Tosi puhutteleva opetus: http://koti.phnet.fi/petripaavola/Savenvalaja.html
Puhutteleva opetus!
Pater vester caelestis perfectus est
8114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jotka ovat antaneet kastaa itsensä uudelleen.
En voi vaieta tämänkin uudelleenkastajan valheista.
Sanoo Teuvo Suni, joka on kastettu porttopapin väärällä ja valheellisella sakramentilla. Tee Teuvo parannus panettelusta sekä porttopappien sakramenteista ja mene raamatulliselle kasteelle.
Raamatu ei opeta porttopappien kolmen tipan valelusta mitään, mutta ethän sinä sitä ymmärrä, kun sydämesi on valheen pettämä ja täynnä ylpeyden syntiä.
Valhepuoskari olet, et ole Jumalan palvelija, sillä palvelet omaa ylpeyden syntiäsi. Kuka ikinä sinua Teuvo uskoo tulee petetyksi samalla ylpeyden valheella missä itse olet kiinni kuin täi tervassa. Tee siis parannus, että voisit vielä pelastua!
sanotaan Raamatussa.
Olenhan jo useammankin kerran kertonut, miten Pyhä Henki esti minulta
menemisen Raaheen helluntailaisten tilaisuuteen. Oli vain tarkoitus käydä
haistelemassa minkälainen se helluntailaisten henki oikein paikan
päällä on, eikä tarkoitukseni ollut edes ajatelle heidän kastettaan.
Ja niin läksi autolla liikenteeseen ja yrittäessäni kääntyä kotitieni
risteyksestä vasemmalle kohti Revonlahtea ja edelleen Raaheen,
kun Pyhä Henki sanoi: "Sinut on jo kastettu!" Ja sitten tapahtui
melkoinen ihme, kun auto ei suostunutkaan kääntymään vasemmalle,
vaan minun oli ajettava suoraan tie yli ja oikean kautta palattava
takaisin kotipihaan. Tuo auto oli muuten väriltään valkea
ranskalaisvalmisteinen, jonka rekisterinumero oli OHP-374:
ON - PAIMENENA - HERRA
ja virsi 374: "Mitä multa silloin puuttuu, kun Herra huolen kantaa."
Siksi saan olla Kristukselta Hengen ja tehtävän saaneena todistaja, jollaista ei yhdestäkään uudelleen kastetusta ole vielä tähän päivään mennessä tullut.
Kun kaksi palstan väärämielisintä uudelleen kastettuakin: Semper.Fidelis ja Yakov vielä viime helluntainakin niska kenossa katselivat taivaalle ja odottivat Pyhää Henkeä saapuvaksi - mutta ei se vaan saapunut.
Teuvo paha henki sinua ohjasi ja talutti takaisin porttopappien helmaan, jopa paha kuiski sinulle mainostaen porttopappien valhesakramenttia.
Teuvo etkö vieläkään ymmärrä ettei porttopappi tee oikein ja porttopapin "kaste" on valelu, ei kaste. Auto jolla ajoit saattoi muistuttaa sinua hengestä, jonka orjuuden alla olet. OHP olen hallussa pahan, näinkin asia voidaan tulkita.
Teuvo tee jo parannus, muuten sinulle käy huonosti, sinä pilkkaat itse Jumalaa rienaamalla Jumalan asettamaa kastetta, joka annetaan vain uskoville, jotka ovat tehneet parannuksen ja uskoneet Jeesuksen Herraksi.
Teuvo sinua johdattaa paha henki vastustamaan totuutta ja eksymään valheeseen. Tee Teuvo parannus, sillä vielä sinulla on aikaa siihen, mutta ei kauaa, sillä kohta joudut tuomiolle tekosistasi ellet taivu parannukseen!
Äläkä nyt enää rienaa, sillä silloin joudutat päivää, jona joudut tuomiolle.
4 Mo 14:23 ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isillensä; ei yksikään minun pilkkaajistani ole sitä näkevä.
teuvo sinä pilkkaat itse Jumalaa, pilkkaamalla kastetta, jonka Hän on itse asettanut. Teuvo sinä pilkkaat ja panettelet Herran palvelijoita, tee siis totinen parannus, että saisit syntisi anteeksi!
