...tällä palstalla osoittaa sen, että kun ei sanokaan olevansa tasa-arvon kannattaja sinänsä, vaan kun sanookin tasa-arvon kannattamistaan feminismiksi, niin tällä palstalla yhtäkkiä negatiiviset kommentit naisten taholta tyystin ehtyvät - etenkin jos viittaa sitten tiettyihin feministisiin ryhmittymiin, jotka kannattavat samoja arvoja.
On helpompaa kannattaa tasa-arvoa feministinä, kuin tasa-arvon kannattajana.
Siksipä aion jatkaa taivaltani feminismin laajan ja heterogeenisen rintaman piirissä, edelleen vastustaen äärifeminismiä, joka niin usein unohtaa miehen tasa-arvokeskustelussaan, maltillisen pro-life feminismin näkökulmasta.
Feminismin ydinhän, anuliinan alempana siteeraaman määrittelyn mukaan, on se, että se kannattaa miehen ja naisen välistä tasa-arvoa - joka minulle tarkoittaa kaikkien ihmisten välistä tasa-arvoa. Siksipä tämän yleisen strategisen tavoitteen kannattajan ei ehkäpä kannattaisi vierastaa feminismi-nimikettä, vaikka itse näin miespuolisena vieläkin joskus vierastan tuommoista sukupuoliorientoitunutta termiä...
Mutta eiköhän tässä jatketa feministinä - rouvani vielä tuntuu kyllä voimakkaammin samaistavan feminismin aika kovaäänisiin sosialistisesti orientoituneisiin ryhmiin, jotka vieläpä kannattavat aborttipolitiikan löysäämistä entisestään jne... joten hänen käännyttämisessään voi olla kovempi urakka kuin minun.
Mutta me maltilliset pro-life feministit olemme kohtuullisen joustavia terminologian suhteen, kuten monet muutkin feministit. Tärkeintä eivät ole sanat, vaan arvojen ydin, joista eettisesti ja moraalisesti kestävät teot ja kestävä kehitys kumpuavat.
Rakennetaan yhdessä uusi huominen.
On helpompaa kannattaa tasa-arvoa feministinä, kuin tasa-arvon kannattajana.
Siksipä aion jatkaa taivaltani feminismin laajan ja heterogeenisen rintaman piirissä, edelleen vastustaen äärifeminismiä, joka niin usein unohtaa miehen tasa-arvokeskustelussaan, maltillisen pro-life feminismin näkökulmasta.
Feminismin ydinhän, anuliinan alempana siteeraaman määrittelyn mukaan, on se, että se kannattaa miehen ja naisen välistä tasa-arvoa - joka minulle tarkoittaa kaikkien ihmisten välistä tasa-arvoa. Siksipä tämän yleisen strategisen tavoitteen kannattajan ei ehkäpä kannattaisi vierastaa feminismi-nimikettä, vaikka itse näin miespuolisena vieläkin joskus vierastan tuommoista sukupuoliorientoitunutta termiä...
Mutta eiköhän tässä jatketa feministinä - rouvani vielä tuntuu kyllä voimakkaammin samaistavan feminismin aika kovaäänisiin sosialistisesti orientoituneisiin ryhmiin, jotka vieläpä kannattavat aborttipolitiikan löysäämistä entisestään jne... joten hänen käännyttämisessään voi olla kovempi urakka kuin minun.
Mutta me maltilliset pro-life feministit olemme kohtuullisen joustavia terminologian suhteen, kuten monet muutkin feministit. Tärkeintä eivät ole sanat, vaan arvojen ydin, joista eettisesti ja moraalisesti kestävät teot ja kestävä kehitys kumpuavat.
Rakennetaan yhdessä uusi huominen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Pakko nyt vain todeta, että voisin jo piruillessani sitten alkaa pro death -metallistiksi, joka olisi hyvä vastavoima pro life -feminismille. Pitäähän joku antiteesi sinunkin jutuillesi löytyä. Kun nyt muistui mieleen tuo "Rock on saatanasta" -juttukin.
...mm. AC/DC:sta (joskin niillä on vähän jotain seksistisiä ja epämoraalisia laulunsanoja, mutta minä en kuuntelekaan niitä, vaan kitarariffejä)... tosin en tiedä, onko se sopivaa, enkä kysy edes keneltäkään sellaista.
Onkos sitten "metallismi" anti-feminististä?
