kuinka kohtelet lähimmäisiäsi ?

Lulu 50

Oletko Y-syrjäinen, vai empaattinen ?
Jaksatko kuunnella vai lyötkö suurinpiirtein luurin korvaan?
Olen omassa elämässäni huomannut, että palautetta saa
ja joskus aiheesta,

77

684

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • HTZA

      Tässä iässä on tuo jo ohi.
      Meillä on jo ajatusmaailma ja kokemus.
      Empaattisuus on ohi, ja tiedämme, tasan tarkkaan, milloin lyödä luuri korvaan.
      Ja palaute on saatu, jo moneen kertaan ja monella tavalla.
      Laitahan kysymys 30v. palstalle.

      • Lulu 50

        Empä sanoisi niin, me elämme tätä elämää
        kuitenkin annan sinulle vinkin. Tai lue se raamatusta.
        Tällä ei ole tarkoitus muuttaa kenenkään mielipiteitä.
        Kaikki ovat oikeita.

      • seppäpohojanmaalta
        Lulu 50 kirjoitti:

        Empä sanoisi niin, me elämme tätä elämää
        kuitenkin annan sinulle vinkin. Tai lue se raamatusta.
        Tällä ei ole tarkoitus muuttaa kenenkään mielipiteitä.
        Kaikki ovat oikeita.

        Iltaa lakeurelta!
        Täs ku yksin elelöö aina päivät iltahan, vuoresta toisehen, niin siihenkin tuloo tottumuksesta toinen luonto niinkuun sanotahan.
        En mä kenellekään luuria korville lyö, jätän yleensä iltaasin vastaamatta puhelimehen, eikä ne juurikaan erees ehtoolla soi,,,onneksi. Päivisinhän ne lorisoo alinomaa ja se piisaa minulle.
        Minulla on kolome nuata työnumeroa ja yksi sellaanen mun henkilökohtaanen salaanen numero. Poika ja miniä siihen soittaa, joskus isä, tai siskoolikka. Eikä sitä muut taira tietääkään.
        Siihen kyllä vastaan aina, muutoon ollahan Tiitu kullan kans täällä kotona omassa rauhassamma.
        Päivät ruuvaalen ja timpraalen nuata kuorma-autoja tualla talleilla ja se piisaa minulle. Miksikään korvaanväliin hoitajaksi mä en kenellekään rupia. Enkä jaksaasikaan.
        Silloon ku vaimoo kuoli niin itte sitä oli haavansa nuoltava ja siitä selevittävä aina uutehen päivähän, ku ei ollu muutakaan maharollisuutta.
        Naiset on tietysti sellaasia kuuntelijoota,,,vai onko???
        terv. viikoontöistä väsyny seppä ja pieni kultaanen Tiitu kani pohojanmaalta.

      • Lulu 50
        seppäpohojanmaalta kirjoitti:

        Iltaa lakeurelta!
        Täs ku yksin elelöö aina päivät iltahan, vuoresta toisehen, niin siihenkin tuloo tottumuksesta toinen luonto niinkuun sanotahan.
        En mä kenellekään luuria korville lyö, jätän yleensä iltaasin vastaamatta puhelimehen, eikä ne juurikaan erees ehtoolla soi,,,onneksi. Päivisinhän ne lorisoo alinomaa ja se piisaa minulle.
        Minulla on kolome nuata työnumeroa ja yksi sellaanen mun henkilökohtaanen salaanen numero. Poika ja miniä siihen soittaa, joskus isä, tai siskoolikka. Eikä sitä muut taira tietääkään.
        Siihen kyllä vastaan aina, muutoon ollahan Tiitu kullan kans täällä kotona omassa rauhassamma.
        Päivät ruuvaalen ja timpraalen nuata kuorma-autoja tualla talleilla ja se piisaa minulle. Miksikään korvaanväliin hoitajaksi mä en kenellekään rupia. Enkä jaksaasikaan.
        Silloon ku vaimoo kuoli niin itte sitä oli haavansa nuoltava ja siitä selevittävä aina uutehen päivähän, ku ei ollu muutakaan maharollisuutta.
        Naiset on tietysti sellaasia kuuntelijoota,,,vai onko???
        terv. viikoontöistä väsyny seppä ja pieni kultaanen Tiitu kani pohojanmaalta.

        Tuossa sinun kirjoituksessasi oli sitä jotakin, elämää. ja se on kaiken A ja O.
        Kiva kun kirjoitit myös murteellasi, niin pitääkin. Tuollaista lukee mielellään.
        Ole sitten minkälainen seppä oletkin. Me kaikki taaplaamme tavallamme
        ja se on kaikkien oikeus. Vika on ihmisessä joka ei ymmärrä.

      • PimuF.

        lämmin ja sellainen lutunen ja jotenkin ihanan herkkä sydän siellä Hatsankin rinnassa...ihan varmasti sykkii...kunhan nyt vaan nyt jostain syystä esität;))


        t.Pimu

      • ........
        seppäpohojanmaalta kirjoitti:

        Iltaa lakeurelta!
        Täs ku yksin elelöö aina päivät iltahan, vuoresta toisehen, niin siihenkin tuloo tottumuksesta toinen luonto niinkuun sanotahan.
        En mä kenellekään luuria korville lyö, jätän yleensä iltaasin vastaamatta puhelimehen, eikä ne juurikaan erees ehtoolla soi,,,onneksi. Päivisinhän ne lorisoo alinomaa ja se piisaa minulle.
        Minulla on kolome nuata työnumeroa ja yksi sellaanen mun henkilökohtaanen salaanen numero. Poika ja miniä siihen soittaa, joskus isä, tai siskoolikka. Eikä sitä muut taira tietääkään.
        Siihen kyllä vastaan aina, muutoon ollahan Tiitu kullan kans täällä kotona omassa rauhassamma.
        Päivät ruuvaalen ja timpraalen nuata kuorma-autoja tualla talleilla ja se piisaa minulle. Miksikään korvaanväliin hoitajaksi mä en kenellekään rupia. Enkä jaksaasikaan.
        Silloon ku vaimoo kuoli niin itte sitä oli haavansa nuoltava ja siitä selevittävä aina uutehen päivähän, ku ei ollu muutakaan maharollisuutta.
        Naiset on tietysti sellaasia kuuntelijoota,,,vai onko???
        terv. viikoontöistä väsyny seppä ja pieni kultaanen Tiitu kani pohojanmaalta.

        Hei seppäpohjanmaalta :-) , Vailet täältä pitkästä aikaa päätti käydä vähän palstalla kurkkimassa. Olen miltei kokonaan jättänyt tämän palstan, kun on olevinaan aina niin paljon kaikkea. Minulla on nyt jo kolme lapsen lasta ja ne pitää mummin touhussa. Olen vielä myös työssä ja se tuo oman lisän. Ei täällä oikein monta tuttua näkynyt tai sitten voi olla nimimerkit vaihtuneet. En enää muista oman profiilini salasanaa , niin enpääse sinnekään kurkkimaan. Kiva, että Tiitu vielä voi hyvin :-). OIkein kaunista ja mukavaa syksyä sinne pohjanmaalle.

    • RIMMIR

      joskus liikaakin. Ja mitä siitä on itselleen saanut muuta kuin mieliharmia. Nyt viimeisinä vuosina olen karsinut pois kanssakäymistä heidän kanssaan, joita jaksoin aikanaan kuunnella, ja siitäkös ihmetystä onkin syntynyt.
      Elämä on ihmeellistä!

    • sasus

      Tässä yksi lainaus:

      Elämän pitkospuilta

      Mikä onkaan ihminen päällä maan,
      nostettuna arvoon,asemaan.
      On sille annettu valta suuri,
      miten käyttää hän sen, on kysymys suuri.

    • Meriläinen

      on puhelin. Jos siellä on puheluita tullu ihmisiltä jotka soittaa vaan kun jotain haluaa niin en soita takaisin.
      Empaattisuuden aikakausi on mulla takana, silloin sain istua ja kuunnella koko ajan, jos yritin lopettaa puhelun sain kuulla että ei yksinäisellä ihmisellä voi mitään menoja olla.
      Eihän ihmiset kuitenkaan usko mitä niille sanoo, sitten ne tulee taas saman ongelman kanssa.

      Olen joskus sanonut jos haluat muutosta elämääsi niin muuta tekojasi.
      Toistamalla samoja asioita pysyy lopputulos samanlaisena.

    • Aprikos*

      tai sitten kasvanut. Äitini oli kova puhumaan ja kertoilemaan kotipaikkakuntansa ihmisistä. Koska ihmiset ja historia kiinnosti jo lapsena, olin osallistuva kuuntelija äidin tarinoille. Monia muitakin tälläsia ihmisiä olen matkan aikana saanut kuunnella. Monet ovat tosin olleet hyvinkin yksipuolisia ja voimia kuluttavia. Joskus on ollut aikoja, ettei itselläni ole ollut yhtään kuuntelevaa ihmistä. Se on ollut raskasta, mutta tunnen Yhden jolle olen voinut huoleni kertoa ja elämä on taas kirkastunut.

    • jaksan ..

      kuunnella, joskus samat huolet kolmeen, neljään kertaan kuultuina, kun kertoja ei ilmeisesti muista ne jo kertoneensa. Itse en osaa, enkä halua kertoa kaikkia tunteitani, kuin lähimmälleni.
      Hän kyllä jaksaa, senkin.

      Empatia on toinen nimeni.

      -

    • viiv-amald,

      kun ei vaan mennyt perille soittajalle et en halua liittymääni vaihtaa, jahkailija oli oikein viimoisen päälle, en usko tyyppiä, minä itte ja parempi vaihtoehto ois just tämä mitä sulle tarjoon.

      Paluatetta pitääkin saada se on tervettä, osaa uusiutua. :)

      • liikahyvänahkainen

        juttelen ihmisten kanssa. Mutta viime vuosina olen laittanut tiukempaa rajaa miespuolisten känniläisten "ihailijoideni" suhteen. Yksikin soitti aina tietyin välein, aina kännissä, aina sama ruikutus, ei pystynyt sen kanssa edes keskustelemaan, ja kapakassa kerran alkoi sitten lääppiä.
        Suutuin niin että hyvä jos enää tervehdin.
        Tyypillisiä liika nööselin ongelmia, saa sitten liepeisiinsä näitä ei-toivottuja ukon kuntturoita.
        Vanhoja mummoja ja ukkoja kuuntelen sujuvasti, vaikka olisi kilometrin pituinen sairaskertomus, ja vanhojen aikojen muistelu on monesti ihan kiinnostavaa. Luulen että olen heidän silmissään herttainen, ja saavat jonkun ilonhipun kun ovat monesti aika yksinäisiä.

      • susa51
        liikahyvänahkainen kirjoitti:

        juttelen ihmisten kanssa. Mutta viime vuosina olen laittanut tiukempaa rajaa miespuolisten känniläisten "ihailijoideni" suhteen. Yksikin soitti aina tietyin välein, aina kännissä, aina sama ruikutus, ei pystynyt sen kanssa edes keskustelemaan, ja kapakassa kerran alkoi sitten lääppiä.
        Suutuin niin että hyvä jos enää tervehdin.
        Tyypillisiä liika nööselin ongelmia, saa sitten liepeisiinsä näitä ei-toivottuja ukon kuntturoita.
        Vanhoja mummoja ja ukkoja kuuntelen sujuvasti, vaikka olisi kilometrin pituinen sairaskertomus, ja vanhojen aikojen muistelu on monesti ihan kiinnostavaa. Luulen että olen heidän silmissään herttainen, ja saavat jonkun ilonhipun kun ovat monesti aika yksinäisiä.

        Sen, jos minkä on saanut oppia. Ei löydy itselle kuuntelijaa, jollei ota vastaan muilta.
        On se niinkin, että kun ne pahimmat kriisit on olleet, ei rinnalla ole ollut kuuntelijaa.
        Kukaan ei kuitenkaan elä täällä yksin. Onneksi on vierellä kuuntelija, joka jakaa ne arkipäivän murheet.

      • Lulu 50
        susa51 kirjoitti:

        Sen, jos minkä on saanut oppia. Ei löydy itselle kuuntelijaa, jollei ota vastaan muilta.
        On se niinkin, että kun ne pahimmat kriisit on olleet, ei rinnalla ole ollut kuuntelijaa.
        Kukaan ei kuitenkaan elä täällä yksin. Onneksi on vierellä kuuntelija, joka jakaa ne arkipäivän murheet.

        Tuo on totta, kyllä pitää jaksaa kuunnella myös muiden murheita. Kuuntelun taito on ehkä
        parempi kuin puhumisen taito. Täytyy osata kuunnella myös rivien välistä. Ja se, ettemme elä täällä yksin
        on lohdullista. Vaikkakin yksin synnymme ja kuolemme. No nyt meni liian syvälliseksi:))

    • miljoona

      Minulla on paha tapa, hellin, lellin, paijaan, lällyttelen, hyyssään, höössään ja lelittelen aivan liikaa.

      • Lulu 50

        Mutta, sinähän olet aivan ihana ihminen, älä moiti itseäsi.
        Olet ehkäpä oivaltanut sen vanhan viisauden, minkä annat
        itsestäsi, saat sen kaksinverroin takaisin.
        Tämä on se sanoma jonka haluan tuoda tällekin palstalle.
        Ei ole kivaa lukea aina nurjia juttuja.

    • mies-v57

      Harvinaisen Fiksu kysymys ja aihe, kiitos!
      Työ puolesta joudun kuuntelemaan tavattoman erilaisia ihmisiä ja kyllä se on
      tavaton rikkaus elämässä. Kohdata erilaisia ihmisiä, arvoja, ajatuksia, asenteita.

      Oikealla asenteella ihminen kasvaa ihmisenä haudanreunalle saakka. Väärällä
      asenteella hän on pojan kloppi tai tytönhempukka koko ikänsä. Tarkoitan siis
      asenteita ja arvomaailmaa.

      Mistä on mahdollisuus enempi kasvaa ja kpsyä kuin toisten ihmisten kautta.
      Mitä merkittävin ja sosiaalisin tilaisuus yksilölle kasvaa uusin mittoihin.

      Ja kaupan päälle saa suuren määrän ystäviä ja kylänmiehiä!
      Puhumattakaan naisita...

      Erittäin hyvä aihe sinulle, kiitos!
      Iloa myös viikonloppuusi, musiikin tahdissa...

      http://www.youtube.com/watch?v=b-GYs3Y52uI&feature=related

      • paapuuri

        kuuntelin pariin kertaan.

