Nimimerkki "Verstaalla pohtija" sanoi Omat Polut -blogissa
"Ehkäisykielto merkitsee käytännnössä samaa kuin yrittäisimme mennä takaisin paratiisiin, aikaan ennen syntiinlankeemusta, jossa ei tarvitse olla vastuussa omista teoistaan, vaan lisääntyä kaikessa viattomuudessa kuin lapset."
http://freepathways.wordpress.com/2009/09/30/emme-ela-paratiisissa/
"Ehkäisykielto merkitsee käytännnössä samaa kuin yrittäisimme mennä takaisin paratiisiin, aikaan ennen syntiinlankeemusta, jossa ei tarvitse olla vastuussa omista teoistaan, vaan lisääntyä kaikessa viattomuudessa kuin lapset."
http://freepathways.wordpress.com/2009/09/30/emme-ela-paratiisissa/
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mutta tuossahan sanotaan juuri se mitä elävä usko on. Pitäis olla. Elikkä lapsenkaltaisena uskomista. Elikkä se joka ottaa kaikki lapset vastaan eikä estä heitä, tekee Jumalan tahdon mukaan.
Met emme voi mennä takaisin paratiisiin, emme omin töin lapsia synnyttämällä, koska syntiinlankeemusta emme voi peruuttaa.
uskoessaan srk-hihhulioppia ja antamalla aivonsa ja ajattelunsa vanhoille huru-ukko-jumalilleen
Uskovainen joka uskoo syntinsä anteeksi on puhtaista puhtain, Karitsan verellä pesty. Ehkä siten jopa paratiisillisessa tilassa? En tiedä kun en ole uskonoppinut, voiko asian näin tulkita?
Asian voisi ajatella olevan noinkin. Itse olen tosin saanut kokea, että ei se "paratiisillisessa tilassa" oleminen anna yliluonnollisia voimia ja kestävyyttä, kun lapsikatrasta täytyisi hoitaa.
Joku, jolla on maalliset asiat hyvin, on omaisuutta, hyvät geenit, positiivinen luonne, suku lähellä apua antamassa jne. Sellaiselle ihmiselle/perheelle putkisynnyttäminen ei varmaankaan ole mikään ongelma eivätkä he koe asioita samalla tavalla kuin minä koen.
Joten, jos minä en pysty siihen mihin hyväosainen veli ja sisar, niin olenko minä matkalla kadotukseen?
Lutterin mukaan ihminen ei pysty elämään "Jumalan tahdon mukaan". Siksi tarvittiin armo.
Pelastus ei seuraa siitä että ihminen on "tehnyt Jumalan tahdon mukaan". Semmoinen on lakiuskoa.
Päivämiehessä Jyrki vaaramo tähtää juuri tähän :
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8509727
Hepr.5
11. Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.
12. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
13. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14. mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.
Kyllä meidän tulee kasvaa hengessä, ainakin heprealaiskirjeen mukaan.
Kuule, minä en ymmärtänyt yhtään mitään tuosta...
Omituista että biologisesta asiasta, lisääntymisestä ja sen maksimoimisesta on rakennettu koko uskonliikkeen tukipilari. Kuulostaa lähinnä pakanalliselta.
pannaan minkä pannaan ja se ei kuulu teille epäuskoisille tipan vertaa!
Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala antoi mm. miehelle elatuksen ja naiselle synnyttämisen vaivan (1 Moos 3:16-19) ja paluuta paratiisiin maan päällä ei ole. Mitä vähemmän on lapsia sitä vähemmän on vaivaa heidän elatuksestaan ja synnyttämisestään. Minusta pikemminkin ehkäisy on yritys mennä lähemmäksi paratiisin olosuhteita, joissa ei ollut vaivoja ollenkaan. Ihmisen elämä muuttui syntiinlankeemuksessa totaalisesti. Jumalan sanat "olkaa hedelmälliset ja lisääntykää..." ei muutu syntiinlakeemuksen seurauksena: Aatami ja Eeva: 1. Moos 1:28, Nooa: 1. Moos 9:7 ja Jaakob: 1. Moos 35:11. Ei noissa ehkäisyä mainita, mutta kumpi sopii niiden ja koko Raamatun henkeen: ehkäisykielteisyys vai -myönteisyys? Kysehän on loppujen lopuksi siitä, kumpaan uskoo.
