
Minä.. - Mittailija
HTZA kirjoitti:
tytöt , tietysti, pullukoita.
Mutta kyse on minusta! Miten minä olen voinut olla pullukka?
Minä..Pieniin poskiin mahdu.
- Fotogeniq
HTZA kirjoitti:
tytöt , tietysti, pullukoita.
Mutta kyse on minusta! Miten minä olen voinut olla pullukka?
Minä..on niiin kauan kun sinä olit lapsi, että siihen aikaan lihavuus oli terveyden ja rikkauden merkki.
Sekä lapsilla, että naisilla. - kivellä.istuja
HTZA kirjoitti:
tytöt , tietysti, pullukoita.
Mutta kyse on minusta! Miten minä olen voinut olla pullukka?
Minä..Imeväinen on melkoinen rohmu ja tarvitsee paljon ravintovarastoja venähtääkseen paljon pituutta. Ainahan sitä kasvupyrähdyksiä ennen pyöristyy ja hermosto saa siinä suojansa ja kudokset vahvistuksensa. Palleropojat kaksivuotiaana ovat suloisia hymykuoppineen.
- HTZA
Mittailija kirjoitti:
Pieniin poskiin mahdu.
Sievä, komea, poikalapsi, takapihan nurmikolla.
Äitien pitäisi pitää jotain rajaa siinä imettämisessä, ja aloittaa joku jumppa.
Mutta eihän niistä tiedetty 50v, sitten, jotain.
Mummon näköisihän kaikki nyt ovat. - HTZA
kivellä.istuja kirjoitti:
Imeväinen on melkoinen rohmu ja tarvitsee paljon ravintovarastoja venähtääkseen paljon pituutta. Ainahan sitä kasvupyrähdyksiä ennen pyöristyy ja hermosto saa siinä suojansa ja kudokset vahvistuksensa. Palleropojat kaksivuotiaana ovat suloisia hymykuoppineen.
Että laittaisin joitain kuvia nettiin.
Noh, eläkkeellä sitten.
- .,-----------------------------------
Kuvien digitointi on hieno asia. Kulttuurihistoriallisestikin tärkeää hommaa.
Noh, itse olen digitoinut omani ja muijan suvun kuvat. Kova homma kaikkinensa, tein sitä useampina vuosina hiljakseen. Tokikin "tekosyynä" oli jokin vuosikalenteri tai synttärikirja. Mutta yks syy oli sekin, että sai dokumentoitua samoihin tiedostoihin jotain historiaa.
Suurin huoli on kuvien säilyminen jälkipolville. Osa vanhoista kuvista oli jo aika huonossa kunnossa, haalistuneita ja repeilleitä. Korjasin sävyt, muuten en retusoinut. Kuva on dokimentti sinällään, ei sitä saa vääristää. OK. digimuodon säilyminen on vähintäänkin epävarmaa, romput korruptoituu, kovalevyt hajoaa muutamissa kymmenissä vuosissa jne. Ne pitäisi vaan nyt vedostuttaa valokuviksi valokuvapaperille. Pirun kallista.
Tota. Mä oon vähän perehtynyt asiaan. Hain ja pääsinkin joskus museovirastoon kuvankäsittelijäksi. Tuli muita juttuja väliin, se "ura" jäi suunnittelun asteelle. Vähän harmikin. No palkka ei olisi ollut häävi. Mutta asiassa oli noita muita puolia. Nimenomaan historian näkökulmasta. On pirun tärkeää saada tuleville polville talteen nykyisin käytettävissä oleva materiaali. Kaikkinensa tärkeää hommaa.
Niin, arkistoja varten niin suurella resolla kuin skannerista irtoaa interpolaimatta. Ja tallennusformaatti tiff. EI kuvien manipulointia tai retusointia laisinkaan, korjataan sävyt kevyesti, ei muuta. Jos tulee jälkikäyttöä (tulee melko varmasti joskus) on olemassa mahdollisimman hyvä kopio alkuperäisestä. Skannailu vie aikansa, totta. Mutta mitäs sitten kun alkuperäinen kuva palaa tulipalossa ja jäljellä on vain muutaman kilon kokoinen hukkaavalla pakkauksella tallennettu tiedosto....
Ikinä ei kannata skannata kehnosti, tulipalo voi tulla vaikka ensi yönä.