      • mies-v57
      • paapuuri
        mies-v57 kirjoitti:

        Kun ymmärtää musiikki ja sen sanomaa
        jonakin pilvisenäkin päivänäkin aurinko paistaa...

        http://www.youtube.com/watch?v=imOd3hwgnrE&feature=related

        minulla on joku Claydermanin levy, täytyykin katsoa, mitä se sisältää.

        Musiikki on hyvin tärkeää, se lohduttaa, kun on surullinen mieli ja piristää aurinkoisena päivänä,
        ehkä joskus se surun päiväkin kirkastuu musiikin voimalla.

        Kiitos!!

      • mies-v57
        paapuuri kirjoitti:

        minulla on joku Claydermanin levy, täytyykin katsoa, mitä se sisältää.

        Musiikki on hyvin tärkeää, se lohduttaa, kun on surullinen mieli ja piristää aurinkoisena päivänä,
        ehkä joskus se surun päiväkin kirkastuu musiikin voimalla.

        Kiitos!!

        Vaikka suru huutaa ja tuska ulvoo..
        jossain jo Rakkaus kuiskaa...
        kun osaa kuunnella..

        http://www.youtube.com/watch?v=GhV2ceRw2N4&feature=related

      • paapuuri
      • mies-v57
        paapuuri kirjoitti:

        näin hyvää musiikkia, sinun pitäisi laittaa lista, että voin sitten kuunnella :)

        Usein kulkee, vaeltaa, etsien...
        löytää ja se tie on silkkinen..

        ja tässä elämässä.


        http://www.youtube.com/watch?v=p5n57OSe8tw

      • paapuuri
      • mies-v57
      • HTZA
      • mies-v57
        HTZA kirjoitti:

        joskus, joillekin lauloin.
        1968 lauloin, tanssin ja vetistelin.
        Olin, peehana, rakastunut, ja niin oli toinekin, ainakin vähän. Mutta viisaampi, kait.
        Naimisissa kun oli.

        Viikon unelma ja tähän tanssiin ja lauluun se päättyi.

        http://www.youtube.com/watch?v=vQh112HQsoE

        Rakkaus on kummallinen kokonaisuus.

        Minä muistan kun olin saattamassa isää viime matkalle ja pidin kädestä.
        Kun hän oli henkässyt viime kerran ja poissa, seń lopullisuuden tiedostin,
        silloin minä vasta tajusin, miten Rakas hän minulle oli.

        Siinä minä tajusin, ettei oikeen mikään päättynyt, vaan vasta alkoi:
        opin tajuamaan, miten tärkeää pojalle on osata Rakastaa isäänsä ja
        ottaa vastaan isän Rakkaus.

        Siinä on joku sellainen mieheksi kasvamisen itu ja siemen.

        http://www.youtube.com/watch?v=a94mZIMD3L4&feature=related

      • paapuuri
        HTZA kirjoitti:

        joskus, joillekin lauloin.
        1968 lauloin, tanssin ja vetistelin.
        Olin, peehana, rakastunut, ja niin oli toinekin, ainakin vähän. Mutta viisaampi, kait.
        Naimisissa kun oli.

        Viikon unelma ja tähän tanssiin ja lauluun se päättyi.

        http://www.youtube.com/watch?v=vQh112HQsoE

        ehkä oli parempi, kun kävi noin, yksi avioero vain lisää, tai ehkä kaksi.

        Eikä tuo laulukaan kummoinen ollut, mieskin oli ruma.

      • HTZA
        paapuuri kirjoitti:

        ehkä oli parempi, kun kävi noin, yksi avioero vain lisää, tai ehkä kaksi.

        Eikä tuo laulukaan kummoinen ollut, mieskin oli ruma.

        Niin 60-luku oli aikaa jolloin tuonlaisia sanoituksia ei yleensä hyväksytty.
        Eikä tuonlaisia "tunteenpurkauksia".
        60- luvun alussa, meillä lapsilla, oli vain Frank Sinatra, Bat Boone, ja Paul Anka.
        Sileitä, valkoinen paita, tumma puku ja skraga-porukkaa.
        Ja sitten tuli "raakaa" tunnetta.
        Vaikkapa Janis Joplin tms.
        Tänäpäivänä, julkinen, seksuaalisuus on jokapäiväistä.
        Silloin se oli uutta.

      • törkeetä
        paapuuri kirjoitti:

        ehkä oli parempi, kun kävi noin, yksi avioero vain lisää, tai ehkä kaksi.

        Eikä tuo laulukaan kummoinen ollut, mieskin oli ruma.

        mies57 ei kirjoittanut mitään avioerosta vaan kauniisti isän ja pojan rakkaudesta
        mitä sekoilet?Eikä musiikissakaan ollut rumaa miestä vaan kauniita kuvia.Törkeä
        loukkaus kirjoittajaa kohtaan.Ois syytä vähäsen hävetä.

      • paapuuri
        törkeetä kirjoitti:

        mies57 ei kirjoittanut mitään avioerosta vaan kauniisti isän ja pojan rakkaudesta
        mitä sekoilet?Eikä musiikissakaan ollut rumaa miestä vaan kauniita kuvia.Törkeä
        loukkaus kirjoittajaa kohtaan.Ois syytä vähäsen hävetä.

        hänen kirjoitukseensa, katso vähän tarkemmin.

      • viestien ..
        törkeetä kirjoitti:

        mies57 ei kirjoittanut mitään avioerosta vaan kauniisti isän ja pojan rakkaudesta
        mitä sekoilet?Eikä musiikissakaan ollut rumaa miestä vaan kauniita kuvia.Törkeä
        loukkaus kirjoittajaa kohtaan.Ois syytä vähäsen hävetä.

        esitystapa ykköselle, niin näet, kuka kellekin kirjjoittaa!


        .

      • lukija minäkin
        törkeetä kirjoitti:

        mies57 ei kirjoittanut mitään avioerosta vaan kauniisti isän ja pojan rakkaudesta
        mitä sekoilet?Eikä musiikissakaan ollut rumaa miestä vaan kauniita kuvia.Törkeä
        loukkaus kirjoittajaa kohtaan.Ois syytä vähäsen hävetä.

        kun sekoilet ja syytät toisia ilman aihetta, häpeä itse.

      • korjaa virheesi
        törkeetä kirjoitti:

        mies57 ei kirjoittanut mitään avioerosta vaan kauniisti isän ja pojan rakkaudesta
        mitä sekoilet?Eikä musiikissakaan ollut rumaa miestä vaan kauniita kuvia.Törkeä
        loukkaus kirjoittajaa kohtaan.Ois syytä vähäsen hävetä.

        muut kuin sinä.
        Törkee olet.

    • kivellä.istuja

      Niin, lähimmäinen on ihminen joka auttaa hädässä o,evaa. En ole kovin montaa sellaista lähimmäistä kohdannut. Jos tälläinen hyvätahtoinen lähimmäinen, pyyteetön ja viisas minulle soittaa, niin varmasti en hänen korvaansa luuria iske. En iske muidenkaan kanssakulkijoiden korvaan.

      Empaattinen olen eli olen hyvä kuuntelemaan ja osaan myös olla samalla tietoinen omista rajoistani ja en sekoita omia tunteitani toisen esittämään asiaan vaan pysyn riittävän pitkän välimatkan päässä tunnetasolla. On tosin ihmisiä, varsinkin perheenjäsenet, jotka saavat empatian sijasta sympatiani liikkeelle ja silloin tunteiden vyöryminen on väistämätöntä ja olen kieltämättä liian subjektiivinen arvioissani ja reaktioissani: kyyneeleet, ilo, tuska, hellyys ja suojelun halu ja halu tehdä toisen puolesta asioita on liiallista eli empatian rajat ovat pahasti järkkyneet.

      Empaattinen ihminen ei liikaa osallistu ja hyysää toisen, aikuisen ihmisen asioissa vaan pitää mielessä kunkin oikeuden ja velvollisuuden elää oman elämänsä kiemurat, neuvonantaja voi olla tiettyyn rajaan asti, mutta kynnysmatoksi tai likaviemäriksi ei tarvitse suostua. Empatiaan liittyy myös rohkeus auttaa hädässä olevaa niin, että tämä pääsee esim. hoitoon sitä tarvitessaan eikä itse ryhdy noidankehässä olevan kanssa hoivaaja-hoidettava riippuvuussuhteeseen.

      • mies-v57

        Ihmissuhteissa jos missä ei kai koskaan saisi nostaa kiviseinää välille, vaan säilyttä aina sosiaalinen yhteys ja ajatustenvaihto. Jos ihminen luottaa itseensä, hänellä on säännöllisesti kyky tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten parissa. Pitää muistaa, että tulla toimeen ja mielyttää, ovat kaksi eri asiaa.

        Parisuhteessahan periaatteessa sosiaaliset kyvyt punnitaan. Pystyt elämään osin omaa elämää, mutta
        myös huomioida toisen. Minä olen itse aina mieltänyt, että kun ihmistä menee puolitiehen vastaan, lopulta kaikki sujuu. Pystyy hyväksymään toisen omana itsenään ja itsensä samoin.

        Empatia liittyy varmaankin ylipäätään ihmisrakkauteen. Mieltää ajatusmaailmassaan laajemmin,
        ettei ihmisyhteisö toimi kertakaikkiaan ilman empaattisuutta. Vuorovaikutusta ja vuoropuhelua.

        Hoivatyössä on tärkeää se läheisyys ja lähestyminen ja tiedostaa toisaalta koko ajan, ettei
        sude saa muuttua riippuvuus suhteeksi. Sen parissa tavattoman monet hoiva alan ihmiset
        joka päivä...ja yö, kamppailevat. Terapeuttisesti ajatellen, monia vaikeita yhtälöitä ja ammattitaitoa
        vaativaa, jota pääosin ei monikaan tule edes ajatelleeksi.

        Tähän kohtaa sopii musiikki. Kivaa päivää Sinulle.

        http://www.youtube.com/watch?v=aRrzpHpwkm0&feature=related

      • PimuF.

        aivan samoin ajattelen myös minä...tuota jäin miettimään miksi lähiomaisen tai hyvän ystävänkin sitten oikeesti käytännön elämässä vaikeaa suhtautua siihen avunantamiseen....nooh, ehkä useimmat pelkäävät siinä tilanteessa...ei oikein osata...edes tarjota sitä apua...vaikka kysymys olisi yksinkertainen; Miten voin auttaa? Ehkä pelätään että tunkeillaan toisen reviirille...suomalaiset ovat minusta tämä ikäpolvi ja myös aikaisemmat niin hienotunteisia itse myös...ja sitten toinen ihan mikä saattaa estää on tämä väärä luulo..että, sitä apua sinne kotiin...sit tulee jostain muualta esim. otan nyt tämän Sairaalat kotiuttavat tänäpäivänä melko pian..kun akuuttitilanne on saatu hoidetuksi eli apua vielä kotona tarvitaan.....Saatahan sitä saadakin, mutta kuitenkin unohdetaan sit se että, ei kaikilla ole tuota fyrkkaa millä maksaa tämä apu...

        Meidät on vähän aivopesty tällä että, se lähinomainen on viranomainen...joka auttaa..Näin ei kuitenkaan oikeesti ole ainaja sitten toinen keskeinen voimakas ajatusmalli...eihän se minulle kuulu..Minä pidän huolen vain omista asioistani...Kunnes sitten eräänä..päivänä (siis tätä en kenellekään toivo) voi olla siinä avuntarpeessa itse....

        Tälläinen normaali auttaminen..kyllä on ihan luontaista minulle..enpä siitä osaa edes kirjoittaa..esimerkkinä voisin vaikka tälläisen laittaa..itseäni vanhempia ihmisiä meidän rapussa..nooh..muutaman kerran jos on sitten autokyytiä tarvinut tuohon lähikauppaan...johon itsellänikin matka..kyydin annan..tai kassien kantamisessa autan..eli semmoista pientä huomioon ottamista..meidät kun lapsena jo tuohon kasvatettiin...niin jotenkin tuolla selkäytimessä tuo..

        Puhelimessa en tykkää roikkua...mutta mielelläni kuuntelen..ja keskustelen livenä...ei koskaan niin kiirettä ei ettei olisi hetki aikaa...jos, toisella sydämellä siellä asiaa..jonka haluaa kertoa..Vaikka tuo kiire sitten olisikin yritän tuota aikaa järjestää...

        Sasus tuossa sen mielestäni hyvin esiin... kuinka yksin saatamme itse myös jäädä...Uskon myös itse tähän...jos sinulla itselläsi tuota sydäntä muille...niin takaisin se tulee myös itsellesi...jos, sitten sen tarpeessa olet..tuleeko sitten tuo apu...onkin toinen juttu;))

        Itse minusta ainakin oli mukava kun mies sairaalassa tässä...niin "kaverit" joita hän auttanut...tulivat sitten häntä katsomaan...jotenkin vähän sellaista hellyyttävää...no...lähtee tuo mies itse myös jos joku "kaveri" siellä makaa..ja minä myös...olen käynyt..vaikka en tunne..monella ei ole niitä lähiomaisia..yhtäkään..ei oikeesti ole...

        t.Pimu

      • Kiv.Istuja
        mies-v57 kirjoitti:

        Ihmissuhteissa jos missä ei kai koskaan saisi nostaa kiviseinää välille, vaan säilyttä aina sosiaalinen yhteys ja ajatustenvaihto. Jos ihminen luottaa itseensä, hänellä on säännöllisesti kyky tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten parissa. Pitää muistaa, että tulla toimeen ja mielyttää, ovat kaksi eri asiaa.

        Parisuhteessahan periaatteessa sosiaaliset kyvyt punnitaan. Pystyt elämään osin omaa elämää, mutta
        myös huomioida toisen. Minä olen itse aina mieltänyt, että kun ihmistä menee puolitiehen vastaan, lopulta kaikki sujuu. Pystyy hyväksymään toisen omana itsenään ja itsensä samoin.

        Empatia liittyy varmaankin ylipäätään ihmisrakkauteen. Mieltää ajatusmaailmassaan laajemmin,
        ettei ihmisyhteisö toimi kertakaikkiaan ilman empaattisuutta. Vuorovaikutusta ja vuoropuhelua.

        Hoivatyössä on tärkeää se läheisyys ja lähestyminen ja tiedostaa toisaalta koko ajan, ettei
        sude saa muuttua riippuvuus suhteeksi. Sen parissa tavattoman monet hoiva alan ihmiset
        joka päivä...ja yö, kamppailevat. Terapeuttisesti ajatellen, monia vaikeita yhtälöitä ja ammattitaitoa
        vaativaa, jota pääosin ei monikaan tule edes ajatelleeksi.