Saviastiasta tulee käyttökelpoinen vasta sen jälkeen kun se poltetaan polttouunissa. polttouunien lämpötilat vaihtelevat 600 asteesta yli tuhannen asteen lämpötilaan. Saviastiat käyvät siis varsin korkeissa kuumuuksissa ennen kuin niistä voi käyttöesineitä. Samoin se on myös Jumalan lapsella, sillä joudumme usein moneen ahjoon, ennen kuin olemme valmiit jaloa käyttöä varten kantamaan hyvää hedelmää, josta Jumala saa kunnian. Saviastiat ensin esilämmitetään, jossa astiat ladotaan varovaisesti polttouuniin ja pieni tuli sytytetään uuniin suulle. Tämän seurauksena savi menettää kaiken kosteutensa. Jos lämpötilaa kohotetaan yhtäkkiä tai saviastia joutuu heti liian kuumaan lämpötilaan ne räjähtävät ja menevät rikki. Siksi saviastiaa pitää esilämmittää ensin, koska jos sitä ei esilämmitetä, niin ilmakuplat saven sisällä repeytyvät, josta aiheutuu räjähdys. Uunissa on usein yhtä aikaa monta saviastiaa ja näin pahimmassa tapauksessa kaikki saviastiat menevät räjähtäen rikki ja räjähtäneet rikkovat räjähtäessään muita astioita. Esilämmitysvaiheen aikana saviastia alkaa menettämään painoansa ja pienenemään samalla myös sisäinen rakenne astiassa muuttuu. Esilämmitysvaiheen aikana astiassa oleva kosteus haihtuu vähitellen. Näin astia on kuivimmillaan. Savenvalaja tarkistaa uunin sisällä oleva lämpötilaa kylmän teräksen (metallin) kanssa. Jos teräs höyrystyy, niin esilämmitys jatkuu.
Saviastian sanotaan pienenevän polttamisen aikana jopa n. 16 %. Kuumuudessa astian sisäinen rakenne alkaa muuttumaan siten että sen osat alkavat sulautua yhteen, jolloin astia itse pienenee.
Saviastian sisäisen rakenteen muuttuminen, joka johtaa saviastian pienentymiseen polttouunin kuumuudessa on vertauskuvallinen prosessi, joka tarkoittaa sitä kun uskova ihmisen liha kuolee itselleen Pyhän Hengen ja Jumalan sanan työn kautta, jossa meidän lihamme pienenee kun se kuolee itselleen. Tämän lihan kuoleman kautta Jeesus Kristus saa meissä muotoa ja me saamme Pyhän Hengen voimasta ja Jumalan armosta muuttua ja kasvaa uskossa.
Sellainen uskova, joka ei suostu kuolemaan itselleen, niin hän jää kasvamattomuuden tilaan, jossa hän näivettyy ja katkeroituu ja usein ajautuu uskosta luopumiseen. Moni uskova, joka ei halua kuolla lihallensa katkeroituu ja alkaa vainoamaan katkeruudessaan muita uskovia. Jos emme suostu Jumalan tahdon mukaiseen käsittelyyn "esilämmitykseen", niin me haavojemme tähden rikomme itsemme ja muita ihmisiä; aivan kuten astia uunissa, jota ei valmisteta oikealla tavalla.
Jos emme suostu Jumalan hoidettavaksi Jumalan hoitopöydälle, niin kaikki meidän sisäiset haavamme jäävät hoitamatta ja rikkoudumme kuten saviastia polttouunissa, jota ei oltu kunnolla esilämmitetty. Ilmakuplat saven sisällä, joista aiheutuu räjähdys ja astian rikkoutuminen on kuva synnin haavoista uskovan sydämessä. Jos synnit haavat jäävät hoitamatta, niin me menemme rikki ja rikomme myös meidän lähimmäisiämme. Kun suostumme Jumalan hoitopöydälle, niin Herra näyttä meille synnin aiheuttamat sisäiset haavat ja poistaa niitä ja antaa tilalle Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta Jumalan rakkauden ja totuuden mukaisia asioita. Näin saamme kasvaa Jumalan rakkaudessa totuutta noudattaen ja siten juurtua Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Samoin jos me uskovina sysäämme väkipakolla muita uskovia eteenpäin ohi sen mihin saakka he ovat kasvaneet, niin me rikomme heidät samalla tavalla kuin astia uunissa rikkoontuu ilman esilämmitystä joutuessaan heti kovaan kuumuuteen. Jumala valmistaa omiansa kestämään uskon kasvun vaiheet ja meidän tulisikin ymmärtää, että missä vaiheessa itse kukin olemme kasvamassa uskonelämässä, ettemme riko toinen toisiamme.