...mm. AC/DC:sta (joskin niillä on vähän jotain seksistisiä ja epämoraalisia laulunsanoja, mutta minä en kuuntelekaan niitä, vaan kitarariffejä)... tosin en tiedä, onko se sopivaa, enkä kysy edes keneltäkään sellaista.
Onkos sitten "metallismi" anti-feminististä?
Minua on aikaisemmin palstalla askarruttanut se, että miten on mahdollista että naistutkimusta tutkitaan ja tuetaan puolessa Suomen yliopistoissa suurilla summilla, kun vastaavasti miestutkimus ei ole edes itsenäinen, johon ei taideta panostaa juuri penniäkään, ja on kaikenlisäksi nimeltään "kriittinen miestutkimus", jossain yhdessä yliopistossa.
Filosofiana tässä taitaa olla se, että miehet ne ovat kuitenkin tutkineet vuosisatoja, ja nyt on aika antaa myös naisille tilaa. Mielestäni tuo on oikeutettua ja hyvääkin, mutta siitä huolimatta koen että on käynyt niin, että tämä sukupuolitutkimus on nyt täysin naisten käsissä, ja tilanne on epävakaa.
Mielestäni se edustasi tervettä yhteiskuntaa jos saataisiin myös itsenäinen miestutkimuskin perustettua Suomeen. Näin kyettäisiin havannoimaan ja tutkimaan lähemmin niitä miesten ongelmia ja näkökulmia yhteiskunnassa, ja muutenkin luoda tasa-arvoisempi ilmapiiri sukupuolitutkimukseen.
Onko sinulla feministinä tuohon mielipidettä?
Miestutkimuksia tehdään kyllä. Tutkitaan syrjäytymisen mekanismeja. tutkitaan väkivaltaisuuden syitä. Tutkitaan poikien koulumenestyksen romahtamisen syitä jne...
Miesten ongelmien katsotaan johtuvan enemmän ns.yksillöllisistä syistä eikä niinkään sukupuolesta. On myöskin totta että perustutkimus esm. lääketieteessä on ollut miesten tutkimista.
Naisiten ongelmat johtuvat osittain sukupuolesta, niimpä naistutkimuksen tarpeellisuutta perustellaan myös sillä. Naisia ei ole aiemmin tutkittu ja tarve on myös siksi ilmeinen.
Tottakai miestutkimusta voidaan tehdä, en usko kenenkään vastustavan sitä. Miesten heterogeenisuus aiheuttaa kyllä varsin suuria ongelmia. Miehet ovat kirjavaa sakkia ja yhteiskunnan joka portaalla, mikä olisi tutkimuksien lähtökohtana?
Jospas oltaisiin viisaita ja heivattaisiin molemmat roskiin.... ja jätettäisiin näennäistutkimukset pois kaiken apurahan saajien joukosta...
Tai tasa-arvon nimessä perustetaan tutkimus tutkimaan onko vuodenajalla vaikutusta Suomen ilmaston lämpötilaan. Hitsi, helppoa rahaa ja vähän aivotyötä. Kuten useimmat naistutkimukset ovat täyttä s....aaa ja sinä peräänkuulutat samallaista rahan haaskausta myös miestutkimukseen.
Niin, kyllä sitä miestutkimustakin tehdään. Varmaan on paljon juuri niitä "miesten väkivaltaisuus", "miesten syrjäytyminen" ja "poikien huono koulumenestys" ja "miesten alkoholisoituminen" tutkimuksia arkistoituna, niin että löytyy varmaan ihan päiväkohtaiset tilastot.
Kysymys lieneekin juuri se KENEN ehdoilla tuota miestutkimusta käydään, ja MILLÄ ehdoilla ja kriteereillä. Tuossahan piilee koko vallankäytön mekanismi, kyllähän sinä tieteestä ja yhteiskunnasta ymmärrät sen verran, eikö vain.
Ja kun puhun miestutkimuksesta, niin tarkoitan myös sukupuolitutkimusta yleisesti. Näin ollen ei varmaan olisi pahitteeksi jos sieltä miestutkimuksen puolelta tulisi myös tutkimuksia ja perspektiiviä koskien niin miehiä, naisia, kuin myös lapsia ja perheitä.