        Tähän kohtaa sopii musiikki. Kivaa päivää Sinulle.

        http://www.youtube.com/watch?v=aRrzpHpwkm0&feature=related

        Empatia varmasti on hyvin lähellä ihmisrakkautta laajassa mielessä: jokainen ihminen on arvokas ihan sellaisenaan kuin on syntynyt, luonteenpiirteineen, ulkonäköineen, rotuineen, taitoineen , persoonana. Empatia ehkäisee liikaa lokeroimista ja muotteihin pakottamista. Empatia ei kuitenkaan poissulje avarakatseisuudessaan sitä, että on olemassa myös luonnollisia rajoja, joissa jokaisella oikeus omaan yksityisyyteensä ja vaillinaisuuteensa; esim jos itsellä on murheita tai muuta tuoretta taakkaa, niin silloin täytyy saada olla omassa rauhassaan, jos niin on tarve. Silloin toinen ihminen huolineen joutuu kääntymään jonkun toisen puoleen: usein vain käy niin, että avulias hyvätahtoinen ihminen taakoitetaan liikaa, eikä hänelle sallita väsähtämistä, energioiden loppumista, uupumista.

        Musiikki valintasi oli oivallinen, koska hollannissa on aika luonteva ihmisrotujen kirjo ja sallivuus ja Andre Rieun ja muusikkojen esittämä kappale on aika ikuinen ja lämpöinen.

        Musiikkikappaleesi oli kaunis ja

      • Kiv.istuja
        PimuF. kirjoitti:

        aivan samoin ajattelen myös minä...tuota jäin miettimään miksi lähiomaisen tai hyvän ystävänkin sitten oikeesti käytännön elämässä vaikeaa suhtautua siihen avunantamiseen....nooh, ehkä useimmat pelkäävät siinä tilanteessa...ei oikein osata...edes tarjota sitä apua...vaikka kysymys olisi yksinkertainen; Miten voin auttaa? Ehkä pelätään että tunkeillaan toisen reviirille...suomalaiset ovat minusta tämä ikäpolvi ja myös aikaisemmat niin hienotunteisia itse myös...ja sitten toinen ihan mikä saattaa estää on tämä väärä luulo..että, sitä apua sinne kotiin...sit tulee jostain muualta esim. otan nyt tämän Sairaalat kotiuttavat tänäpäivänä melko pian..kun akuuttitilanne on saatu hoidetuksi eli apua vielä kotona tarvitaan.....Saatahan sitä saadakin, mutta kuitenkin unohdetaan sit se että, ei kaikilla ole tuota fyrkkaa millä maksaa tämä apu...

        Meidät on vähän aivopesty tällä että, se lähinomainen on viranomainen...joka auttaa..Näin ei kuitenkaan oikeesti ole ainaja sitten toinen keskeinen voimakas ajatusmalli...eihän se minulle kuulu..Minä pidän huolen vain omista asioistani...Kunnes sitten eräänä..päivänä (siis tätä en kenellekään toivo) voi olla siinä avuntarpeessa itse....

        Tälläinen normaali auttaminen..kyllä on ihan luontaista minulle..enpä siitä osaa edes kirjoittaa..esimerkkinä voisin vaikka tälläisen laittaa..itseäni vanhempia ihmisiä meidän rapussa..nooh..muutaman kerran jos on sitten autokyytiä tarvinut tuohon lähikauppaan...johon itsellänikin matka..kyydin annan..tai kassien kantamisessa autan..eli semmoista pientä huomioon ottamista..meidät kun lapsena jo tuohon kasvatettiin...niin jotenkin tuolla selkäytimessä tuo..

        Puhelimessa en tykkää roikkua...mutta mielelläni kuuntelen..ja keskustelen livenä...ei koskaan niin kiirettä ei ettei olisi hetki aikaa...jos, toisella sydämellä siellä asiaa..jonka haluaa kertoa..Vaikka tuo kiire sitten olisikin yritän tuota aikaa järjestää...

        Sasus tuossa sen mielestäni hyvin esiin... kuinka yksin saatamme itse myös jäädä...Uskon myös itse tähän...jos sinulla itselläsi tuota sydäntä muille...niin takaisin se tulee myös itsellesi...jos, sitten sen tarpeessa olet..tuleeko sitten tuo apu...onkin toinen juttu;))

        Itse minusta ainakin oli mukava kun mies sairaalassa tässä...niin "kaverit" joita hän auttanut...tulivat sitten häntä katsomaan...jotenkin vähän sellaista hellyyttävää...no...lähtee tuo mies itse myös jos joku "kaveri" siellä makaa..ja minä myös...olen käynyt..vaikka en tunne..monella ei ole niitä lähiomaisia..yhtäkään..ei oikeesti ole...

        t.Pimu

        Hei. Ihmisenä oleminen ei ole helppoa. Ehkä suomalaisuuden perinteessä ja sodan traumoittamien sukupolvien purkamattomien tunne-elämien blokki on saanut aikaan sellaisia pesäkkeitä joissa luonnollisten tunteiden, luonnollisten purkautumisteiden ja toisaalta selviämisen mekanismit ovat hermokimppuja joissa loogisuus on hukkaantunut ja sekoittunut väärällä tavalla. Painolastit on ja ne hetken ehkä tiedostetaankin, mutta pärjäämisen pakko ja 'oman-onnensa-seppänä'-olemisen ideali vie elämää eteenpäin ja kun ollaan tilanteessa, jossa kompastuu, tai putoaa niin ympäriltä puuttuukin sen aito, läheuisten ja kylänmiesten ja -naisten turvaverkko. Ns. kanssakulkijat viilettävät jo matkan päässä joku on yksin ihmettelemässä miksi näin kävi vaikka kaiken piti toimia 'varman päälle'. Ja avun vastaanottaminen on kai pelkoa nauretuksi tulemisesta ja luuserin-rooliin joutumisesta, haavoittunutta ylpeyttä jossa tulikivenkatkuisena, piikikkäänä tai jäävuorena torjutaan mahdollinen lähelle uskaltautuva .... harva jaksaa tunkeutua tai löytää väylän sinne jäävuoren sisällä lepattavan pelokkaan olennon elämänliekin luo.

      • PimuF.
        Kiv.istuja kirjoitti:

        Hei. Ihmisenä oleminen ei ole helppoa. Ehkä suomalaisuuden perinteessä ja sodan traumoittamien sukupolvien purkamattomien tunne-elämien blokki on saanut aikaan sellaisia pesäkkeitä joissa luonnollisten tunteiden, luonnollisten purkautumisteiden ja toisaalta selviämisen mekanismit ovat hermokimppuja joissa loogisuus on hukkaantunut ja sekoittunut väärällä tavalla. Painolastit on ja ne hetken ehkä tiedostetaankin, mutta pärjäämisen pakko ja 'oman-onnensa-seppänä'-olemisen ideali vie elämää eteenpäin ja kun ollaan tilanteessa, jossa kompastuu, tai putoaa niin ympäriltä puuttuukin sen aito, läheuisten ja kylänmiesten ja -naisten turvaverkko. Ns. kanssakulkijat viilettävät jo matkan päässä joku on yksin ihmettelemässä miksi näin kävi vaikka kaiken piti toimia 'varman päälle'. Ja avun vastaanottaminen on kai pelkoa nauretuksi tulemisesta ja luuserin-rooliin joutumisesta, haavoittunutta ylpeyttä jossa tulikivenkatkuisena, piikikkäänä tai jäävuorena torjutaan mahdollinen lähelle uskaltautuva .... harva jaksaa tunkeutua tai löytää väylän sinne jäävuoren sisällä lepattavan pelokkaan olennon elämänliekin luo.

        täytyy tapahtua siellä omassa elämässä ensin....Kundi on ollut minulle sellainen opettaja myös toiste päin...itse joskus, mietin mutsina olisinko pystynyt esim..suhtaantumaan CP-vammaiseen ihmeseen näin...miten nyt suhtaudun...tai suhtautuisinko jotenkin pelokkaasti näkövammaiseen ihmiseen...Jonkin verran aina kun jaksan yritän myös auttaa niitä vanhempia (nuorempia minua) joiden lapsi tuo saman dg:soinnin saa kuin omani...tiedän miltä se tuntuu...kuinka musertavaa on tieto ottaa vastaan...Se työ kuitenkin aika raskasta...että, näitä ryhmien vetojuttuja...missä vanhemmat sitten ovat keskenään keskustelemassa..niin vältän...nyt...Itselläni tässä ihan liikaa...asioita jotka täytyy myös hyväksyä...joten tuohon en nyt osallistu...mutta, kun tilanne toinen niin saatan mukaan mennä..taas.

        Ei pidä mielestäni liikaa haalia myöskään...mutta jos, omassa elämässä se tilanne sellainen että, voi ja pystyy auttamaan...niin rohkeasti sitten vaan..moni ilahtuu pelkästään siitä että, kuuntelet..ja sinulla hetki aikaa...eikä se esim. roskapussin vieminen sinne jätekatokseen...nyt niin suuri juttu kuitenkaan...mutta, toiselle ihmiselle sekin saattaa olla pieni apu...tai astioiden tiskaaminen jos, käsi leikattu...ym.ym. Omat voimavarat pitää kuitenkin pitää mielessä...muuten jos, liikaa autat..saatat itsese myös väsähtää...fyysinen vanheminen kun meillä jokaisella vähän tuota jaksamista myös saattaa jo rajoittaa..

        t.Pimu

      • mies-v57
        Kiv.Istuja kirjoitti:

        Empatia varmasti on hyvin lähellä ihmisrakkautta laajassa mielessä: jokainen ihminen on arvokas ihan sellaisenaan kuin on syntynyt, luonteenpiirteineen, ulkonäköineen, rotuineen, taitoineen , persoonana. Empatia ehkäisee liikaa lokeroimista ja muotteihin pakottamista. Empatia ei kuitenkaan poissulje avarakatseisuudessaan sitä, että on olemassa myös luonnollisia rajoja, joissa jokaisella oikeus omaan yksityisyyteensä ja vaillinaisuuteensa; esim jos itsellä on murheita tai muuta tuoretta taakkaa, niin silloin täytyy saada olla omassa rauhassaan, jos niin on tarve. Silloin toinen ihminen huolineen joutuu kääntymään jonkun toisen puoleen: usein vain käy niin, että avulias hyvätahtoinen ihminen taakoitetaan liikaa, eikä hänelle sallita väsähtämistä, energioiden loppumista, uupumista.

        Musiikki valintasi oli oivallinen, koska hollannissa on aika luonteva ihmisrotujen kirjo ja sallivuus ja Andre Rieun ja muusikkojen esittämä kappale on aika ikuinen ja lämpöinen.

        Musiikkikappaleesi oli kaunis ja

        Mikäli ajatuksesi oivalsin oikein, tarkoitit: pitää erottaa mikä on tukemista ja mikä suoranaista
        kantamista?

        Eli pitää tavallaan antaa ihmiselle väline selviytyä, ei ryhtyä siksi välineeksi?

        Ettei käy niin, että nostat ihmisen kuopan reunalla, mutta putoat sinne itse.
        Oivasti ajattelit ja oikein minusta.

        Ihminen pitää todella ennen muuta kannustaa itse selviämään ja omin voimin, eikä
        ryhtyä sijaiskärsijäksi.

        Olet loogisesti ja fiksusti ajatteleva Nainen ja kuunnellaan yhden miehen unelmasta
        musiikkia?

        http://www.youtube.com/watch?v=ubTveCihjoQ

      • Kiv. istuja
        PimuF. kirjoitti:

        täytyy tapahtua siellä omassa elämässä ensin....Kundi on ollut minulle sellainen opettaja myös toiste päin...itse joskus, mietin mutsina olisinko pystynyt esim..suhtaantumaan CP-vammaiseen ihmeseen näin...miten nyt suhtaudun...tai suhtautuisinko jotenkin pelokkaasti näkövammaiseen ihmiseen...Jonkin verran aina kun jaksan yritän myös auttaa niitä vanhempia (nuorempia minua) joiden lapsi tuo saman dg:soinnin saa kuin omani...tiedän miltä se tuntuu...kuinka musertavaa on tieto ottaa vastaan...Se työ kuitenkin aika raskasta...että, näitä ryhmien vetojuttuja...missä vanhemmat sitten ovat keskenään keskustelemassa..niin vältän...nyt...Itselläni tässä ihan liikaa...asioita jotka täytyy myös hyväksyä...joten tuohon en nyt osallistu...mutta, kun tilanne toinen niin saatan mukaan mennä..taas.

        Ei pidä mielestäni liikaa haalia myöskään...mutta jos, omassa elämässä se tilanne sellainen että, voi ja pystyy auttamaan...niin rohkeasti sitten vaan..moni ilahtuu pelkästään siitä että, kuuntelet..ja sinulla hetki aikaa...eikä se esim. roskapussin vieminen sinne jätekatokseen...nyt niin suuri juttu kuitenkaan...mutta, toiselle ihmiselle sekin saattaa olla pieni apu...tai astioiden tiskaaminen jos, käsi leikattu...ym.ym. Omat voimavarat pitää kuitenkin pitää mielessä...muuten jos, liikaa autat..saatat itsese myös väsähtää...fyysinen vanheminen kun meillä jokaisella vähän tuota jaksamista myös saattaa jo rajoittaa..

        t.Pimu

        Autetaan silloin kun akuutisti kohdataan tilanne jossa toisella on avun tarve. Varotaan kuitenkin tekemästä itseämme niin tykö, että autetaan sitten aina vaikka toinen jo pystyisikin omin avuin selviämään asioistaan. Kannustava ja rinnallakulkeva hoksaaminen on hyvä: jos toinen horjahtaa on luonnollista ottaa kiinni ja tukea ja sanota: näin käy aina joskus jokaiselle. On sellaisiakin jotka alkavat vastaavassa tilanteessa sitten touhottamaan, ett varo vaan ettet taas horjahda ja annappas kun minä ... ja lupaathan ettet ilman minua yritä .... kun kerran silloin kävi niin niin seuraavalla kerralla käy varmasti vielä huonommin .... .