Liian äkkiä tapahtuva kuumennus, joka johtaa astian rikkoutumiseen on kuva siitä kuinka uskova koittaa elää yli sen uskon kasvu määrän missä hän on todellisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä että uskova koittaa olla enemmän kuin mitä hän ja koittaa elää uskon elämässä enemmän kuin mihin rahkeet riittävät. Tämä johtaa siihen että enemmin tai myöhemmin uskova menee rikki, koska hän ei jaksa elää yli sen uskon määrän missä hän on todellisuudessa. Tällaista rikkimenemistä tapahtuu hyvin usein uskovan elämässä. Monet uskovat koittavat elää yli sen uskon määrän kuin missä he todellisuudessa ovat. Monet koittavat elää yli sen mihin heidät on kutsuttu tai yli sen mihin saakka ovat kasvaneet. Meidän tulisi pysyä siinä uskon kasvun määrässä ja uskon kasvuvaiheissa, jossa Herra Jeesus Kristus meitä kasvattaa, siten vältämme ylikuumenemisen emmekä mene rikki, vaan saamme kypsyä ja kasvaa Jumalan armossa.
Lähde: http://koti.phnet.fi/petripaavola/Savenvalaja.html
on Hengen herjausta.
Porttokirkon helmaan Pyhä Henki minut viideksi vuodeksi johdatti, saattaakseen tämän kirkon muuhunkin, kuin yhden kasteen totuuteen.
Ja kun totuus sai osakseen samanlaista herjaa kuin mitä täälläkin joka päivä tapahtuu, niin Pyhä Henki johdatti minut sieltä lopullisesti pois 1.4.1996:
Harva kirkosta eronnut lienee joutunut eronsa syyt perustelemaan,
saati laatimaan kirjeen. Minun oli se kuitenkin tehtävä, kun Pyhä
Henki sen tehtäväksi antoi. 1.4.1996 oli se ilon päivän, kun tämän
kirjeen sain käydä lukemassa Ruukin seurakunnan kirkkoherra Reijo
Junttilalle:
VOIVATKO KRISTUS JA BELIAR OLLA YHTÄ - EIVÄT - SIKSI LÄHDEN
Toisenlainen on Teologisten tiedekuntien kuin teolgisen instituutin
jumala. Toisenlainen on piispa Rimpiläisen kuin muiden piispojen
jumala, Toisenlainen on Suomen Lähetysseuran kuin Lähetysyhdistys
Kylväjän jumala. Toisenlainen on Suomen Raamattuopiston kuin Suomen
rauhanyhdistysten jumala. Toisenlainen on Rukoilevaisten kuin
Rukouspalvelun, näiden kaatajien jumala. Toisenlainen on Paavalin
synodin kuin Hengen Uudistus Kirkossamme ry:n jumala. Toisenlainen on
sanansaattajien kuin Lestadiolaisten Esikoisten jumala. Toisenlainen
on Evankelisten kuin Uusherätyksen jumala.
Ja kaiken tämän, jumalten puiston - Suomen Siionin - yllä kaikuu
piispa Rimpiläisen ja hänen synodinsa jumalan voimakas ääni: "Nainen
vaietkoon seurakunnassa!" Mitä tämä käytännössä merkitsee? Siitä antaa
hyvän esimerkin lehtori, joka tämän piispan kätten alta kävi hakemassa
vihkimyksen, hengen ja siunauksen. Näin hän tunnusti sanomalehti
Kalevan haastattelussa:
"Saarnan pito jumalanpalveluksessa kuuluu Janatuisen mielestä papille.
Lehtorinakaan hän ei halua saarnata kirkossa kotimaassa, mutta
kylläkin pitää saarnaamista mahdollisena ulkomailla."
Ajatelkaa kaikki, minkälainen tämä piispa Rimpiläisen ja hänen
lahkonsa, Paavalin synodin, jumala todellisuudessa on? Kotimaa kun
taakse jää, ja lähetyskenttä häämöttää, ja kun ei enää olla piispan
valvovan katseen alla, niin nainenkin voi silloin tehdä hieman syntiä
- saarnata jopa kirkossa.
Jos on tämä jumala naisten suhteen tiukkapipoinen, niin
lestadiolaisten suhteen se on armahtava. Hyvä näyttö saatiin kesäkuun
30. päivänä 1995. Juuri Suviseurojen alla, kun piispa, sanomalehti
Kalevan palstatilaa hyväksi käyttäen valkaisi kalkilla kaikki
lestadiolaiset, miljoonakavalluksia tehneistä uskonveljistään lähtien,
vitivalkoisiksi:
"Sehän on ihan varmaa, että lestadiolainen herätysliike ei opeta
mitään muuta kuin rehellisyyttä ja ahkeruutta."
