Mä en oikeasti usko, että mä olisin sosiaalisempi vuoden kuluttua. Sama kaava vaan tulee toistumaan yliopistossa ja sen jälkeenkin. Yksinäisiä tässä taidetaan olla koko loppu elämä, parasta vaan totutella.
Epätoivo -- eihän tämä tilanne koskaan muutu :/
Yksinainen43
2338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...vaan tee asialle jotain. Olin ite nuorena äärimmäisen ujo, sulkeutunut, koulukiusattu ja suorastaan syrjäytynyt. Kuin sattuman kaupalla löysin yhden ystävän, jolle pystyin puhumaan ongelmistani ja vaikka siihen monta vuotta menikin, niin nyt olen "suht normaali". Moni asia oli kuitenkin työn ja tuskan takana, mutta pidin itse sosiaalisuutta sen verran tärkeänä, että ponnistelin oppiakseni. Varmasti jokaisella ihmisellä on jotain puhuttavaa, mutta aika usein ujous ja sen aiheuttama ahdistus vaikeuttaa sanojen ulos saamista. Suosittelen siis omien kokemusten pohjalta sosiaalisten taitojen harjoittelemista, harva elämäntilanne kun itsestään muuttuu radikaalisti parempaan suuntaan. Tsemppiä!!
ei tarvi muutako puhua vaan tai kommunikoida jos joku sanoo jottai, sä vaan vastaat jotain ymm ymmm ja sillen, ei se vaikeeta ole, oon ite huomannu et ihmiset kiinnostuu heti kun ite kommunikoi takasin ja puhhuu niille jottai. se ei oo siis vaikiaa muutaman sanan sanot ja muuta, siitä se lähtee :)