Toisen maailmansodan pääsotarikollisten hirttäminen suoritettiin lokakuun 16. päivä 1946 pienellä vankilan pihalle rakennetulla hirttolavalla. Lavalla oli kolme hirttopuuta – kaksi joita käytettiin vuorotellen sitä mukaa kun hirtettävät pääsotarikolliset ja -syylliset tulivat kukin vuorollaan paikalle, ja kolmas hirttopuu toimi vain varalla, siltä varalta jos jotain yllättävää olisi sattunut, jos natsirikollinen ei olisi kuollutkaan hirttonarussaan.
Hirttäminen tapahtui ripeään tahtiin – koko pääsotarikollisten ja pääsotasyyllisten hirttoseremonia kesti vain kolme ja puoli tuntia - ja rapiat päälle.
Hysteerisesti sellissään itkevä ja valittava Hermann Göring sai avustajaltaan syanidikapselin. Hän luuli sen olevan morfiinia. Göring oli huumeriippuvainen, ja tokkurassaan hän puraisi sen rikki, sen syanidikapselin. Hän kuoli kouristuksenomaisesti, ja hän kuoli nopeasti siinä pienessä betonisessa sellissään, ja hän kuoli vain muutama minuutti ennen kuin hänet oli määrä hirttää ensimmäisenä pääsotarikollisena ja sotasyyllisenä.
Adolf Hitler oli tehnyt itsemurhan Berliinin bunkkerikellarissaan jo muutamaa päivää ennen maailmansodan loppumista Euroopassa - huhtikuun 30. päivä 1945.
Myös Reichsführer-SS Heinrich Himmlerin kerrotaan tehneen itsemurhan 23. toukokuuta 1945 puraisemalla taskussaan olleen syanidikapselian rikki.
Siksi ensimmäisenä teloituskammioon Nurnbergissä lokakuun 16 päivä kello 01.11 paikallista aikaa astuu sisään, nyt jo entinen ulkoministeri, Joachim von Ribbentrop. von Ribbentropin hirttämisestä silminnäkijämme kertoo yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin ensimmäisessä tarinassaan.
Pysykää natsit mukana! Näitä tarinoita teille ei kerrota radiokanavillanne, näitä tarinoita ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi nähdä TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa, suoraan Euroopasta ja suomen kielellä.
Silminnäkijämme tarinat ovat hyvin, hyvin opettavaisia.
Hirttäminen tapahtui ripeään tahtiin – koko pääsotarikollisten ja pääsotasyyllisten hirttoseremonia kesti vain kolme ja puoli tuntia - ja rapiat päälle.
Hysteerisesti sellissään itkevä ja valittava Hermann Göring sai avustajaltaan syanidikapselin. Hän luuli sen olevan morfiinia. Göring oli huumeriippuvainen, ja tokkurassaan hän puraisi sen rikki, sen syanidikapselin. Hän kuoli kouristuksenomaisesti, ja hän kuoli nopeasti siinä pienessä betonisessa sellissään, ja hän kuoli vain muutama minuutti ennen kuin hänet oli määrä hirttää ensimmäisenä pääsotarikollisena ja sotasyyllisenä.
Adolf Hitler oli tehnyt itsemurhan Berliinin bunkkerikellarissaan jo muutamaa päivää ennen maailmansodan loppumista Euroopassa - huhtikuun 30. päivä 1945.
Myös Reichsführer-SS Heinrich Himmlerin kerrotaan tehneen itsemurhan 23. toukokuuta 1945 puraisemalla taskussaan olleen syanidikapselian rikki.
Siksi ensimmäisenä teloituskammioon Nurnbergissä lokakuun 16 päivä kello 01.11 paikallista aikaa astuu sisään, nyt jo entinen ulkoministeri, Joachim von Ribbentrop. von Ribbentropin hirttämisestä silminnäkijämme kertoo yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin ensimmäisessä tarinassaan.
Pysykää natsit mukana! Näitä tarinoita teille ei kerrota radiokanavillanne, näitä tarinoita ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi nähdä TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa, suoraan Euroopasta ja suomen kielellä.
Silminnäkijämme tarinat ovat hyvin, hyvin opettavaisia.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Toisen maailmansodan pääsotasyylliset ja pääsotarikolliset teloitettiin hirttämällä Nürnbergissä 16. lokakuuta 1946.