Tämä valkaisu lienee tehty siinä toivossa, että Suviseurojen
kansanjoukko vihdoinkin tunnustaisi hänet heidänkin jumalalleen
kelpaavaksi mieheksi, ja vastaisi hänen tervehdykseensä "Jumalan
terve!" - huudolla.
Jeesuksen seurassa lestadiolaisten miljoonakavalluksetkin olisivat
saaneet täysin toisenlaisen lopun. Jerikossakin oli kerran hyvin rikas
mies, Sakkeus. Mitä hän koki ja teki, kun sai kohdata Kristuksen?
"Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä
teen: puolet omaisyydestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa
kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."
Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut
tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä
on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."
Mikä oli Sakkeukselta kadonnut, kun hän oli omaisuuttaan kartuttanut?
Mikä on kadonnut tämän maan piispoilta, papeilta, lahkojohtajilta ja
lehtoreilta? TOTUUS. Ihmisten hätää tärkeämpää on valta ja oman lahkon
menestyminen. Se ei onnistu ilman rahaa, ja siksi heidän
kolminaisuusoppinsa kuuluu:
"On etsittävä, hoidettava ja rahastettava!" Kuinka hyvin tähän
sopivatkaan Jeesuksen sanat Matteuksen luvusta 23. Kirjoitan ne
nykysuomeksi, jotta ymmärtäisitte:
"Voi teitä, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat! Te
teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten
edestä. Itse ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka
menisivät!
Voi teitä, te lähetysjohtajat ja teidän lähettinne! Te teeskentelijät!
Te kierrätte maat ja meret saadaksenne edes yhden uuden lahkonne
kannattajan, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman,
kahta vertaa pahemman kuin itse olette!"
Mitä tämä kaikki, jota tässä ja monissa muissa kirjeissä ja
kirjoituksissa olen julkituonut, oikein on? Tässäkö meillä on
Kristuksen nimeä kantava seurakunta, jolla on yksi Herra, yksi Henki,
yksi usko ja yksi kaste? Muut ovat kadonneet jo aikoja sitten, ja nyt
on viimeisenä menossa yksi kaste, kun huhut kertovat luterilaisten
pappienkin käyvän Israelin matkoilla salaa upotuskasteella Jordanissa.
Tässäkö meillä on seurakunta, jonka kaikki jäsenet ovat saavuttaneet
Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, jossa ei enää kukaan
alaikäisinä ajelehdi kaikenlaisten opintuulten heiteltävinä? Kenen
piispan, papin, lehtorin tai lahkojohtajan mielikuvitus tähän riittää?
Kyllä meillä tässä Suomen Luterilaisessa kirkossakin on malliesimerkki
lopun ajan Antikristuksen, Saatanan valhehengen, synnyttämästä
seurakunnasta. Se hallitsee omiaan eripuraisuudella ja
lahkolaisuudella. Jokaisen lahkonsa johtajan korvaan se on
kuiskuttanut: "Juuri sinä joukkoinesi olet Kristuksen asialla, älä
koskaan anna periksi!"
Todella paksu peite on piispojen, pappien, lehtorien ja lahkojohtajien
silmillä, kun eivät huomaa, että saman Saatanan synagogan kasvatteja
he kaikki ovat. Sen verran oli Martti Lutherillekin totuutta
kirkastunut, että pystyi kirjoittamaan tästä Latomukselle. Valitut
teokset osa III:
"Mutta kiitän Herraani Jeesusta Kristusta, joka tämän, minua
kohdanneen koettelemuksen on satakertaisesti jo ajassa palkinnut
antaessaan minulle oikean tiedon, että jo nyt olen aivan varma siitä,
että paavi on tuo viimeisen ajan peto, Antikristus, josta kaikki
kirjoitukset ovat ennustaneet: yliopistot taas ovat Saatanan
pääsynagogia, joissa sofistiset teologit, nuo epikurolaiset villisiat,
harjoittavat valtaansa."
Eivät ole antikristukset viidessäsadassa vuodessa suinkaan
vähentyneet, vaan räjähdyksenomaisesti lisääntyneet. Sen todistaa
kotikirkkomme tilanne, jossa ei totuutta vastassa ole yksi ainoa
antikristus, vaan tuhatpäinen antikristusten lauma, puettuna
piispoiksi, papeiksi ja lehtoreiksi.