On mulla vielä muutamia itseottamiani filmirullia seiskytluvun alusta. Niistä ei ole otettu paperikopioita ollenkaan, se oli kallista. Ei vaan ole asiallista skanneria niihin hommiin, leveää rullafilmiä...
Noin muuten. Vanhat kuvat on pirun kiinnostavia. Mulla kasoja vanhoja pahvikuvia. Kuvaamossa otettuja. Ihmisten pään päällä ristit. Siis että ovat kuolleet. Ikävä kyllä ei kuvan taaksekaan ole kirjoitettu, ketä ne ihmiset ovat!!!!
Eli kun skannaat, liitä mukaan edes vähän metaa, missä on jotakinkaan tietoa. Mieluusti vaikka liitteeksi tekstitiedosto, joss kirjoittelet mitä nyt satut kuvasta tietämään. Ketään kiinnosta millä skannerilla ja millä resolla kuva on digitoitu, muut asiat kiinnostavampia.
Pidä kiirettä polaroid kuvien kanssa, net mätänee kuin silakat. Yoki kuvankäsittelyssä saa melko ihmeitäkin aikaan. Mutta jos informaatiota ei enää kuvissa ole, sitä ei yksinkertaisesti ole.
Ja pakko mainita. Itselläni, tai ylipääätäänkää ei ole olemassa kuin yksi kuva isästäni. Sotilaspassikuva. Sitä en tiedä onko rikosrekisterissä toinen... Mutta sitä kuvaa olen pitänyt kuin kukkaa kämmenellä, digiversioitakin on useita. Jos se kuva palaa, kukaan ei sen jälkeen edes muista miestä. Kuin muistoissaan ja ne muistot menevät hautaan. Sitten joku vaan lueskelee hautakivistä nimiä ja ihmettelee, ketähän nuokin ovat olleet.
Ja vieläkin. Siitä on kai parikymmentä vuotta. Olin paino hommissa. Tehtiin yhdelle 80v ukkelille posliinisiirtokuvia. Se kiikutti mulle vanhoja valokuvia, joita pyörittelin reprossa ja painoin niistä siirtokuvat. Sen aikaisilla vehkeillä ei voinut ihmeitä tehdä, ei ollut tietokoneita. Mutta kuvaamalla koitin parannella pahiten kärsineitä naamoja. Niin, kuvista ei silloinkaan oikein enää saanut selkoa kunnolla. Missä kunnossa lienevät nyt. Mutta ne kuvat ovat tallella posliiniin poltettuna lautasina eripuolilla suomea. Pieniä sarjoja, jokunen kymmenen kappaletta kustakin.
Toi siis varmaan on hyödyllisin duuni mitä olen eläissäni ollut tekemässä.
Ja vielä yks juttu Skannaa pirussa se mappi Ö. Siellä voi olla tarpeettomilta tuntuvia, tärähtäneitä jne kuvia. Mutta niissä sitä infoa ja historiaa on eniten. Ihmisillä kun taipumus raakata kuvansa just jonkin typerä ilmeen takia. Vaikka taustalla lentäisi liito-orava!!!!
Öf, sori, tuli innostuttua. Tää nyt vaan on lähellä mun sydäntä ja osa ammatista.
=DW=- HTZA
Kiitos.
Canon 8800f on minulla.
Faijalla oli lupa kameraan, niin talvi- kuin jatkosodassakin.
300 jotain niitä on, aika pahojakin, jotkut.
Senlaisia ei ole paljon.
Ja jokaiseen kuvaaan laitan tiedot. - minä-x
appiukon ym. ottamia kuvia. Vuosilta ennen sotia.
Museo "kopsasi" jokunen vuosi sitten joitakin, about 20 tai jotain.
Luovuteltuilata alueilta, perhe, maisema ym. kuvia.
Kansiot kirjoituspöydän laatikossa lukkojen takana. - HisStory.
hattua jos sellaista käyttäisin!
Historian, omankin, dokumentointi ja arkistointi tuleville sukupolville on tärkeää. Itsekin olen kokoamassa valokuva- ja dokumenttiarkistoa lähisuvustani.
Sinun laillasi olen "arkistofriikki", ja kokemuksesta tiedän että vähäpätöisinkin kuva- ja tekstifragmentti on monesti kullan arvoinen. - -...............
minä-x kirjoitti:
appiukon ym. ottamia kuvia. Vuosilta ennen sotia.