      • PimuF.
        Kiv. istuja kirjoitti:

        Autetaan silloin kun akuutisti kohdataan tilanne jossa toisella on avun tarve. Varotaan kuitenkin tekemästä itseämme niin tykö, että autetaan sitten aina vaikka toinen jo pystyisikin omin avuin selviämään asioistaan. Kannustava ja rinnallakulkeva hoksaaminen on hyvä: jos toinen horjahtaa on luonnollista ottaa kiinni ja tukea ja sanota: näin käy aina joskus jokaiselle. On sellaisiakin jotka alkavat vastaavassa tilanteessa sitten touhottamaan, ett varo vaan ettet taas horjahda ja annappas kun minä ... ja lupaathan ettet ilman minua yritä .... kun kerran silloin kävi niin niin seuraavalla kerralla käy varmasti vielä huonommin .... .

        ei pidä tehdä...sitä pitää välttää tai sellaista liiallista opastusta...vaikka sit ihan oikeesti hyvä neuvo olisikin;))...Kaikki me täällä kompuroidaan...enemmän tai vähemmän;)) Tuohon täydellisen ihmisen kuvaan kun koskaan en ole uskonut...mutta, tuohon inhimillisyyten kyllä...

        Tuota minäkin teen jos, huomaan että, toiselle ihan oikeesti vaikka se leivän leikkaaminen tai perunankuoriminen vaikeaa vaikka just vaikka ton leikatun käden takia...eikä kukaan siinä arkipäivän askareissa sit ole oikeesti auttamassa...niin apuani tarjoan...mutta...kysyn toki...haluaako apua?

        Sitten se toinen seikka mistä en pidä...että, toinen jäisi jotenkin Kiitollisuuden velkaan...itse aina hämmenyn kun joku sitä fyrkkaa alkaa työntämään tai muuta...vitsi...enhän minä sen takia auta...vaan kun NÄEN että, toisella on vaikeaa...vaikka nyt se potun kuoriminen...ja mieli pottua tekee kovasti..;)) Sitä vaan ajattelee että, hitsi itselläni jos käpälä tuossa kunnossa nyt...niin kuinka avuton olisin..

        t.Pimu

      • kivellä.istuja
        mies-v57 kirjoitti:

        Mikäli ajatuksesi oivalsin oikein, tarkoitit: pitää erottaa mikä on tukemista ja mikä suoranaista
        kantamista?

        Eli pitää tavallaan antaa ihmiselle väline selviytyä, ei ryhtyä siksi välineeksi?

        Ettei käy niin, että nostat ihmisen kuopan reunalla, mutta putoat sinne itse.
        Oivasti ajattelit ja oikein minusta.

        Ihminen pitää todella ennen muuta kannustaa itse selviämään ja omin voimin, eikä
        ryhtyä sijaiskärsijäksi.

        Olet loogisesti ja fiksusti ajatteleva Nainen ja kuunnellaan yhden miehen unelmasta
        musiikkia?

        http://www.youtube.com/watch?v=ubTveCihjoQ

        Jep, empaattinen ihminen on aikuineb ajattelija jonka intuitio ei ole sammunut. :-)

      • mies-v57
        kivellä.istuja kirjoitti:

        Jep, empaattinen ihminen on aikuineb ajattelija jonka intuitio ei ole sammunut. :-)

        Niin se on!
        Itse olen oikeastaan ylpeäkin, kun koen, etten ole iän myötä kovettunut,
        vaan päin vastoin, kanssaihmisten tukemnisesta positiivisella tavalla,
        on tullut jonkuntasoinen elämäntapa ja asenne.

        Materialistiset arvot on ikäänkuin sivussa, pois ja inhimilliset
        ihmisyydelle tärkeät arvot kohonneet päälimmäiseksi.

        Toisaalta annan sydämelleni arvoa, että on rohkeutta toimia oikeasti,
        enkä vaan omaatuntoa puhdistaakseni allekirjoittele jotain adresseja.

        Empatia on todellakin tärkeää, itseäkin kohtaa.
        Tunnistaa ja tunnustaa omat heikkoudet ja rajoitteet.

        Mutta, nyt tarjoan sinulle aamukasteen...musiikin siivin tietenkin.
        Kivaa ja iloista päivää Sinulle.

        http://www.youtube.com/watch?v=82F7OOXfmHM&feature=fvw

      • kivellä.istuja
        mies-v57 kirjoitti:

        Niin se on!
        Itse olen oikeastaan ylpeäkin, kun koen, etten ole iän myötä kovettunut,
        vaan päin vastoin, kanssaihmisten tukemnisesta positiivisella tavalla,
        on tullut jonkuntasoinen elämäntapa ja asenne.

        Materialistiset arvot on ikäänkuin sivussa, pois ja inhimilliset
        ihmisyydelle tärkeät arvot kohonneet päälimmäiseksi.

        Toisaalta annan sydämelleni arvoa, että on rohkeutta toimia oikeasti,
        enkä vaan omaatuntoa puhdistaakseni allekirjoittele jotain adresseja.

        Empatia on todellakin tärkeää, itseäkin kohtaa.
        Tunnistaa ja tunnustaa omat heikkoudet ja rajoitteet.

        Mutta, nyt tarjoan sinulle aamukasteen...musiikin siivin tietenkin.
        Kivaa ja iloista päivää Sinulle.

        http://www.youtube.com/watch?v=82F7OOXfmHM&feature=fvw

        Kiitos palautteestasi. Nyt kun olet saanut suruviestin laitan tähän sinulle vanhan iltavirren:

        http://www.youtube.com/watch?v=_3zl4qtcIzU

      • sasus
        mies-v57 kirjoitti:

        Niin se on!
        Itse olen oikeastaan ylpeäkin, kun koen, etten ole iän myötä kovettunut,
        vaan päin vastoin, kanssaihmisten tukemnisesta positiivisella tavalla,
        on tullut jonkuntasoinen elämäntapa ja asenne.

        Materialistiset arvot on ikäänkuin sivussa, pois ja inhimilliset
        ihmisyydelle tärkeät arvot kohonneet päälimmäiseksi.

        Toisaalta annan sydämelleni arvoa, että on rohkeutta toimia oikeasti,
        enkä vaan omaatuntoa puhdistaakseni allekirjoittele jotain adresseja.

        Empatia on todellakin tärkeää, itseäkin kohtaa.
        Tunnistaa ja tunnustaa omat heikkoudet ja rajoitteet.

        Mutta, nyt tarjoan sinulle aamukasteen...musiikin siivin tietenkin.
        Kivaa ja iloista päivää Sinulle.

        http://www.youtube.com/watch?v=82F7OOXfmHM&feature=fvw

        kuuntelemassa valintaasi. Olipa ihana kokonaisuus, rauhoittavaa ja kaunista. Näinkin sitä voi kanssaihmisilleen tuottaa hyvää mieltä :))))

      • mies-v57
        kivellä.istuja kirjoitti:

        Kiitos palautteestasi. Nyt kun olet saanut suruviestin laitan tähän sinulle vanhan iltavirren:

        http://www.youtube.com/watch?v=_3zl4qtcIzU

        Kiitos!
        Ei koskaan tiedä päiviensä määrää..
        Tärkeää kokea tehneensä jotakin hyvää..

        http://www.youtube.com/watch?v=DQlUAhdvkXA&feature=related

    • paapuuri

      kuuntelen toisten huolia, suruja ja ihan tavallistakin juttelua.
      En lyö luuria korvaan kenellekään.

      Joskus tämä empaattisuus ja hyväsydämisyys johtaa siihen, että
      minua käytetään surutta hyväksi, annan suurin piirtein vaikka "paidan päältäni", jos
      joku sitä pyytää.
      Tai usein käy niin, että suorastaan tarjoan sitä paitaa ;))

      Pitäisikö vielä tässä iässä opetella karskimmaksi ja osata kieltäytyä joissakin asioissa.

      • PimuF.

        ei saa olla liian empaattinen...tarvitset itsekin paidan...mutta, jos se oikeesti sinulla ylimääräinen niin anna pois etkä käytä;)) Itse annan isosysesterille...aina...jos vaan jotain löytyy..jos, vaan hänelle koon puolesta sopii..ja kieltäytyä voi aina...jos, itsellesi ei joku asia sovi.

        Toisesta talosta ei tässä meidän rapussa...eräs nainen..(yksinäinen) olisi halunut että, lainaan hänelle pölyimuria, hänellä kun ei ole...Ei hitsi...minähän en ota toisen kodin pölyjä itselleni...allergiaa muutenkin pölylle...että, joku raja...se menee meikäläiselläkin.;))

        t.Pimu

      • paapuuri
        PimuF. kirjoitti:

        ei saa olla liian empaattinen...tarvitset itsekin paidan...mutta, jos se oikeesti sinulla ylimääräinen niin anna pois etkä käytä;)) Itse annan isosysesterille...aina...jos vaan jotain löytyy..jos, vaan hänelle koon puolesta sopii..ja kieltäytyä voi aina...jos, itsellesi ei joku asia sovi.

        Toisesta talosta ei tässä meidän rapussa...eräs nainen..(yksinäinen) olisi halunut että, lainaan hänelle pölyimuria, hänellä kun ei ole...Ei hitsi...minähän en ota toisen kodin pölyjä itselleni...allergiaa muutenkin pölylle...että, joku raja...se menee meikäläiselläkin.;))

        t.Pimu

        kaappi täynnä, mutta yleensä se lempparipaita on päällä ;))
        Siitä pitäisi oppia pitämään kiinni.
        ylimääräisi nyt joutaakin antaa pois.

        Ja aina kun ei kyse ole paidasta, eikä tavarasta ollenkaan.

      • PimuF.
        paapuuri kirjoitti:

        kaappi täynnä, mutta yleensä se lempparipaita on päällä ;))
        Siitä pitäisi oppia pitämään kiinni.
        ylimääräisi nyt joutaakin antaa pois.

        Ja aina kun ei kyse ole paidasta, eikä tavarasta ollenkaan.

        meillä nää jo yksin kundit..vievät voimia..ja sitäkään eivät varmasti kaikki tajua kuinka paljon oikeesti...kun aina sanotaan itse...että, kyllä pärjätään ja jaksetaan...vaikka mitä...Sanot nyt vaan jämäkästi EI jos, siltä tuntuu..Niin teen minäkin...ja autan ja ymmärrän omien voimavarojeni mukaan..eikä se ole itsekkyyttä. Vaan itsesuojelua;))


        t.Pimu

    • korpikirjailija

      Olenko empaattinen? Uskon olevani tarpeen mukaan sitäkin, mutta järki se on oltava kerjätessäkin.

      Ihmettelin lukiessani ketjua kuinka moni laittaa musiikki-linkin ajatuksiensa tueksi, kertokaapa miksi?

      En aukonut linkkejä koska uskon ymmärtäväni ilman aukaisua miltä ne laulelmat kuulostaa ja mitä ne yrittävät sanoa. Musiikkia kuuntelen tietyissä olosuhteissa ja lällyt elämän vaikeuksien pläsäykset eivät nosta pintaani empatiaa. Musiikki vie mukanaan nostaen pintaan tunteiden myrskyjä tarpeettomakin korkeille tasoille.

      Olen onnellinen koska en kaipaa ympärilleni tuettavien ystävien ketjua ja näin ollen minun ei tarvitse useinkaan pitkästyä puhelimessa saati lyödä luuria itkevän korvaan. Aikoinaan ystävättäreni tukeutuivat ongelmissaan olkapäihini ja käyttivät vieraanvaraisuuttani hyväkseen. Nyt heidän on pärjättävä omillaan.

      Vapaaehtoistyönkin olen jättämässä vähemmälle. Tulen vetämään yhtä autettavien ryhmää pari kertaa kuukaudessa. Kun suljen ryhmätyöhuoneen oven olen tehnyt työni.

      Minulle riittää mieheni ja lapseni. Peterin kanssa tuemme toinen toisiamme ja tulevina viikkoina tulen tarvitsemaan erityisen paljon hänen olkapäätään. On ihana saada kannustusta ja vahvaa rakkautta omissa vaikeissa elämän tilanteissa.

      On aikoja jolloin autamme ja on aikoja jollon tarvitsemme apua.

      • kyllästyttää,,

        yhtä viisas ja altis opastamaan muita.
        jos joku haluaa linkin laittaa, miksi siihen taas kerran puutut?

      • Korppis
        kyllästyttää,, kirjoitti:

        yhtä viisas ja altis opastamaan muita.
        jos joku haluaa linkin laittaa, miksi siihen taas kerran puutut?

        Olen omalla mittapuulla sopivan viisas. En enää hapuile tyhjää ja saavuttamatonta olen realisti ja tyytyväinen elämääni. Hyväksyn itseni hyvine ja huonoine puolineni. En arvostele ketään henkilökohtaisesti kuten sinä nyt minua, vaan tapanani on kirjoittaa omia ajatuksiani, esiintyä omana itsenäni ja vastata sanomisistani.

        Kysyin miksi ajatuksia pitää painottaa musiikki-linkkijen voimin?

        Et kuitenkaan kyennyt vastaamaan kysymykseeni vaan arvostelit minua henkilönä ja asettamaani kysymystä, siinä onkin meidän ymmärtämyksemme ero.

      • äskeinen kirjoittaja
        Korppis kirjoitti:

        Olen omalla mittapuulla sopivan viisas. En enää hapuile tyhjää ja saavuttamatonta olen realisti ja tyytyväinen elämääni. Hyväksyn itseni hyvine ja huonoine puolineni. En arvostele ketään henkilökohtaisesti kuten sinä nyt minua, vaan tapanani on kirjoittaa omia ajatuksiani, esiintyä omana itsenäni ja vastata sanomisistani.

        Kysyin miksi ajatuksia pitää painottaa musiikki-linkkijen voimin?

        Et kuitenkaan kyennyt vastaamaan kysymykseeni vaan arvostelit minua henkilönä ja asettamaani kysymystä, siinä onkin meidän ymmärtämyksemme ero.

        ole laittanut, en vastannut kysymykseesi, miksi niillä kirjoituksia täydennetään.
        Ihmettelin vain sitä, miksi se sinua häiritsee, kun ei muita lukijoita ole häirinnyt.
        Sinun täytyy vain oma kantasi tuoda esiin, vaikka asia ei sinua koskisi, eikä sinulle kuuluisi.
        Ja täytyi tas korostaa tuota ymmärtämystäsi, joka ei ehkä niin korkeatasoinen kuitenkaan ole, kuin itse kuvittelet sitä korostaessasi.
        Koska vastasin juuri sinulle, viestini oli henkilökohtainen, kuinka muutenkaan.

