Olin joskus aikoinaan hellareitten järjestämässä keskusteluillassa. Mukaan oli tullut myöskin ei uskovia nuoria miehiä ja naisia. Eräs nuori mies oli kovasti kiinnostunut hengellisistä asioista ja halusi tulla uskoon, mutta hän ei kokenut itseään syntiseksi. Hellarit sanoivat hänelle, että uskoon ei voi tulla ellei ensin tule syntiseksi! Kun hellarit olivat lopettaneet niin siirryin kaikessa hiljaisuudessa tuon miehen luokse ja sanoin, että Raamattu sanoo, että Raamatussa sanotaan, että tule sellaisena kuin olet! Ei sitä tarvitse yrittää tulla väkisin syntiseksi jollei sellasta tunne! Jeesus ottaa jokaisen luokseen tulevan omakseen tuntipa sitten syntiseksi itsensä tai ei! Kyllä se syyllisyys ja syntisyys sitten ajan mittaan tulee koetuksi varmasxti moneen kertaan! Hellarit kuulivat sen opetukseni ja käskivät minut poistumaan tilaisuudesta, koska opetin (muka) harhaoppia. Seuraavan päivän lehdestä luin, että tuo nuori mies oli jäänyt yöllä humalaisen kuljettaman auton alle ja kuollut välittömästi! Toivon mukaan hän ehti ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä, ettei hellariwen hämäännys sotkenut hänen pyrkimyksiään.
Pitääkö tulla syntiseksi?
ei hellari
14158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin tuossa tilaisuudessa ei ollut yhtään evankelistaa. Ei siellä ollut yhtään sielujen pelastuksesta kiinnostunutta hellaria. Ketä siellä sitten oli koska yleensä hellarit ovat kiinnostuneita sielujen pelastuksesta. Hellarit ovat kiinnostuneet johdattamaan ihmisiä Jeesuksen luokse. Poikkeuksia tietysti on mutta, että tuossa tilaisuudessa olisi ollut ainoastaan poikkeuksia... jaaa... epäilyttävää? Sellaisessa keskustelutilaisuudessa olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla ainakin muutama evankelista. Kertomasi tapaus on järkyttävä jos se on totta. Ainoa oikea uskova siellä olit sinä kertomuksestasi päätellen. Epäilen kertomuksesi todenperäisyyttä mutta, lähdetään tästä kertomuksesi lähtökohdasta.
Olet oikeassa siinä että Jeesuksen luokse voi tulla sellaisenaan. Ei tarvitse tuntea itseään syntiseksi.
Riittää että tunnustaa että on syntinen ja että tarvitsee Jeesusta. Syntisyytensä tunnustaminenkaan ei mielestäni ole vaatimus Jeesuksen luokse tulolle ja pelastukseen sisälle pääsemiseen. Riittää että tulee Jeesuksen luokse ja uskoo Häneen. Mutta jos joku kokee itsensä synnittömäksi, miksi hän tulisi Jeesuksen luokse? Useinhan juuri synnittömyyttä käytetään puolustukseksi sille että ei tarvitse tulla uskoon. Synnittömäksi itsensä julistava ei tarvitse tehdä parannusta synnistä mitä ei ole. Mutta nyt kertomassasi tapauksessa nuori mies halusi tulla Jeesuksen luokse vaikka hän ei kokenut itseään syntiseksi. Voi olla että hän oli vilpitön tuossa kokemuksessaan mutta että hän kuitenkin halusi tulla uskoon. Silloin hänellekin oli ovi Jeesuksen luokse auki. Uskovat tuossa tilaisuudessa toimivat värin.
Itsensä syntiseksi kokeminen on Jumalan Hengen työtä ihmisessä. Pyhä Henki näyttää ihmiselle hänen syntinsä. Näin Pyhä Henki pyrkii johdattamaan ihmisen Jeesuksen luokse saamaan synnit anteeksi. Lähtökohtahan on se että jokainen aikuiseen ikään ehtinyt ihminen on syntinen ja tarvitsee Jeesusta Kristusta. Hän on syntinen vaikka ei kokisikaan olevansa syntinen. Jos ihminen ei koe olevansa syntinen, ei hän myöskään koe tarvitsevansa Jeesusta. "Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat." Tässä se pointti on.