Väitetään, että ehkäisykielteisyydelle ei löydy perusteluja Raamatusta. Mielestäni ehkäisyä puolustavilla pitäisi olla sama todistustaakka: missä on Raamatulliset perustelut ehkäisylle?
Onkin mielenkiintoista, että ehkäisymyönteiset ja ehkäisykielteiset vaativat toisiltaan todistusta asiasta, josta Jumala ei ole sanansa kautta sanonut yhtään mitään.
Milläpä uskonasian todistaa? Usko on uskomista esim. siihen, että onko Jumala jostakin asiasta sanonut Raamatussa jotain vai ei. Liittyvätkö jotkut Raamatunkohdat kyseiseen asiaan vai ei? Jos kerran uskoo, että Raamatusta löytyy oikeat neuvot, miten voi samalla uskoa niin, että Jumalalla ei olisi tietystä asiasta sanonut mitään?
On paljon asioita, joita ei mainintaa Raamatusta löydä. Sellaisiakin, jotka ovat ilmiselviä syntejä. Eli ei suoran maininnan puuttuminen todista mitään. Ihmisen hedelmöityminen ja syntymä (ja sen ehkäiseminen) on niin merkittävä tapahtuma, että on mielestäni mahdottomuus, ettei Jumala sanassaan siitä mitään sanoisi. Raamatun perusteella vastauksen on löydyttävä.
Suoran maininnan puuttuminen ei todista puolesta eikä vastaan. Ongelmallinen kysymys on mielestäni se, että mikä uskon ymmärrys sitten on oikea, jos Jumala ei ole selvästi sanonut sanassaan asiasta? Ja kenen vallassa se esimerkiksi meidän herätysliikkeessämme on, että miten mikäkin asia pitää meidän vl-uskovaisten ymmärtää?
>>miten voi samalla uskoa niin, että Jumalalla ei olisi tietystä asiasta sanonut mitään?
Raamattu, siis Jumalan sana, neuvoo meitä elämässä. Se on siis ohjaamassa ja neuvomassa meitä. Viimeaikaiset korostetut vaatimukset kuuliaisuudesta tuo väistämättä ajatuksen, että onko seurakunta (mikä se sitten lieneekin?) nyt ottamassa sen ohjaajan ja neuvojan roolin? Eikö Jumalan sana enää riitäkkään uskovaiselle?
>>>ehkäisykielteisyys vai -myönteisyys?
minusta asiasta ei kannata yrittää tehdä noin kahtia jakautunutta. Jumala sanoo kyllä, että lisääntykää. Ehkäisyä käyttäväkin voi lisääntyä, kyse ei siis mielestäni ole ollenkaan ehkäisystä tai ehkäisemättömyydestä.
En jatka enempää uskonymmärryksestä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt on laajan keskustelun paikka, jos vain suinkin on mahdollista. Olen edelleen sitä mieltä, että vastauksen on perustuttava Raamattuun. Oikea ymmärrys ei välttämättä ole demokraattinen tulos. Sen verran erimielisiä ollaan, keskustelu on välttämättömyys ja keskustelukulttuurissa on tapahduttava muutos. Tämä vaatisi kaikilta nöyryyttä toisia uskovia ja ennen kaikkea Jumalan Sanaa kohtaan. Uskon, että oikea ymmärrys löytyy ennen pitkää, jos oikealla mielellä Jumalalta ymmärrystä rukoillen asiasta keskustellaan. Yhteisymmärryksen löytymisestä puolestaan ei ole takeita.
Jos avioparilla on kaksi lasta, he ovat lisääntyneet. Miksi tämä ei riitä?
