Suosittelen lämpimästi opetuslupaa kaikille jotka haluavat lapselleen paremman ajotaidon ja paremman tuntuman autoon alusta alkaen! Itselläni juuri 6. lapsi sai kortin opetusluvalla ja taas kerran inssi kehui hyvää autonkäsittely taitoa sekä kehittynyttä liikennesilmää, jota ei kuulemma juurikaan autokoulun käyneiltä vielä löydy! No olen joka muksun kanssa ajanut sen sallitun 6 kuukauden aikana liki joka päivä ja myöskin monenlaisissa olosuhteissa eli ainakin 20 kertaa enemmän ovat saaneet ohjattua ja opastettua ajo-opetusta verrattuna autokoulun vastaavaan määrään ! Kukaan noista kuudesta ei ole kertaakaan ajanut kolaria eivätkä ainakaan minun tiedon mukaan ole saaneet edes parkkisakkoa muista sakoista puhumattakaan! Hauskaa on ollut joka lapsen kanssa ja isä/ lapsi suhde on saanut vahvistusta molemmin puolin ja huom!! monesti se alkaa olemaan niitä viimeisiä mahdollisuuksia harrastaa yhdessä , kortin saatuaan kun poistuvat kodista elämään omaa elämäänsä ! SUOSITTELEN JOKAISELLE!!!
OPETUSLUPA ON PARAS
pEKKIS 1245
18942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Harmi (?) vaan että vain murto-osalla on tuohon mahdollisuus.
pitäiskös mun pyytää kortiton sokee mummoni opettamaan mua? menes nyt siitä jo puis!
Isäukko opetti minuakin, ja ajotunteja kertyi todellakin eri tahtiin kuin autokoulussa. Sehän se parasta siinä onkin. Ja rahaa säästyi mukavasti.
Toki jos nyt esim. itse lähtisi opetuslupaa hakemaan, tiedä saisiko edes nykyistä tenttiä läpi, kun ei ole harmainta aavistustakaan millainen se nykyään on !
Kylläpäs tuo aihe harmittaa noita autokoulun omistajia ja opettajia oikein kunnolla, kun tuollaisia vastailevat! Opetuslupa on myös minun mielestä hieno homma ja itse aikoinaan ajoin sen äidin kanssa, 15 vuotta olen ajellut myös ilman vahinkoja ja sain tosiaan sellaisen varmuuden heti alusta asti tuohon ajamiseen, treenattiin nimittäin jääradalla eka kerrat ja auton käsittely oli toki tuttua jo paljon ennenkin!
Minäkin suosittelen sitä kaikille joilla on hiukan aikaa ja halua panostaa nuoriinsa!
Olen saanut töissäni autokoulussa tänä syksynä oppilaakseni kaksi asiakasta, jotka olivat aikoneet aloittaa harjoittelun opetusluvalla. Toinen heistä 17-vuotias poika kertoi homman tyssänneen jo ennen opetusluvan saantia riitelyyn ajamisesta kun he olivat olleet suljetulla alueella ajaelemassa. Tilannetta oli huonontanut myös se kun poika oli huomauttanut isäänsä ylinopeudesta, "vanhoilla vihreillä ajosta" ja kännykkään vastaamisesta ilman hand`s freetä.
20-kymppinen tyttö oli riitaantunut äitinsä kanssa ensimmäisten ajojen aikana liikenteessä niin, että päätti tulla ajamaan korttinsa koulutetun kokeneen ammattilaisen ohjauksessa, kuten hän asian ilmoitti.
Muuten ei ajamisen määrä ole se ratkaisevin tekijä oppimistuloksissa, vaan ratkaisevinta on se kuinka tasokasta ja tehokasta opetus on. Amatööri jättää helposti monia tärkeitä asioita pois opetuksesta tai sitten ne opetetaan väärin. Yksi syy asioiden pois jääntiin tai virheelliseen opetukseen on se, kun suuri osa ajamisesta on kokeneelle kuljettajalle automatisoitunutta toimintaa.
Meillä käy vuosittain monta opetusluvalla korttia ajavaa ottamassa ajokertoja. Opetuslupaopettajan luvattoman heikko liikenneasioiden tuntemus ja erilaiset luulot ja olettamukset ovat tulleet usein esille.
Opetuslupateoriakokeen läpäisy ei ole mikään osoitus riittävästä tietomäärästä.
Samoin opettajan omat virhetottumukset siirtyvät opetettavaan.
Kyllä he auton peruskäsittelyn, mukaanlukien peruuttamisen ja mäkilähdöt ovat osanneet.
Ps. Autokoulussa oppimisen teho ajokertaa kohden on paljon suurempi, koska autokoulun käyneitä hylätään paljon vähemmän ajokokeissa ja kortin saannin jälkeisten vakavien kolareiden määrissä ei ole juurikaan eroja näiden kahden ryhmän välillä.
Oppilasaineksessa on myös melkoisia eroja, jotka on todettu myös tutkimuksissa (Turun Yliopiston Psykologian laitos). Jo etukäteen ilmeisiksi ongelmakuljettajiksi luokiteltavat ajavat korttinsa useimmiten autokoulussa, koska heidän elämäntilanteensa (mm. lähipiirin ihmissuhteet) eivät muuta mahdollista.
Tähän ryhmään kuuluvat ne, joilla on ollut vaikeuksia sopeutua yhteiskunnan asettaminen normien noudattamiseen. Samoin erilaiset päihteet ovat tälle ryhmälle usein ongelmana. Heillä on usein ikätovereihinsa verrattuna keskimääräistä parempi auton tekninen käsittelytaito mutta olematon oman itsensä hallintataito.
Kun lapseni tulivat ajokortti ikään, niin esim. tyttäreni ilmoitti jo etukäteen menevänsä autokouluun. Oma autokalusto ei ehkä ollut silloin opetukseen sopivaa ja toisaalta hän sanoi, ettei halua oppia tekemiäni virheitä: Ylinopeus, suuttuminen ratissa, tarpeeton kiihdyttely, ohitukset, jne. Totesin, että päätös on aivan oikea, vaikka se maksoikin vähän enemmän.
Poikani hankki omat autokouluun tarvittavat rahat, joten hänen perustelujaan ei tarvinnut edes kuunnella. Hänkin teki oikean päätöksen.
Olen saanut ajokorttini n. 40 vuotta sitten vapaiden nopeuksien aikaan ja silloin autokoulun autollakin ajettiin n. 140 km/h siirtymätaipaleella. Opettaja ei antanut ajaa ihan täyttä vauhtia Toyota Coronalla;) Yhtenä autona autokoululla oli Datsunin saippuarasiamalli. Ei ollut turhia tehostimia ja jarruakin sai painaa ihan voimien takaa.
Olen koettanut päivittää liikennetietoutta alan lehtien kautta, ja joskus on poliisikin opastanut ottamalla kortin pois hetkeksi (Ylinopeus, 1 kk kortitta). Loppujen lopuksi saldo on muutama pieni kolari ja kaksi ylinopeussakkoa 40 vuoden aikana, vaikka on tullut kohellettua varsinkin nuorempana jos jonkinlaisella ajoneuvolla. Nyt kuusikymppisenä voi sitten jo ajaa rauhallisemmin neliveto turbolla, eikä tarvitse esittää, kuinka taitava kuski sitä oikeastaan on. Kolareilta olen välttynyt oikeastaan siksi, että muutaman kerran on toinen osapuoli aavistanut minun mokaavan ja on ehtinyt ennakoida tekemäni virheen (esim. kaistanvaihto katveessa olevan eteen, jne).
Älkää siirtäkö virheitä rahan säästön nimissä lapsillenne, ja muistakaa myös päivittää omaa liikennetietouttanne.
Kertoilusi ei oikein vastaa todellisuutta. Jutussasi et kerro mistään ongelmista, tai puutteellisesta oppimisesta. Ne ovat kuitenkin sitä oikeaa todellisuutta.
Jos haluaa repiä vaikkapa avioliittoaan niin vaimon opettaminen ajamaan on siihen taattu keino.
Tulee kuva tästä keskustelusta ja noista argumenteistä että taitaa autokoulun opettajilla olla hyvä edustus täällä, no onhan tämä lähellä heidän ammattiaan ja ennen kaikkea toimeentuloaan!
Omatkin kolme lasta ovat saaneet korttinsa opetusluvalla ja ainoina ongelmina oli välillä liika innokkuus päästä ajamaan ja se olikin meillä ainoa "eripuran" aihe, muuten ajeltiin hyvässä sovussa ja opeteltiin niitä tärkeitä asioita ajan kanssa, jotka autokoulussa menevät kiireessä ohi korvien eli ennakointia teemalla "kuvittele olevasi näkymätön" , auton hallintaa huonoissa olosuhteissa, taloudellista ajotapaa, ym. !
Kaikki olimme ja olemme edelleen tyytyväisiä , itse varmistin lapsilleni hyvän ajotaidon ja säästin rutosti rahaa ja lapset kokivat saaneensa hyvät eväät opetuksessa ja varsinkin nuorimmainen tyttö on haka auton käsittelyssä , kaveritkin panevat hänet aina rattiin liukkailla talvikeleillä mennessään laskettelemaan !
Lasten kavereissa on yksi opetuslupalainen ja muut autokoulun käyneitä , eikä valitettavasti ole tullut hyvää palautetta autokouluista ja opetuksesta vielä vähemmän ! Yhtä tyttöä oli opettaja lääppinyt ja uhatessaan ilmiantaa niin hinta tippui kummasti 300€ jne. Toki noita koulujakin on moneen lähtöön , eikä pidä yleistää mutta valitettavasti käytettävissä oleva aika on niin lyhyt ja opettajat hommaansa kypsyneitä että ei voi odottaa juuri parempaa, valitettavasti tuo auton hallinnan ja ennakoinnin puute näkyy noina vakavina onnettomuuksina ja siinä olisi autokouluilla tekemistä!
Aloittajalla on näemmä kokemusta, jos opetettavien lukumäärä pitää paikkansa. Minulla on vasta kaksi sessiota takana ja kaikki on mennyt OK.
Siinä mielessä olen Draivarin kanssa samoilla linjoilla, että opettajalla tulee olla jonkin verran auktoriteettia ja sitä ei yleensä omaa puolisoa kohtaan ole. Mutta lapsien kanssa saattaa olla. Jos homma ei ole toiminut sen vajaan 18 vuoden aikana muuten kuin huutamalla ja rähjäämällä, niin turha lähteä opetusluvalla yrittämään. Ei varmana onnistu. Tuolla aiemmin joku kirjoitti homman tyssänneen riitelyyn enne op etuslupaa. Jos tilanne on tuo, niin miksi vaivautua. rahan säästö ei voi olla ainut motiivi, vaikka onkin melko tärkeä.
Itse olen naisihmisenä kahdelle tyttärelle jo kortin ajattanut, nyt on pojan vuoro ja hyvin menee. Tytöt sai ensi yrityksellä niin inssin kuin kirjallisetkin läpi, kehujen kanssa. Tottakai autokoulujen vastaus on että ei tule hyviä kuskeja opetusluvalla, heidän leipäähän se nakertaa. Toki kannattaa miettiä minkälainen suhde on omiin lapsiin, meilläkin keskusteltiin asiat halki ja poikki , ennen lupien hakemista, ratissa ei riidellä eikä kyseenalaisteta neuvoja, sen voi tehdä sitten kotisohvalla. Saapahan siinä lisäksi sen päivityksen omiin tietoihinsa kirjallisten muodossa.
Liikenneopetusalaan pitkälti perehtyneenä heitän muutaman ajatuksen.Tiedän paljon opetuslupa-opettajia, enkä ainakaan tuntemieni tapausten perusteella voi väittää että opetus olisi jotenkin heikkolaatuisempaa. Muistakaa toki se, että psylologiset ja pedagogiset taidot ovat ihmisessä itsessään, eivätkä kaikki pysty hankkimaan niitä edes koulutuksen kautta.
Kalevi Kantolasta kirjoitti : "Yhtä tyttöä oli opettaja lääppinyt ...". Harmikseni on pakko myöntää, että tälläisiakin tapauksia liikenneopettajakunnassa on. Suurena ongelmana näen palkkauksen, ahneet omistajat eivät pysty maksamaan kilpailukykyistä palkkaa työstä, jossa kuitenkin on reilu kate. Tästä johtuen pätevimmät ja kyvykkäimmät liikenneopettajat vaihtavat alaa ja jäljelle jää nämä epäpätevät pikkutyttöjen lääppijät. Eräskin koulu Helsingissä on hankkinut kyseenalaista mainetta työntekijänsä vuoksi.Opettajan toimenkuvaan ei kuulu ehdotella lukiolaistytöille kahvilla käyntiä työajan ulkopuolella yms. Mutta jos omistajan ahneus menee koko yrityksen maineen ohi niin onnea matkaan. Tämäntyyppisiä puheita voi olla vaikea oikaista ja firman mainetta puhdistaa, jos asiasta puhutaan jossain lukion vanhempainillassa jo julkisesti.
Opetusmääristä mainittakoon, että nykyisellä 30 ajokerralla on aika turhaa puhua taloudellisen ajamisen opettamisesta. Jos oppilas selviytyy juuri ja juuri ajokokeensa läpi kakkosvaihteella ajaen niin hyvä on.Mielestäni pääpaino pitäisi olla turvallisuudessa. Toki täytyy ottaa huomioon alueelliset erot oppilasmateriaalissa.Varmasti esim. pohjoisessa oppilailla on enemmän kokemusta ajoneuvon käsittelystä, kun vastaavasti joku hesalainen lukiolaistyttö käyttää käsittelykentällä kolmasosan minimiajokerroistaan.Ja sitten jonkun opetuslupaprofessorin mielestä pitäisi tehdä täysin osaava kuljettaja noin 10 tunnin opetuksella. Lisäajotunnit kun maksaa 70 eurosta ylöspäin, eli harvemmin niitä vapaaehtoisesti otetaan.
Yleistät, kun kirjoitat, "SUOSITTELEN JOKAISELLE!!!"
Jos juttu on sinulla toiminut..., niin se ei tee jokaisesta kykenevää opettamaan, eikä jokaisesta samanlailla oppimaan kykeneviä. Yleistämällä mennään metsään.
Joskus vuosia sitten olin sunnuntaiajelulla kotikaupunkini keskustassa ja sain todistaa läheltä, kun opetusluvalla liikkuneet (isä ja poika luultavasti) tulivat 3 minuutin aikana kaksi kertaa minua vastaan. Ajoin yksisuuntaista katua pitkin molemmilla kerroilla (oikeaan suuntaan).
Näyttivät nauttivan ajelusta ja heidän mielestään kaikki oli reilassa eli luultavasti eivät missään vaiheessa ymmärtäneet töpeksivänsä rankasti. Oli tosiaan sunnuntaipäivä ja kylillä varsin rauhallista.
Kait ne opetusluvatkin ovat ookoo mutta ei ne kaikille sovi. Em. kaltaisia supermokia en usko ammattilaisille tapahtuvan.
Mielestäni opetusluvan saanti on lainsäädännöllisesti tehty liian helpoksi. Sen saa poikkeuksetta henkilö, joka täyttää jonkun TLL 68 §:n 1 momentin edellytyksistä. Opettajalta vaaditaan vain teoriakokeen suorittaminen ja vähintään kolmen vuoden ajokokemus kyseiseen luokkaan kuuluvalla ajoneuvolla. Opettajan tulee olla myös sopiva opetustehtävään. Tätä sopivuutta mitataan liikennerikkomuksilla ja henkilökohtaisilla ominaisuuksilla. Liikennerikkomukset ovat helposti todettavissa, mikäli henkilö on jäänyt kiinni tekemistään rikkomuksista. Mutta henkilökohtaiset ominaisuudet ovat vaikeammin todettavissa, elleivät nekin ole sen laatuisia, että ne ovat opetusluvan myöntäjän saatavilla.
Moni opetusluvalla opettava on varmuudella hyvä opettaja ja hoitaa hommansa kiitettävästi, mutta opetuslupa haetaan liian usein säästösyistä. Liian usein mennään siitä, mistä aita on matalin. Oikean asenteen opettaminen liikenteeseen ei ole maallikon hommia, se on ammatti-ihmisen työtä. Tämän vuoksi opetusluvan myöntöperusteita tulisi muuttaa ja miettiä seikkoja, millä opettajan sopivuuden mittaamista tulisi kehittää.
Pitää erottaa toisistaan autonajotaito ja liikennesääntöjen tuntemus.
Ajotaito kyllä on usein parempi jos pääsee opetusluvalla harjoittelemaan mutta se ei takaa liikennesääntöjen tuntemusta.
Minkälaisia fakiireja te liikenneopettajat kuvittelette olevanne. Kun (yleensä poika) on kotonaan oppinut vajaan 18 vuoden aikana, että kaikki muut autoilijat ovat törppöjä ja ajelevat miten sattuu eikä nopeusrajoitukset ole kuin luusereita varten, niin liikenneopettajapa se parissa kuukaudessa laittaa asenteet kohdalleen. Sallikaa minun nauraa. Kun opettajat perus- ja ammattikoulussa tuskailevat ja kiroilevat oppilasaineksen kanssa, niin simpsalapimpsala, autokoulussa onkin pelkkiä herranterttuja. Sillä lailla. Motivaatio autokoulussa on tietysti kova. Mutta motivaatio mihin. Siihen, että saisi nopeasti kortin ja pääsisi vetäisemään nuhapumppubemarin puun ympärille.
Jos taas kaikki muu on kohdallaan, niin asenteetkin ovat eikä niitä tarvitse opetuslupaopettajan opettaa. Riittää, kun kelataan autolla noin 4-5 kertaa enemmän kuin autokoulussa. Tällöin auton hallinta on ihan eri tasolla. Ja sehän on alkuvaiheessa kaikkein tärkein taito, mitä voi tarvita. On tietysti tärkeää tietää, miten Kuopiossakin ajetaan ratikkakiskoilla tai kuinka lähelle rautatietä saa pysäköidä. Mutta ne eivät ole hengissä pysymisen kannalta ihan välttämättömiä.
Onhan se ihan selvä, että kun omaa lasta opettaa eikä ole vain virassa klo 9-17, niin opettamismotivaatiokin on ihan eri luokkaa. Kaikkia knoppeja ei osaa opettaa, mutta mahdollismman turavllisen ja taloudellisen ajotavan kyllä.
Ja tämä on faktaa.
En kyllä suositellut jokaiselle, jokainen osannee katsoa sinne peiliin ja miettiä onko itsestä siihen ,(osattava olla myös itselleen rehellinen) on kuitenkin jaksettava jankata samoja asioita moneen kertaan, mietittävä tarkkaan mitä sanoo ja opettaa ja ennenkaikkea mitä EI opeta, on osattava olla kriittinen itseäänkin kohtaan ja osattava myöntää myös omat virheensä liikenteessä, ja uskallanpä väittää ettei löydy täydellistä kuskia, omasta mielestä voi olla, mutta entäpä kun sitä kysytään muilta tiellä liikkujilta. En taatusti ole itsekkään se paras kuski, mutta hyvää tekee itsellekkin miettiä ajotapaansa ja tyyliä toista opettaessaan, kitkeä niitä huonoja tapoja pois.
Opitaanko noiden asenteiden lisäksi asentokin jo kotona? Olen varma ettei autokoulussa opeteta pitämään istuinta lepolasse-asennossa. Eihän näillä lökäpöksyillä (sukupuolella ei väliä) edes ylety sormet ratin yläreunaan kun selkänoja on melkein takapenkissä kiinni. Siinä kun tulee joku äkkitilanne ja pitäis tehdä nopea väistöliike niin laulu on valmis.
Käsivarsihan tulisi olla 90 asteen kulmassa (mikä on kyllä jo mielestäni vähän liioittelua) mutta nuorilla kuskeilla se on luokkaa 180.