Mitä tulee tuon nuoren ihmisen pelastukseen, uskon että hän tuli Jeesuksen luokse ilmoittamalla ihmisille että hän tahtoo tulla uskoon. Jumala kutsui häntä. Hän ei muuten olisi tullut Jeesuksen luokse. Tunnustamalla tahtonsa tulla Jeesuksen luokse, hän tunnusti Jeesuksen ihmisten edessä. Jeesus Kristus otti hänet vastaan ja pelasti hänen sielunsa vaikka ihmiset ajoivatkin hänet pois. "Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh 6:37).
>>tuossa tilaisuudessa ei ollut yhtään evankelistaa.
opetuksesta. Nyt minäkin nämä asiat tiedän.
Siunausta
Tuo kertomai on täyttä totta. En kirjoituksellani tahtonut korostaa omaa osuuttani, vaan sitä, että meidän tulee johtaa ihmisiä Kristuksen luokse, vaikkeivät tuntisikaan syntisyyttään sillä hetkellä. Mikä estää siunaamasta uskon tielle, jos kerran ihminen itse sellaista haluaa. Tällä kirjoituksellani en myöskään halunnut mustamaalata ketään, en hellareita enkä muita! Tahdoin vain kertoa, että voisimme toteuttaa siinäkin Jumalan tahtoa ja olla johtmassa ihmisä elävn Kristuksen luokse sellaisenaan!
Mutta lueppa Raamatustasi MILLAINEN SINÄKIN OLET!!!
1. Joh. 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
1. Joh. 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
1. Joh. 1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Mutta eivät kaikki koe olevansa syntisiä. He voivat kuitenkin tulla Jeesuksen luokse ja uskoon Häneen.
Synnintunto kuitenkin helpottaa ja nopeuttaa Jeesuksen luokse tulemista. Kun tauti on paha silloin juostaan viivyttelemättä lääkärin vastaanotolle. Jumala tahtoo että ihminen tuntee ja tunnustaa ja hylkää syntinsä.
Liitän tähän mielenkiintoisen tosikertomuksen tästä synnittömyyden/syntisyytensä tuntemisen asiasta.
VANHURSKAS ROUVA
Olen monta kertaa hämmästynyt kun keskustelen ihmisten kanssa hengellisistä asioista.
Olen tavannut ihmisiä, jotka todella väittävät, etteivät he ole tehneet syntiä. Näitä ”hyviä” ihmisiä on vaikea johdattaa pelastukseen. Ihmisen kun täytyy ensin ymmärtää, että kaikki ovat tehneet syntiä ja tarvitsevat parannuksen tekoa (kääntyä pois synnistä) ja uskoa Jeesukseen, jotta saisivat syntinsä anteeksi ja pääsisivät osalliseksi Jumalan pelastavasta armosta. Tottahan Jumala voi pelastaa ihmisen ilman synnintuntoakin. En väitä vastaan. Tällaisiakin tapauksia olen kuullut. On kuitenkin hyväksi jos ihminen tuntee syntinsä. Sillä se, joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa myös paljon.
Jos sinä, joka luet tätä ja koet olevasi syntinen, olet paljon lähempänä pelastusta kuin se,
joka kokee olevansa synnitön. Jumalan Henki tekee sinussa työtä ja kutsuu anteeksiantajan Herran Jeesuksen luokse. Mutta, ”hyvänkin” ihmisen voi johdattaa pelastukseen, kun Pyhä Henki johtaa keskustelua ja antaa viisauden. Jumala tahtoo puhua vilpittömälle ihmiselle ja pelastaa. Tästä hyvä esimerkki erään ystäväni kertoma tapaus. Kerron sen nyt teille.
Ystäväni oli saarnannut eräässä kokouksessa parannuksen teon tärkeydestä ja uskosta Jeesukseen. Kokouksen päättyessä, hän meni puhuttelemaan erästä vanhempaa rouvaa. Saarnaaja tiesi ettei tuo rouva kuulunut paikallisten uskoa tunnustavien joukkoon. Ystäväni kysyi rouvalta, että joko hän on tehnyt parannuksen ja uskoo Jeesukseen. Rouva vastasi, ettei hänen tarvitse tehdä parannusta, koska hän on elänyt niin hyvin, ettei hän ole tehnyt mitään syntiä. Ystäväni hämmästyi tuollaisesta omavanhurskaasta vastauksesta. Hän kysyi rouvalta, että onko hän todellakin onnistunut elämään niin hyvin, ettei ole tehnyt mitään syntiä. Rouva pysyi siinä mielipiteessään, ettei hän ole koskaan tehnyt mitään syntiä ja
ettei hänen siksi tarvitse tehdä parannusta. Hän vaikutti olevan tosissaan.
