Tuli taas pitkästä aikaa tehtyä kunnon kävelylenkki ja kuten aina ihmeteltävää tässä maailmankaikkeudessa riittää. Tällä kertaa pohdittavakseni osui omenapuun arvoitus, suoraan Raamatusta. Nimittäin aloin pohtia: kuinka pitkälle ja syvälle ihmiskunnan historiaan nolla-yksi -ajattelu on juurtunut?
Jos ajattelemme Raamattua osana kansanperinnettä ja kansan ajatusten kirjana, voimme yrittää etsiä kohtia, joista kuvastuu eräänlainen kansanviisaus. Raamattuhan on, paitsi Jumalan sanaa, useiden ihmisten (aikansa kustannustoimittajien) tarkastamaa ennen kuin se on todettu painokelpoiseksi, no painatus hieman viivästyi teknisistä syistä. Tässä mielessä sen voisi katsoa edustavan kollektiivista kansanajattelua.
Omenapuun arvoitus on kysymys hyvästä ja pahasta, Jumalasta ja Saatanasta. Samalla se kytkeytyy Aatamin ja Eevan omenan kautta havaintoon: minulle on annettu oikeus valita "oikean" ja "väärän" välillä. Nimenomaan, jokaisen oman valinnan merkityksen pohtiminen on hyvin keskeisenä teemana Raamatussa ja monissa muissakin kollektiivisissa kansanteoksissa.
Oleellista on huomata, että käsitteet hyvä ja paha, Jumala ja Saatana, ovat ihmismielen tuotosta. Toisaalta nämä käsitteet voidaan kyllä yrittää liittää "todellisen maailman" nolla-yksi -tapahtumiin: korkeushyppääjä joko pääsee riman yli tai rima putoaa. "Todellisen maailman" -tapahtuman ja ihmismoraalin säätämän hyvän ja pahan teon välillä on kuitenkin hätkähdyttävä ero:
Luonnonlakien alainen tapahtuma ei ole mahdollinen (siis on todellakin kielletty tapahtumasta), sen sijaan ihmismielen pahaksi mieltämä tapahtuma ei ole kielletty (ja sellaisia tapahtuu joka päivä).
Meille on siis todella annettu mahdollisuus valita "hyvän" ja "pahan" välillä. Mutta miksi ihmeessä näin? Onko joku tyrinyt pahasti luonnonlakeja säätäessään? Jättänyt meille ihmismoraalin suuruisen (tai pienoisen) porsaanreiän hyödynnettäväksemme. Ehkä selitys onkin käytännöllisempi: järjestää filosofeille töitä.
Mikä parasta tämä pieni kävelyretkeni antoi minulle mahdollisen muovata uusi Jumalan-kuva itselleni: Jumalahan on yhtä kuin Luonnonlait. Ja tällä määrittelyllä paatuneempi ateistikin on nyt kanssani samaa mieltä, ellei sitten kyseenalaista luonnonlakeja. Luonnonlakeihin on myös hyvä vaikeina aikoina panna uskonsa ja toivonsa, koska niitähän ei me ihmiset päästä sössimään vaikka kuinka haluttaisiin.
Jos ajattelemme Raamattua osana kansanperinnettä ja kansan ajatusten kirjana, voimme yrittää etsiä kohtia, joista kuvastuu eräänlainen kansanviisaus. Raamattuhan on, paitsi Jumalan sanaa, useiden ihmisten (aikansa kustannustoimittajien) tarkastamaa ennen kuin se on todettu painokelpoiseksi, no painatus hieman viivästyi teknisistä syistä. Tässä mielessä sen voisi katsoa edustavan kollektiivista kansanajattelua.
Omenapuun arvoitus on kysymys hyvästä ja pahasta, Jumalasta ja Saatanasta. Samalla se kytkeytyy Aatamin ja Eevan omenan kautta havaintoon: minulle on annettu oikeus valita "oikean" ja "väärän" välillä. Nimenomaan, jokaisen oman valinnan merkityksen pohtiminen on hyvin keskeisenä teemana Raamatussa ja monissa muissakin kollektiivisissa kansanteoksissa.
Oleellista on huomata, että käsitteet hyvä ja paha, Jumala ja Saatana, ovat ihmismielen tuotosta. Toisaalta nämä käsitteet voidaan kyllä yrittää liittää "todellisen maailman" nolla-yksi -tapahtumiin: korkeushyppääjä joko pääsee riman yli tai rima putoaa. "Todellisen maailman" -tapahtuman ja ihmismoraalin säätämän hyvän ja pahan teon välillä on kuitenkin hätkähdyttävä ero:
Luonnonlakien alainen tapahtuma ei ole mahdollinen (siis on todellakin kielletty tapahtumasta), sen sijaan ihmismielen pahaksi mieltämä tapahtuma ei ole kielletty (ja sellaisia tapahtuu joka päivä).
