Olet minun mielessäni taas, enkä oikein ymmärrä miksi tulet kokoajan mieleeni?
Olemme olleet erossa jo monia vuosia ja kummallakin on uudet elämät.
Jotenkin vaan tulet ja viet minut muistoihin. Joskus huomaan hymyileväni kun muistelen nauruasi ja tapaasi katsoa minua iloisin silmin, muistan myös miltä sinun surulliset kasvosi näyttivät. Suudelmin kuivasin kyyneleesi ja silitin pahan olon pois.
Pysytyn jopa muistamaan miltä kosketuksesi tuntui ihollani.
Ei se ole oikein että ajattelen sinua? Vai onko?
Tulet mieleen mistä millonkin, tuoksuista, sanoista jopa kahvikupista.
Lopetinkohan koskaan rakastamasta sinua oikeasti? En usko siihen itsekkään, jokin salainen spesiaali paikka sinulla on mun sydämmessä.
Pieni sellainen mutta kumminkin..
Olemme olleet erossa jo monia vuosia ja kummallakin on uudet elämät.
Jotenkin vaan tulet ja viet minut muistoihin. Joskus huomaan hymyileväni kun muistelen nauruasi ja tapaasi katsoa minua iloisin silmin, muistan myös miltä sinun surulliset kasvosi näyttivät. Suudelmin kuivasin kyyneleesi ja silitin pahan olon pois.
Pysytyn jopa muistamaan miltä kosketuksesi tuntui ihollani.
Ei se ole oikein että ajattelen sinua? Vai onko?
Tulet mieleen mistä millonkin, tuoksuista, sanoista jopa kahvikupista.
Lopetinkohan koskaan rakastamasta sinua oikeasti? En usko siihen itsekkään, jokin salainen spesiaali paikka sinulla on mun sydämmessä.
Pieni sellainen mutta kumminkin..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä ihminen usein muistelee menneisyyttä, niin miellyttäviä kuin epämiellyttäviäkin asioita.
On onni, että sinulla on näin lämpimiä ajatuksia ihmisestä, jonka kanssa kai elit yhteistä elämää. Et varmaan pääse niistä eroon, mutta miksi pitäisi päästäkään?
Toisaalta sinun on samalla muisteltava, miksi tuo yhteinen elämä päättyi. Siihenkin on varmaan ollut varsin vakavia syitä.
Ero ei koskaan unohdu.
Aika on kultaistanut hetkemme ja hyvä niin.
Enemmin muistelee kauniita asioita kuin niitä mitkä eivät ole niin kauniita. =)