      • kolkytyhdeksän
        äskeinen kirjoittaja kirjoitti:

        ole laittanut, en vastannut kysymykseesi, miksi niillä kirjoituksia täydennetään.
        Ihmettelin vain sitä, miksi se sinua häiritsee, kun ei muita lukijoita ole häirinnyt.
        Sinun täytyy vain oma kantasi tuoda esiin, vaikka asia ei sinua koskisi, eikä sinulle kuuluisi.
        Ja täytyi tas korostaa tuota ymmärtämystäsi, joka ei ehkä niin korkeatasoinen kuitenkaan ole, kuin itse kuvittelet sitä korostaessasi.
        Koska vastasin juuri sinulle, viestini oli henkilökohtainen, kuinka muutenkaan.

        Ystävä hyvä, tämä on keskustelupalsta ja kaikki saa tänne kirjoitella.
        Miten saatat sanoa, ettei joku keskustelunaihe kuulu jollekin ja mitä tulee näihin musiikkilinkkeihin, en minäkään niitä ymmärrä tässä ketjussa ja en myöskään avaa niitä.

      • äskeinen kirjoittaja
        kolkytyhdeksän kirjoitti:

        Ystävä hyvä, tämä on keskustelupalsta ja kaikki saa tänne kirjoitella.
        Miten saatat sanoa, ettei joku keskustelunaihe kuulu jollekin ja mitä tulee näihin musiikkilinkkeihin, en minäkään niitä ymmärrä tässä ketjussa ja en myöskään avaa niitä.

        kirjoittelemasta, vaan ihmettelin, että negatiivisesti täytyy puuttua joka asiaan.
        Voi oppia myös ohittamaan, mikä ei itseä kiinnosta, antamatta siitä ilkeilevää palautetta.
        Se osoittaa kunnioituksen puutetta ja halveksuntaa muita kirjoittajia kohtaan.
        Jos toiset haluavat laittaa linkkejä ja jotkut niitä jopa avaavat ja pitävät niistä,
        miksi siihen täytyy jatkuvasti puuttua.
        Ylläpitokin sallii linkityksen, kun se liittyy kirjoituksen aiheeseen.

      • korpikirjailija
        äskeinen kirjoittaja kirjoitti:

        kirjoittelemasta, vaan ihmettelin, että negatiivisesti täytyy puuttua joka asiaan.
        Voi oppia myös ohittamaan, mikä ei itseä kiinnosta, antamatta siitä ilkeilevää palautetta.
        Se osoittaa kunnioituksen puutetta ja halveksuntaa muita kirjoittajia kohtaan.
        Jos toiset haluavat laittaa linkkejä ja jotkut niitä jopa avaavat ja pitävät niistä,
        miksi siihen täytyy jatkuvasti puuttua.
        Ylläpitokin sallii linkityksen, kun se liittyy kirjoituksen aiheeseen.

        Henkilökohtainen kysymys äskeiselle kyllästyneelle. Miksi et löydä teksteistäni hyvää, elämän positiivisuutta, empaattisuutta ja asiaa? Tuijotat yhteen lauseeseen unohtaen sanomani kokonaisuuden. En opeta ketään ja jos niin tunnet en voi mitään ajatusten juoksullesi.

        Lainaus tekstistäsi:
        "Voi oppia myös ohittamaan, mikä ei itseä kiinnosta, antamatta siitä ilkeilevää palautetta." Suosittelen sinulle näitä omia oppejasi. Opettele myös mainitsemaasi toisen ihmisen kunnioitusta ja lopeta halveksunta.

        Mandi

      • mies-v57

        Omaa empaattisuuttaan on tavattoman vaikea itse määritellä, on olemassa selkeä jääviys ongelma,
        kyllä uskoisin, että on syytä antaa ympärillä olevien ihmisten, eri tilanteissa, arvioida empaattisuus.

        Kriisesissä, kriittisissä tilanteissa, empaattisuus konkretisoituu.

        Musiikkilinkin arviossa pitää lähteä siitä, mikä ylipäätään on musiikin tarkoitus?
        Minusta se on: tuottaa nautintoa ja mielihyvää, positiivinen kokemus, sisäiseen
        kokemusmaailmaan.

        Voiko linkkejä avaamatta rakentaa konkreettisia päätelmiä? Uskohan joka tapauksessa on eri asia kuin reaaliaikainen, todellinen, tieto.

        Linkkien käytön perusteiksi voi etsiä, ja löytää, erilaisia ajatusmalleja, mutta onko viisasta
        rakentaa tietoisesti epäluulon maailmaa?

        Onnen eväät ovat yksilötasolla kirjavat, toisinaan jokainen tarvitsee tukea ja on hyvä, että
        on empatiaa, tuen tarjoajia. Hyväksikäytön rajaa on vaikea määritellä ja rajata. Ylipäätään
        suurella todennäköisyydellä: hän joka tarjoaa tukea, kannustusta, myös sitä itse saa.
        Kyllä tässä on kohdattavissa selkeä vuorovaikutus reaktio.

        Vapaaehtoistyö liittyy tiiviisti humaaniin ajatteluun ja empatiaan. Ei siinä ovia suljeta mielestäni.
        Kyllä se syvä kokemus toisia kohtaan kulkee mukana 24 t vuorokaudessa.

        Läheiset ihmiset on tärkeitä ja tärkeää, että perhe tai sukulaissiteen ei ole rajoittavina,
        vaan sosiaalinen turvapiiri on laaja. Elämä on rakenteeltaan sen luontoista, että turvaverkostossa
        ei saisi olla sektori ajattelua. Ne tyhjät sektorit saattavat olla ihmisen kriiseissä todella
        vakavia ongelmia.

        Kun on aina valmis positiivisesti myötäelämään, se
        on ehkä ihmisyyden kannalta, rakenteellisesti, hyvä lähtökohta.

        Ja iloksesi taas...musiikkia:


        http://www.youtube.com/watch?v=bWsX8t_1fQM&feature=related

      • äskeinen kyllästynyt
        korpikirjailija kirjoitti:

        Henkilökohtainen kysymys äskeiselle kyllästyneelle. Miksi et löydä teksteistäni hyvää, elämän positiivisuutta, empaattisuutta ja asiaa? Tuijotat yhteen lauseeseen unohtaen sanomani kokonaisuuden. En opeta ketään ja jos niin tunnet en voi mitään ajatusten juoksullesi.

        Lainaus tekstistäsi:
        "Voi oppia myös ohittamaan, mikä ei itseä kiinnosta, antamatta siitä ilkeilevää palautetta." Suosittelen sinulle näitä omia oppejasi. Opettele myös mainitsemaasi toisen ihmisen kunnioitusta ja lopeta halveksunta.

        Mandi

        kuin sanomalla kiitos samoin.

      • korpikirjailija
        mies-v57 kirjoitti:

        Omaa empaattisuuttaan on tavattoman vaikea itse määritellä, on olemassa selkeä jääviys ongelma,
        kyllä uskoisin, että on syytä antaa ympärillä olevien ihmisten, eri tilanteissa, arvioida empaattisuus.

        Kriisesissä, kriittisissä tilanteissa, empaattisuus konkretisoituu.

        Musiikkilinkin arviossa pitää lähteä siitä, mikä ylipäätään on musiikin tarkoitus?
        Minusta se on: tuottaa nautintoa ja mielihyvää, positiivinen kokemus, sisäiseen
        kokemusmaailmaan.

        Voiko linkkejä avaamatta rakentaa konkreettisia päätelmiä? Uskohan joka tapauksessa on eri asia kuin reaaliaikainen, todellinen, tieto.

        Linkkien käytön perusteiksi voi etsiä, ja löytää, erilaisia ajatusmalleja, mutta onko viisasta
        rakentaa tietoisesti epäluulon maailmaa?

        Onnen eväät ovat yksilötasolla kirjavat, toisinaan jokainen tarvitsee tukea ja on hyvä, että
        on empatiaa, tuen tarjoajia. Hyväksikäytön rajaa on vaikea määritellä ja rajata. Ylipäätään
        suurella todennäköisyydellä: hän joka tarjoaa tukea, kannustusta, myös sitä itse saa.
        Kyllä tässä on kohdattavissa selkeä vuorovaikutus reaktio.

        Vapaaehtoistyö liittyy tiiviisti humaaniin ajatteluun ja empatiaan. Ei siinä ovia suljeta mielestäni.
        Kyllä se syvä kokemus toisia kohtaan kulkee mukana 24 t vuorokaudessa.

        Läheiset ihmiset on tärkeitä ja tärkeää, että perhe tai sukulaissiteen ei ole rajoittavina,
        vaan sosiaalinen turvapiiri on laaja. Elämä on rakenteeltaan sen luontoista, että turvaverkostossa
        ei saisi olla sektori ajattelua. Ne tyhjät sektorit saattavat olla ihmisen kriiseissä todella
        vakavia ongelmia.

        Kun on aina valmis positiivisesti myötäelämään, se
        on ehkä ihmisyyden kannalta, rakenteellisesti, hyvä lähtökohta.

        Ja iloksesi taas...musiikkia:


        http://www.youtube.com/watch?v=bWsX8t_1fQM&feature=related

        Kirjoitit hyvin, olen samaa mieltä kanssasi monesta asiasta jotka viestitit minulle.... mutta kirjoitanpa tähän hieman mietteitäni pohjana viestisi.

        Oletko koskaan piipahtanut kaiken kansan karaokebaarissa? Siellä puolijuopuneet hoilottavat vanhoja hittejä ja kansa istuu kaljalasiin tuijottaen etsien jotain kadonneesta nuoruudesta. Musiikki luo voimakkaita mielentiloja ja tunteet voivat riistäytyä käsistä karaokebaarin tanssilattialla. Toisiinsa liimautuneet keski-ikäiset unelmoijat antautuvat estoitta kiihkeisiin suudelmiin hämyisässä tanssilattian nurkassa toisen onnea hapuilevan käsivarsilla. Musiikki voi sokaista, ei ehkä sinua eikä minua, mutta sellaisiakin on, jotka huokailevat elämän sietämätöntä helvettiä musiikin kautta.

        Musiikki on minulle elämistä hetkessä ilman taustalla olevia häiriötekijöitä. Kun keskustelen en kuuntele musiikkia. Tämä on minun tapani keskustella, muut tekevät miten parhaaksi tahtovat. Availen toki linkkejä, mutta en saa niistä haluamaani nautintoa. Valitsen musiikin ja nautin siitä hiljaisuuden ympäröimänä.

        Empatia on täällä hyvin keskeinen keskustelun aihe ja kuten kirjoitit sen arvioiminen jää lähinnä muiden kuin esim. minun itseni tehtäväksi. Toki hyvällä itsetunnolla varustettuna osaan olla kiitollinen saamistani huomionosoituksista ja kiitoksista joten voin hieman aavistella, että taidan olla pikkuriikkisen empaattinen.

        Vapaaehtoistyö siinä kuin leipätyökin vie burnoutiin alta aika yksikön jos aikoo kuluttaa sen parissa 24-tuntia vuorokaudessa. Siis ei se niin mene ystävä hyvä. On osattva eroittaa yksityisyys ja työelämä. Takertumista ja takertujia on syytä vältellä sillä tiedän, että apua hakeva voi olla liimautua peesiisi.

        Positiivinen myötäeläminen aina ei ole mahdollista käytännössä, teoriassa se kuulostaa hienolta.

        Meillä kaikilla on pimeä puoli tahdommepa sitä tai emme.

      • satunnaislukija
        korpikirjailija kirjoitti:

        Kirjoitit hyvin, olen samaa mieltä kanssasi monesta asiasta jotka viestitit minulle.... mutta kirjoitanpa tähän hieman mietteitäni pohjana viestisi.

        Oletko koskaan piipahtanut kaiken kansan karaokebaarissa? Siellä puolijuopuneet hoilottavat vanhoja hittejä ja kansa istuu kaljalasiin tuijottaen etsien jotain kadonneesta nuoruudesta. Musiikki luo voimakkaita mielentiloja ja tunteet voivat riistäytyä käsistä karaokebaarin tanssilattialla. Toisiinsa liimautuneet keski-ikäiset unelmoijat antautuvat estoitta kiihkeisiin suudelmiin hämyisässä tanssilattian nurkassa toisen onnea hapuilevan käsivarsilla. Musiikki voi sokaista, ei ehkä sinua eikä minua, mutta sellaisiakin on, jotka huokailevat elämän sietämätöntä helvettiä musiikin kautta.

        Musiikki on minulle elämistä hetkessä ilman taustalla olevia häiriötekijöitä. Kun keskustelen en kuuntele musiikkia. Tämä on minun tapani keskustella, muut tekevät miten parhaaksi tahtovat. Availen toki linkkejä, mutta en saa niistä haluamaani nautintoa. Valitsen musiikin ja nautin siitä hiljaisuuden ympäröimänä.

        Empatia on täällä hyvin keskeinen keskustelun aihe ja kuten kirjoitit sen arvioiminen jää lähinnä muiden kuin esim. minun itseni tehtäväksi. Toki hyvällä itsetunnolla varustettuna osaan olla kiitollinen saamistani huomionosoituksista ja kiitoksista joten voin hieman aavistella, että taidan olla pikkuriikkisen empaattinen.

        Vapaaehtoistyö siinä kuin leipätyökin vie burnoutiin alta aika yksikön jos aikoo kuluttaa sen parissa 24-tuntia vuorokaudessa. Siis ei se niin mene ystävä hyvä. On osattva eroittaa yksityisyys ja työelämä. Takertumista ja takertujia on syytä vältellä sillä tiedän, että apua hakeva voi olla liimautua peesiisi.

        Positiivinen myötäeläminen aina ei ole mahdollista käytännössä, teoriassa se kuulostaa hienolta.

        Meillä kaikilla on pimeä puoli tahdommepa sitä tai emme.

        valitettavasti löydä pisaraakaan empaattisuutta hänen tekstiensä perusteella. Esim. muinainen hautausmaajuttu oli tästä oivallinen näytös.
        Kehuisit itseäsi hieman vähemmän, pöyhkeytesi on kyllästyttäv'ää.

      • mies-v57
        korpikirjailija kirjoitti:

        Kirjoitit hyvin, olen samaa mieltä kanssasi monesta asiasta jotka viestitit minulle.... mutta kirjoitanpa tähän hieman mietteitäni pohjana viestisi.

        Oletko koskaan piipahtanut kaiken kansan karaokebaarissa? Siellä puolijuopuneet hoilottavat vanhoja hittejä ja kansa istuu kaljalasiin tuijottaen etsien jotain kadonneesta nuoruudesta. Musiikki luo voimakkaita mielentiloja ja tunteet voivat riistäytyä käsistä karaokebaarin tanssilattialla. Toisiinsa liimautuneet keski-ikäiset unelmoijat antautuvat estoitta kiihkeisiin suudelmiin hämyisässä tanssilattian nurkassa toisen onnea hapuilevan käsivarsilla. Musiikki voi sokaista, ei ehkä sinua eikä minua, mutta sellaisiakin on, jotka huokailevat elämän sietämätöntä helvettiä musiikin kautta.