Museo "kopsasi" jokunen vuosi sitten joitakin, about 20 tai jotain.
Luovuteltuilata alueilta, perhe, maisema ym. kuvia.
Kansiot kirjoituspöydän laatikossa lukkojen takana.Niihin aikoihin kuvattiin vähän. Joo nykyisin kai kakilla on jo kamerakännyt.. Maailma hukkuu kuvaan, jota ei ole olemassakaan parinkymmenen vuoden päästä.
Tee ihmeessä ite tai teetä jossain niistä kuvista digitointi. Se, että pojat ovat käyneet tallentamassa osan kuvista, kertoo paljon. Sitä materiaalia kun ei enää tehdä uutta. Ja pidä net originaalit tosiaankin hyvässä tallessa.
No, mä nyt kai intoilen asiassa. Sorry. Itellä oli aikanaan kolme kameraa latingissa. Yhdessä asa 400 väri. Toisessa asa 200 väri ja kolmannessa asa 100 mv.
Vaikea sanoa, ei paljoa tullut kuvia. Siis oliko hyväkö vaiko pahako. Paikka oli Leningrad ja tankit oli kymmenen kilsan päässä parkissa kaupungin rajalta. Silloin tapahtui historiaa, neuvostoliitto hajosi. Mutta kaikki tapahtumat keskittyivät Moskovaan, ite olin Leningradissa.
Mutta jotain kuvaa on niiltäkin ajoilta, leipäjonoista, miliiseistä Kalashnikovien kanssa jne. On niitä monilla muillakin, noi on vaan mun ottamia. Mainittakoon, mulla oli kolleega silloin Moskovassa kun Jeltsin nousi tankin päälle. Ammattikuvaaja lehden hommissa. Ainoa vika, se oli kuolemansairas just silloin, ei kuvia. Jäi onneksi henkiin. Noh, tyypillä on ollut LeMonden kannessa ja New york Timesin kannessa aikanaan kuva eräästä Inarin järveen pudonneesta "ohjuksesta"... Ihan kaikkea ei voi saada kukaan. Jeltsinin kuva tankin päällä oli muuten KGB:n promokuva. Täysin lavastettu.
Niin siis. Mitähän mä koitan selittää, en tiedä :D
Kuvia pitää vaalia. Ja etenkin nykypäivän kuvat ovat tärkeitä. Niitä voi olla älytön määrä. Muttta missä ne kuvat ovat vain muutaman kymmenen vuoden kuluttua?
H:lle, just noin.
=DW= - Minämaalta
ihan mielenkiintoisia juttuja kirjoitit. Mullakin on monta pahvilootallista kuvia sekä filmejä, jotka pitäisi läpikäydä ja skannata ja tärkeimmistä teettää paperikuvia, mutta se on kallista.
Joudun yleensä kuvaamaan kaikki sukujuhlat. Olen seuraaviin ajatellut ottaa filmikameraan mustavalkofilmin, mustavalkokuvathan säilyvät kaikkein parhaiten ja muutenkin olisi kiva pitkän tauon jälkeen ottaa mv-kuvia. Digikamera olisi sitten toinen.
Minusta suvun vanhat pahvikuvat, mallia "Kuvaamo Wiipuri" olivat mielenkiintoisia, lonikoin niitä usein lapsena, mutta kaikkea tunteellisuutta karsastava äitini tietääkseni paiskasi ne roskiin. Koska niistä ei enää tiennyt kuka niissä olikaan.
Mutta itsessään ne oli minusta ihania ja valokuvauksellisesti herkkiä ja hienoja. 1800-luvun lopun korven neidot pitkissä hameissaan, kevytmielisimmillä yksi kiehkura ohimolla nutturasta irrotettu, vitjakello ( sen aikainen statussymboli) mahan päällä. Yhdelläkin oli sormet aivan kuin minulla, pitkät soukat, samanlaiset huulet ja poskipäät, mikä lie mummonsisko ollut, tie vaikka ammoin kuollut kaimani. - HTZA
Minämaalta kirjoitti:
ihan mielenkiintoisia juttuja kirjoitit. Mullakin on monta pahvilootallista kuvia sekä filmejä, jotka pitäisi läpikäydä ja skannata ja tärkeimmistä teettää paperikuvia, mutta se on kallista.