Jumala ei ole asettanut määrällistä vaatimusta yksilölle lisääntymisestä. Raamatun alkukieliä hallitsevat tutkijat ovat kertoneet että hepreankielinen sana "lisääntyä" jota Mooseksen kirjassa käytetään, sisältää merkityksen "lisääntyä kohtuullisesti". Kohtuullisuus on muutoinkin Raamatun opetuksessa kristityn hyve. Miksipä ei tässä lisääntymisasiassakin?
Raamattu ei tue ehkäisemättömyysvaatimusta. Jumala ei missään kohtaa Raamatussa esitä vaatimusta että jokaisen ihmisen tulisi lisääntyä maksimaalisesti.
Uskon tulee perustua YKSIN Raamattuun.
Maallikkopuhujilla ei ole Raamatun vanhojen kielten taitoa. Eipä ihme että on niin paljon näitä "seurakunnan neuvoja" eli Raamatun lisälehtiä.
Oletko itse perehtynyt asiaan vai ovatko nämä jonkun muun ajatuksia alunperin?
Löytyykö "lisääntyä kohtuullisesti" Raamatusta? Haiskahtaa lisälehdeltä...
"Uskon tulee perustua YKSIN Raamattuun."
Täsmälleen näin.
Uskovainen isä kirjoittelee aika lailla samoista lähtöködista kuin miten minäkin ajattelen. Ei tarvita kahtiajakoa ehkäisy-ehkäisemättömyys. Ajattelen että Jumalan tahto on ollut että ihminen lisääntyy. Ei minuakaan olisi jos vanhempani eivät olisi "lisääntyneet". Se on oikeasti suuri Jumalan lahja ja useimmiten myös pariskuntien oma tahto.
Mutta kun voimat loppuvat siellä 7-10 lapsen tienoilla totaalisesti. Seurauksena kenties sairastuminen masennukseen, ei ole "luontaista positiivisuutta" ja sukua ympärillä. Rukoukset eivät tunnu kuuluvan.
Jos siinä tilanteessa vaihtoehtona tilanteen hoitoon tarjotaan määräaikaista ehkäisyä yhdessä muun hoidon kanssa, on se mielestäni pariskunnan oman omantunnon asia päättää onko se Jumalan sanan vastaista. Ei tarvi raskauttaa asiaa vielä asian kääntämisellä synniksi ja kadotukseen vieväksi.
Näin hoitamalla tilanne saattaa korjaantua vuodessa parissa ja taas jaksaa jopa uskoa Jumalasta hyvääkin, ei pelkästään koettelemusten tuojana.
Saattaa kuulostaa taas järkeilyltä, mutta ajattelen että useimmiten lakihenkisyys vie meiltä heikoilta sen vähäisenkin uskon.
lisääntymään kanimaisesti?
Kiitos kommentistasi, se olil asiallinen. Luin tästä sanan erityismerkityksestä artikkelin jossa joku teologi joka on opiskellut hepreaa, kirjoitti tästä sanan sisällöstä ja käyttöyhteyksistä alkukielisessä Raamatun tekstissä. Asia jäi mieleeni mutta en enää muista lähdettä. Saattoi olla jokin suomenkielinen teologinen (tieteellinen) lehti tai ehkä seurakuntalehti.
"...lakihenkisyys vie meiltä heikoilta sen vähäisenkin uskon. "
O. H. Jussilalle aikoinaan Jumala kirkasti tuomitsemisdesta
"Armoistuimen ääressä näkyy oma vika viaksi. Se, joka Golgatan keskimmäistä ristiä katsoessaan näkee Jeesuksen siinä syntiensä tähden tuomittuna, ei kykene toista tuomitsemaan. Ristin uhrituli tekee uskon kullan puhtaaksi rakkauden ahjossa, sillä se poistaa siitä tuomion hengen."
http://freepathways.wordpress.com/2009/10/03/tuomiohengesta/
Terve ajatus. Ihmisinä emme pääse pakoon vastuutamme heikommista!
...miehille.