- Kuinka heistä kukin suhtautui hirttotuomioonsa?
Göringin sellinvartija, aikalaistodistaja ja silminnäkijä, kertoo tuosta lapsenmielisestä lihavasta miehestä, nyt jo vankeuden aikana pyylevyytensä menettäneenä, jotenkin seuraavasti:
”Göring tuli alas selliinsä ensimmäisenä. Hänet tultaisiin myös ensimmäisenä hirttämään. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja kylmät, silmät pyörivät päässä. ”Kuolema, kuolema, kuolema”, hän hoki pudotessaan tunnottomana sellinsä lavetille. Hänen kätensä tärisivät siitäkin huolimatta, että hän pyristeli ja yritti kaikin voimin näytellä välinpitämätöntä. Hänen kasvonsa olivat kosteat ja hän huohotti yrittäessään taistella romahtamista vastaan. Mutta hän romahti, hän itki kuin pieni lapsi ...”
- Entä Jodl, Ribbentrop, Keitel, Rosenberg; ja entäpä Kaltenbrunner?
Kaltenbrunner, meillekin tutun Otto Scorzeny’n komentaja, ja henkilö, jota Himmlerinkin väitetään pelänneen, oli noista ”sankareista” sittenkin surkein ilmestys ennen hirttotuomiotaan.
Pysykää natsit kanavalla. Silminnäkijämme kertoo teille tarinoita, joita ette kuule radiokanavillanne, ette voi lukea lehdistänne, ette voi nähdä TV-kanavillanne. Silminnäkijämme tarinat nyt ensi kertaa Suomessa, suoraan Euroopasta ja suomen kielellä.
Silminnäkijämme tarinat ovat kovasti opettavaisia.
Sotarikollisena hirtettiin Ribbetrob, mutta hänen kanssaan toisen maailmansodan aloittamisen mahdollistanneen Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittaja Molotov pääsi kuin koira veräjästä.
No, Euroopan parlamentaarikot ovat nyt tuominneet sekä natsien että neuvostokommunistien sota- ja ihmisoikeusrikokset. Valitettavasti hirttämättömät rikolliset ovat jo kuolleet. Vain heidän maineensa ja tekonsa hirtetään kuvainnollisesti mutta konkreettisesti.
Teloituskammiossa kaikuivat vielä Keitelin sanat: ”Seuraan poikianii-i – Saksan puolesta... seuraaan.. saksaan puooleestaaaa...a”, kun sisään astui Hans Frank.
Seuraavana kuoleman paraatissa oli nyt hän, ironista ehkä kylläkin, ainoana hirtettävistä natsirikollisista hänellä oli hymy kasvoillaan.
Hans Michael Frank (23.5.1900 – 16,10.1946) oli saksalainen lakimies, joka oli työskennellyt natsi-puolueelle 1920- ja 1930-luvuilla. Hänet oli tuomittu hirvittävästä hallinnostaan sodan aikana miehitetyn Puolan kenraalikuvernöörinä.
Hans Michael oli silti hermostunut, ja hän nieleskeli tuon tuostakin; tämä mies, joka oli kääntynyt roomalaiskatolisuuteen vangitsemisensa jälkeen, antoi vaikutelman, että hän oli huojentunut mahdollisuudestaan hyvittää pahat tekonsa.
Hän vastasi nimenhuutoonsa hiljaisesti ja kun häneltä kysyttiin viimeistä ilmoitustaan, hän vastasi matalalla äänellä, melkein kuiskaten, “Olen kiitollinen ystävällisestä kohtelusta vankeuteni aikana ja pyydän Jumalaa vastaanottamaan minut armeliaisuudella.”
Yhdeksäs henkilö tässä kuolemien tapahtumasarjassa oli Alfred Jodl mustakauluksisessa Wehrmachtin uniformussa. Takin kaulus oli kääntynyt ylös ikään kuin takki olisi puettu päälle kiireisesti...
OKW:n operaatiopäällikön teloittamisesta hirttämällä Nurenbergissä 16.lokakuuta 1946 silminnäkijämme kertoo seuraavassa tarinassaan.