Meille on siis todella annettu mahdollisuus valita "hyvän" ja "pahan" välillä. Mutta miksi ihmeessä näin? Onko joku tyrinyt pahasti luonnonlakeja säätäessään? Jättänyt meille ihmismoraalin suuruisen (tai pienoisen) porsaanreiän hyödynnettäväksemme. Ehkä selitys onkin käytännöllisempi: järjestää filosofeille töitä.
Mikä parasta tämä pieni kävelyretkeni antoi minulle mahdollisen muovata uusi Jumalan-kuva itselleni: Jumalahan on yhtä kuin Luonnonlait. Ja tällä määrittelyllä paatuneempi ateistikin on nyt kanssani samaa mieltä, ellei sitten kyseenalaista luonnonlakeja. Luonnonlakeihin on myös hyvä vaikeina aikoina panna uskonsa ja toivonsa, koska niitähän ei me ihmiset päästä sössimään vaikka kuinka haluttaisiin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On arvoitus tämänkin päivän ihmiselle, ja uskonnot aatteet pitävät huolen, ettei se tule selviämäänkään, sillä se veisi perustan uskonnoilta, ja ne tulisivat tarpeettomaksi, ja ihmiskunnan kärsimys päättyisi.
Aatami ja eeva tarkoittavat, paratiisissa elänyttä ihmissukua, joka eli siellä työtä tehden niinkuin nytkin,ja tuo paratiisi oli ihmisen henkinen tila, jossa he elivät, jaolivat kaikki yhtä.
Kun ihminen oppi,käyttämään sanoja kommunikoinnissaan toistensa kanssa,niin kehittyi hänelle, näistä sanoista
ajatuskyky, jota hän käytti jokapäiväisessä elämässään, mutta ei arvannut varoa sitä vaaraa mikä siitä aiheutui, hänen psykologiselle alueelleen, joka eli ajattomuudessa.
kun hän alkoi käyttämään ajatusta henkisellä ålueella, niin ajatus synnytti ajattelijan, joka sitten ajattelee.
tämä tapahtuma sitoi ihmisen mielen aikaan, niin hän joutui paratiisitilasta pois, mutta kaipuu sinne jäi, ja niin sen tulksena,ihminen synnytti omat persoonalliset jumalat, joita sitten palvoo
Genesiksessä kuvataan ihmiskunnan erkaantumista luonnosta ja erityisesti kehittymistä eläimestä tiedostavaksi olioksi. Kielen kehitys, siis ensin puhutun kielen, oli olelllinen edistysaskel, joka toisaalta mahdollisti tämän poistumisen paratiisista eli ihmisen kasvamisen pois eläimen roolista ajattelevaksi olennoksi.
Vähitellen ihmiskunta alkoi sitten kehitellä erilaisia moraalisääntöjä, joiden perustelemiseksi on keksitty monenlaisia tarinoita. Tämä on ollut "tarpeellista", koska ei ole olemassa mitään luonnonlakia joka kieltäisi kaikki epämiellyttävät ilmiöt.
Itse asiassa "pahojen" tapahtumien nimeäminen on täysin sidoksissa ihmisen ajatteluun. Kuollutta luontoa tutkiessa vaikuttaa itsestään selvältä, ettei hyvällä ja pahalla ole järkevää tarkoitusta, esim. paha kivi törmäsi hyvään kiveen. Entä sitten elävä luonto? Jos ajatellaan Raamatullisesti niin myöskään paratiisissa, siis elävässä luonnossa ei ole eroa hyvän ja pahan välillä. On vain tapahtumia. Hämähäkki nappaa sudenkorennon ja syö sen. Meistä ihmisistä tämä on ehkä moraalinen kysymys, mutta luonnon toiminnan kannalta kaikki tapahtumat ovat OK, jopa kaiken elävän luonnon täydellinen tuhoutuminen olisi tapahtuma muiden joukossa ilman moraalista taakkaa.
Ajan kuluessa on kuitenkin havaittu, että näitä keksimiämme moraalisääntöjä on järkevämpää, helvettiin karkottamisen sijaan, perustella vaikkapa jonkinlaisella yhteiskuntasopimuksella tai yleismaailmallisilla ihmisoikeuksilla.