Luulisi, että jo tässä - kun mukaan lasketaan vielä muutkin
kirkkokunnat ja ulkopuoliset lahkot - olisi näin pienelle kansalle
Saatanan eksytystä kylliksi - mutta ei-
Kansallakin on oma tahtonsa. Sen todisti helmikuussa julkaistu Kirkon
tutkimuskeskuksen tutkimus: "Kirkon tärkein tehtävä on hautaan
siunaaminen." Näin sanoi kansa ja viisveisasi Jumalasta, Jeesuksesta,
Pyhästä Hengestä ja iankaikkisesta elämästä. Kunhan vain ruumis
saadaan maatumaan piispojen ja pappien tekopyhyydellä siunaamaan
multaan. Se on tälle kansalle elämän kallein asia.
Ja - toden totta! Kalliiksi tämä kalliisti palkattujen piispojen,
pappien, kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien johdolla tapahtuva
hautausurakointi kansalle tuleekin. Mutta kun kansa näin tahtoo, se
myös sen maksaa.
Joko eksytykset tähän loppuivat? Eivät suinkaan! Nyt kansalle
pohjustetaan Rooman matkaa. Vanha rakkaus janottaa: "Oppituomiot
uuteen harkintaan. Luterilaiset ja katolilaiset vertailevat
vanhurskauttamisoppejaan." Näin otsikoi kirjoituksensa Kalevassa
6.2.1996 Oulun tuomiorovasti, teologian tohtori Arvi Seppänen, ja
jatkaa:
"Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista tähtää siihen, että
luterilaiset ja katolinen kirkko tunnustaisivat molemminpuolisesti,
että 1500-luvun oppituomiot eivät satu toiseen osapuoleen. Näin ne
eivät enää tuomitsisi toistensa vanhurskauttamisoppeja."
Viikon kuluttua, 14.2.1996, kuuluttaa arkkipiispa Joh Vikström samassa
lehdessä: "Kirkon suhe katolilaisiin on ykkösasia", ja jatkaa:
Pyrkimyksenä on sekä johtaa toisitaan erossa eläviä kirkkoja
ykseyteen, että ilmentää niiden kesken jo vallitsevaa ykseyttä."
Tästä vierähti pari viikkoa, kun jälleen saman lehden palstoilla,
27.2.1996, jatkaa teologian lisensiaatti Kari Kuula samasta asiasta:
"Kristinuskon suhde muihin uskontoihin on vapautumassa. Lisääntynyt
tieto muista uskonnoista on kuitenkin tehnyt osalle kristikuntaa yhä
vaikeammaksi pitää kiinni perinteisestä käsityksestä. Heidän
tulkintansa mukaan myös muiden uskontojen piirissä esiintyy todellista
ja merkittävää uskonnollista kokemusta. Tällä vuosisadalla katolinen
kirkko on virallisesti esittänyt tämän näkemyksen ja myös lukuisat
protestanttiset teologit kannattavat sitä. Erityisesti johtava
katolinen teologi Karl Rahner ja protestanttinen Birminghamin
yliopiston professoti John Hick ovat esittäneet, että aito pelastava
usko ei rajoitu vain kristinuskoon, vaan sitä on kaikissa
maailmanuskonnoissa."
Tähän on ihmiskunta eksytyksen tiellä tullut. En voi muuta kuin
iloita, kun näen, miten hyvin nämä valheet sopivat asioihin, joista
olen vuosien varrella kirjoittanut. Ei tässä mitään erikoista ja
ihmeellistä ole. Raamatun kirjoitukset, ne, jotka eivät vielä ole
toteutuneet, alkavat kiihtyvällä vauhdilla toteutua. Niin kuin
nämäkin:
"Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. Silloin teidät
pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat
teitä minun nimeni ntähden.
Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen
toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita
harhaan.
Ja kun laittomus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää
loppuun asti, pelastuu.
Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan,
kaikille kansoille TODISTUKSEKSI, ja sitten tulee loppu."
"Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia
vaan haalivat itsellen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä
mitä kulloinkin mieli tekee.
He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja."
Tätä aikaa jo elämme. Enää ei Kristus ole ainoa pelastaja, niin kuin
teologian lisensiaatti Kari Kuula kirjoituksessaan toi julki. Taruiksi
ovat teolgit tehneet nämäkin Jeesuksen sanat:
"Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on
tullut kulmakivi.
