http://www.tohtori.fi/?page=2632093&id=3914650
Tuoreen tutkimuksen mukaan sanonnan tulisikin kenties kuulua: kestä kipua kuin mies, mutta koeta päästä siitä yli kuin nainen.
Tuoreen tutkimuksen mukaan sanonnan tulisikin kenties kuulua: kestä kipua kuin mies, mutta koeta päästä siitä yli kuin nainen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
... siis psykologiaan liitetyn "hysteria"- sanan etymologia viittaa nimenomaan naisiin. Kaipa tuon tutkimuksen tuloksissa silloin on jotain perääkin.
Toinen asia joka puoltaa kiputunnetta on nimenomaan sanan jälkimmäinen osa - tunne. Naiset ovat joka suhteessa empaattisempia ja tunteikkaampia kuin miehet. Me miehet ollaan kautta aikain sodittu, ei siinä voi jäädä voivottelemaan kun on kirves selässä ja eteenpäin on mentävä!
Tutkimus osoittaa taas kerran sen että psykosomatiikalla on merkitystä: miehen ja naisen kipureseptorit lienee samanlaisia, eli "signaalitasolla" kipu on varmastikin samanlaista. Erot tulee evoluutiosta ja toki asennekin siihen vaikuttaa. Plasebollakin on oma osuutensa asiaan ... toisille riittää kalkkitablettien napsiminen kipuun. Sama toistuu melkein missä vaan, esimerkkinä SSRI-masennuslääkkeissäkin 53% hyötyy lääkeaineesta siinä missä 37% paranee samalla tavalla pelkillä lume(plasebo)lääkkeillä...
Minun mielestäni on järjetöntä tutkia itsestäänselviä asioita. Onko tasa-arvoisuuden tarkoitus yhtenäistää jo sukupuoletkin? Muutenkin tuntuu että jauhot ja vellit ovat menneet näissä tutkimuksissa sekaisin ... käyttäisivät nekin rahat johonkin järkevämpään...
Hysterus (hysterion) -sana tarkoittaa kohtua ja siksi hysteriakin on väärin perustein liitetty naisiin. Aikoinaan on kohdun ajateltu olevan liikkuva eli ei-stabiili elin, mistä johtuen muka naisen psyykekin olisi ailahtelevaisempi kuin miehen. Miehet ovat kautta aikain pitäneet yllä myyttiä naisen häilyvyydestä.
"La donna è mobile" - on aika yleinen myytti taiteidenkin parissa.
Hysteria psykologisena terminä tarkoittaa kohtuuttomuutta, hillittömyyttä. Kohtuuttomuus ja hillittömyys eivät ole sukupuolisidonnaisia, vaan kuka tahansa voi olla kohtuuton ja hillitön - perusluonteeltaan tai tilannekohtaisesti.
Kipu ei ole tunne, vaan tuntemus, aistimus. Kivun tuntemuksessa / aistimuksessa ei ole havaittu suuria eroja sukupuolten välillä.
Aivan varmasti kirves selässä voivottelee niin mies kuin nainenkin. Naisilla on kokemukseni mukaan ehkä lievästi korkeampi kivun sieto. Kokemukseni perustuu sairaalatyöskentelyyn eri yksiköissä mm. ensiavussa.
Entäpä jos miehet esim. synnyttäisivät. Minkähänlainen mekkala synnytyshuoneista kuuluisikaan. Koiraan poikiminen on onneksi toistaiseksi mahdotonta. Tiedä sitten, miten tiede tulevaisuudessa kehittyy silläkin alueella.
Olen samaa mieltä, että tutkimusresursseja pitäisi kohdentaa tärkeämpään kuin itsestään selvyyksiin.
Sukupuolet ovat tasa-arvoisia, mutta eivät samanlaisia tai tasapäisiä. Sensitiivisyys ei ole naisten yksinoikeus eikä empaattisuus vähennä miesten miehuutta. Päinvastoin.
Ihanan täyspäinen ja tasapainoinen vastaus! Kerro lisää, tahtoo kuulla!