Perusongelma on ja pysyy: "pahoja" asioita voi tapahtua. Kaikki ihmisen keksimät moraalisäännöt, lait, yms. ovat siis perusteiltaan vailla pohjaa. Tämä on tietysti ongelmallista, mutta jos hyväksymme tämän puutteelisuuden voimme ehkä elää sen kanssa. Olemme siis kollektiivisesti laatineet joukon säädöksiä, joita meidän oletetaan noudattavan. Mitään jumalallista tai matemaattista todistusta näille säädöksille ei voida antaa. Säädökset ovat perustaltaan sopimusasioita, joita siis voidaan "ajan hengen" mukaan muuttaa.
Olen miettinyt tuota käärmeen suosittelemaa hedelmää. Se voi olla joku myrkyllinen, joka aiheuttaa hallusinaatioita ja siksi kiellettiin, etteivät ensimmäiset luodut olisi kuolleet heti. Myös se voi olla viikuna. Sehän on ihan erikoinen hedelmöitykseltään. Hyönteinen menee hedelmyksen sisään ja jääkö se peräti vangiksi hedelmöittäessään viikunan. Myös se voi olla banaani. Maailmassa on monia kasveja ja hedelmiä, joilla on erikoisia ominaisuuksia, jotka voisivat tulla kysymykseen. Tulee mieleen, että käärme söi jotain ja siitä Eeva-parka sai idean. Käärmeen ei tarvinnut sanoilla puhua, se vain käyttäytyi tietyllä tavalla ja ihmiset matkivat sitä. Voi olla, että teko oli välttämätön ihmisen tulemiseksi älylliseksi olennoksi. Huono omatuntohan on hyvä herättäjä.
Siinä paratiisin ilmastossa varmaan viihtyivät paremmin muut kasvit kuin omenapuu.
pitää olla yhtä jumaluuden kanssa.
Kaiketi on selvää, ettei Jumala itse meitä tule kädestä pitäen neuvomaan, elikkä pitäisi olla älliä tajuta perusasioita.
Toisaalta, pitäisikö meidän olla huolissamme mistään, koska 'karma' toimittaa aina uuden päivityksen.
Ratkaisevaa ihmisen erottumiseksi eläimestä ihmiseksi,oli puhekyvyn seurauksena syntynyt ajatuskyky, ja jos tuo ajatus olisi, pysynyt omalla alueellaan,kommunikoinnissa ja teknologiassa,niin ihminen saattaisi olla paljon pitkäikäisempi, ja teknisessä kehityksessää paljon pitemmällä.
Mutta pahaksi onneksi, ihminen alkoi käyttämään,ajatusta myös ajattomalla henkisellä alueella, ja muodosti siellä ajattelijan,sekä se seurauksena hänen mielensä sisältö juuttui akaan,näin ihmisen yhteys ajattomaa mieleen katkesi,ja hän joutui paratiisitilasta ulos.
Kaipuu kuitenkin tuohon ajattomaan jäi, ja niin ihminen alkoi keksimään omia persoonallisia jumaliaan, ja sen seurauksena tässä henkisessä kaaoksessa
Päämääränä ei ole sopeutuminen, tähän kaaokseen, vaan paluu tuohon paratiisitilaan, jotta tämä kärsimyksien ja tuskien tie päättyisi, ja rakkaus tulisi vallitsevaksi
Uskontojen ja aatteiden luomat moraalikäsityset, ovat sellaisia, että ne hyväsyvät pahan joka tehdään
uskon ja aatteen nimissä, ja siinä asiassa tarkoitus pyhittää keinot
Mielestäni tämä on lopullinen olotila, eli ennen tätä on lukuisia fyysisiä muotoja.
Yhteys maaplaneettaan klo 1:47, Planeetta Maa puhuu:
Jokaisella maaplaneettalaisella on oikeus tulla yhteyteen yhteinäisminään, joka on maaplaneettatietoisuus. Siinä on Eurooppa-Skandinaavian keskus josta kanavamme välittää energiaa rakennukseksi ja laajennukseksi. Maaplaneettatietoisuudessa sulaudutte yhteisyyteemme joka harmonisoi tätä aurinkokunnan aluetta. Se on ilon, rauhan ja vision näky, minkä jaamme toistemme kanssa laajetaksemme yhtenäiseksi kansakunnaksi, jonka nimi on Yksi Valtio nimeltään Harmonia ja kattaa koko planeetan. Oppaamme on Pohjantähti Otavan tähtikuviossa ja siellä sijaitsee maaplaneetan ylin Opastaja. Ihmiskunnalla yhtenäisminänä on oikeus rakentaa yhdessä kanssamme osansa suuressa palvelussa yhteiseksi hyödyksi planetaarisen työkentän alueella toimien tulevien elämänmuotojen opastajana ja kasvattajana. Kaikki elämänmuodot planeetalla ansaitsevat tasavertaisen huomion, ja ihmiskunnan tehtävänä on erityisesti kouluttaa eläimiä ja tulla yhteyteen tämän luonnonkunnan kanssa sitä rakastaakseen ja sen saattamiseksi ihmisiksi, niin kuin te kerran eläimiä olitte. Suuri harmonia vallitsee avaruuden autuudessa ja ilon ylimmäinen inspiraatio. Paratiisi olkoon teidän kanssanne.