Ystäväni kysyi häneltä: ”Jos nyt kuitenkin sattuisi olemaan niin, että rouvalla olisi yksi synti?
Tekisittekö siinä tapauksessa parannuksen ja uskoisitte Jeesukseen?” Rouva myönsi,
että hän tekisi parannuksen ja uskoisi Jeesukseen jos hänellä olisi yksikin synti tunnolla. Ystäväni kysyi häneltä: ”Mitä mieltä te olette; onko se hyvä, vai paha asia, kun joku tekee parannuksen ja uskoo Jeesukseen?” Tähän rouva vastasi: ”Tottakai se on hyvä asia uskoa Jeesukseen.” Tuohon ystäväni vastasi: "Te siis tunnustatte että, se on hyvä asia tehdä parannus ja uskoa Jeesukseen, mutta ette itse tahdo sitä tehdä, niinkö?" Rouva myönsi uskon ja parannuksen teon olevan hyvä asia, mutta ettei hän itse tahdo tehdä parannusta, eikä uskoa Jeesukseen. Hän oli mielestään synnitön, eikä hän näin ollen tarvitse parannuksen tekoa eikä Jeesusta.
Silloin ystäväni kertoi hänelle että, nyt teille on käynyt huonosti. Te olette nyt tehnyt ensimmäisen synnin. Tämän synnit tähden te nyt olette matkalla helvettiin. Rouva oli hyvin hämmästynyt ja suorastaan järkyttynyt. Hän kysyi: "Minkä synnin olen tehnyt?" Ystäväni selitti hänelle; "Raamattu sanoo näin: "Joka ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi" (Jaak 4:17). Koska te nyt ymmärrätte, että se on oikein ja hyvä asia tehdä parannus ja uskoa Jeesukseen, mutta ette kuitenkaan itse tahdo uskoa Jeesukseen, niin tämä asia on nyt tullut teille kadottavaksi synniksi. Rouva hämmästyi ja myönsi että nyt hänkin on syntinen ja tarvitsee parannuksen tekoa ja uskoa Jeesukseen.
Ystäväni sai nyt rukoilla rouvan puolesta ja hän otti Jeesuksen vastaan Herrakseen ja Vapahtajakseen. Näin rouva tuli uskoon ja liittyi seurakuntaan. Näin Jumalan Sana otti tuon naisen kiinni. Tämä tapaus on tosi.
tuossa tarinassa käännyttäjä jymäytti rouvaa eli teki kompakysymyksen, outoa käännytystyötä,
peräti arveluttavaa.
on hyvä "käännyttäjä". Sinäkin huomasit tämän.
Mutta ihmiselläkin oli oma osuutensa. Sitä Jumala ei tee hänen puolestaan.
>>>tarinassa käännyttäjä jymäytti rouvaa eli teki kompakysymyksen,
tulla, ee laesinkaa, kum myöhä ollaan jo syntisijä kum männää Piällysmiehe pakeille alttarhetkee.
että hellureit tarkoittavat syntisyydellä tätä, että ihmisen on tunnettava omassa sisikunnassaan syntisyytensä alttarille mennessään..
Mutta ellei joku koe sitä omalla kohdallaan, ei se silti tarkoita, etteikö hän olisi syntinen ja tarvitsisi armahdusta Jeesukselta..
Ja jos siis joku hellareissa alkaa opettamaan lähimmäiselleen, että hänen täytyy ensin tulla syntiseksi, ennenkuin voi tulla uskoon, niin sellaisten julistajien on syytä tarkastella Raamatun sanaa omassa elämässään, jossa puhutaan raskaista ja vaikeista taakoista, joita sälytetään lähimmäisten päälle, eikä edes sormenpäälläkään tahdota auttaa lähimmäistään tuon taakan kantamisessa, saatika taakaan pois ottamisesta..
Jeesus Kristus on tullut, että meillä olisi hänessä vapaus kaikista taakoista. Ja jos uskova alkaa taakoittamaan lähimmäistään syntisyydellä, sellainen uskova ei palvele meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, vaan omia kyseenalaisia tarkoitusperiään. Ja lähimmäistään taakoittava uskova seisoo itse tien tukkona portilla - itse ei mene sisälle eikä salli meneväistenkään sisälle mennä..
Syntiseksi kyllä kerkeää tulemaan. Pääasia, että haluaa ensin tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Pyhä Henki tulee totisesti näyttämään synnin ja kuoleman opetuslapselle, ei sitä tarvitse ihmisten vaatia.
syyttämään.
"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." (Jeesus).
No onko joku niin täysin terve ettei tarvitse Vapahtajaa ja Hänen apuaan?
Jeesus jos kuka tiesi ettei niin tervettä ihmistä ole. Kaikki ovat syntiä tehneet ja vailla Jumalan kirkkautta... ja kaikki [jotka ottavat Jeesuksen vastaan] myös saavat lahjaksi vanhurskauden, tässä ei ole erotusta ihmisen ja ihmisen välillä. Mutta... ei siis myöskään sen välillä mikä on itsetuntemuksemme aste tms.
Ei ole väärin julistaa että ihmisen pitää ensin tulla syntiseksi jotta hänestä tulisi vanhurskas, toisin sanoen vain se, joka ymmärtää tarvitsevansa Vapahtajaa, voi tulla pelastetuksi. Mielestäni tuo on hyvää julistusta ja sinänsä oikein. Mutta pelastaja on Jumala, ei ihminen. Herra toimii tavallaan. Siksi meidän ei pidä tehdä näistä kaavoja joiden mukaan ihmistä tarkastellaan ja määritellään, että täyttääkö hän meidän tulkintamme metodeista kuinka Herran pelastamaksi tullaan. Jos tuo mitä kuvasit on totta, kyseiset henkilöt ei todellakaan olleet tilanteen tasalla. En silti tekisi tästä lyömäasetta helluntailaisuutta kohtaan. Kyse on yksittäisestä tilanteesta, ei koko liikkeestä ja sen toiminnasta.
- - -
"Kirjoittajan omalla kohdalla tuo rukoushuone on rakkaassa muistossa. Oli pitkäperjantai-ilta vuonna 1944. Rukoushuone oli tupaten täynnä yleisöä. Puhujana oli Eeli Jokinen. En muista puheesta mitään erikoisempaa. Kuitenkin tuossa tilaisuudessa kypsyi mielessäni päätös: minäkin tahdon antaa elämäni Jeesukselle. Kun väki oli vähentynyt ja hyvästelyt loppuneet, menin ns. saarnaajakamariin hyvästelemään setääni. Siellä sain soperretuksi hänelle, ettei minulla ole mitään synnintuntoa. Setäni vastaus oli: 'Ei synnintunto ketään pelasta. Jeesus pelastaa.' Siinä yhdessä polvistuimme, ja hän rukouksessa luovutti minut Taivaallisen Isän hoitoon."
Anna-Liisa Jokinen elämäkerrassa kahdesta sedästään, vapaakirkollisista Eeli ja William Jokisesta. Anna-Liisa Jokinen: Taivaan tähden - Jokisen veljesten matkassa, Päivä 1996, sivu 53.
Anna-Liisa Jokisesta tuli myöhemmin lähetystyöntekijä.
""Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." (Jeesus)."
Ja kuitenkin väität Jeesuksen tienneen ettei terveitä olekaan.
"Jeesus jos kuka tiesi ettei niin tervettä ihmistä ole"
--------------------------
"En ryhtyisi tässä erityisesti hellareita syyttämään"
Tarkoitat avauksessa mainittuja hellareita ja väität niitä yksittäistapauksiksi.
Kuitenkin samassa viestissä osoitat itsekin olevasi samanlainen ja et hyväksy ihmistä synnittömänä.
-------------
Kai se on ajattelemattomuutta kun samaan viestiin kirjoittaa toisiansa kumoavia väitteitä ja kahteen kertaan vielä.