Joudun yleensä kuvaamaan kaikki sukujuhlat. Olen seuraaviin ajatellut ottaa filmikameraan mustavalkofilmin, mustavalkokuvathan säilyvät kaikkein parhaiten ja muutenkin olisi kiva pitkän tauon jälkeen ottaa mv-kuvia. Digikamera olisi sitten toinen.
Minusta suvun vanhat pahvikuvat, mallia "Kuvaamo Wiipuri" olivat mielenkiintoisia, lonikoin niitä usein lapsena, mutta kaikkea tunteellisuutta karsastava äitini tietääkseni paiskasi ne roskiin. Koska niistä ei enää tiennyt kuka niissä olikaan.
Mutta itsessään ne oli minusta ihania ja valokuvauksellisesti herkkiä ja hienoja. 1800-luvun lopun korven neidot pitkissä hameissaan, kevytmielisimmillä yksi kiehkura ohimolla nutturasta irrotettu, vitjakello ( sen aikainen statussymboli) mahan päällä. Yhdelläkin oli sormet aivan kuin minulla, pitkät soukat, samanlaiset huulet ja poskipäät, mikä lie mummonsisko ollut, tie vaikka ammoin kuollut kaimani.Minun latteellani menee n. 12 min. kahden liuskan, a 4 kuvaa, käsittelemiseen.
Ensin puhallat "kumipallolla" pölyt pois, katsot negan valoa vasten ja tarvittawssa pyyhit nukattomalla liinalla.
Vielä pölujen puhallus ja liuska kiinni pitimeen.
Ja sitten toinen liuska, sama juttu.
Esikatseluskannaus, ja epäonnistuneiden poisto.
Täysskannaus, narrmujen korjaus ja värien tarkistus, punasilmien poisto.
Uusi skannaus uusilla parametreillä.
Jokaisen kuvan nimeäminen siten että valokuva-albuminteko-ohjelma saa tarpeeksi hakukriteereitä.
Esim: HTZA laituri kesä Juhannus handek Joensuu känni munasillaan 30v.
Kun olet skannannut jotain 1000 kuvaa, on sitten helppo hakea aiheita.
Haku "30v. munasillaan" saattaa tuoda, aikapaljon, kuvia selailtavaksi.
Jos teetät tämän kaiken, jollain firmalla, niin kalliiksi tulee.
- kawe
aiheesta.
Albert Khan.n dokumentteja tuli Teemalta kahdeksan osainen sarja. Se oli niin hieno taltiointi nyt kokonaan kadonneista tavoista, kulttuuri-ilmiöistä ja esim. arkitehtuurista jonka sodat tuhosivat.
Minulla on tällä koneella tallennekuvia esim. matkoilta ja ajalta kun lapseni olivat sen ikäisiä kun toisen pojat ovat nyt.- samaa,
upeaa ohjelmasarjaa. Hän, ja avustajansa, ovat todella ikuistaneet paljon jo hävinnyttä kulttuuria.
Eikö hän ollut värikuvauksen pioneereja.
. - kawe
samaa, kirjoitti:
upeaa ohjelmasarjaa. Hän, ja avustajansa, ovat todella ikuistaneet paljon jo hävinnyttä kulttuuria.
Eikö hän ollut värikuvauksen pioneereja.
.uusi tekniikka käytössä. Heillä oli jokin ihmeellinen kyky poimia oleellinen ja nähdä kuvattavien kohteiden sisälle. Näin historian harrastajana katsoin sarjaa innoissani, parasta antia tältä kesältä.
- handek
Yksiön, aivan Joensuun keskustasta, Isävainaan omakotitalon ja Kolin kesämökin, jota tuskin mökiksi tietää.
- Pirre*
puolet valtakuntaa..
:) - henri|
Pirre* kirjoitti:
puolet valtakuntaa..
:)karvoja korviin.
- sais ainakin
henri| kirjoitti:
karvoja korviin.
avaimenperiä.
.
- ¤¤
kaikki on skannattu,
myös kaikki albumit, onpahan paljon helpompi katsella ja saa haettua hakusanalla kaikkea.
aloitin skannaukset jo -95 ja digikamerankin ostin markka-aikaan, JOLLA OLEN KUVANNUT KAIKISTA PAIKKAKUNNAN NÄYTTELYISTÄ vanhat kuvat kotiseudultani, tietysti vain omaan käyttöön.