Ja jos tuossa viimeisessä lauseessasi on kysymys, niin minun on huomautettava että mielestäni löytyy sadoittain tutkimusobjekteja miehen näkökulmasta, jotkut ajankohdaltaan kriittisiä, toiset ajankohtaisia, toiset tabuja, toiset haastavia, ja vaikka ihan tilastollisestikin mielenkiintoisia.
Tässä vain yksi näkökulma asiaan, mutta mitä muuten itse miettisit jos naistutkimuksessa tutkittaisiin pelkästään naisen väkivaltaisuutta, alkoholisoitumista, syrjäytymistä ja heikkoa menestystä?
Ja kysymys No.2 on, jos tätä nykytilannetta todellakin on niin vaikeata nähdä ja myöntää?
...koska näyttää siltä, että juuri sukupuolitutkimuksen piirissä on eduksi olla feministi, ennemmin kuin vain "yleisesti tasa-arvon kannattaja" -nimikkeen alla, niin juuri meitä maltillisia (joka siis tarkoittaa esim. sitoutumista Habermasin yhteiskuntadebatti-ihanteisiin, jossa kaikkien asianosaisten "ääni" otetaan huomioon - ei vain yhden - se on sitä "oikeaa kriittisyyttä" myös ns. "kriittisen sosiaaliteorian" mukaan, jota usein virheellisesti tulkitaan niin, että vain naisnäkökulmasta oleva feminismi olisi "kriittistä") ... niin juuri meitä kriittisiä feministejä tarvitaan, jotta nykyinen sukupuolitutkimuksen kenttä saadaan oikeasti (lue Habermasilaisittain) kriittiseksi.
Mitä ilmeisemmin parasta on toimia feminismin sisältä käsin, jotta näkökulma laajenee - ei se termi sinänsä ole tasa-arvoon pyrkimisessä tärkeä, vaan toimiminen sen eteen, että tasa-arvokysymyksissä tulevat mielipiteet otetuksi huomioon kaikista olennaisista näkökulmista (ei vain yhdestä).
Minähän olen jo sanoutunut irti kaikista niistä feministisistä marginaaliryhmistä, jotka tuppaavat unohtamaan miesnäkökulman tasa-arvokeskustelussa (tai pitävät miestä vain "pahana") - minä olen siellä feminismin ytimessä (jota voisin kutsua myös yleisesti tasa-arvon tavoitteluna, kun se feminismin ydin tuolla alempana tuli niin määritellyksi anuliinan linkissä).
On aloja, joissa naisen "ääni" on vielä vaimeampi, ja ansaitsee tulla esiin. On aloja, joilla tarvitaan jo miehen "äänen" parempaa huomiointia... jne. Asioista pitää keskustella tapauskohtaisesti eri näkökulmat huomioiden, eikä takertua vain esim. naisnäkökulmaan, kun tasa-arvosta puhutaan... joka useimmiten esitetään vallan abstraktisti kulloinkin vallalla olevan trendin mukaan.
Esimerkkinä huonosta "tasa-arvoon" pyrkivästä tavoitteesta on mielestäni Naisjärjestöjen keskusliiton tavoite, joissa miesten työnantajien taakkaa perhevapaissa tulisi lisätä... siinä ei ole otettu esim työnantajanäkökulmaa huomioon, vaan taustaoletuksena on arvo, joka yleensä olettaa, että työnantajan tulisi kustantaa perhevapaita...
Mikäli työnantajan "ääntä" kuulematta tämmöisiä jyräillään läpi, on kyseessä mielestäni vajavainen yhteiskuntadebatti.
"Miehet ovat kirjavaa sakkia ja yhteiskunnan joka portaalla, mikä olisi tutkimuksien lähtökohtana? "
"Kysymys lieneekin juuri se KENEN ehdoilla tuota miestutkimusta käydään, ja MILLÄ ehdoilla ja kriteereillä." Kyseessä on lähinnä ongelmakeskeinen tutkimus jonka tarkoituksena on yrittää löytää ongelmiin ratkasuja - tutkimuksen lähtokohdaksi ei niinkään huono.
Sosiologia tutkii miehiä, naisia, perheitä ja erilaisia ryhmittymiä varsin tehokkaasti.
Filosofian tutkiessa ihmistä - lähtökohtana useimmiten mies.
Psykologian tutkimukset keskittyvät psyykkisten reaktioiden tutkimiseen - perinteisesti tutkimukset ovat koskeneet miehiä.