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."
Saatana kokoaa omiaan viimeiseen taisteluun Kristuksen omia vastaan,
ja siksi ollaan nyt menossa Roomaan. Ei tässä mitään ihmettä ole
tapahtumassa. Kirjoitukset vain käyvät toteen. Haluan kuitenkin vielä
palauttaa mieleen Martti Lutherin sanat Roomasta. Valitut teokset osa
III:
"Mene siis vain Roomaan, hae sieltä aneita ja voikirjeitä, maksa rahaa
ja hanki itsellesi erivapauksia, anna vihkiä itsesi luostarin
jäseneksi tai rupea piispaksi, kulje pyhiinvaellusmatkoilla, huuda
avuksesi pyhimyksiä, lunasta itsesi vapaaksi kiirastulesta, tunnusta
syntisi tuollaisille papeille jne. niin joudutpa vihdoin siihen
pisteeseen, ettet tiedä, mitä teet, mitä sinulla on tai mitä olet
Jumalan edessä, niin sinut on viety harhaan, ja molemmille osapuolille
käykin aivan oikein.
Niin kuin Kristuksella ja paavilla on kaksi avainta, niin on myös
kaksi eri taivaan valtakuntaa, joihin nuo kaksi eri avainta
kuljettavat. Toinen taivaan valtakunta on iankaikkinen elämä, johon
meitä syntiraukkoja auttavat Kristuksen avaimet syntien
anteeksiantamisella, jonka Kristus on hankkinut kuolemallaan, eivät
meidän tekomme. Tämä on Jumalan valtakunta.
Toinen taivaan valtakunta on tuolla ylhäällä ilmassa, jossa perkeleet
hallitsevat, niin kuin pyhä Paavali sanoo: sinne auttavat paavin
avaimet kaikkia hänen pyhiänsä, jotka pitävät hänen kahleensa ja
lakinsa. Sillä sellaisille kuuluu sellainen taivas, ja sellainen
taivas ansaitaan ihmislaeilla ja -teoilla.
Sentähden on Kristus todella erinomaisesti jakanut avaimet paavin
kanssa. Hän pitää itse omat avaimet, ja antaa paaville maalatut, jotka
tämä mielensä mukaan asettaa vaajunaansa tai seinälle. Kristuksen
kirkossa niillä ei ole tilaa eikä paikkaa.
Millainen kirkko on siis paavin kirkko? Se on epävarma ja horjuva
kirkko, oikea petollinen valhekirkko, joka häilyy epäilyksessä ja
uskottomuudessa ilman Jmalan sanaa, sillä se opettaa harha-avaimineen
epäilemään ja olemaan epävarma. Mutta kun se on horjuva kirkko, niin
se ei ole uskon kirkko, sillä tämä seisoo kalliolla helvetin
porttejakin vastaan. Matt.16:18.
Mutta kun se ei ole uskon kirkko, niin se ei myöskään ole Kristillinen
kirkko, vaan epäkristillinen kirkko, uskoton kirkko, joka hajottaa ja
turmelee oikeaa pyhää, kristillistä kirkkoa. Niin he siis tässä omalla
suullaan todistavat, että paavin täytyy olla oikea Antikristus, joka
istuu Jumalan temppelissä ja on oikea turmelija ja synnin ihminen,
niin kuin pyhä Paavali sanoo:
"Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen
tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse
laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen.
Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle,
asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
Muistattehan, että puhuin tästä teille jo silloin, kun olin luonanne.
Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta
kun hänen hetkensä koittaa."
Mene siis vain Roomaan, sinä luterilainen kirkko. Tämä on vain pieni
harha-askel sen haureuden rinnalla, jota olet vuosisadat harjoittanut.
Men siis vain Roomaan, mutta minu tuelleni ja rahoillani et enää tuota
porttoa rakastele. Saatuani tämän kirjeen valmiiksi, menen lukemaan
sen seurakuntani kirkkoherralle ja ilmoitan samalla jättäväni tämän
kirkon.
Kun minut vuonna 1987 kutsuttiin kirkkoneuvostoon, pidin sitä suurena
ihmeenä, kun en entisenä sotilaana omistanut minkään puolueen
jäsenkirjaa. Sitä piti kysyä Jumalalta: "Miksi johdatit minut
seurakunnan hallintoon?" Helmikuussa 1989 sain vastauksen: "Jotta
näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa johdeta näin!"