Pysykää natsit kanavalla ainutlaatuisissa kertomuksissamme! Näitä tarinoita teille ei kerrota omilla radiokanavillanne, näitä tarinoita ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi katsella TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa, suoraan Euroopasta ja selvällä suomen kielellä.
- Historian tarinat ovat kovin opettavaisia!
Isoisäni tunsi ja palveli saksalaisten ja miehen nimeltään Eduard Dietl kanssa. He kun sanoivat, että heidät otettiin riemuiten vastaan ja Hans ihmetteli, että miten norjalaiset yrittävät esittää uhria ku 8000 norjalaista palveli itä-rintamalla ja 10 000 palveli SS:ssä.
Tanskalaiset antautuivat vapaaehtoisesti ilman laajoja sotatoimia. Ranskan olisi kannattanut miettiä Versailesissa ennen kuin yrittää Saksaa kiusata.
Joo. Romania ja Suomi lähti Saksan tukemalle kostoretkellä kun Iivana vei Bessarabian ja Karjalan.
Ei mitään Karjalaa olii menetetty, eikä talvisotaa käyty jos ei suomen johtajat olis olleet niin "ryssä" vihan vallassa ja saksalaismielisiä. Siksi NL halusi pelstaa Leningraadin. Kyllä Nl:sa tiedettiin että Saksa tulee hyökkäämän.Stalin oli juonimpi kuin Hitler. Petkutti itselleen varustautumis aikaa Molotof- Trippentof sopimuksella. Toinen Staliinin oveluus oli se että ei näytetty ulospäin yhtaan huolestuneilta . Kaupunkeja ei varusteltu jne. Stalin tiesi että Saksassakin oli vakoiluverkosto. Suurin Venäjän kenraali kyllä löisi Saksalaiset. Nimittäin kenraali talvi. Saksalaiset tosiaan pästettiin jopa Staliinin nimikkokaupunkiin Stalingraadiin. Sitten ruvettiinkin tosissaan sotimaan. Saksalaisilla oli pitkät huoltomatkat ja kylmä talvi vastassa. Loppu onkin historiaa, siitä miten uhoajille aina käy.
Kuolemaantuomittujen ja teloitettujen natsien määrä ei ollut kovin suuri. Aika moni pääsi vankeusrangaistuksella ja melkoinen määrä täysin ilman rangaistusta. Monella oli tietenkin sellainen tilanne, ettei ollut mahdollisuutta kieltäytyä joukkomurhan toteuttamisesta. Suorittavassa portaassa henki olisi mennyt kieltäytymisestä.
Ehkäpä tuosta asiasta ollaan päästy jo yli, osa syyllisistä on vieläkin rankaisematta, mutta ei sillä ehkä ole enää merkitystä. Kyllä hekin ovat omalta osaltaan saaneet rangaistuksensa vuoskymmenten varrella.
Kostaminen ei johda mihinkään.
Neuvostoliitto ei koskaan tehnyt mitään rikoksia. Kauan eläköön Puna paratiisi vaikka Venäjä ja Kiina murhasivat historiansa aikana kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin Saksa ja Japani yhteensä toisen maailmansodan aikana.
Sakan aloittaman sodan seurauksena voidaan Saksan uhreiksi laskea kaikki toisen mailmansodan kaatuneet. Huuda sinä vain HEIL HITLER.
”Heittäkää tupakat pois.”
Lyhyen tupakkatauon jälkeen yksi eversteistä meni ulos ovesta tuomittujen tilaan hakemaan seuraavaa miestä. Hän oli Ernst Kaltenbrunner. Hän astui teloituskammioon kello 1.36 iltapäivällä. Kaltenbrunnerilla oli päällään kaksirivinen päällystakki ja sen alla villapaita.
Kasvot olivat laihat ja riutuneet, kaksintaistelujen arpien uurtamat. Hän oli tshekkipartisaanien ampuman Reinhard Heydrichin kauhua herättänyt seuraaja. Katsellessaan teloituslavalla ympärilleen hänellä oli peliottava katse.
Hän kasteli huuliaan ilmeisesti hermostuksissaan lähtiessään nousemaan hirttolavalle. Mutta hän asteli eteenpäin suoraselkäisenä. Hän vastasi nimensä tiedusteluun kylmästi, matalalla äänellä.