Lääketieteelliset tutkimukset keskittyvät terveydentilan tutkimiseen ja sairauksien parantamiseen - perinteisesti on tutkittu miehiä.
Miestutkimus keskittyisi siis miehiin, mutta mitä osa-aluetta painottaen? Tätä minä pohdiskelin.
...etenkin, jos lähdetään sukupuolten ongelmista:
- Miten saada menestyvä nainen vaimokseen, olematta itse korkeakoulutettu / rikas?
- Miten elää pidempään silti ettei olisi tylsää?
- Kuinka nauttia olut tai lasi viiniä kaupungilla saamatta turpaansa?
- Kuinka selvitä nuorena miehenä työelämässä paikkoihin, joissa korostetaan, että naishakijoita rohkaistaan hakemaan?
- Kuinka parantaa miesten arvosanoja koulussa aidosti - motivoida jne?
- Kuinka rohkaista miestä vastuulliseen ja puolisoa kunnioittavaan parisuhteeseen?
- Mies kasvattajana - kuinka lapsi saa miesnäkökulman elämään?
- Pakollisen asepalveluksen etujen ja haittojen puntarointi, mahdolliset kompensaatiot asepalveluksen suorittajille yhteiskunnan taholta - motivointi maanpuolustukseen.
- Miesten itsemurhalukujen alentaminen, yhteiskunta miesystävällisemmäksi (ottaen huomioon, ettei yhteiskunnan nykyinen ilmeinen miesvihamielisyys ole välttämättä esim. "naisen" syytä, vaan voi johtua monesta asiasta).
- Miten vältän burn-outin työelämässä useiden ristiriitaisten odotusten paineessa?
- Henkinen väkivalta miehen kokemana.
jne... kyllä sitä monta aluetta löytyy, kun vain alkaa tutkimaan. Osa noista alueista sopii tietty naistutkimuksenkin piiriin.. osa on enempi tällä hetkellä miesspesifia.
Naisia on tutkittu omana ryhmänään vain lyhyen aikaa, uutta tietoa on siis löydettävissä. Naisilla on sukupuoleensa liittyviä piirteitä, jotka yhdistävät heitä. Äitiyteen liittyvät asiat ovat esimerkiksi naisia enemmän yhdistäviä, kuin isyys miehiä. Naisten kokema syrjintä työpaikoilla ja perhetilanteisiin liittyvät asiat ovat myös sosiaaliekonomisesta asemasta riippumattomia seikkoja.
Voisitko muuten aloittaa täsmentämällä mistä syytät minua "jahkailusta"?
Tottakai minä sen ymmärrän että miestutkimus on ONGELMAKESKEINEN, ja että nämä ovat lähtökohdat joilla pyritää etsimään ONGELMIIN "ratkaisuja". Mutta tuossahan juuri se on se ongelma, että miestutkimuksen lähtökohdassa on keskeisessä osassa "miesten ongelmat" alhoholismista väkivaltaan. Oli sitten miten "hyvä" tarkoitus tutkimuksella tahansa, niin se on jo strukturaalisesti vallankäytön välineenä.
Nykyinen tilanne muistuttaa vähän samaa jos vaikka Australian uudisasukkaat sanovat että ne haluavat tutkia ja selvittää aboriginaalien ongelmia, ja keskittyvät "alkoholismiin", "väkivaltaan", "raiskauksiin" ja "heikkoon koulumenestykseen".
Sitäpaitsi ymmärtääkseni kyllä naistutkimuksen puolella vastustetaan ettei itsenäistä miestutkimusta saataisi aikaiseksi. Tiedä sitten, jos itse tiedät miksi.
Kyllähän se on selvää, että jos saataisiin intsenäinen miestutkimus joka tutkisi eri osa-alueita sukupuolisidonnaisissa kysymyksissä myös miehen näkökulmasta, niin syntyisi varmasti vallan uutta näkökulmaa tähän nykyiseen aivan liian yksipuoliseen sukupuolitutkimukseen, väkivallasta tasa-arvoon.
Ja kyllähän sosiologia tutkii miehiä, naisia ja perhetä, mutta ihmettelen vain, jos siellä julkaistaan ja tehdään montaakaan tutkimusta liittyen sukupuolisidonnaisiin tutkimuksiin miehisestä näkökulmasta - vaan kun ei usein tule eteen. Enpä usko että niitä hirveästi tuetaankaan - rahallisesti tai symbolisesti - ajan henki kun on aivan päinvastainen.