        Musiikki on minulle elämistä hetkessä ilman taustalla olevia häiriötekijöitä. Kun keskustelen en kuuntele musiikkia. Tämä on minun tapani keskustella, muut tekevät miten parhaaksi tahtovat. Availen toki linkkejä, mutta en saa niistä haluamaani nautintoa. Valitsen musiikin ja nautin siitä hiljaisuuden ympäröimänä.

        Empatia on täällä hyvin keskeinen keskustelun aihe ja kuten kirjoitit sen arvioiminen jää lähinnä muiden kuin esim. minun itseni tehtäväksi. Toki hyvällä itsetunnolla varustettuna osaan olla kiitollinen saamistani huomionosoituksista ja kiitoksista joten voin hieman aavistella, että taidan olla pikkuriikkisen empaattinen.

        Vapaaehtoistyö siinä kuin leipätyökin vie burnoutiin alta aika yksikön jos aikoo kuluttaa sen parissa 24-tuntia vuorokaudessa. Siis ei se niin mene ystävä hyvä. On osattva eroittaa yksityisyys ja työelämä. Takertumista ja takertujia on syytä vältellä sillä tiedän, että apua hakeva voi olla liimautua peesiisi.

        Positiivinen myötäeläminen aina ei ole mahdollista käytännössä, teoriassa se kuulostaa hienolta.

        Meillä kaikilla on pimeä puoli tahdommepa sitä tai emme.

        Huomenta.
        Jospa saan vielä palata vastaukseesi.
        Uskoin että karaokea esittää ja kuuntellee monen ikäisiä ja taustoiltaan työttömistä kirurgeihin.
        Karaoke on hauskanpitoa, ajanvietettä, seurustelua ja osin itsensä ja tunteidensa ilmaisua esiintyen itse.
        Missä käytetään alkoholia ja muita huumaavia aineita, siellä on ylilyöntejä, mutta en leimallisesti karaokeas sen vuoksi tyrmää.

        Musiikkia siinä kuin alkoholia, seksiäkin, käytetään istrumenttina päästä ulos arjen stressaavista
        paineista, vaatisi aika kattavan keskustelun käsitellä tätä kokonaisuutta ja tarkastella sitä ilman
        kiihkoa ja asenteellisuutta.

        Ymmärtänte, että kun en tunne Sinua, en mitenkään voi arvioida empatiasi tasoa, mutta
        empatiahan yleensä konkretisoituu ennalta arvaamattomissa, kriittisissä tilanteissa.
        Otetaan esimerkki: kävelet itäkeskuksen aukiolla, näet iäkkäämmän rouvan maistaneen
        hieman liikaa valkoviiniä ja kompastuneen, kaatuneen ja hieman kolhineen päätään.
        Menetkö hänen luokseen ja valvot ettei häntä ryöstetä ja että hän selviää joko taksiin,
        taikka muuten tilanteesta ohi. Vai jatkatko vain matkaasi. On ehkä hieman kankea esimerkki,
        mutta periaate ehkä selviää: jos empatiaa on, se tulee kuin automaattisesti haluna auttaa.
        Simä näkee, toimittaa tiedon ja empatia herää.

        Tätä samaa toimea tavallaan tarkoitin tuossa, kun kirjoitin että empatia on mukana 24 t
        vuorokaudessa. Se asenne syvällä sisällä on koko ajan.

        Sinällään vapaaehtoistyö toki pitää osata purkaa sisältä ja ajtuksista, ettei siitä kehity stressiä.
        Keinot on yksilölliset. Pääasiahan on, että vapaaehtoistyö ja oma arki ovat häiriöttömässä
        tasapainossa.Häiritsemättä toinen tosiaan.

        Palstaelämässä olet varmasti huomannut, että olemme hyvin erilaisia, kun se oikein oivaltaa ja tiedostaa, on aika helppoa olla empaattinen.

        Jokaisella on huonot päivät, alavireisyydet, pahantuulisuutta, joku jopa saattaa olla
        kiukkuisessa laskuhumalssa, varmalta saantireissulta onkin käsissä pihkaiset rukkaset,
        huumoria ja hyväntahtoisuutta näistä tilnteista selviää, eli sillä empatialla.

        Korpikirjailija: olen ihan varma, että vaikka me täällä ollaan kaikki erilaisia,
        jos tahtoa ja asennetta meiltä löytyy, ja huumoria, kyllä toimeen tullaan.
        Pääasia että arvostetaan ja annetaan jokaisen olla juuri itsensä kaltainen.

        Kivaa päivää Sinulle ja jokos pannaan rammari pyörimään?

        http://www.youtube.com/watch?v=bWsX8t_1fQM&feature=related

        PS: tämä on jo semmoista musiikkia, että rupeat kärttämään kohta
        minun puhelinnumeroa!

      • Marlyn.
        mies-v57 kirjoitti:

        Huomenta.
        Jospa saan vielä palata vastaukseesi.
        Uskoin että karaokea esittää ja kuuntellee monen ikäisiä ja taustoiltaan työttömistä kirurgeihin.
        Karaoke on hauskanpitoa, ajanvietettä, seurustelua ja osin itsensä ja tunteidensa ilmaisua esiintyen itse.
        Missä käytetään alkoholia ja muita huumaavia aineita, siellä on ylilyöntejä, mutta en leimallisesti karaokeas sen vuoksi tyrmää.

        Musiikkia siinä kuin alkoholia, seksiäkin, käytetään istrumenttina päästä ulos arjen stressaavista
        paineista, vaatisi aika kattavan keskustelun käsitellä tätä kokonaisuutta ja tarkastella sitä ilman
        kiihkoa ja asenteellisuutta.

        Ymmärtänte, että kun en tunne Sinua, en mitenkään voi arvioida empatiasi tasoa, mutta
        empatiahan yleensä konkretisoituu ennalta arvaamattomissa, kriittisissä tilanteissa.
        Otetaan esimerkki: kävelet itäkeskuksen aukiolla, näet iäkkäämmän rouvan maistaneen
        hieman liikaa valkoviiniä ja kompastuneen, kaatuneen ja hieman kolhineen päätään.
        Menetkö hänen luokseen ja valvot ettei häntä ryöstetä ja että hän selviää joko taksiin,
        taikka muuten tilanteesta ohi. Vai jatkatko vain matkaasi. On ehkä hieman kankea esimerkki,
        mutta periaate ehkä selviää: jos empatiaa on, se tulee kuin automaattisesti haluna auttaa.
        Simä näkee, toimittaa tiedon ja empatia herää.

        Tätä samaa toimea tavallaan tarkoitin tuossa, kun kirjoitin että empatia on mukana 24 t
        vuorokaudessa. Se asenne syvällä sisällä on koko ajan.

        Sinällään vapaaehtoistyö toki pitää osata purkaa sisältä ja ajtuksista, ettei siitä kehity stressiä.
        Keinot on yksilölliset. Pääasiahan on, että vapaaehtoistyö ja oma arki ovat häiriöttömässä
        tasapainossa.Häiritsemättä toinen tosiaan.

        Palstaelämässä olet varmasti huomannut, että olemme hyvin erilaisia, kun se oikein oivaltaa ja tiedostaa, on aika helppoa olla empaattinen.

        Jokaisella on huonot päivät, alavireisyydet, pahantuulisuutta, joku jopa saattaa olla
        kiukkuisessa laskuhumalssa, varmalta saantireissulta onkin käsissä pihkaiset rukkaset,
        huumoria ja hyväntahtoisuutta näistä tilnteista selviää, eli sillä empatialla.

        Korpikirjailija: olen ihan varma, että vaikka me täällä ollaan kaikki erilaisia,
        jos tahtoa ja asennetta meiltä löytyy, ja huumoria, kyllä toimeen tullaan.
        Pääasia että arvostetaan ja annetaan jokaisen olla juuri itsensä kaltainen.

        Kivaa päivää Sinulle ja jokos pannaan rammari pyörimään?

        http://www.youtube.com/watch?v=bWsX8t_1fQM&feature=related

        PS: tämä on jo semmoista musiikkia, että rupeat kärttämään kohta
        minun puhelinnumeroa!

        Sanasi ovat aina niin viisaita,kuin olisi Herran puhuttelussa,tulee oikein hyvä olo lukea tekstejäsi.

        Tuohon empaattisuuteen itseni kohdalla voi sanoa,että kuuntelen aina vastapuolta ja annan hänen purkaa itseään,joskus kommentoiden,tai vain kuunnellen.
        Kun taas kääntää peilin,eli itsellä olisi sama tilanne,on hyvä jos joku jaksaa kuunnella puolueetta.

        Kuten sanoit,kaupungissa ei ole helppoa mennä ventovieraan kanssa juttelemaan,koska suhtaudutaan sulkeutuneesti ja sua katsotaan vähän kieroon jos vaikka alat metron penkillä juttelemaan jostain ohimennen.
        Itse olen helposti lähestyttävä ja avoin kaikelle uudelle ja kun menee maaseudulle.tilanne on aivan toinen,siellä jutellaan ja ihmiset tuntee toisensa kymmenien kilometrien säteeltä,toisaalta on kiusallista että kaikki tietää toistensa asiat.(poikkesin aiheesta)

        Ja sitten tuohon musiikkiin,mitä laitat useinkin kuuluville.Itkettävän ihanaa! Karunesh ja Vangelis ovat juuri suosikkejani,CD:tä on laatikoissani useita.

        ps,pitäisi kai tuonne Itäkeskukseen uskaltaa lähteä,ilmoista huolimatta,hakemaan kirjaa jonka "kivellä istuja" suositteli....matkalukemista reissuun.

        Tasapainoista päivänjatkoa!

      • korpikirjailija
        mies-v57 kirjoitti:

        Huomenta.
        Jospa saan vielä palata vastaukseesi.
        Uskoin että karaokea esittää ja kuuntellee monen ikäisiä ja taustoiltaan työttömistä kirurgeihin.
        Karaoke on hauskanpitoa, ajanvietettä, seurustelua ja osin itsensä ja tunteidensa ilmaisua esiintyen itse.
        Missä käytetään alkoholia ja muita huumaavia aineita, siellä on ylilyöntejä, mutta en leimallisesti karaokeas sen vuoksi tyrmää.

        Musiikkia siinä kuin alkoholia, seksiäkin, käytetään istrumenttina päästä ulos arjen stressaavista
        paineista, vaatisi aika kattavan keskustelun käsitellä tätä kokonaisuutta ja tarkastella sitä ilman
        kiihkoa ja asenteellisuutta.

        Ymmärtänte, että kun en tunne Sinua, en mitenkään voi arvioida empatiasi tasoa, mutta
        empatiahan yleensä konkretisoituu ennalta arvaamattomissa, kriittisissä tilanteissa.
        Otetaan esimerkki: kävelet itäkeskuksen aukiolla, näet iäkkäämmän rouvan maistaneen
        hieman liikaa valkoviiniä ja kompastuneen, kaatuneen ja hieman kolhineen päätään.
        Menetkö hänen luokseen ja valvot ettei häntä ryöstetä ja että hän selviää joko taksiin,
        taikka muuten tilanteesta ohi. Vai jatkatko vain matkaasi. On ehkä hieman kankea esimerkki,
        mutta periaate ehkä selviää: jos empatiaa on, se tulee kuin automaattisesti haluna auttaa.
        Simä näkee, toimittaa tiedon ja empatia herää.

        Tätä samaa toimea tavallaan tarkoitin tuossa, kun kirjoitin että empatia on mukana 24 t
        vuorokaudessa. Se asenne syvällä sisällä on koko ajan.

        Sinällään vapaaehtoistyö toki pitää osata purkaa sisältä ja ajtuksista, ettei siitä kehity stressiä.
        Keinot on yksilölliset. Pääasiahan on, että vapaaehtoistyö ja oma arki ovat häiriöttömässä
        tasapainossa.Häiritsemättä toinen tosiaan.

        Palstaelämässä olet varmasti huomannut, että olemme hyvin erilaisia, kun se oikein oivaltaa ja tiedostaa, on aika helppoa olla empaattinen.

        Jokaisella on huonot päivät, alavireisyydet, pahantuulisuutta, joku jopa saattaa olla
        kiukkuisessa laskuhumalssa, varmalta saantireissulta onkin käsissä pihkaiset rukkaset,
        huumoria ja hyväntahtoisuutta näistä tilnteista selviää, eli sillä empatialla.

        Korpikirjailija: olen ihan varma, että vaikka me täällä ollaan kaikki erilaisia,
        jos tahtoa ja asennetta meiltä löytyy, ja huumoria, kyllä toimeen tullaan.
        Pääasia että arvostetaan ja annetaan jokaisen olla juuri itsensä kaltainen.

        Kivaa päivää Sinulle ja jokos pannaan rammari pyörimään?

        http://www.youtube.com/watch?v=bWsX8t_1fQM&feature=related

        PS: tämä on jo semmoista musiikkia, että rupeat kärttämään kohta
        minun puhelinnumeroa!

        Olet haikuli päällä ystäväni ei silti niin olen minäkin. On täysikuun aikaa ja olen hyvin tunteellinen ja empatian sarveni herkimmillään. Kuitenkin lupaan olla ahdistelematta sinua ja siihen on vahva syy. Tämänkin kappaleen myötä rakas Peterini saa kaikki lämpimät tunteeni omakseen ♥

      • Nainen vaan
        Marlyn. kirjoitti:

        Sanasi ovat aina niin viisaita,kuin olisi Herran puhuttelussa,tulee oikein hyvä olo lukea tekstejäsi.

        Tuohon empaattisuuteen itseni kohdalla voi sanoa,että kuuntelen aina vastapuolta ja annan hänen purkaa itseään,joskus kommentoiden,tai vain kuunnellen.
        Kun taas kääntää peilin,eli itsellä olisi sama tilanne,on hyvä jos joku jaksaa kuunnella puolueetta.

