Myönnän Stalinin julmasti ja häikäilemättömästi hyökänneen rauhallisen pienen Suomen kimppuun vuonna 1939 maalla, merellä ja ilmassa. Pyydän polvillani anteeksti tätä rikosta.
Talvisodan rikokset
Dektjarjov
10341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toveri, suorastaan liikutun. Totuus ei pala tulessakaan. Tästä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin, ripinpuhtaana.
Antifasistien puolesta pyydän anteeksi kaikkia kommunistien rikoksia Suomen ja Viron kansoja kohtaan. Emme enää koskaan latele valheita näiden maiden historiasta.
En ole enää ylpeä siitä, että olen antifasisti. Ilmoitan pitäväni dosentti Bäckmannia ja toimittaja Hietasta auttamattomina pölkkypäinä.
Eläköön Suomi ja Viro! Alas neuvostokommunismi!
"Eläköön Suomi ja Viro! Alas neuvostokommunismi! "
Neuvostokommunismi kuoli jo 1991. Tuskin se siitä alemmas menee..........
on alettava järjestelmällisesti tuomitsemaan neuvostokommunismi. Olemme pitäneet sitä demokratian pelastajana, mutta nyt tajuamme, että se on nimenomaan yrittänyt tuhota demokratian niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.
Als neuvotokommunismi!
Neuvostokommunismin hirvittävyydet ja pakkovalta aiheuttivat ymmärrettävän vastareaktion entisissä satelliiteissa. Kuka tunsi parhaiten venäläiset vuosina 1945-1991? Puolalaiset ja virolaiset vai mahdollisesti suomalaiset? Kaikki, jotka oikeasti saivat maistaa Moskovan valtaa, halusivat mahdollisimman kauas - Natoon.
Me ymmärrämme, etteivät virolaiset halunneet enää raiskatussa ja pahoinpidellyssä mutta nopeasti markkinatalouden ja itsenäisyyden elvyttämässä maassaan katsella mahtipontista pronssisoturipatsasta, joka on yhtä esteettinen kuin Brezhnevin kulmakarvat.
Me anomme anteeksi nationalististen Nashi-huligaanien puolesta. Nämä Ernst Röhmin ja kaikkien vallankumousten katurikollisten henkiset perilliset eivät tiedä, mitä tekevät.
Suomen Antifasistinen Yhdistys
Minä, Johan af Bäckjaard, tuomitsen Sinut ikuiseen kadotukseen! Et koskaan pääse sosialismiin vaan joudut kapitalistiseen helvettiin jossa sinua kiusataan autolla, omakotitalolla, hyvällä työpaikalla ja kauniilla vaimolla!
Vaikka kapitalistisen helvetin näkymät ovat synkeät ja pelottavat, olen valmis uhrautumaan kollektiivisen ja solidaarisen kansalaisedun nimessä vastaanottamaan nämä kaikki mainitsemasi herkut.
sinetöimiseksi kaikki asiaankuuluvat voisivat viettää yhteiset iltamat. Voisimme illan päätteeksi tanssia tov. Dektjarjovin kanssa Emma-valssin sonniparissa.
Mitä tapahtui neuvostoliittolaiselle sodanjohdolle?
163. ja 44. divisioonien komentajien kohtalo muodostui toisenlaiseksi. Neuvostojohto ei antanut epäonnistumisia anteeksi. Rankaisutoimien suorittamiseksi 9. armeijaan saapui 8.1.1940 sotaneuvoston jäsen, I luokan armeijakomissaari L.Z.Mehlis. Hän ja Tsuikov huolehtivat rankaisutoimista. Asiasta oli sovittu Punaisen armeijan pääesikunnan johdon kanssa. Varoitukseksi muille Mehlisin määräyksestä komentajille järjestettiin julkiset oikeudenkäynnit ja teloitukset.
Aluksi 10.1.1940 teloitettiin 47. jalkaväkiarmeijakunnan sotaneuvoston jäsen, prikaatinkomissaari N. P. Abramov. Samana päivänä Mehlisin käskystä vangittiin 44. divisioonan komentaja, prikaatinkomentaja A. I. Vinogradov ja poliittisen osaston päällikkö, rykmentinkomissaari I. T. Pahomenko. Heidät tuotiin Vasonvaaraan 7.1.1940 yhdessä sotamies- ja päällystöryhmän kanssa.
Oikeudenkäynnin jälkeen 11.1.1940 Vinogradov, Pahomenko ja 44. jalkaväkidivisioonan esikuntapäällikkö O. I. Volkov teloitettiin ampumalla divisioonansa miehistön rivistön edessä. Lisäksi 47. jalkaväkiarmeijakunnan NKVD:n erikoisosasto vangitsi 163. jalkaväkidivisioonan 662. rykmentin komentajan ja komissaarin majuri Sarovin sekä pataljoonankomissaari Podhomutovin. Sarov ja Podhumutov teloitettiin ampumalla Juntusrannassa oman rykmenttinsä rivistön edessä 11. tammikuuta.
Seuraavana aamuna ammuttiin NKVD:n 2. rajarykmentin sotilaskomissaari Tserevko, joka oli Neuvostoliiton alueelle perääntymisen aikana estänyt haavoittuneen rykmentinkomentajana majuri Lvovin jäämisen vangiksi ampumalla tämän. Sitten 16. tammikuutta teloitettiin 662. jalkaväkirykmentin 3. pataljoonan haavoittunut komentaja kapteeni Tsaikovski, joka vangittiin Uhtuan sotasairaalassa.
Helpommalla olisi päästy, jos Stalin olisi ymmärtänyt ampua itsensä jo nuorena miehenä. Mutta yksinkö häntä voi syyttää? Koko järjestelmä oli läpimätä.