Ja mitä osa-alueita painoittaen. Kyllähän niitä osa-alueita varmaan löytyisi yhtä paljon kuin naisten tekemässä sukupuolitutkimuksessakin. Vastauksena vain että kaikki samat alueet kuin naisutkimus. Helvetti vieköön, eihän nyt asia ole niin, ettäkö koska "perinteisesti on tutkittu miehiä" lääketieteessä tai filosofiassa ym, etteikö nyt naiset myös tutki. Tuolla argumentoinnillasi voisi sitten ihan yhtä hyvin kysyä että mihin tarvitaan naistutkimusta ja naisten sukupuolitutkimuista, koska naiset voivat itse mennä sinne sosiologian laitoksille tai minne vain tutkimaan. Niin. Jopa lääkikseen, eikö vain.
Jotenkin tämä siis vaikuttaa siltä, että koska joskus 1800-luvulla, tai ties milloin, on "perinteisesti tutkittu vain miehiä", tämä varsin feministinen argumentti, niin nyt pitää sitten naisilla olla omat naistutkimuksensa joka yliopistossa vaikkakin ollaan vielä enemmistönä näistä tavallisista humanistisia ja sosiologisia tieteitä tutkivista ja opiskelevista opiskelijoista.
Ja sitten keskitytään tuottamaan niitä tutkimuksia päivä toisensa jälkeen niistä naisten näkökulmista esim. "kuinka moni nainen on kokenut tulleensa ahdistetuksi", "kuinka usein nainen kokee väkivaltaa parisuhteessa" ym ym. Jatkuvana syöttönä.
Ja tämänhetkinen tilanne taitaa olla se, että vain ja ainoastaan nämä naisten tutkimukset ovat niitä ainoita tutkimuksia liittyen sukupuolikysymyksiin, väkivallasta pedofiliaan.
Kaikenlisäksi näillä tutkimuksilla vaikutetaan lainsäätäjiin ja vallanpitäjiin ja niihin vedotaan argumentoidessa. Milloin vedotaan "miehet ovat väkivaltaisempia" tai että "pokia suositaan koulussa"...miten vaan.
Kuitenkin koko tämä epistemologinen lähtökohta on feministinen. Tilanne siis on yksinkertaisesti se, että pelkästään naisten näkökulmat saavat jalansijaa ja tulevat kuuluviin ja jos on jokin tutkimus miehistä niin se liittyy miesten "väkivaltaan" tai "alkoholismiin".
Tuo aikaisemmin palstalla näytetty Sosiaali- ja Terveysministeriön "tasa-arvoyksikkö" kuvaa kyllä erinomaisesti nykytilannetta. Mielestäni vain vallan väärinkäyttöä puolustava ja moraalisesti kiero ihminen voi puolustaa nykytilannetta.
En minä aio tässä enempää selitellä. Tai "jahkailla", ihan miten vaan. Ja kyllä minä olen varsin varma siitä myös, että en feministin kanssa tule tässä löytämään yhteistä säveltä. Niin tärkeä vallan keskus tämä nykyinen järjestelmä ja systeemi teille on. Mutta aion kyllä yksilönä tehdä kaikkeni sen eteen mitä yksilönä voin tehdä osoittaakseni vastarintaa. Ja mitä enemmän löytyy ihmisiä jotka puolustavat nykyistä tilannetta sitä agressiivisempi vastarinta on syntyäkseen.
En sinua jahkailusta syyttänyt, kommentoin lähinnä omaa ajatteluani.
Tutkimuksia tehdään valtavia määriä, yliopistot keskittyvät tutkimusten suorittamiseen ja muut toimijat sen lisäksi. Minä suhtaudun skeptisesti tutkimuksiin, olen toiminnan kannalla. Suomalaisen yhteiskunnan tapa esim. politiikassa on perustaa komitea tutkimaan, komitea tutkii... ja mitään ei tapahdu. Mielestäni on harhaista kuvitella, että pelkästään tutkimalla asioita voitaisiin muuttaa. Miesten ongelmista on tutkittua tietoa runsaasti, konkreettiset toimmintamallit puuttuvat.
Sosiologian laitosten tutkimustoiminta on varsin kattavaa, myös miesten näkökulmasta tapahtuvaa. Kannattaa myös sinun tutustua.