20 gt olis kuvia, nykyään kaikilla lapsilla ja itsellä 5 kovalevyllä.
Aloittelijalle sanoisin että kannattaa miettiä kansioiden tyyliä ja järjestystä ja korjailla järjestyksiä silloin kun on vähän kuvia, kun niitä oikeasti on, silloin ei enää sitä jaksa tehdä.Mä ostin tietsikkaani erillisen lisämuistin, sellaisen Passport Essentialin. Laitoin kuvani siihen, ettei rasita konetta. Kun arvelin, että jos sellaiset isot tiedostot hidastavat jotenkin koneen käyttöä. Se on kiva pieni läpyskä, ja siellä säilytän kuviani. Muistitikkuun kirjoitan omaelämänkertaani, mutta sitä en ole jaksanut viimeaikoina, kun työ, lapsenlapsenhoito ja ompeluharrastukset vievät niin paljon aikaani.
- HTZA
miljoona kirjoitti:
Mä ostin tietsikkaani erillisen lisämuistin, sellaisen Passport Essentialin. Laitoin kuvani siihen, ettei rasita konetta. Kun arvelin, että jos sellaiset isot tiedostot hidastavat jotenkin koneen käyttöä. Se on kiva pieni läpyskä, ja siellä säilytän kuviani. Muistitikkuun kirjoitan omaelämänkertaani, mutta sitä en ole jaksanut viimeaikoina, kun työ, lapsenlapsenhoito ja ompeluharrastukset vievät niin paljon aikaani.
eikä pienetkään, hidasta konetta.
Ainoastaan siinä tapauksessa että levysi täyttöaste on yli 80 prosenttia.
Tuo läpyskä hidastaa vähän, se kun täytyy otta mukaan käynnistyksessä. HTZA kirjoitti:
eikä pienetkään, hidasta konetta.
Ainoastaan siinä tapauksessa että levysi täyttöaste on yli 80 prosenttia.
Tuo läpyskä hidastaa vähän, se kun täytyy otta mukaan käynnistyksessä.Kiva tietää. Kun olen itse ihan pönttö noissa tietsikkaasioissa. Mutta on se ainakin sievä läpyskä ja kiva aatella että sellä on vain kuvagalleriani.
HTZA kirjoitti:
eikä pienetkään, hidasta konetta.
Ainoastaan siinä tapauksessa että levysi täyttöaste on yli 80 prosenttia.
Tuo läpyskä hidastaa vähän, se kun täytyy otta mukaan käynnistyksessä.Noista isoista kuvista. Aika yllättävää, että noista pikkuisista passikuvista saa tosi hyviä kuvia kun isontaa. Oma naamakin näyttää paljo paremmalta suurennettuna. Vaikka luulis ihan päinvasoin, että suurennettuna karseet rypyt sun muut näpyt vaan muuttuvat jättiläisiksi...
- HTZA
miljoona kirjoitti:
Kiva tietää. Kun olen itse ihan pönttö noissa tietsikkaasioissa. Mutta on se ainakin sievä läpyskä ja kiva aatella että sellä on vain kuvagalleriani.
että on "sievä läpyskä".
Onko ihan puuterirasian näköinen? - HTZA
miljoona kirjoitti:
Noista isoista kuvista. Aika yllättävää, että noista pikkuisista passikuvista saa tosi hyviä kuvia kun isontaa. Oma naamakin näyttää paljo paremmalta suurennettuna. Vaikka luulis ihan päinvasoin, että suurennettuna karseet rypyt sun muut näpyt vaan muuttuvat jättiläisiksi...
suurentaminen saa sen pikselöitymään.
Joten yksityiskohdat katoavat.
Suurenna lisää niin ei erotu koukkunenääkään!
:)
H. HTZA kirjoitti:
että on "sievä läpyskä".
Onko ihan puuterirasian näköinen?Kiiltävä ja pyöristetyt kulmat, ja ei sitä edes heti tietäisi että se on tietsikkaan liittyvä. Oikeesti sitä meinais ihan avata kuin korurasiaa.
HTZA kirjoitti:
suurentaminen saa sen pikselöitymään.
Joten yksityiskohdat katoavat.
Suurenna lisää niin ei erotu koukkunenääkään!
