Onko pikasalit tehty yhden viikonlopun aikana?
Tosi päteviä rakennusmiehiä, ketä arkkitehtejä on niitä suunnitellut? Kaunista ja moni-ilmestä arkkitehtuuria, ajattomia.
Tosi päteviä rakennusmiehiä, ketä arkkitehtejä on niitä suunnitellut? Kaunista ja moni-ilmestä arkkitehtuuria, ajattomia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Onko pikasalit tehty yhden viikonlopun aikana?
Tosi päteviä rakennusmiehiä, ketä arkkitehtejä on niitä suunnitellut? Kaunista ja moni-ilmestä arkkitehtuuria, ajattomia. "
No aika nopesti ne väsätään. No, kyllä siellä on ihan rakennusalan ammattilaisia taustalla.
Kaukaa katsottuna pikasalit näyttävät komeilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa melkoisia viimeistelyongelmia ja jopa pahempia virheitä, poikkeuksena jehovien suuremmat rakennelmat=haaratoimistot ja konventtisalit. Työvoima on ilmaista ja rahat menevät ilmaiselta työvoimaltakin Brooklyniin=)
Terv:*Höpisijä*.
"Työvoima on ilmaista ja rahat menevät ilmaiselta työvoimaltakin Brooklyniin."
Ni mitkä rahat?? Kiinnostais tietää. Onko tietoa, vai oliko tuo taas jokin lonkalta heitetty epämääräisyys...
Tietääkseni "rahat menevät" rakennusmateriaalien hankintaan, jotka seurakuntalaiset itse kustantavat omasta pussistaan (ja muista seurakunnista kasattu vapaaehtoinen, palkatta toimiva ammattilaisista koostuva talkootiimi tulee mukaan auttamaan). Eikös "pikasali" rakenneta talkootyövoimalla??? Näin olen ainakin kuullut.
Mitkä rahat "ilmaiselta työvoimalta" rakennusprojektin yhteydessä menevät "Brooklyniin"??
Terv:*Toinen Höpisijä*
kärräty omista firmoista, ja näin ollen kai sen jokainen tajuu, olisiko verottajaa taas... ?
Olen kuulu huhua yrittäjä todistajalta.
Voinhan olla myös väärässä.
Kenellä totuus?
-jehovalaisuus-
Olet pihalla kuin lumiukko. Kun kysyt seuraavasta asiasta vanhimmilta, saat osaksesi vaivautunutta mutinaa ja kehotuksen olla kyselemättä asioista jotka eivät sinulle kuulu.
1) Seura kerää seurakunnilta valtakunnansalirahaston, jonka Seura lopulta pitää itsellään. Eli seurakunnat maksavat salin kertaalleen jo tässä vaiheessa.
2) Seurakunnat lainaavat tuosta rahastosta rahaa käyvällä korolla. Seurakunta maksaa lainan takaisin, eli sali maksetaan nyt toisen kerran.
3) Kun sali on maksettu, siirtyy sen hallinta Seuralle. Paikallisseurakunta ei siis omista kahteen kertaan maksamaansa salia.
Kutsun tuota rahastukseksi ja kiinteistönjalostukseksi. Eli ei uskonnon kanssa mitään tekemistä, vaan rahanteon kanssa.
Oo sä luterilainen hiljaa ja anna tietävien vastata.
Lumiukkoko??
No selityksesi mukaan olen ihan oikeilla jäljillä, olet tainnut vain itse unohtaa pari merkittävää seikkaa ko. rahan kiertokulussa.
Ainoa, mikä multa ilmeisesti on mennyt ohi, on että Uskonnollinen yhdyskunta omistaa rakennuksen, eivätkä paikalliset seurakuntalaiset (mikä olisikin vähän sotkuinen/hankala omistussuhde, kun ihmiset vaihtavat muuttaessaan paikkakuntaa)
Kävinpä ottamassa taas tuostakin selvää, eikä JT-tuttavani "kiemurrellut" yhtään vatausta antaessaan.
Elikkä toisinsanoen:
1) "Valtakunnansalirahasto" on tarkoitettu virallisesti ottaen köyhempien maiden kokoontumistilojen rakentamiseen, eikä siis esim. Suomen kokoontumistilojen rahoittamiseen. Köyhien maiden jehovantodistajat saavat tästä rahastosta avustusta omien saliensa rakentamiseksi (ei siis lainaksi, vaan lahjoituksena). Toisinsanoen rikkaammat maat avustavat köyhempien maiden rakentamista. Suoritetaan "tasausta" niinkuin varhaiskristillisten seurakuntien aikaan. Jos Suomessa rakennetaan valtakunnansaleja, voidaan siihen ottaa rahoitus joko pankilta tai sitten seuralta (pienempi korko).
Joten jos Suomen paikallisseurakunta lainaa "valtakunnansalirahastosta" omaan rakentamiseen, joutuvat he tietenkin maksamaan rahan takaisin, koska sitä ei ollut alunperinkään tarkoitettu Suomen käyttöön. Sehän olisi silloin suoraan pois köyhempien maiden rakentamisesta, mikä taas vesittäisi koko rahaston tarkoituksen.