Kun Kaltenbrunneria pyydettiin sanomaan viimeiset sanansa, hän sanoi, ”Olen lämpimästi rakastanut saksalaisia ihmisiä ja isänmaatani. Olen tehnyt velvollisuuteni kansani lakien mukaisesti ja olen pahoillani siitä, että kansaani johtivat ihmiset, jotka eivät olleet sotilaita, ja että he tekivät rikoksia, joista minulla ei ollut tietoa.”
Tämä oli mies, jonka yksi alainen – mies nimetään Rudolf Höss – tunnusti oikeudessa Kaltenbrunnerin käskystä kaasuttaneensa 3 miljoonaa ihmistä Auschwitzin kuolemanleirillä Puolassa.
Kun musta huppu vedettiin hänen päähänsä, Kaltenbrunner yhä puhuen matalla äänellä ja käyttäen saksankielisiä fraaseja sanoi, ”Saksa, menestystä ja onnea.”
Hänen luukkunsa kolahti kello 1.39 iltapäivällä Nürnbergin aikaa.
Sotamarsalkka Keitel julistettiin kuolleeksi kello 1.44 iltapäivällä. Ja kolmea minuuttia myöhemmin vartijat veivät hänen ruumiinsa pois. Teloituslavaa valmisteltiin Viron saksalaiselle, natsien pääideologille Alfred Rosenbergille.
- Pysykää natsit kanavalla, lukekaa silmännäkijän ainutlaatuisia historiallisia kertomuksia! Näitä tarinoita teille ei kerrota omilla radiokanavillanne, näitä tarinoita ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi katsella TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa, suoraan Euroopasta ja selvällä suomen kielellä.
- Historian tarinat ovat kovin opettavaisia!
Kuudes mies. joka jätti vankilasellinsä ja käveli käsiraudat ranteissa kuoleman taloon, oli 69-vuotias Wilhelm Frick. Hän astui teloituskammioon kello 2.05 iltapäivällä, kuusi minuuttia sen jälkeen kun Rosenberg oli julistettu kuolleeksi.
Hän näytti kaikista teloitettavista tähän mennessä vähiten tasapainoiselta. Ja hän kompuroikin hirttolavan kolmannellatoista askelmalla. Hänen ainoat sanansa olivat: ”Kauan eläköön ikuinen Saksa.” Sitten hänen päänsä peitettiin mustalla liinalla ja hän putosi luukun läpi mustan samettiverhon taakse kuin Borgian ruhtinas veristen juhlien jälkeen.
Pysykää natsit mukana ainutlaatuisissa historiallisissa kertomuksissamme, Nyt ensi kertaa Suomessa, ja ensi kertaa suomenkielellä. Näitä tarinoita, ette kuule radioistanne, ette voi lukea lehdistänne, ette katsella TV-kanavillanne.
Historialliset tarinat ovat hyvin opettavia!
Rosenberg oli hiljainen ja poissaolevan tuntuinen kun hän katseli ympärilleen. Hänen ihonsa oli kalvakan ruskea, mutta astuessaan hirttolavan luo ja noustessa sen portaita ylös hän ei vaikuttanut hermostuneelta.
Nimensä tiedusteluun hän vastasi melkein kuulumattomasti, ja kun häneltä tiedusteltiin halusiko hän sanoa vielä jotakin, hän vastasi vain: ”En!”
Huolimatta siitä, että hän oli vannoutunut ateisti häntä oli saattamassa protestanttinen pappi, joka seurasi häntä hirttolavalle saakka ja rukoili hänen vierellään.
Rosenberg vilkaisi vierellään ollutta kappalaista kerran, ilmeettömästi. Yhdeksänkymmentä sekuntia myöhemmin hän kieppui hirttäjänsä köyden päässä. Hänen teloittamisensa oli vikkelin noista kymmenestä.
Sen jälkeen teloituskammiossa oli lyhyt tauko, ennen kuin Kaltenbrunner ilmoitettiin kuolleeksi kello 1.52 iltapäivällä.
Ja Hans Frank oli seuraava tässä kuoleman paraatissa. Hän oli ainoa kuolemaan tuomituista, joka astui teloituskammioonsa hymy kasvoillaan.
- Natsit, pysykää mukana ainutlaatuisissa historiallisissa kertomuksissamme. Nämä tarinat kerrotaan ensi kertaa Suomessa ja puhtaalla suomenkielellä. Näitä tarinoita, ette voi kuulla radioistanne, näitä tarinoita ette voi lukea lehdistänne, näitä silminnäkijän kertomia tarinoita ette voi katsella TV-kanavoiltanne.
Silminnäkijän historialliset tarinat ovat kovasti opettavia!
up, Natsi-Krisitityille tuli äkkilähtö Herransa luo natsi-Taivaaseen.
Sattuuko selvännäkijä muistamaan kenet teloitettiin Dresdenin pommituksista?
Eikös sinne oltu epäsuorasti ohjattu siviilejä ja sotasairaaloita?
Tulimyrskyhän ei ollut suoranainen vahinko.
Jo pinnallinenkin kirjoitustesi selaaminen herättää todellisia peruskysymiksiä:
Oletko oikealla palstalla?
Onko sinulle oikeaa palstaa?
Onko sinulla kaikki naakat tapulissa?
Siinä muutama aluksi.
Jeesus vastuuseen.
Saksa väitti että ensimmäisessä mailmansodassa sitä petkutettin rauhaan vaikka voitto olisi ollut käsissä. Siksi Saksa piti panna polvillreen ettei enää alkaisi väittämään moista. Siksi Dressankin piti panna matalaksi. Kyseessä ei ollut rikos vaan näyttö. siitä miten käy kun alkaa uhoamaan.
RÖlvo geiqåp K2åpwedfaej eaj
´weads a wf KUBNGFUTS SEKSI FPKÅ! iik!
....oli nimeltään John C.Woods. Woods oli tunnettu jenkkipyöveli joka oli kuuluisa sadistisuudestaan eli kidutti hirtettäviään. Keinona oli liian lyhyt köysi ja liian kapea alaluukku.
Nurnbergissa kaikki natsituomitut roikkuivat sätkien ja koristen pitkään, ja tuomituista Julius Streicher ei kuollut hirttoon lainkaan vaan Woodsin piti kuristaa tämä hirttolavan alla hengiltä! Suurin osa teloitetuista murjoi kasvonsa pahasti tippuessaan ahtaaseen luukkuun, luukku oli vain puolet siitä koosta minkä sen olisi pitänyt olla. Katsokaapa googlettamalla vaikkapa Wilhelm Frickin ja Wilhelm Keitelin ruumiin kuvia; heidän kasvonsa ovat veriset kun luukun reuna iski tippumisen aikana pahasti naamaan.
No, Woods kohtasi itse loppunsa vuonna 1950 kunnostaessaan viallista sähkötuolia ja apupoika kytki vahingossa tuoliin sähkön. Karman laki!
Btw: Hermann Göring ei kuollut vahingossa mukamas luullessaan ottaneensa morfiinikapselin, vaan tietoisena syanidista. Göringin vaatteista takavarikoitiin jo vankeuden alkuvaiheessa etsinnöissä eka syanidikapseli, mutta vanginvartija onnistui salakuljettamaan hänelle toisen. Vanginvartijan tyttöystävä oli saksalainen ja Göringin onnistui ylipuhua hänet ja tyttö taas ylipuhui vanginvartijan salakuljetukseen. Göring tappoi itsensä siis 2 tuntia ennen hirttotuomionsa täyttöönpanoa. Hän oli siis noista natsivangeista ns. ylin persoona, persoona joka haistatti ns. pitkät vielä vangitsijoilleen.
terveisin natsiasiantuntija
Olisko luvassa yksityisakohtaista tietoa neuvostoliittolaisten sotarikollisten teloiutustilaisuuksista?
Kirjoittele nyt niistäkin ajankuluksesit ja tasapuolisuuden vuoksi.
...ryssien teloituksista ole tietoakaan. Niitä kun ei tehty, mitä nyt Stalin ammutti omiaan.
Totta helkkarissa Nurnberegin sotarikosoikeudenkäynti oli valmiiksi käsikirjoitettu. Kuulemma alkuperäinen idea oli Molotovin, ja hän sai suostuteltua Stalinin ja länsivaltojen Rooseveltin ja Churchillin sen taakse. Aluksi Churchill ja Roosevelt olivat pikateloitusten kannalla, eli kun saksalaispomot saadaan kiinni niin heidät tapettaisiin heti ja just. Roosevelt vastusti viime metreille oikeudenkäyntiä,mutta yksi jenkkiministeri sai puhuttua ympäri. Ja kun Roosevelt kuoli kesken niin uusi pressa olikin jo oikeusjutun puolella. Oikeudenkäynti oli siis ryssän ja muiden liittoutuneiden profiilin nosto, jolla parannettiin uskottavuutta, inhimillistä kuvaa kansoille. Lopputulos oli jo kuitenkin pitkälti tiedossa. Ja mm. Alfred Jodl todettiin 50-luvun uudessa jälkioikeudenkäynnissä syyttömäksi, mutta hänetkin hirtettiin 1946. Jodl kuitenkin otti hirttämisen vastaan preussilaisen tyynesti, silitti sotilaspukunsa juuri ennen hirttolavalle viemistä ja esiintyi ryhdikkäänä ilmeen värähtämättä. Vahva mies henkisesti.
Niin, ryssille tai länsiliittoutuneille ei vastaavia syytteitä luettu...liittoutuneet pommittivat mm Dresdenin raunioiksi ja siinä tulihelvetissä kuoli 300.000 siviiliä, joista paljon lapsia. Suunnattomat kansallisaarteet ja esineet tuhottiin samalla. Muutenkin Saksan kansaa orjuutettiin sodan päätteeksi, ja esim maan itäosissa joka ikinen nainen ja tyttö raiskattiin venäläissotilaiden toimesta, se oli upseerien käsky. Miehet hakattiin ja pistettiin orjatyöhön ja talot poltettiin.
tasa-arvo oli siis kaukana....
Kijoita sinä niistä. Jokainenhan kirjiotaa omia käsityksiäänb ekä muiden.
Herman Göring oli Mannerheimin sota ja metsäsätys kumppani.
Erikoista oli se, että hän viestitti sanoman ennen talvisotaa Mannerheimille, meidän lähetystövirkailia Armfeltin kautta. Tästä kertoo Saksan lähettiläämme Voionmaa. Viestissä kehoitetaan suostumaan Neuvostoliiton ehtoihin, mutta Hangon siaan kelpaa jokin saari. (Saaresta Stalin mainitsee Paasikivelle)
Tähänkö perustui Mannerheimin ja Talvelan kehoitus myönnytyksiin, joita Elias Erkko ei hyväksynyt. Kansa oli kiihotettu jo tupla sotaharjoituksin ja Liikekannallepanosalaliitto järjestelmä toimi.
Saksa laski vaihto-maa-alueen paremmaksi alueeksi, valloittaessa Pietarin, joka olisi jäänyt Suomelle,1941 suunnitelman mukaan raunioina. Itselleen olisi jäänyt Petsamo ja Kuola.
En nyt ymmärrä, miten silminäkijän kertomukset liittyy karjalan kysymykseen?
Selvä keissi! Kyse on tasa-arvosta ja antirasismista, sekä antifasismista. Täytyyhän näille mutanteille, letkuihmeille ja karpaattien neroille antaa mahdollisuus toteuttaa itseään. Mikä sopisi paremmin kuin Erkon Pravdan alaosasto, suoli 24.
Katselehan nyt miten Neuvostoliit ... Venäjällä toimitaan
Saattaa olla, että jostain syystä Hirttäjäisiä ei saada aikaiseksi?
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/112662-anna-poltikovskajan-epailty-tappaja-kiinni
Valtakunnanmarsalkka Göring oli kaikkein tyynin ja henkisesti vahvin vanki Nürnbergissa. Göring tiesi jo vankeuden alkuaikana, että oikeudenkäynti on teatteria ja että hänet tullaan teloittamaan. Silti hän jaksoi urheasti puolustaa itseään, vankitovereitaan ja Saksaa. Syyttäjä menetti malttinsa kun eivät saaneet Göringiä satimeen edes ristikuulustelussa. Göring oli laihtunut vankeudessa ja morfiinista päässyt eroon, joten pää toimi terävästi ja Göringin todistettu vankilapsykologien testaama ÄO oli yli 140.
Olen lukenut mm. yhden syytetyn, Saksan radiojohtaja Hans Fritzchen kirjoittaman kirjan "Nürnbergin vangit" ja siinä tuodaan esille karut vankilaolot. Syytettyjen piti nukkua kyljellään kasvot sellin ovelle päin. Vartija kävi kolistelemassa puolen tunnin välein yöllä ja tiirasi luukusta. Jotkut nuoret vartijat kiusasivat kännissä vankeja suuntaamalla valokiilan jalkateristä kasvoihin asti häiriten yöunta, ja sellitarkastuksia saatettiin tehdä milloin vain. Ruokaa annetttin vain minimaalinen määrä, joten vangit pysyivät laihana. Kylmän suihkun sai halutessaan päivittäin, mutta vain kerran viikossa lämmin suihku -niin kauan kuin lämminvesikattilassa riitti vettä. Omaisia sai pitkän tauon jälkeen tavata, mutta vääristyneen peitelasin takaa. Todistus- ja puolustusaineiston saaminen oli vaikeaa ja siitä kieltäydyttiin jatkuvasti. Liittoutuneet halusivat varmistaa ettei ns. toisenlaista näkökulmaa asioihin saataisi vaan olisi vain se yksi virallinen totuus...Der Stürm-lehden päätoimittaja Julius Streicher hakattiin pahasti kun hän vaati saada aineistoa käyttöönsä kovaäänisesti. Vangeilta otettiin yöksi aina tuolikin pois ja se annettiin aamulla taas selliin. Kirjan kirjoittaja Fritzsche istui vastapäisessä sellissä ja näki kerran tapauksen: Göring pyysi kohteliaasti nuorelta amerikkalaisvartijalta tuolin selliinsä tirkistysluukun kautta. Vartija kieltäytyi naureskellen. Görin toisti pyynnön, ei tulosta. Lopulta Göring tarttui luukun kautta kädellään tuolin selkänojaan ja vaati sitä selliinsä. Siitä nuori vartijasotilas suuttui, meni selliin ja hakkasi Göringiä pampulla päähän kymmeniä kertoja. Göring olisi voimiensa ja kokonsa puolesta voinut heittää vartijan ulos sellistä, mutta ei tehnyt niin kaukoviisaasti tajutesaan sellaisen vain pahentavan itsensä ja muiden syytettyjen tilannetta. Göring otti aina muut syytetyt huomioon ja inhosi joitakin heistä jotka "kadottivat" muistinsa tai pakoilivat vastuutaan tai sälyttivät sen kuolleen Hitlerin tai Himmlerin niskaan.
Göring ei siis hirttotuomiostaan alkanut itkemään tai huutamaan. Hän oli tyynenä kun tapasi vajaat 2 viikkoa ennen teloitusmääräaikaa vaimonsa Emmyn ja tyttärensä Eddan. Ja kirjotti kirjeen sekä vaimolleen että vankilan komentaja eversti Andrusille juuri ennen itsemurhaansa. Ainoa voihke tuli siinä vaiheessa, kun hän sätki syanidin vaikutuksen alaisena vuoteessa ja teki koristen kuolemaa.
Ainoastaan pidättämisensä alkuaikana, kun morfiinista vieroitus oli käynnissä, Göring pelkäsi kuollakseen öistä ukonilmaa eli salamointia ja jyrinää. Johtuu vieroitusoireista.
Göring oli ryhdikäs mies loppuun saakka.
Milloin neuvostobolshevikki r y s s ä t joutuvat tuomiolle tekemistään sotarikoksista ihmiskuntaa kohtaan?
minkälaisen tuomion kapteeni sai 46:sta kuoleman tuottamuksesta jatkosodan alussa.
Suomen lahtareiden Mannerheimin ruotsalaisella tuella suorittama kansanmurha on samaa kertaluokkaa kuin Hitlerin tekemä kun otetaan huomioon se väestömäärä mikä oli kyseessä. Pahinta oli että Euroopan ensimmäiset keskitysleirit Suomen maaperällä ja Venäjän kansalaisten massahurha antoivat kipinän sille mitä Manner-Eurooppa koki 30-luvulla.