Naistutkimus keskittyy naiseuden ongelmiin, asioihin joita vielä ei ole tutkittu. Sosiologian laitosten tutkimustoimman funktio on sosiaalisten ryhmien tutkiminen, ei niinkään eriytyneiden joukkojen.
Olemme erimieltä siitä keiden "ääni" yhteiskunnassamme kuuluu, mielestäni feministinen näkökulma ei ole kovin kuuluva, vieläkään.
Toisin sanoen, sinulta ei löydy kantaa, saati sitten moraalista kantaa, siihen jos olisi oikeutettua ja tasa-arvoista perustaa itsenäistä miestutkimusta, ottaen siinä samalla huomioon että ainakin puolessa Suomen yliopistossa on itsenäinen naistutkimus ja sen valtaa ja vaikutusvaltaa näin yleensä.
Spekuloit sen välttämättömyyttä ja muuta sen tiimoihin liittyvää, milloin kierrellen vasemmalle ja milloin oikealle.
Konkretiaa minäkin kaipaan. Se on juuri sitä. Niin keskusteluissa kuin toiminnassa. Ja koska et voi sanoa juuta etkä jaata, niin teen itse johtopäätöksen että sinä et kannata itsenäistä miestutkimusta, ja puolustat tilannetta nykyisellään.
Kyllä se olisi mielestäni erittäin konkreettista, jos perustettaisiin itsenäinen miestutkimus jonka toiminnan kautta vielä miehet voivat konkreettisesti vaikuttaa niin tasa-arvoon kuin sukupuolisidonnaisiin kysymyksiin ja saavat myös äänensä tämän kautta kuuluviin. Väitän, että juuri ensi askel konkreettiseen toimintaan syntyisi tukemalla itsenäistä miestutkimusta. En tiedä sinun ratkaisujasi.
Lähdössä olen minä jos löytyy ratkasu miesten ongelmiin. Pähkäilen työkseni heidän ongelmiensa parissa. Epäilen ettei mitään asiaa voida ratkaista tutkimusten kautta, muuten maailma olisi jo pelastunut.
Asenne kohdallaan.
Jotenkin kuvaa hyvin miesten nykytilannetta juuri sinunlainen feministi ja nainen joka pähkäilee työkseen miesten ongelmia suhtautuu näinkin kyynisesti itsenäiseen miestutkimukseen.
Aika huvittavaa, voisi sanoa.
Koska kritiikkini oli osittain henkilökohtainen.
Mutta mielestäni tässä oli niin paljon kohtalon ironiaa. Mutta typerää se oli. Minun vetoni siis. Sori.
Olen lukenut tutkimuksia miehistä enemmän kuin arvaatkaan. Olen tehnyt tutkimuksia ja törmännyt todellisuuteen turhan usein. Elämä on erilaista kuin elokuvista luulisi. Toimimalla elämää rakennetaan eikä tutkimuksilla. Niin paljon kuin tilastoista tykkäänkin.
Pentti Saarikoski taisi jossain kirjoittaa että nykyään muureja on ensin vahvistettava että ne voitaisiin kaataa. Toivon että tässä on teidän turmionne.
Toisen toivoni laitaan nuorisoon.
Ciao
Tulen myös itse tekemään kaikkeni että teidän norsunluutornit kaadetaan juuria myöten.
Ongelmana toisaalta on tutkimusten julkaisukynnys, tutkimuksia siis tehdään, mutta ne jäävät sinne norsunluutorneihin. Naisiin liittyviä tutkimustuloksia saadaan julkaistua huomattavasti helpommin, kun miehiin keskittyneitä. Valtamedia on jostain syystä näin orjentoitunut, johtuisiko tuo naistenlehtien suuresta määrästä. Norsunluutornien kaataminen on - mielestäni - hyvä idea.
Pääongelmana ei ole media. Pääongelmanahan olette te. Olette ironisesti suuri syy miesten heikkoon tilanteeseen vaikka juuri te, olette sitä "tutkimassa".
Kyllä minä ymmärrän että tästä syystä se itsekriittisyys ei ole niin helppoa, ja että tahtoo olla kyyninen kun ei tutkimukset tuota tulosta.
Ja tässä kai on toistettava. Ainakaan minua ei kiinnosta penninvertaa lukea lisää tutkimuksia liityen "miesten väkivaltaan" tai "alkoholisoitumiseen" oli se sitten Helsingin Sanomat tai Lapin Kansa.