Tämän, jos minkä, olen kyllä saanut monella tavalla todeksi nähdä ja
kokea. Siitä ovat todistuksena ne monet kirjeet ja kirjoitukset,
joissa olen näistä asioista kertonut. Hiljaisella viikolla, 1989, sain
viedä ensimmäiset Pyhän hengen viestit seurakuntaani, sen
rauhanyhdistyksille ja Oulun piispalle. Ne kutsuivat totuuteen ja
parannukseen. Ja nyt - hiljaisella viikolla 1996 - seitsemän vuotta
tuon ensimmäisen viestin jälkeen, on Pyhä Henki selvästi ilmoittanut,
että tämä on viimeinen hätähuuto ja kutsu tälle kirkolle.
Näin voin puhtaalla omallatunnolla tehdä ratkaisun, jonka oman lihani
ääntä kuunnellen olisin jo neljä vuotta aikaisemmin tehnyt:
"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään
oikeudella ja vääryydellä? Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan
sellaiseen, joka ei usko?
Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme
elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen
oleva heidän Jmalansa ja he minun kansani.
Siksi Herra sanoo: - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä
älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan nteidät vastaan ja
olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias."
Tämän ratkaisun jälkeen saattavat piispat, papit, lejtorit,
lahkojohtajat ja kaatajapapit papittarineen kokea suuren helpotuksen.
Erittäin suuri paino putoaa myös seurakuntani kirkkoherran sekä Oulun
tuomiorovastin ja asessorien sydämeltä. Nyt voitte ilman pelkoa
suunnitella piispan seuraavaa tarkastusmatkaa tähänkin seurakuntaan.
Enää ei tarvitse lähteä pakoon, sillä tämän jälkeen en ole teidän
valheitanne seurakuntalaisille paljastamassa.
Älköön nyt vain kukaan erehtykö luulemaan, että Ruukin seurakunnassa
ja Oulun tuomiokapitulissa olisi ainoat Saatanan pesäkkeet tässä
maassa, kun niin paljon olen niitä kirjeilläni ahdistellut. Ei
suinkaan, sillä niin kuin aikaisemmin tuli jo selväksi, niin Saatanan
pääsynagogan - teolgisten tiedekuntien - kasvatteja ovat kaikki
piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat.
Nyt vain kävi niin, että jo sangen varhain, vuonna 1958, Jumala
johdatti minut, Etelä-Karjalassa syntyneen ja siellä lapsuuden ja
nuoruuden viettäneen tänne Pohjois-Pojjanmaalle. Tämäkin oli niin
suuri ihme, että se kaipasi Jumalan selitystä. "Täällä minä haluan
sinua käyttää", oli vastaus.
Jospa tämänkin prosessin perimmäisen syyn ovat profeetat ennalta ilmoittaneet:
"Herra sanoi minulle: "Pohjoiseta purkautuu onnettomuus tämän maan
asukkaiden päälle."
"Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun
suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin.
Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.
Kuka teistä kertoi sen ennakolta, niin että nyt voisimme sanoa: "Hän
puhui totta."
Ei teistä ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei kuullut teidän
tästä puhuvan."
Profeetallinen oli se sunnuntaikin 11.8.1985 Lappeenrannassa, jossa
Kristus ilmestyi ensimmäisen kerran. Näytti taivaan kirkkauden ja
helvetin mustan pimeyden, ja valtavana taivaan lahjana poisti kaikki
mennen elämän traumat, ja siksi lupasin lähteä mihin hän vain haluaa
minut lähettää. Tuo näkyhän alkoi siitä, kun kirkon alttariseinä
muuttui täysin mustaksi, ja siihen ilmestyi kultakirjaimin sanat:
RAAMATTU ON TOTTA.
Tuo päivä oli Sanna-myrskyn päivä. Se syntyi siellä Etelä-Karjalassa,
kulki läpi Savon ja teki suurimmat tuhonsa täällä
Pohjois-Pohjanmaalla.
Kun Kristusta sanottiin riivaajaksi ja apostoleja hulluiksi, eivät
ajat ole siitä mihinkään muuttuneet. Kuten olen monissa kirjoituksissa
julkituonut saamani palautteen, olen minäkin mielenhäiriöön joutunut
ihminen, joka näiden kirjoitusten kautta vain purkaa ja läpikäy omaa
traumaansa. Miksi näin? Siksi, että Raamattu on totta. Se on ollut
sitä aina ja on tänäkin päivänä, ja tulee sitä loppuun saakka olemaan
- tässäkin maassa:
"Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut
minua. Jos te kuuluisitte ntähän maailmaan, se rakastaisi teitä,
omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä
omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä."