        Kuten sanoit,kaupungissa ei ole helppoa mennä ventovieraan kanssa juttelemaan,koska suhtaudutaan sulkeutuneesti ja sua katsotaan vähän kieroon jos vaikka alat metron penkillä juttelemaan jostain ohimennen.
        Itse olen helposti lähestyttävä ja avoin kaikelle uudelle ja kun menee maaseudulle.tilanne on aivan toinen,siellä jutellaan ja ihmiset tuntee toisensa kymmenien kilometrien säteeltä,toisaalta on kiusallista että kaikki tietää toistensa asiat.(poikkesin aiheesta)

        Ja sitten tuohon musiikkiin,mitä laitat useinkin kuuluville.Itkettävän ihanaa! Karunesh ja Vangelis ovat juuri suosikkejani,CD:tä on laatikoissani useita.

        ps,pitäisi kai tuonne Itäkeskukseen uskaltaa lähteä,ilmoista huolimatta,hakemaan kirjaa jonka "kivellä istuja" suositteli....matkalukemista reissuun.

        Tasapainoista päivänjatkoa!

        Asun monimiljoonaisessa metropolissa, missä ei todellakaan ole vaikea jutella kanssaihmisten kanssa,
        kieroon ei kukaan katso. Suomessa on toisin, ollaan pidättyväisiä ja sulkeutuneita,
        mutta verhojen takaa seurataan, juorulehtiä on ennätysmäärin ja arvostus lisääntyy,
        kun pääset lehden sivulle, puhumattakaan televisioon pääsystä.

        Empaattisuuteen olen törmännyt harvoin Suomessa, mutta sitäkin enemmän kateuteen
        ja epäluottamukseen. Luotsatessani ulkomaisia vieraita Suomeen olen näihin ongelmiin törmännyt.

        Maaseudulla ihmiset ovat puheliaampia = uteliaampia.
        Pienenä kuriositeettina voin mainita: Mitä pidät Suomesta? On suomalaisen
        ensimmäinen kysymys vieraalle, testattu juttu, ja sivistynyt vieras tietenkin kiittelee majapaikkaa,
        muikkuannosta ja palvelua, vaikka mielessään päättää, että hänen matkailunsa
        maahan nimeltä Finland jää takuulla viimeiseksi.

        Maailman kylmimmässä maassa asuu maailman kylmin kansa, olen kuullut sanottavan.

      • Korppis
        Nainen vaan kirjoitti:

        Asun monimiljoonaisessa metropolissa, missä ei todellakaan ole vaikea jutella kanssaihmisten kanssa,
        kieroon ei kukaan katso. Suomessa on toisin, ollaan pidättyväisiä ja sulkeutuneita,
        mutta verhojen takaa seurataan, juorulehtiä on ennätysmäärin ja arvostus lisääntyy,
        kun pääset lehden sivulle, puhumattakaan televisioon pääsystä.

        Empaattisuuteen olen törmännyt harvoin Suomessa, mutta sitäkin enemmän kateuteen
        ja epäluottamukseen. Luotsatessani ulkomaisia vieraita Suomeen olen näihin ongelmiin törmännyt.

        Maaseudulla ihmiset ovat puheliaampia = uteliaampia.
        Pienenä kuriositeettina voin mainita: Mitä pidät Suomesta? On suomalaisen
        ensimmäinen kysymys vieraalle, testattu juttu, ja sivistynyt vieras tietenkin kiittelee majapaikkaa,
        muikkuannosta ja palvelua, vaikka mielessään päättää, että hänen matkailunsa
        maahan nimeltä Finland jää takuulla viimeiseksi.

        Maailman kylmimmässä maassa asuu maailman kylmin kansa, olen kuullut sanottavan.

        Suomalaiset ovat aivan omalaatuinen ja erikoinen kansa. Kansa johon ulkomaalaisetkin voivat ihastua kunhan vain pääsevät porstuasta sisälle pirttiin.

        Suomessa on monta heimoa, joilla on erilaiset luonteen ja maneerit. Onneksi meillä ei ole heinosotia kuin mitä nyt täällä palstalla jotain pienimuotoisia kahinoita joilla ei ole pitkälle ulottavia vaikutuksia.

        Mitä pidät Suomesta? Suomessa on tilaa, metsiä ja puhdasta luontoa sekä ystävällisiä ihmisiä. Olen kuullut puolestani sanottavan. Miehenikin on jo viihtynyt yli kaksikymmentä vuotta täällä meidän outojen eläjien parissa ja kokee Suomen kotimaakseen vaikka ei ole Suomen kansalainen.

        Kreikassa vieraillessani söimme paikallisia herkkuja, joita meille tarjottiin vieraillessamme ystäväperheessämme. Muunmuassa grillissa rapeaksi paistettua calamaria, hyvää, samoin kuin oikeaoppisesti ruiskuorutuksella paistetut Oulujärven muikutkin, voisulan ja pottumuusin kera.

        Tuossa empaattisuus asiassa olen samaa mieltä kanssasi taitaa suomalaisten empaattisuus olla piilossa jossain kylmän kuoren alla ja vain itse kukin tuntuu sen tunnistaneen itsessään, mutta ei missään nimessä muissa sitä piirettä ole tunnistettavissa. Tästä onkin hyvä johtaa jutun juuri tuohon kuuluisaan kateuteen joka nostaa hyvin herkästi päätään jos olet hieman erilainen ja omaperäinen jopa empaattinenkin.

      • mies-v57
        Marlyn. kirjoitti:

        Sanasi ovat aina niin viisaita,kuin olisi Herran puhuttelussa,tulee oikein hyvä olo lukea tekstejäsi.

        Tuohon empaattisuuteen itseni kohdalla voi sanoa,että kuuntelen aina vastapuolta ja annan hänen purkaa itseään,joskus kommentoiden,tai vain kuunnellen.
        Kun taas kääntää peilin,eli itsellä olisi sama tilanne,on hyvä jos joku jaksaa kuunnella puolueetta.

        Kuten sanoit,kaupungissa ei ole helppoa mennä ventovieraan kanssa juttelemaan,koska suhtaudutaan sulkeutuneesti ja sua katsotaan vähän kieroon jos vaikka alat metron penkillä juttelemaan jostain ohimennen.
        Itse olen helposti lähestyttävä ja avoin kaikelle uudelle ja kun menee maaseudulle.tilanne on aivan toinen,siellä jutellaan ja ihmiset tuntee toisensa kymmenien kilometrien säteeltä,toisaalta on kiusallista että kaikki tietää toistensa asiat.(poikkesin aiheesta)

        Ja sitten tuohon musiikkiin,mitä laitat useinkin kuuluville.Itkettävän ihanaa! Karunesh ja Vangelis ovat juuri suosikkejani,CD:tä on laatikoissani useita.

        ps,pitäisi kai tuonne Itäkeskukseen uskaltaa lähteä,ilmoista huolimatta,hakemaan kirjaa jonka "kivellä istuja" suositteli....matkalukemista reissuun.

        Tasapainoista päivänjatkoa!

        Olisin epäkohtelias, jos sanoisin että samoin Sinun tekstit on hyviä. En vielä tunne tekstejäsi
        niin hyvin, että voisin arvioida ja siten esittää mielipiteeni julki. Imartelu toki on
        kohteliaisuuden helmi, mutta älyllisyys siinäkin pitää olla muassaan.

        Minusta kuuntelemisen taito on äärettömän tärkeä kyky yksilössä, kyllä monasti ihmisillä on
        nälkä ja jano purkaa itseään ja kokevat positiivisena aidon kuuntelijan. Ja arvostusta saa myös
        kuuntelija, joka ei ole tyypillinen " joo joo " persoona, vaan aidosti ja rehdisti oman kantansa,
        mielipiteensä esittävä.

        Ihmistuntemus toki kaivautuu esiin vieraan ihmisen kohdalla. Osaa ikäänkuin " lukea ", mikä
        aihe kiinnostaa. Mutta sanotaanko: aika usein se päivän iso uutinen puhuttaa ja siitä
        se lähtee sitten rönsyämään keskustelu.

        Minusta tuntuu, että keskustelutaidossa on sellainen avain kysymys kyky huomioida
        toinen. Tuollainen tyypillinen virhe on " minä minä " henkisyys: esitetään omia jumalaisia
        viisauksia, ottamatta huomioon toisen mielipiteitä ja ajatuksia. Loukkaannutaan ja loukataan
        toista, mohdollisista eriävistä mielipiteistä.

        Hyvä itsetunto on siten tavallaan hyvän keskustelijan perus istrumentti. Hän suvaitsee ja
        sietää eriävän ajatuksen ja jopa omaksuu sen, jos se on parempi kuin oma.

        Olen huomannut, että naiset ylipäätään on keskustelukumppaneina älyllisempiä
        kuin miehet. Naiset herkemmin hyväksyy eriävän ajatuksen kiihkottomasti. Miehet ovat
        enempi itseppäisiä kohjakkeita, joiden mielestä se joka huutaa kovimpaa, on porukan
        viisain.

        Itse ole musiikissa aika kaikkiruokainen. Paljon omista tunnelmista kiinni, mitä
        kuuntelen. Mutta aivan puhtaat renkutukset kyllä sivuutan. Sanoisin että musiikissa
        ja sanoissa pitää olla oikeasti jotain sanottavaa ja annettavaa.

        Mutta nyt Sinulle kivaa päivää ja iloista mieltä.

        Ja tämäkin musiikki on ihan kaunista:

        http://www.youtube.com/watch?v=x1TXMpiqcDI&feature=related

    • Pirrejuupas

      en lyö luurilla korvaan, - nyky puhelimet on käteviä puhelut ei edes sido paikoilleen, voi jatkaa töitään siinä kuunnellessa.

      Mukavaa se on olla myös joskus kuunneltavanakin, - ihminen on laumaeläin. :)

      • Lulu 50

        Tästähän sukeutui pitkä keskustelu ja hyvä niin, koska mielipiteitä on monelta kantilta. Mielestäni sellainenkin oikeus on ihmisellä olemassa, ettei tarvitse aina selitellä tekemisiään.
        Kyllähän meitä on kasvatettu monia ns. liialliseen kiltteyteen ja huono omatunto tulee jo siitä kun jättää jotain perustelematta. Tällä en tarkoita, että pitäisi loukata. Asioita voi esittää niin monella tavalla, myös toista loukkaamatta. Joskus olisi hyväkin jutella asioista hetki mietittynä.
        Jos yrität olla aina empaattinen ja kiltti, voi siitäkin tulla stressi ja eräänlainen vallan väline jolla yrittää toista hallita. Myös vastapuolelle.
        Nykyään on tullut näitä kaikenlaisia vempaimiakin ja odotetaan henkilön olevan aina paikalla kun itse sitä haluaa. Kännykkä on oiva esimerkki siihen. Tällaista ei minun lapsuudessani ollut.
        Kaikki on muuttunut ja muuttuu niin paljon, ettei kohta tiedä miten pitäisi olla ja käyttäytyä.

        ...vaikka sataa ja tuulee:)

      • mies-v57
        Lulu 50 kirjoitti:

        Tästähän sukeutui pitkä keskustelu ja hyvä niin, koska mielipiteitä on monelta kantilta. Mielestäni sellainenkin oikeus on ihmisellä olemassa, ettei tarvitse aina selitellä tekemisiään.
        Kyllähän meitä on kasvatettu monia ns. liialliseen kiltteyteen ja huono omatunto tulee jo siitä kun jättää jotain perustelematta. Tällä en tarkoita, että pitäisi loukata. Asioita voi esittää niin monella tavalla, myös toista loukkaamatta. Joskus olisi hyväkin jutella asioista hetki mietittynä.
        Jos yrität olla aina empaattinen ja kiltti, voi siitäkin tulla stressi ja eräänlainen vallan väline jolla yrittää toista hallita. Myös vastapuolelle.
        Nykyään on tullut näitä kaikenlaisia vempaimiakin ja odotetaan henkilön olevan aina paikalla kun itse sitä haluaa. Kännykkä on oiva esimerkki siihen. Tällaista ei minun lapsuudessani ollut.
        Kaikki on muuttunut ja muuttuu niin paljon, ettei kohta tiedä miten pitäisi olla ja käyttäytyä.

        ...vaikka sataa ja tuulee:)

        Huomenta vain Sinulle ja hymyä.
        Mitenkähän monta jopa elämän pituista ystävyyttä on syntynyt railakkaan ja kärkevänkin keskustelun kautta? Ylipäätään tällaisissa palstakeskusteluissa pätee aika pitkälle nyrkkeilijöille tuttu kirjoittamaton sääntö: joka ensimmäisenä suuttuu, menettää malttinsa, hän häviää ottelun. Eli pitäisi välttää
        provosoitumista ja säilyttää tavallaan se oma peruslinja. Kaikkeen ei tarvitse ottaa kantaa.

        Sinälläänhän keskustelu on luonteeltaan mielipiteiden esittämistä, ei faktojen, tämäkin on aika
        tärkeä muistaa.

        Empatiaa on todellakin kautta ihmisen historia käytetty vallankäytön välineenä, tunne elämän
        kautta on varsin helppo, halutessaan, vaikuttaa. Terapiatilanteessa ollaan monasti varsin herkillä
        alueilla seksuaalisestikkin ja silloin kysytään sitä henkilökohtaista moraalia ja asennetta. Ja tiedän,
        että toisinaan rajat hämärtyy, moraali venyy, jos saan käyttää tätä termiä.

        Kun menee Helsingissä vaikkapa metroon, kyllä huomaa, miten tärkeä väline kännykkä on. Aika
        harva enään rentoutuu ja katselee maisemia, saatika vaihtaa ajatuksia vieruskaverin kanssa, Minusta
        tuntuu, että kännykkä on ottamassa ylivallan ja tärkeät lähikontaktit, luonnolliset sellaiset,
        on katoamassa.

        Itse olen innokas avaamaan keskusteluja ja sitä kauttaa saa tuttuja, joita tervehtiä, vaihtaa
        muutama sana. Minusta sen tason sosiaaliset taidot on tärkeitä. Inhimilliset kontaktit toisiin
        ihmisiin ilman apuvälineitä. Niitä on hyvä joka päivä treenata ja avata vain keskusteluja
        ventovieraiden kanssa. Varsin usein syntyy kovasti hyvää ajatustenvaihtoa.

        Luovuus on ihmisen arjessa tärkeää. Pitäisi välttää mahdollisuuksien mukaan rutiineita ja
        kehittää elämään uutta ja haasteellista. Ihminen voi kehittää itseään hautaan saakka, asenne
        vaan pitää olla oikea.