Kun näette vision niin palvelette elämää joka on kaikkialla. Kun olette minussa yhtenäisminänä niin täytätte velvollisuutenne ja etenette kohti galaktisia ulottuvuuksia niinkuin minä etenen kohti Pohjantähteä.
Hyvää päivänjatkoa.
Kyseessä näyttää olevan "kanavoijan" tajunnan ja syntyneen "vision" sekoitus. "Kanavoija" asettunut mielessään ikäänkuin kohteen asemaan, ja heijastaa mielensä ja intuitionsa kautta kohdetta. Kysymyksessä ei ole aito kanavointi, vaan tajunnanvirta. Omakehu tuoksahtaa puheenvuorossa, joka alkaa: "kanavamme välittää..". Se lause näyttää tulleen täysin "kanavoijan" päästä.
Kun luette kanavointeja niin kritiikki on paikallaan. Kollektiivista tajuntaa tai alitajuntaa suolletaan useimmiten, ehkäpä joskus jonkinlainen inspiraatio on päällä, joka antaa oman sävynsä informaatioon.
Tajunnanvirtamenetelmällä saadaan selville mitä oikeastaan ollaan jostakin asiasta mieltä, kun ei ole tiedostettuja kriittisiä suodattimia välissä. Joskus löydetään ehkäpä jotain uusia tiedonmuruja, joita ei tietoinen mieli ole tiedostanut.
Esimerkkinä tällainen mielipide kun tällekin palstalle on tullut "kanavointeja". Inspiraation ja kanavoijan persoonan erottaminen näissä tuotoksissa paikallaan.
Mutta...eihän tämä niin vakavaa tarvitse olla. Tällainen kokeiluluontoisesti. Antakaa palaa ;-)
puutaheinää vailla mitään todellisuutta,ja täytyy olla aika kusipää uskoakseen moista shittiä.
Vittu mitä dillejä maailmassa onkaan,uhu uhuh
mutta nukkuihan se aadamikin horteessaan kauan. Kuka niitä horteessa olevan aikoja laskee? Siinä voi menna aiooneja alkukantaista apinamaista menoa, kuin -aattelapa- jopa suomalainen alkaa mennä uudestaan.
Sitten kun alkuaadam poloinen heräsi apinamaisuuksistaan ja Jumala toi eevan, niin jo sytytti aadamillekin että darwinilaisuudellekin on kaikella looginen sijansa. Tällä kerralla, hän sanoi Jumalalle, tällä kerralla luomistekosi on tosi hyvä!
Ja siitä alkoi jukolan poikain kaltainen aapisen luku. jumala toi pässiä ja possua ja aadam sanoi: tuo on pässi, ja Jumala sanoi: Niin, olkoon se pässi. Ja sitten jumala toi possun aadamin eteen, possu, sanoi aadami. niin, olkoon siis possu ja niin edespäin. Ja niin satiin kokoon Kirja, Kirjojen kirja.
Mitä kielteistä tapahtui siinä kun ihminen oppi puhekielen mukaisesti ajattelremaan, oli se että, hän psykologisesti jäi ajatuksensa vangiksi, ja menetti ne henkiset kykynsä jotka olivat,hänellä paratiisitilassa, ja ne elimet, ja aivojen osat, jonka kautta nämä kyvyt tulivat esiin
Niinpä ihmisen aivoista suuri osa on toimimaton, ja dna,stakin, tutkijoiden mukaan,on vain alle 10 %, ON toimivana.
AJatuksen synnyttä ajattelija on siinä ratkaisevassa osassa, kun ihmisen henkinen kehitys alkoi pyörimään
kehää, eli juuttui pakalleen, mutta tekninen kehitys etenee hurjaa vauhtia, ajatuksen ansiosta
Uskonnot ja aatteet, ovat muodostuneet,ajattelijan (henkisen kehhityksen jarrumiehen), ikuistamisen opeiksi, sillä he elävät siitä,että maailma elää kaaoksessa, tuskassa ja kärsimyksessä, muuten niillä ei ole elämisen mahdollisuuksia
Niinpä ajattelijasta, joka on aikaa ja ainetta,olisi ihmisen päästä eroon, jotta nuo muinoin olleet ihmisen
kyvyt voisivat toimia nykytekniikan hallitsijan, niin silloin ihminen lakkaisi käyttämästä väärin, niikuin nykyihminen tekee.