Käynnistämällä itsenäinen miestutkimus saataisiin takuulla mediaankin uutta tuoretta materialia ja näkökulmaa sukupuolisidonnaisiin kysymyksiin miesten näkökulmasta. Onhan tuokin näkökulma varsin olennainen, tahtovathan miehet olla melkein 50% Suomen kansasta.
Sitten kun miehet ovat itse tutkimassa ja organisoituneina voitaisiin myös pikkuhiljaa luoda ne muutkin toiminnat kuten vaikka se peräänkuuluttamasi TOMINTA mitä voimme tehdä edistääksemme miehen nykytilannetta. Kyllähän ongelmista ja tilanteesta pitää ensin olla TOTUUDENMUKAINEN ja OIKEUDENMUKAINEN versio selvillä, monesta eri näkökulmasta, ennekuin voimme edes tehdä mitään toimintaa.
Nykyinen systeemi perustuu erittäin yksipuoliseen vallan väärinkäyttöön. Kyllä sieltä teidän valtasysteemistä varmaan saataisiin helposti tilanteeseen, hieman painostaen, tasa-puolisempi ja oikeudenmukaisempi tilanne - vaan kun ei ole tahtoa luopua nykyisesta, niin tärkeä ja olennainen vallankäyttömekanismi kun se taitaa olla.
Kyllä se on tavallaan ironista että ne ihmiset jotka selvittävät "miesten pahoinvointia" tahtovat samalla olla myös este sille että mitään saataisiin tilanteelle tehtyä. TÄMÄ kuvastaa paremmin suomalaista mentaliteettia, kun se, että asetetaan tutkimuskomitea.
Mutta kiitti palautteesta. Ja tervetuloa mukaan vaan norsunluutornien kaatoon.
Listailen vain hieman asioita josta olemme erimielisiä. En koe olevani syyllinen miesten heikkoon tilanteeseen, vaikka aika hyvin syistä perillä olenkin. Huono-osaisuus on voimaakkaasti periytyvä ominaisuus. Syrjäytymisen syinä on usein juuri nuo ikävät asiat, asiat joita et ole kiinnostunut kuulemaan.
Minusta sen verran etten koe olevani osana valtakoneistoa, vaikka virkamiehenä toiminkin.
Tutkimuksien julkaisu kynnys on edelleenkin korkea ja miestutkimuksen kynnys tavattoman korkea. Tutkimuksien tekeminen, itsemme kaltaisille "friikeille" on ajan haaskausta.
Voin tietenkin olla väärässä ja on mahdollista että täysin uusi näkökulma toisi tietoa jota ei vielä olla nähty.
En koe olevani kovin suurena esteenä millekään tutkimukselle, apurahojen myöntäminen ei ole minun tehtäväni.
Kiitos, kanssasi oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
Listailen vain hieman asioita josta olemme erimielisiä. En koe olevani syyllinen miesten heikkoon tilanteeseen, vaikka aika hyvin syistä perillä olenkin. Huono-osaisuus on voimaakkaasti periytyvä ominaisuus. Syrjäytymisen syinä on usein juuri nuo ikävät asiat, asiat joita et ole kiinnostunut kuulemaan.
Minusta sen verran etten koe olevani osana valtakoneistoa, vaikka virkamiehenä toiminkin.
Tutkimuksien julkaisu kynnys on edelleenkin korkea ja miestutkimuksen kynnys tavattoman korkea. Tutkimuksien tekeminen, itsemme kaltaisille "friikeille" on ajan haaskausta.
Voin tietenkin olla väärässä ja on mahdollista että täysin uusi näkökulma toisi tietoa jota ei vielä olla nähty.
En koe olevani kovin suurena esteenä millekään tutkimukselle, apurahojen myöntäminen ei ole minun tehtäväni.
Kiitos, kanssasi oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
Et näy tietävän MITÄÄN siitä, ketkä päättävät määrärahoista, tutkimuksista, johdosta, päätöksistä tai mistään: kaikissa päättävissä elimissä on miesenemmistö tai pelkkiä miehiä. Jossain muodollisessa tasa-arvoyksikössä on alipalkattuja naisia töissä, jopa johdossa, hehe. Ei heilauta tätä maailmaa, edes Suomea, mutta MIES jaksaa ruikuttaa siitäkin SUURENA VÄÄRYYTENÄ. Ja siitä myös, etteivät miehet itse viitsi tutkia asioitaan. Hyi helvetti. Onko sulla reikä päässä vai mikä kaihertaa, sama levy päällä koko ajan?
Onneksi naistutkimus on kääntymässä gender tutkimuksen suuntaan.Naistutkimuksen laitoksella on jo monia miestutkimuksen tutkijoitakin. Feminismin tarkoitushan on tehdä itsensä tarpeettomaksi siten että ihmiset nähdään ihmisinä, ei sukupuoli objekteina, tai subjekteina. Tämä on tietenkin selkeä kehityksen linja. Biologismista emme pääse eroon , eikä siinä ole mitään mieltäkään.Gender teoria avaa laajeman näkökulman sukupuolen tutkimukselle, se ei enää ole marginaaliryhmien jäsenten omasta näkökulmastaan värittämää liturgiaa. Lukekaapa Arto Jokisen tai Petri Sipilän miestutkimuksen kirjoja, niissä on hyviä näkökulmia mieheyteen, joista joitakin allekirjoitan. Foucaultin seksuaalisuuden historia, suppeasta näkökulmastaan huolimatta, on myöskin joka naisen ja miehen perustietoutta. On turhaa keskustella näistä asioista mutu pohjalta. Aihe on niin asenne-ja arvoladattu että päätelmien teko ilman pohjatietoja on lähes mahdotonta. On olemassa relevanttia perustietoa jonka pohjalta keskustelu feminismistä lähtee. Itse perustan argumentaationi biologismiin ja sosiaaliseen sukupuoleen sekä molempien, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden, esiintymiseen jokaisessa miehessä ja naisessa. Lisäksi käsitän sukupuolen substanssin voimakkaasti kehityksen ja kultuurin muovaamaksi. Koska nainen ja mies ovat biologisesti ja fysiologisesti toisistaan eroavia,lähes kaikissa eliölajeissa, he ovat erilaisia. Tältä pohjalta keskustelun on lähdettävä. Keskustelu eroista siis pitää pohjautua ainakin näille faktoille. Keskusteltaessa miesten ja naisten arvojen eroista,pitää ottaa huomioon evoluutio ja historia.Nykyiset arvomme ovat kulttuurisia ja siten eri kulttuureissa toisistaan eroavia. Arabinainen voi räjäyttää itsensä ihmispommina Allahin valtakunnan puolesta. Suomalainen mies taas ratkeaa ryyppäämään rakkauden kadottua. Teot eivät ehkä ole lopullisuudessaan verrannollisia, mutta niitä ohjaa tunne, ei järki. Järki ei saakaan ohjata kaikkia ihmisen tekoja, tunteella päästään myöskin hyviin tai huonoihin tuloksiin. So what? Keskustelussa sukupuolesta pitää myöskin ottaa huomioon tunne ja sen psykologinen sisältö.Naisessa ja miehessä on myöskin halu toisiaan kohtaan, sitä kutsutaan seksuaalisuudeksi.Tosin muunkinlaista seksuaalisuutta esiintyy, voimakaana tai heikonpana. Väitän että jokainen kokee, ehkä vain alitajuisesti, seksuaalisia tunteita omaakin sukupuoltaan kohtaan. Miehet ihailevat voimakkaita tai kauniita miehiä, rakastuvat siis sankariinsa, samoin käy naisille. Tämä on osoitusta siitä että molemissa sukupuolissa on feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta.
Jin&Jan Jack&Jill..
Puhut siihen malliin kuin jotenkin odottaisit kovasti, että feministit ilostuvat, kunhan vain saisivat riveihinsä sinut ja vaimosi. En ole ollenkaan asiasta yhtä varma kuin sinä.
Ironiasi on tullut tien päähän, pitkästyttävää lukea mantraasi jokaisessa postauksessasi.
...sinähän voit vaikka jättää ne lukematta (minäkin screenaan enimmät viestisi nykyisin sen enempää niihin perehtymättä, ja luen sellaisia, jotka minun mielestäni sisältävät enemmän asiaa - jotkut tosin luen sinultakin - mutta silti uskon, että ne viestisi voivat jotakuta ihan kiinnostaakin, joten en nyt silti uskoisi sinun tulleen "tiesi päähän"
--- me maltilliset feministit kannustamme kaikkia kommunikoimaan.).
en ole samaa mieltä kanssasi.