        Sinustakin voi vielä löytyä tytönhempukka., mitäs sitten kun tämmöinen vili vilperi osuu tielle?
        Mitähän siitä syntyy? Jätän sinut pohtimaan tätä herkullista ajatusta ja ei kun taas veivataan
        ja sitten rammari päälle:

        http://www.youtube.com/watch?v=buHtkKCwbLo&feature=related

      • Lulu 50
        mies-v57 kirjoitti:

        Huomenta vain Sinulle ja hymyä.
        Mitenkähän monta jopa elämän pituista ystävyyttä on syntynyt railakkaan ja kärkevänkin keskustelun kautta? Ylipäätään tällaisissa palstakeskusteluissa pätee aika pitkälle nyrkkeilijöille tuttu kirjoittamaton sääntö: joka ensimmäisenä suuttuu, menettää malttinsa, hän häviää ottelun. Eli pitäisi välttää
        provosoitumista ja säilyttää tavallaan se oma peruslinja. Kaikkeen ei tarvitse ottaa kantaa.

        Sinälläänhän keskustelu on luonteeltaan mielipiteiden esittämistä, ei faktojen, tämäkin on aika
        tärkeä muistaa.

        Empatiaa on todellakin kautta ihmisen historia käytetty vallankäytön välineenä, tunne elämän
        kautta on varsin helppo, halutessaan, vaikuttaa. Terapiatilanteessa ollaan monasti varsin herkillä
        alueilla seksuaalisestikkin ja silloin kysytään sitä henkilökohtaista moraalia ja asennetta. Ja tiedän,
        että toisinaan rajat hämärtyy, moraali venyy, jos saan käyttää tätä termiä.

        Kun menee Helsingissä vaikkapa metroon, kyllä huomaa, miten tärkeä väline kännykkä on. Aika
        harva enään rentoutuu ja katselee maisemia, saatika vaihtaa ajatuksia vieruskaverin kanssa, Minusta
        tuntuu, että kännykkä on ottamassa ylivallan ja tärkeät lähikontaktit, luonnolliset sellaiset,
        on katoamassa.

        Itse olen innokas avaamaan keskusteluja ja sitä kauttaa saa tuttuja, joita tervehtiä, vaihtaa
        muutama sana. Minusta sen tason sosiaaliset taidot on tärkeitä. Inhimilliset kontaktit toisiin
        ihmisiin ilman apuvälineitä. Niitä on hyvä joka päivä treenata ja avata vain keskusteluja
        ventovieraiden kanssa. Varsin usein syntyy kovasti hyvää ajatustenvaihtoa.

        Luovuus on ihmisen arjessa tärkeää. Pitäisi välttää mahdollisuuksien mukaan rutiineita ja
        kehittää elämään uutta ja haasteellista. Ihminen voi kehittää itseään hautaan saakka, asenne
        vaan pitää olla oikea.

        Sinustakin voi vielä löytyä tytönhempukka., mitäs sitten kun tämmöinen vili vilperi osuu tielle?
        Mitähän siitä syntyy? Jätän sinut pohtimaan tätä herkullista ajatusta ja ei kun taas veivataan
        ja sitten rammari päälle:

        http://www.youtube.com/watch?v=buHtkKCwbLo&feature=related

        Joo kyllähän sitä sosiaalisuutta oppii jos haluaa vaikka olisi ns "tynnyrissä kasvanut ja tapin reijästä ruokittu" Joillekin se luonnistuu paremmin, toisille huonommin. Itse saan kohdata tuota tunnetta laidasta laitaan olosuhteiden pakosta.
        Jotenkin vain tuntuu, että nykymaailma on hirmuisesti kovistunut ja meikäläinen on ajat sitten pudonnut kelkasta
        kuten taannoin TV:n ostossa!
        Minä kyllä menen kysymään jos huomaan jotakin olevan kanssaihmisellä hätänä. Kerran näin vain ruskean takin ojassa, aikani siinä huudeltuani nousi mies ympäripaissään ja lähti hortoilemaan kun ei pystyssä pysynyt. Ajattelin, että on parasta soittaa jonkunlainen kyyti, ettei jää auton alle.
        Se taitaa olla välittämistä vai liekö sitä empaattisuutta. Kun ei kuulunut tuttaviini, niin en lähtenyt saatille.

        Kerran olen itse ajanut ojaan, minulle ei käynyt kuinkaan mutta auto meni. Siihen alkoi kerääntyä uteliaiden joukko, joten lähetin heidät pois vähemmän kohteliain sanakääntein. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, mutta aina siitä jotakin myös oppii ja tekevällehän sattuu.
        En koskaan moiti esim. lastani mokaamisista ja siksi hän kai niitä minulle kertookin, olen siis omasta mielestäni empaattinen tytönhempukka:)

      • mies-v57
        Lulu 50 kirjoitti:

        Joo kyllähän sitä sosiaalisuutta oppii jos haluaa vaikka olisi ns "tynnyrissä kasvanut ja tapin reijästä ruokittu" Joillekin se luonnistuu paremmin, toisille huonommin. Itse saan kohdata tuota tunnetta laidasta laitaan olosuhteiden pakosta.
        Jotenkin vain tuntuu, että nykymaailma on hirmuisesti kovistunut ja meikäläinen on ajat sitten pudonnut kelkasta
        kuten taannoin TV:n ostossa!
        Minä kyllä menen kysymään jos huomaan jotakin olevan kanssaihmisellä hätänä. Kerran näin vain ruskean takin ojassa, aikani siinä huudeltuani nousi mies ympäripaissään ja lähti hortoilemaan kun ei pystyssä pysynyt. Ajattelin, että on parasta soittaa jonkunlainen kyyti, ettei jää auton alle.
        Se taitaa olla välittämistä vai liekö sitä empaattisuutta. Kun ei kuulunut tuttaviini, niin en lähtenyt saatille.

        Kerran olen itse ajanut ojaan, minulle ei käynyt kuinkaan mutta auto meni. Siihen alkoi kerääntyä uteliaiden joukko, joten lähetin heidät pois vähemmän kohteliain sanakääntein. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, mutta aina siitä jotakin myös oppii ja tekevällehän sattuu.
        En koskaan moiti esim. lastani mokaamisista ja siksi hän kai niitä minulle kertookin, olen siis omasta mielestäni empaattinen tytönhempukka:)

        Sosiaaliset taidot ja niiden kehittäminen on minusta ihmisyyden ja ihmisenä olemisen
        avainkysymyksiä. Emme ole yksin maailmassa ja erilaisten ihmisten, eri kulttuureista,
        kohtaaminen sopuisasti, on lähtökohtaisesti iso kysymys

        Kun seuraa tämän palstan naisten taistelua muutamista palstan miehistä, tulee mieleen
        väkisin: sosiaalisesti ajatellen, kasvuvaraa on.

        Miten pysyy " kelkassa " mukana? Jotenkin pitäisi kasvaa itsestään luovuutta, kykyä uudistua,
        uusiutua. Omaksua sellainen oma, omaan persoonaan osuva suhde siihen, mitä ajatellaan
        ajan hermolla olemisena, muuttuvassa maailmassa elämisenä. Et kuljeksi vain mukana,
        vaan sinulla on kontrolli olemiseen. Et koe tilanteita refleksien kautta, vaan konkretisoit
        ne omien rakenteidesi kautta.

        Minä muistann kun kerran syyskurassa Hietsun kohdalla paikkasin viehättävän Naisihmisen
        polkupyörän renkaan ja vielä öljysin ketjut ja annoin muutamia asiallisia polkupyörän huolto ja käyttöohjeita. Sain hänestä ystävä, joka aamuisin hymyili ja tervehti, eli empatia on sympatian serkku... aitona toimintana.

        Tapaturma, onnettomuustilanteissa, on syytä ajatella empatian lisäksi myös
        taitoja antaa ensiapua. Jos niitä ei ole, on syvästi harkittava, mihin ryhtyy, ettei
        vahingoita uhria lisää.

        Itselleen ja kömmähdyksilleen nauraminen, on selkein viesti itseluottamuksen
        olevan OK. Täydellisyyttä ja virheettömyyttä tulvivat " minä minä " persoonat,
        peittelevät omaa epävarmuuttaan nja hakevat potkua omaan sisäiseen
        minäänsä muita nöyryyttämällä.

        Mutta, siirryn jälleen Rakkausrunopalstalle ja Vilperi toivottaa sinulle tänne hyvää
        jatkoa!!!


        Rakas, sade tuo minulle aina sinut
        luo, jokainen kasvoni kohtaava pisara
        kuin suudelmasi huuliltasi minun huuliin.

        Sade kosktellei sinua, kun näin sinut
        ensi kerran ja kömpelösti tulin suojaamaan
        sinua sateelta ja sinä katsoit sydämeeni.

        Sade kosketteli ikkunaani kun tulit ja
        katsoit Punjabin luonani ja vaivuit vuoteelleni,
        tihkusade kiusoiteli ikkuaani vielä aamullakin.

        Ja kun kokosimme kukista lauttamme,
        liittomme merkiksi, sade saapui juhlaamme
        tuottamaan onnea. Rakas, siksi sateen ääni...

        on minulle Sinun Rakkautesi tunnustus,
        pisarat huuliesi kutsu...

        http://www.youtube.com/watch?v=E-af-k2P0g4&feature=related

    • Heikunkeikku

      On mukavaa, jos jollakin tavalla voi auttaa toista jonkun ongelman ratkomisessa.
      Tai vaikkei aina yrittäisi ratkoakaan, vaan olla se kuunteleva osapuoli. Helpottavaa, jos jostakin pahasta mielestä voi toiselle puhua ja oon aina valmis kuuntelemaan.

      "Aina valmis kuuntelemaan" ei tarkoita sitä, että jos olen töissä tai jossakin sellaisessa paikassa, että en voi tosissani kunnolla keskittyä kuuntelemiseen, niin sovin ystävän kanssa, että otan välittömästi yhteyttä häneen, kun menen kotiin tai tehtyä jonkun keskeneräisen asian loppuun. Järjestän sitten aikaa ystävän kuuntelemiseen.
      Puolikorvalla kuuntelu tai hätäinen, kiireinen kuuntelu ei ole kummallekaan kivaa.

      Saatan saada tekstiviestin töihin, jossa lukee esim. "koska pääset töistä, olisi juteltavaa." Tuosta lauseesta jo tiedän, että jokin painaa ystävän mieltä ja varaudun pitkään puhelinkeskusteluun hänen kanssaan tai lähetän viestin, että jos hän tahtoisi, että menisin hänen luokseen suoraan töistä. Joitakin asioita ei halua puhua puhelimessa, vaan on parempi ihan naamatusten.


      Oppilaiden kanssa tulee monesti paneuduttua heidän joihinkin huoliin ja niinä soittotunteina se soittaminen jää vähemmälle. Tuntuu, että on Tärkeämpää se toistensa kanssa juttelu, kuin patistaa oppilasta soittamaan yhä uudelleen samaa kappalettta. Aikuinen ihminen monesti ajattelee, jonkun pienen lapsen ongelmista, että ne ovat niin niin lapsellisen pieniä, mutta todellisuudessa juuri tälle lapselle ne ovat Suuria. Suuren suuria.
      Lasta auttaa suuresti, jos joku Aikuinen ymmärtää häntä. Ehkä pystyy lohduttamaan paremmin tai tukemaan tai piristämään tai suhteuttamaan asioita. Tai pelkästään kuunnella.
      On ollut tilanteita, että oppilas on soittanut illalla jutellakseen tai halunnut tavata. Joidenkin oppilaiden (vähän isompien) kanssa ollaan menty esim. Pizzalle ja rupateltu asioista.

      Ystävät on tärkeitä. Puolin ja toisin ollaan omista jutuista purkaneet tuntemuksia toisillemme.
      Aito välittäminen toisesta on tärkeää.

      • PimuF.

        tuon kirjoituksen kun luin miten toimit oppilaittesi kanssa...toit....mieleeni kundin pitkä-aikaisen erityisopettajan (mies) joka kävi meillä kotona kundia opettamassa...Hän myös auttoi näitä jo lähes aikusiässä olevia oppilaitaan myös myöhemmin opiskeluissa eteenpäin ja oli se kuunteleva korva...tämä mies ei itse ollut naimisissa...ja kiitokseksi sitten kun joku hänenkin oppilaansa sai todistuksen...vei tämä opettaja aina ulos syömään...vähän paremmin..Sellainen ihana opettaja oli...nooh...mistä tiedän...itse kun olin toisessa huoneessa aina kun opettaja kundia opetti...mutta, piti läsnä olla kuitenkin...niin...kertaakaan tämä mies ei korottanut ääntänsä minunkaan kundille, hänen ei tarvinut...se ihmeellinen kärsivällisyys mikä hänessä oli...

        Muistan kuinka kundikin alussa testasi...tätä opettajaa...koska, oli pettynyt ryhmiin...Nooh, kerrankin hän kantoi tämän opettajan kengät ovemme ulkopuolelle...asenteeella että, ei ole tervetullut...;)) Tämä ihana kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys...sitten lopulta päättyi siihen että, kundi jaksoi lopulta istua neljä opetustuntia pötköön...väliin vain kymmen minuutin tauko...Tämä on paljon autistiselle lapselle..jolla yliherkkyys ongelma, muiden ongelmien päälle...Eikä tällä opettajalla ollut käytössä mitään hienoja erityisopetusmateriaaleja...ihan tavalliset kirja, ja vihko ja kynä..;)) Suuresti arvostin tämän miehen pedagosia taitoja....ja suutti todella tuo opetusvirasto silloin...Hyvän opettajan työtä kun ei mielestäni tämä yhteiskunta tarpeeksi arvosta.

        Sinusta Heikkis henkii tuo sama Rakkaus tuohon opetukseen...ja lapsiin ja nuoriin...Olet tärkeä monelle. Työsi on arvokasta. Voimia ja antoisia päiviä sinulle toivoo;

        t.Pimu

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. No nytkö tuli lähtö Orpolle?

      Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall
      Maailman menoa
      242
      2081

    2. Mikä teidän jutussa on ongelmana?

      Missä meni pieleen?
      Ikävä
      188
      1627

    3. Kauhavan häiriköijistä

      Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä
      Kauhava
      46
      1272

    4. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      50
      982

    5. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      41
      806

    6. Auto ajoi päälle?

      Ja pakeni luin iltapäivälehdestä. ! Ken on kuski joka tuollee teki
      Kuusankoski
      14
      790

    7. Miksi Lapset kiusaa yöllä

      Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä
      Kauhava
      30
      771

    8. Sama ransetti taas!

      Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver
      Hyrynsalmi
      21
      750

    9. Viimeinen lankafest

      Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .
      Puolanka
      24
      735

    10. Tehdäänkö tänään toiveista totta?

      Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..
      Ikävä
      46
      637
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt