Lapsena menin kerran helluntailaisten pyhäkouluun naapurin tytön seuraksi. Minusta oli noloa, kun siellä rukoiltiin. Huoneellinen lapsia tädin johdolla mumisi jollekin näkymättömälle oliolle, joka kyllä siinä tilanteessa alkoi jotenkin tuntua todelliselta: jos nuo kaikki puhuvat sille, ehkä se tosiaan leijuu tässä jossain...? - Siellä piti sitten keräillä jonkinlaisia lampaan kuvia vihkoon: yhden lampaan olisi saanut aina yhdestä osallistumiskerrasta. Tämä kaverini sitten myöhemmin sanoi minulle murheellisena, että pyhäkoulun täti oli ollut kovin huolissaan, kun minulle jäi vain se yksi lammas, ja mahtaako maailma houkutella sellaisen yksilampaisen lapsen kokonaan turmioon, ja että olisi kovasti syytä jatkaa pyhäkoulun käymistä, tai jotain sinne päin.
Aikuisenakin silloin tällöin hautajaisissa, häissä tai vastaavissa paikoissa joutuu tilanteisiin, joissa ympärillä oleva porukka painaa päänsä jonkun liperikaulan kehotuksesta ja alkaa mutista yhteen ääneen. Uskonnottomana täytyy sanoa, että tuntuu kuin joutuisi vierestä seuraamaan seksiaktia, johon ei itse ole eikä halua olla osallisena. Rukoileminen on turhan intiimiä vieressä seuraavalle, ainakin minusta. Eikö näitä rukoiluja voisi toimittaa vain sellaisten kesken, jotka siihen haluavat osallistua?
Lapsi, joka kasvaa uskonnottomassa kodissa, joutuu esimerkiksi päiväkodin ruokarukouksessa kerta kaikkiaan ikävään tilanteeseen, kun yhtäkkiä vedotaan näkymättömään, arvaamattomaan kaikkivaltiaaseen, jolla sitten kuuluu vielä olevan maailman suurin grillikin.
Aikuisenakin silloin tällöin hautajaisissa, häissä tai vastaavissa paikoissa joutuu tilanteisiin, joissa ympärillä oleva porukka painaa päänsä jonkun liperikaulan kehotuksesta ja alkaa mutista yhteen ääneen. Uskonnottomana täytyy sanoa, että tuntuu kuin joutuisi vierestä seuraamaan seksiaktia, johon ei itse ole eikä halua olla osallisena. Rukoileminen on turhan intiimiä vieressä seuraavalle, ainakin minusta. Eikö näitä rukoiluja voisi toimittaa vain sellaisten kesken, jotka siihen haluavat osallistua?
Lapsi, joka kasvaa uskonnottomassa kodissa, joutuu esimerkiksi päiväkodin ruokarukouksessa kerta kaikkiaan ikävään tilanteeseen, kun yhtäkkiä vedotaan näkymättömään, arvaamattomaan kaikkivaltiaaseen, jolla sitten kuuluu vielä olevan maailman suurin grillikin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Yksilampaisena aikuisena halunnet pitää seksiaktisi yksityisasioinasi.
samoja juttuja tässä yks päivä, kun tuli mieleen omat kirkkovaltuustoajat ja muut seurakuntatilaisuudet.(Miksiköhän mie niitä mietin, joku oikosulku varmaan yhteyksissä) ;((
Siellähän rukoiltiin ennen ja jälkeen ja vissiin siinä välilläkin.
Miksi kädet pitää laittaa ristiin, mikä tarkoitus sillä on, olen niin hölmö, etten tiedä.
Täältä löytyy taatusti monta viisasta sen kertomaan ja samalla moittimaan minuu.
Minusta se vaan oli outoa, usein pidinkin vain käsiä yhdessä, hämäyksen vuoksi.
Monilla oli vielä silmät kiinni ja mumisivat siinä samalla, naurattamaan tuppasi.
Ei ihme, että jätin valtuustokauteni yhteen, tokko olisin toista kertaa päässytkään läpi, kun ensimmäinenkin oli vahinko. Heti erosin kirkosta sen session jälkeen.
Ei se ristin-uskon jumala tiedä milloin rukousta pukkaa ellei ole kädet ristissä.
Muuten menisi pyrkimys vaikuttaa jehovan päätöksentekoon ns.reisille...
mistä se jumala silloin tietää, että henkilö rukoilee?
Tai on jotenkin kädet jumissa, ettei pääse ristiin laittamaan, joku tiukka paikka, keksi ite mikä se vois olla.
Ei voi olla ihan noin yksiselitteinen juttu, jotain muuta selitystä on löydyttävä.
Jumalahan alunperin määräsi,ettei invalidi saa lähestyä uhri-alttaria joka tulisi siitä saastaiseksi.Niinpä sillä kädettömän rukouksella ei olisi muutenkaan merkitystä.
Vain parhaan A-ryhmän rukoukset otetaan huomioon!Ja tässä asiassa on turha ryhtyä inkuttamaan uudesta testamentistä ja jumalan pojan kuoliaaksi kiduttamisesta sillä samainen hemmo ilmoitti ettei ole tullut lakia kumoamaan.
eihän kädettömien sitten tarvitse rukoillakaan, ei heitä kukaan kuuntele.
Mitenköhän jos on vaan iskias, lasketaanko hänetkin invalideihin, vaikka kädet
saisi napakasti laitettua ristiin.
On selvää,että sikäli kun iskias ei ole luonteeltaan krooninen,ei se muodosta estettä rukous-projektin menestyksekkäälle läpiviennille.Tämä kuitenkin sillä edellytyksellä,että rukoilija kykenee peittämään vaivaansa kuuluvat oireet operaation ajan.Ei voida olettaa kaikkivaltiaan suhtautuvan suopeasti pyyntöön,jonka esittää naamaansa vääntelevä,selkä vinossa kämpyröivä ja voihkiva olento,jonka pitäisi olla luojansa omakuva.
hyvät lääkkeet ajoissa ennen operaatio rukoukseen ryhtymistä, mutta ei liian vahvoja tietenkään,
nukahtaa tai käyttäytyy sopimattomasti, tämä koskee yleistä rukoustilannetta. Kotona voi olla millaisissa mömmöissä tahansa.
Mietin vielä sellaista, että vaikea reuma aiheuttaa myös omat ongelmansa käsien ristiin viemisessä.
Näistä olisi hyvä olla selkeät säännöt ja ohjeistukset, kuvien kera, ettei rukoukseen taipuvaisen tarvitsisi
miettiä, meneekö läpi vai ei, hylätäänkö vai otetaanko rukous huomioon.
Tämä kaikki vain uskoville, mehän emme näitä tietoja tarvitse.
Vaikeasta reumasta kärsivän lienee syytä ulkoistaa koko rukous-projekti eli turvautua terveiden henkilöiden suorittamaan esi-rukoukseen.Tahdonilmaus on syytä tehdä kirjallisesti,jolloin mahdollisesti myöhemmin ilmenevissä kiista-tilanteissa on käytettävissä pitävä näyttö asian vireille-panosta.Esim.vahingonkorvaus-vaatimusta on muuten hyvin vaikea nostaa.
mutta sääntöihin pitää kirjata ettei saa ottaa liian vahvoja lääkkeitä ennen rukoilemista.
Tää alkaa mennä niin vaikeaksi, että kohta pitää kouluttaa kaikki rukoilijat, vähintään kirjeopiston kautta.
Mutta jos ei joku osaa lukea, voi helkkari sentään.
Mie lähen ulos, tää silakanhaju käy päähän, siitä kai johtuu nää levottomat ajatuksetkin.
kokeminen on aina kiusallista. Onneksi hihhulismi on nykyisin niin harvinaista - ainakin kuvailemassasi mittakaavassa - että tuollaisiin tilanteisiin en ole onneksi joutunut.
Minä taas tein teini-ikäisenä visiitin "tyttökerhoon", jota samassa kylässä asuva koulukaverini mainosti minulle sitkeästi. Vanhempanikin kannustivat minua menemään, koska olin jo pitkään osoittanut suurta taipumusta yksin viihtymiseen ja normaalin nuoren merkkinä pidettiin edes jonkinlaista pyrkyä muiden seuraan (noista ajoista on muuten kohta 30 vuotta enkä vieläkään ole tuntenut kaipuuta lauman huomaan).
Kerho paljastui seurakunnan tyttökerhossa, jossa touhu alkoi kynttilöiden sytyttämisellä ja valojen sammuttamisella. Sitten pyörittiin piirissä silmät kiinni käsikynkkää ja loitsuttiin jotakin jeesusta ja jumalaa esille. Minua hävetti sekä muiden että itseni puolesta, sain vartissa kyllikseni ja karkasin. Seuraavana päivänä kaveri jankutti minulle, että ei kerho mikään uskonnollinen kerho ollut, mutta minä olin eri mieltä sekä tarkoituksesta että viihtymisestä.
Minusta on nykyisinkin aivan äärimmäisen noloa joutua mukaan muiden rituaaleihin. Häistä ja hautajaisista nyt ei oikein voi olla poiskaan, ainakaan sillä perusteella, että se rukoileminen ja jeesustelu on niin älytöntä ja noloa hommaa. On se noloa rivilutkunkin mielestä, siksipä ne silmätkin suljetaan höpötysten ajaksi. Siinä pystyy ajattelemaan talvirenkaiden vaihtoa ja lounasvaihtoehtoja ihan rauhassa hetken verran.
"Minusta on nykyisinkin aivan äärimmäisen noloa joutua mukaan muiden rituaaleihin. Häistä ja hautajaisista nyt ei oikein voi olla poiskaan, ainakaan sillä perusteella, että se rukoileminen ja jeesustelu on niin älytöntä ja noloa hommaa."
papit itsekin ovat yleensä ateisteja, ainakin raamatun ja ev-lut jumalien suhteen. Siksi he fiksusri eivät noissa tilausuuksissa juurikaan reuhaa em. mytologian jumalista.
"Minustakin olisi mielenkiintoisempaa jutella kahvikupin ääressä toisinajattelijan kanssa kuin pitää seuraa lammaslauman jäsenille. Kuulostaahan tämä omahyväiseltä, mutta kuulostakoon."
Tässä ei kai ole kyse toisinajattelusta, vaan siitä että ihminen ylipäänsä ajattelee. Se on varmin tae taikauskojen kuolemalle.
itsekin, mutta sitten ajattelin, että paskanmarjat, ei minun tarvitse hävetä vakaumustani. Meillä nimittäin tämä toistuu aina kun olemme joulupöydässä appivanhempieni kanssa. Minä istun selkä suorana, leuka uhmakkaasti pystyssä, enkä anna kenenkään kuvitella, että osallistuisin rituaaliin millään lailla. He ovat oppineet kunnioittamaan tätä asennettani, eikä sitä olla kommentoitu. Vaikka appiukkoni on akateemisesti koulutettu, hän ei oikein pärjää minulle yleissivistävissä keskusteluissa ja on oppinut, että kanssani ei kannata alkaa kinata ainakaan henkimaailman asioista.
Joskus tosiaan tuntuu että minä olen ainoa paikalla olijoista joka ei ole lammas.
Joudun myöntämään että itse keräsin enemmän lampaita kuin yhden, eikä näiden lampaitten keritseminen onnistunut sillä ne eivät olleet aitoja.
yhtyä muihin, siis rukouksiin, näin otat herran vastaan ja herra sinut.
Sinunkin kannattaa vain rohkeasti rukoilla Shivaa, näin otat Shivan vastaan ja Shiva sinut.
kuin tarha ilman lampaita. Ettei joudu turmioon, monellako lampaalla pääsisi taivaaseen.
Pari vuotta sitten tätini hautajaisissa äitini oksensi siunaustilaisuuden uskontunnustuksen kohdalla. Illalla kertoi että on aina tuntenut vastenmielisyyttä kun on vastoin totuutta lausunut sitä muiden mukana. Nyt oli niin vakava tilaisuus ettei enään kyennyt mutta yritti kunnes meni yli.
että joskus kirkkohäissä tai hautajaisissa on tukalaa kun muut ympärillä touhuavat taikamenojaan. kyllä minä kiltisti nousen muiden mukana, mutta en taatusti rukoile, enkä laula virsiä.
Koen usein että ateisteilla ja uskomattomilla on hyvin ahdistavaa olaa uskovaisten seurassa. Se voima, jta krititty kantaa sisimmässään on vastavoima langenneelle maailmalle. Jeesus on voittanut maailman hengen ja tämän alistetun voiman on nöyrryttävä suuremman edessä. Voi se tietysti olla inhimillisestikin kiusallista olla porukassa ulkopuolisen asemassa. Siis ei kaikki johdu tästä hengellisestä voimavaikutuksesta.
Mikäli itsetuntosi on vahva, ei sinun pitäisi kiusaantua toisten erilaisten seurassa. Uskovaisena ymmärrän, mitä tarkoitat. Koin itse samaa kun en ollut vielä Herran oma!