2) Seurakunnat lainaavat tuosta rahastosta rahaa (pienemmällä korolla kuin "pankkilainassa"). Seurakunta maksaa lainan takaisin, mutta salia ei makseta "toista kertaa" vaan köyhempien maiden rakentamiseen tarkoitetut rahat vain palautetaan takaisin rahastoon... ja käytetään/lahjoitetaan siihen, mihin alunperin pitikin.
3) Vaikka paikallisseurakunta vastaa käytännössä salinsa materiaalikustannuksista, on kiinteistö silti koko ajan "seuran" omistuksessa. Näin vältytään monimutkaiselta omistussuhteiden verkolta ja liialta byrokratialta, kun pitäisi alkaa määrittelemään sadan seurakuntalaisen välillä, kuinka suuri on kenenkin omistusosuus. Paikallisseurakunta hoitaa jatkossa vain käyttämänsä salin ylläpitokulut.
Joten vaikka "seura" omistaa varsinaisen kiinteistön, on se silti koko ajan paikallisseurakunnan käytössä. "Seura" ei myy sitä paikallisseurakunnan alta pois, niinkuin jokin taloudellista hyötyä tavoitteleva yhdistys voisi tehdä. Kun salin rakennuskustannukset on maksettu, ei siitä peritä mitään vuokraa tai käyttömaksua.
Seura ei näin ollen saa omistamastaan kiinteistöstä minkäänlaista rahallista voittoa, joten järjestelyä tuskin voitanee kutsua "rahanteoksi".
*****
Elikkä valtakunnansalirahastoon voidaan vapaaehtoisesti lahjoittaa varoja köyhempien maiden tukemiseksi, mutta myös varsinaiset lahjoittajat pääsevät tämän järjestelyn myötä käyttämään varoja tilapäisesti.
Kysehän ei näin ollen ole valtakunnansalin "tuplamaksamisesta". Valtakunnansalirahastoon lahjoitetut rahat ovat köyhien maiden rakentamiseen... ja muut valtakunnansalit rakennetaan toisella varainhankinnalla.
Menee ainakin mulle järkeen, nykyisillä kiskurikoroilla olisi aika kallista rakentaa yhtään mitään. Joten onneksi edes joku järjestö on kehittänyt tavan, millä pakolliset raha-asiat saadaan hoidettua mahdollisimman pienin kustannuksin.
-toisen kirkon jäsen-
Pikasaleja rakennetaan useamman kuukauden ajan. Rakennustoimikunnalla on paljon työtä ja tehtävää logistiikan varmistamiseksi. Rakennustarvikkeet ja työvoima on varattava ja hankittava hyvissä ajoin, sillä yhtenä mormaalirakentamisen viivästyttäjänä on usein materiaalitoimitysten viivästyminen. Salien rakentamista nopeuttaa vielä monimutkaisten rakenteiden karttaminen: ikkunoita on hyvin vähän ja pääosa rakennusta on yhtenä salina. Pikasalilla ei ole mm. keittiötä ja muita rakentamista hidastavia yksityiskohtia.
Varsinainen rakentaminen aloitetaan luonnollisesti perustusten kaivamisella, LVI-tekniikan rakentamisella ja pohjan valulla. Valun on vielä annettava kuivua normaaliaikansa. Monet salit on valitettavasti rakennettu märän valun päälle ja homeongelmat ovat sitten sen mukaisia. Tiedän saleja, joihin on pitänyt uusia kaikki lattiat vuoden kuluttua rakentamisesta. Pikasalirakentaminen onkin varsinaisesti peräisin USA:n eteläosien lämpimiltä alueilta ja amisheilta (pieni fundamentalistinen uskonnollinen ryhmä) eli se ei ole JT keksintö.
Näyttävin vaihe onkin sitten tuo varsinainen rungon pystytys. Se onnistuu hyvin viikonlopun aikana, jos työvaihesuunnittelu on onnistunut ja työvoimaa on tarpeeksi. Täytyy muistaa, että sadan ammattirakentajan (yllättävän monet JT:t ovat kirvesmiehiä tai muita rakennusalan ammattilaisia) kolmen päivän työpanos on yhteensä 300 työpäivää eli ahkeran hartiapankkilaisen kahden vuoden urakka.
Kauneus on katsojan silmissä. Useimmat valtakunnansalit ovat lähes ikkunattomia parakkeja. Pulpettikaton kaltevuuden vaihtelua ei mielestäni voi sanoa kovin moni-ilmeiseksi arkkitehtuuriksi.
Mitäs se tarkoittaa, kun JT:n omistamat rakennukset alkavat romahdella kasaan aivan itsestään? olisiko niin, ettei jehova olekaan tyytyväinen siitä, että järjestö on evankelioinnin sijaan keskittynyt vain rahan ja kiinteistöomaisuuden hankintaan? Olisiko JT:n nyt syytä pikaisesti evakuoida rakennuksensa Brooklynillä, ennenkuin nekin romahtavat kasaan ilman näkyvää syytä?
http://www.cincypost.com/2004/03/18/build031804.html
http://www.cincypost.com/2004/03/18/largecoll031804.html