:)
H.Jaa ilmankos minä tykkäänkin suurentaa omia kuviani ja ihmettelin vaan, että miten onkin sileet posket, ja jos ne heltatkin häipyisivät silmien ja kaulanalta. Et ois kertonu, ei oo oikeesti kiva tietää, että se onkin pikselöitynyt eikä vastaakaan totuutta. Hyi sua.
- HTZA
miljoona kirjoitti:
Kiiltävä ja pyöristetyt kulmat, ja ei sitä edes heti tietäisi että se on tietsikkaan liittyvä. Oikeesti sitä meinais ihan avata kuin korurasiaa.
taidat olla, ja minä kun olen pitänyt sinua....
- HTZA
miljoona kirjoitti:
Jaa ilmankos minä tykkäänkin suurentaa omia kuviani ja ihmettelin vaan, että miten onkin sileet posket, ja jos ne heltatkin häipyisivät silmien ja kaulanalta. Et ois kertonu, ei oo oikeesti kiva tietää, että se onkin pikselöitynyt eikä vastaakaan totuutta. Hyi sua.
Että katselisin kuvia, albumistasi, Elokuisen auringon laskussa.
Joka rypyn koihdalla saisit tiukan halin.
Ja minä sitten pikselöitysin. - HTZA
miljoona kirjoitti:
Joo, saa kyllä kehua, heh heh
Puhkoa Silakan
Muikun kyllä laittaisit seinälle, koristeeksi.
Tuntuu siltä että tarpeellisista asioista olet , naisellisen, pihalla.
Ja niinhän se pitää ollakin. HTZA kirjoitti:
Puhkoa Silakan
Muikun kyllä laittaisit seinälle, koristeeksi.
Tuntuu siltä että tarpeellisista asioista olet , naisellisen, pihalla.
Ja niinhän se pitää ollakin.Koska ne haisee. Ja hienot naiset eivät kävele edes torin poikki koska siellä ne vasta haisee.
perinnöksi,nehän on arvokkaita muistoja ja kuten kaik tierämme ne on arvokkaita siksikin et aika kultaa muistot.
Vainaja pysyy sillai kauemmin perillisten mielessäkin .
Itte ajattelin Lavin laulun sanoja se kun on hyvin kuvaillut mitä meiän jälkeen jää ja sitä saa kaik vapaasti käyttää.- HTZA
Mutta faijan sotakuvat ja oman elämäni kuvakavalkadi, siitä lahjoitan kopion myös kansallisarkistolle, mukana tietysti sukuselvitys.
Sitä kun ei ole Einstein eikä, ihan, Pavarottikaan, niin täytyy jotain jättää jälkipolville, pienenä toiveena että joku tuleva munaistutkija törmäisi minunkin tarinaani, ja saisi siitä, edes vähän, tukea Gradulleen.
:)
Samaan pääsee kyllä tällä palstallakin, kaikkien mielipiteet ja kirjoitukset ovat, ikuisesti, tallessa. - k/k
HTZA kirjoitti:
Mutta faijan sotakuvat ja oman elämäni kuvakavalkadi, siitä lahjoitan kopion myös kansallisarkistolle, mukana tietysti sukuselvitys.
Sitä kun ei ole Einstein eikä, ihan, Pavarottikaan, niin täytyy jotain jättää jälkipolville, pienenä toiveena että joku tuleva munaistutkija törmäisi minunkin tarinaani, ja saisi siitä, edes vähän, tukea Gradulleen.
:)
Samaan pääsee kyllä tällä palstallakin, kaikkien mielipiteet ja kirjoitukset ovat, ikuisesti, tallessa.hienosti,sotakuvia joita on harvoilla ovat todella kultaa kalliimmat.
- HTZA
k/k kirjoitti:
hienosti,sotakuvia joita on harvoilla ovat todella kultaa kalliimmat.
Faija kuoli 1988 ja sain ne kuvat omaksi.
Siihen aikaan ei ollut sellaisa mahdollisuuksia tallentaa kuvia kun nyt.
Viime vuonna katselin ne, taas kerran, lävitse ja olin vähän surullinen.
Paljon on kuollut niitä veteraaneja jotka olisivat kuvista ilahtuneet, tunnistaen itsensä tai kaverinsa.
Vaan ei ollut jakelukanavaa, ja olisihan sen politiikkakin, silloin, kieltänyt.