Viimeisen kerran, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat, muistakaa
tämä: jos Kristus ei olisi tullut, ja jos hänen valittunsa eivät
tässäkäään ajassa olisi teidän valheitanne paljastaneet, te ette olisi
syyllisiä, mutta nyt teidän on mahdotonta puolustella valheellisia
tekojanne.
Muistakaa siis: kerran me kaikki olemme tarkastuksessa, josta ei
pakoon pötkitä, ei mpeitetä totuutta pöytäkirjaan valheilla, ei
heitetä totuuden kirjeitä avaamattomina roskiin, eikä palauteta niitä
avaamattomina lähettäjälle, eikä isketä puhelimen luuria korvaan.
Miettikää, missä on se suuri joukko tänään, joka tuossa viimeisessä
tarkastuksessa huutaa:
"Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me
karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja!"
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: "En tunne teitä. Menkää
pois minun luotani, vääryydentekijät!"
Ei löydy apua, vaikka huutaisitte: "Herra, toisin olisimme toimineet,
jos olisimme totuuden tienneet!"
Arkkipiispasta alkaen on jokainen piispa saanut sen tietää, mutta
varoituksista huolimatta, Saatanan evankeliumi on miellyttävämpi.
Voin vain ihmetellä sitäkin, miten hyvään ajankohtaan Pyhä Henki tämän
eron ajoitti. Miettiväthän oikeusviranomaiset parhaillaan: pitäisikö
rikollisiin järjestöihin kuuluminen lailla kieltää?
Voiko tämän rikollisempia järjestöjä maassa ollakaan, kuin mitä ovat
nämä kirkkokunnat ja uskonlahkot, jotka Saatanan valheilla kuljettavat
joukkojaan laveaa tietä pitkin suoraan helvettiin.
Saatanaa pelätään, mutta jumalanpelko on täysin kadotettu, vaikka
Jeesus sen näin selvästi sanoo:
"Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene
tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että
ruumiin hukuttaa helvettiin."
Nyt kun tämän luterilaisen porttokirkon jätän, voin tehdä sen
turvallisella mielellä. Niin kuin Pyhä Henki on elämääni tähänkin asti
johdattanut, niin hän edelleen johdattaa, kunhan vain itse olen
kuuliainen. Sanoihan hän 8.11.1988, kun neljännen kerran minulle
ilmestyi ja muuti omat eläkepäivien suunnitelmat uusiksi:
"Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään. Se
eläketulo mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet
minun palveluksessani. Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut
kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä ihmisiä pelkää, sillä minä
olen kanssasi ja pelastan sinut. Äläkä heitä kauhistu, etten minä
kauhistuttaisi sinua heidän edessään."
Eikä hän ole tätä kutsumistaan peruuttanut. Saan edelleen kertoa hänen
totuuttaa niille, jotka sitä vielä haluavat kuulla, ja vaieta siellä,
missä totuudelle on jo selkä käännetty, sillä näin sanoo Herra:
"Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne
sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän
kimppuunne ja raatele teitä."
"Jos teitä jossakin talossa tai kaupungiossa ei oteta vastaan, eikä
teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly
jaloistanne.
Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä
kuin se kaupunki."
"Lähtekää pois, jättäkää hänet te, jotka olette minun kansaani,
ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä, ettekä jäisi
alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään.
Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda
hänen pahoja tekojaan."
Tapani mukaan lähetin tämän kirjeen jokaiselle piispalle ja kymmenille
lehdille. Mutta tapansa mukaan eivät he tätäkään uskaltaneet
julkaista.
Eipä voi osuvammin vastata TS,n kommenttiin;
Jeremia 18
Jeremia savenvalajan luona
1 Jeremialle tuli tämä Herran sana:
2 "Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle."
3 Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä.
4 Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
5 Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
6 "Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni.
7 Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan.
8 Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä.
9 Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan.
10 Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.
Teuvo sinä olet eksyksissä ja vastustat Jumalaa sekä Hänen työtänsä. Portosta ja sen vaikutuksesta et ole vieläkään irti päässyt, sillä raahaat mukanasi porton perkeleellisiä sakramentteja.
Tee Teuvo parannus, kun sinulla on vielä siihen aikaa!