Miehet siis kärsivät pidmpään elinaikanansa ja sen takia kuolevat naisia huomattavasti nuorempana...
Kipua on monen laista. Itselläni tiettävästi hermovauriokipu sitten vielä nivelrikko kipu päälle ja iskias välillä vaivaa. Eli voimakas kipu on joillekkin aivan jokapäiväistä. Mutta suurin ongelma on kuitenkin sairanhoidon suhtautuminen siihen ja yhteiskunnan aliarvoiminen sitä esim.työkyvyttömyyden arvioinnissa. Eli kipu vaikka se on lääketieteellisesti todettavissa ei riitä myönteisen eläkepäätöksen saamiseksi.
Kipua pidetään korvien välissä olevana ongelmana. Huvittavinta on se että esim. homekoulut ja eräiden firmojen saastuneissa tiloissa sairaita pidetään hulluina. Lakihan meillä ei noissa toimi, se olkoot eri asia. Aikamoinen pommi siinä kuitenkin piilee .. tuossakin.
Onhan "ne" lääkärit toki oikeassa; kipu on korvien välissä, sillä siellä ne aivot sijaitsee. Itse asiassa, lähes kaikki somaattiset ongelmat ovat lähtöisin päästä (psyykestä). Kertoo mahtavasti miten lääkärin koulutuksessa ei osata ottaa IHMISTÄ huomioon, vaan keskitytään kemiallisiin reaktoihin joilla saadaan a) helpotusta tai b) sivuutettua ongelma. Ei muuta kuin turruttamaan hermoratoja ... eipähän kulje kipusignaali aivoihin.
Eläkkeelle ei pääse kuin puolikuollut - tai sitten vakavasti masentunut. Hmmm .. kumpihan johtaa kumpaan? Jos kipu jatkuu ja on rampana töissä, mahtaisikohan siitä syntyä stressiä -> masennusta -> eläköityminen?
Yhteiskunnan kypsyyttä mitataan suhtautumisella erilaisuuteen. Oma subjektiivinen mielipiteeni on se että olemme menneet valovuosia taaksepäin. Kiinassakin suhtaudutaan "vammaisiin" jo positiivisemmin kuin meillä. Sitä se esineellistäminen ja ihmisten määritteleminen valtion tuotantokoneistoksi tekee ...
Aluksi he ovat vastahakoisia, mutta totuttelun jälkeen heille saa sopimaan mitä vaan.
Itselläni on aivan päinvastaisia kokemuksia, kuin tutkimus osoittaa...
Meillä se ainakin menee niin, että jos minä ja mieheni olemme kipeinä (kuumetta, särkyä, kolotusta jne.), minä teen silti kotityöt miheni maatessa sängynpohjalla valittamassa...
Toisen asian olen huomannut työssäni laboratoriohoitajana: suurin osa neulafobikoista on miehiä! Ja syyksi nämä miehet kertovat neulapelkoonsa lähes aina sen, että se sattuu. Jos taas nainen pelkää neuloja, yleisin syy on se, että veren näkeminen tekee pahaa.
Ainoaksi selitykseksi tutkimustulokseen keksisin sen, että kysyttäessä miehet eivät kehtaa myöntää valittavansa kivusta (maine siinä menisi), kun taas naiset vuolaasti kertovat kyllä parkuvansa, jos jonnekin kunnolla sattuu!
Eihän tuo tutkimus voi sikälikään pitää paikkaansa, että jos naiset olisivat kivulle herkkiä, ihmisiä olisi huomattavasti, kun kukaan ei uskaltaisi kivun pelossa synnyttää kahta kertaa. ;)
Itse ainakin kokemukseni perusteella uskallan väittää, että jos synnyttäminen olisi miesten asia, ihmisiä ei enää olisi.
"..ihmisiä olisi huomattavasti VÄHEMMÄN, ...."
Ja naiset ei valita yhtä paljon kivusta!
Miehet on turhan ruikuttajia!