Voi kuinka paljon pahaa on NL saanut aikaan.
- Otto-Vaan
Minun kärsivällisyys ei varmaan riitä monia monia satoja kuvia tallentamaan.
Haaveillu olen kyllä moisesta urakasta.
Kuvia löytyy n. 80:n vuoden ajan jaksolta, sukulaisella oli valokuvaus liike ja kuvia löytyy aika paljon.
Pojan klopista oli felica kamera itselläkin ja aika paljon on kuvia ja negoja vielä tallella.
Tuossa olisi kuva 4-5 v:ta Otosta villahousut jalassa ja kissa kainalossa sängyn kannella istuen.
Tai sitten "vauhtikuva" 18 v:nä Pannonialla soratiellä.:)))- ;-))
Sinä tarvitset aisaparin ja tsempparin.
- HTZA
eläkettä, niin ajattelin laittaa pienen sivubisneksen.
Skannaisin vaikka Oton kuvat ja muidenkin.
- Barri
Mielestäni ensi sijaisen tärkeää on olla lapsilleni ja lastenlapsille hyvänä esimerkkinä. Sen jälkeen tulee tämä materiaalinen puoli.
- HTZA
Mutta noita "perintöjä" ei kolmas sukupolvi enää muista.
Vanha sanonta: Ihminen kuolee kaksi kertaa" pitää edelleen paikkansa.
Ensin oikea kuolema, ja toinen tulee sitten kun kukaan ei enää tunnista kuvasta.
Pari murkkua istuu ja katselee vanhaa albumia: "Kuka toi on? Ei sitä tiedä kukaan, joku mummu/pappa"
- HTZA
Kahtatuhatta vastausta, ainakin.
En siksi että voisin elvistellä, vaan siksi että olin varma siitä, että monet painiskelevat saman asian parissa.
Voiko olla totta että kaikki, 420000 vanhusta, jotka tänne kijoittavat, antavat vanhojen kuviensa haalistua, pois jälkipolvien käsistä?
Ja samalla itsensä.- Heikunkeikku
Valokuvakansioita on tuolla joitakin. Mutta ei niissä mitään niin kummosia kuvia ole, että viitsisin ruveta jotain niiden eteen tekemään, että ihan jälkipolville.
Ja älytön homma.
Monet kuvat ovat ns. "taidekuvia", joilla ei suuriakaan taiteellisia arvoja ole.
Toi on hieno juttu, mitä oot kuvien kanssa tehnyt.
Mitä meikäläisen haalistumisiin tulee, niin taidan olla sen verran haalistunut jo nyt, että mitä tämmöstä säilyttämän kenenkään muistoihin. Joitakin asioita minusta "peryityy" lasteni kautta, toivottavasti, ja jos ei, niin ei kait se niin tärkeää sitten ole ollutkaan.
Toisaaltaan, mistäs sitä tietää, vaikka myöhemmin ajattelen toisin. Ehkä päätänkin tehdä kuvilleni jotakin.
On tässä vielä aikaa. Huomautan, että olen vielä Kovin Nuori :) En missään tapauksessa ole Vanhus. - paapuuri
ja siirtelemään, kun muisti menee, ei muista ketä on kuvissa ja kun vielä muistaa,
joskus katselen, tosin harvoin.
Ketä ne nyt kiinnostaisi minun jälkeeni, ei ketään. - HTZA
Heikunkeikku kirjoitti:
Valokuvakansioita on tuolla joitakin. Mutta ei niissä mitään niin kummosia kuvia ole, että viitsisin ruveta jotain niiden eteen tekemään, että ihan jälkipolville.
Ja älytön homma.
Monet kuvat ovat ns. "taidekuvia", joilla ei suuriakaan taiteellisia arvoja ole.
Toi on hieno juttu, mitä oot kuvien kanssa tehnyt.
Mitä meikäläisen haalistumisiin tulee, niin taidan olla sen verran haalistunut jo nyt, että mitä tämmöstä säilyttämän kenenkään muistoihin. Joitakin asioita minusta "peryityy" lasteni kautta, toivottavasti, ja jos ei, niin ei kait se niin tärkeää sitten ole ollutkaan.
Toisaaltaan, mistäs sitä tietää, vaikka myöhemmin ajattelen toisin. Ehkä päätänkin tehdä kuvilleni jotakin.
On tässä vielä aikaa. Huomautan, että olen vielä Kovin Nuori :) En missään tapauksessa ole Vanhus.Teinityttö, edestä ja takaa.
Nuori nainen, edestä ja takaa.
Morsian, edestä ja takaa.
Äiti, edestä ja takaa,
Mummo, takaa ja kaukaa..
Miehet sitten nuorena edestä ja takaa, pappana sitten sivusta, eivät erotu ryppyiset osat niin hyvin.
Laittoivathan muinaiset kuninkaatkin piirteensä kiveen.
Ja tuoreemmat ikuistettiin maalauksiin.
Kyllä me kuninkaan arvoisia olemme. - eikun repimään
Hitsi...tuosta tulikin mieleeni, että pitäisi kai repiä noita valokuvia, ettei jää jälkipolven tehtäviksi.
Suurin osa kuvista, kun on 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta ja bileissähän niitä otettiin. - Heikunkeikku
HTZA kirjoitti:
Teinityttö, edestä ja takaa.
Nuori nainen, edestä ja takaa.
Morsian, edestä ja takaa.
Äiti, edestä ja takaa,
Mummo, takaa ja kaukaa..
Miehet sitten nuorena edestä ja takaa, pappana sitten sivusta, eivät erotu ryppyiset osat niin hyvin.
Laittoivathan muinaiset kuninkaatkin piirteensä kiveen.
Ja tuoreemmat ikuistettiin maalauksiin.
Kyllä me kuninkaan arvoisia olemme.Vai olisko tää mun vastahakoisuus siitä johtuva, että yleensä epäonnistun kuvissa.
Olen huomattavasti innokkaampi olemaan kameran takana, kuin edessä.
Silloin, kun halukkaasti olen kameran edessä poseerannut, niin kyse on ollut teatraalinen leikittely erilaisin asuin ja moninaisin meikein.
Olen ollut onnistunut kummitus, olen ollut onnistunut Tuijottavakatseinen ihminen, jonka valkomunaiset silmät, suurin pupillein on tuijottanut, huolimatta, vaikka silmäni ovat olleet kiinni. Luomiin maalatut avonaiset silmät ovat mitä hauskin hauskuuttamismuoto, kun oikein äityy samanhenkisten kanssa ilakoimaan. Myös ryppyiseksi, punanaamaiseksi maalattu noita-akka-kuvasarja on terävyydessään ensiluokkaista tasoa.
Olen myös ollut ilotyttömäinen keimailija, hiukset pöyhkeinä, kutsuvat silmät ja punainen suu.
Elikkä edellämainitun kuvauksen perusteella, olen mitä iloisin, jos tämän kaltaiset kuvat eivät jää ihmisten mieliin. He ehkä luulisivat, että peräti aina olisin tällainen. Ihan aina en sentään ole. Joskus pitää mennä töihinkin. Kovasti tärkeän näköisenä ja asiallisena.
-Tärähtänyt, Tärähtänyt, Tärähtänyt......., sanoi psykiatri, kun lomakuviaan katseli. :) - Fotogeniq
eikun repimään kirjoitti:
Hitsi...tuosta tulikin mieleeni, että pitäisi kai repiä noita valokuvia, ettei jää jälkipolven tehtäviksi.
Suurin osa kuvista, kun on 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta ja bileissähän niitä otettiin.repiminen on pyhäinhäväistys! :)
Mitäänsanomattomat maisemat joutavat ankaran karsinnan alle, muttei potretit ja ainutlaatuiset miljöökuvat. - eikun repimään
Fotogeniq kirjoitti:
repiminen on pyhäinhäväistys! :)
Mitäänsanomattomat maisemat joutavat ankaran karsinnan alle, muttei potretit ja ainutlaatuiset miljöökuvat.Niin että jälkipolvi saisi nähdä millaisia rintsikoita käytettii 60-70-luvun taitteessa :-)
- kivellä.istuja
Kunhan etenet viellä jonkin aikaa, niin huomaat että voit tehdä erilaisia kuvakollaaseja; laitat vaikka eri sukupolvien miehet (hih,,hih) samaan potrettiin samanikäsinä jne..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall2502239- 1921684
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä471329Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad501035- 41836
- 14820
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä31790Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver23768Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .25766Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46647