helvetin todellisuus
Lunastus
40616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kyllä osaa paholainen näkyjä antaa! Koko helvettiä ei Raamatun mukaan ole vielä edes olemassa, vasta viimeisen tuomion jälkeen.
Lyhyesti sanottuna paholaisen idea näillä näyillä on antaa Jeesuksen luonteesta täysin kieroutunut kuva. Tällainen helvetillä pelottelu antaa vain kaksi huonoa vaihtoehtoa josta valita.
Taivaaseen ei enää mentäisikään rakkaudesta Jeesukseen, vaan motiivi sinne menolle olisi pako helvettiä. Tällaisen valheellisen pelottelun tarkoitus on johtaa tekopyhyyteen.
Nämä näyt pohjimmaltaan johtavat ihmiset vihaamaan ja pelkäämään Jumalaa joka on rakkaus.
Kanttaa rukoillen ottaa selvää mitä Raamattu todella sanoo kuolleiden tilasta ja tulisesta järvestä eikä uskoa valheita.
Elämä ilman Jumalaa, ilman Jeesuksen Kristuksen sovitusta vie ihmisen eroon elävästä Jumalasta. Ei ole plajoa väliä sitten ollaanki tuonelassa vaiko lopullisesti helvetissä!
Helvetti ei ole paikka se on tile. Se ei ole ikuinen, siellä ei ole aikaa.
Me luomme sen itse omilla teoillamme- ikävä kyllä.
Lunastus-oppia ei voisi olla, jos ei olisi jotain miltä ja mistä lunastaa.
Ikävämpi ajatus on se, että koko kristillinen saatana ja helvetti-ajatus ja sen myötä lunastu-ajatus on "puuta ja heinää".
Vielä hirveämpi ajatus on se, että tätä "todellisuutta" toivottavat ja toivovat, että pelkäävät sen myös itse kokevat.
Ennen tajunnallisia tutkimuksia en pitänyt näitä dantelaisia piirejä tosina. Pidin niitä satuina.
Nyt kun olen tutkinut asiaa, ja käynyt sekä ylisissä e t t ä alisissa maailmoissa, täytyy sanoa että dante jumalaisessa näytelmässään puhuu pääpiirteissään totta. Hyvää tehneitä olen nähnyt ylisessä, ja pahaa tehneitä limbossa eli esikartanossa. Käytän tässä katolisen kirkon termejä, kun Dante oli katolinen.
Kiirastuli tarkoittaa puhdistumista ja luopumista karkeimmista egollisista itsekkäistä tavoistaan. Ei se ole tulta sanan varsinaisessa merkityksessä, ellei sitä sellaiseksi väkisin kuvittele. Parannusta voi siis tehdä vielä limbossakin, tosin joukon paine on sellainen että parannuksen teko on parempi jättää maallisen elämän puolelle. Limbo on sellainen harmaa alue, ihmistä alempana oleva todellisuus. Sieltä on mahdollista hyvinkin nousta erheensä tunnustamalla, ja itsensä (tekonsa ja niiden seuraukset) kohtaamalla. Rehellisyys ja teeskentelemättömyys siellä painottuu jotta voisi nousta. Täällä meidän todellisuudessame parannus onnistuu kuitenkin paremmin.
Kaikkiin näihin maailmoihin kuuluu yhdistävä piirre - takertuminen. Taivaissa takerrutaan hyvyyteen ja sen symboleihin (mm. Jeesus, Buddha), esikartanoissa siihen toiseen äärilaitaan (persoonaan ja karkeampiin haluihin). Kumpikin on ikuisuuden näkökulmasta väliaikaista. On kuitenkin parempi takertua hyvyyden perikuviin kuin sen vastakohtaan, koska taivastilasta on mahdollista valaistua. Siellä on helpompi irrottaa ote mielikuvista verrattuna tiheisiin tiloihin.
Nämä suhteellisista maailmoista, joiden asukkeja suuri osa ihmisistä on. Vain ylösnousseiden tasoiset voivat ohittaa yliset, keskiset ja aliset ja suunnata täysin muihin todellisuuksiin. Nämä muut ovat ikuisia taivaita, ykseyden tiloja. Ihmisille, jotka eivät jaksa vielä ymmärtää ykseyttä ja egon ristiinnaulitseminen on kesken tai suorittamatta, kuuluu pääasiassa väliaikainen taivas, parannuksen jälkeen.
Lunastusopin voi käsittää niin, että Jeesus (se on: epäitsekkyys meissä) voittaa meidät Saatanalta (se on: egoistisuudelta). Kun epäitsekkyys on saanut täydellisesti otteen ihmisestä, niin egoistisuus on voitettu ja sen valta on ohi. Nämä ovat perimmältään filosofisia ominaisuuksia, eivät henkilöitä. Voivat toki pukeutua henkilömuotoon tarvittaessa.
Jeesus on ollut oikeasti henkilönä olemassa, toki hänet voi käsittää arkkityyppisen psykologisesti jos tahtoo, ja se ajaa saman asian. Pääasia että käsittää että Jeesus -sanaan sisältyy täydellinen epäitsekkyyden periaate niin silloin se tehoaa.
Hienosti kuvailet asioita joita itse en ainakaan muista koskaan kokeneeni, joten en ole käytännössä asiantuntija.
Menneisyyteni on "mustaa" eli 'ei mitään', kaikki se mitä olen negaationa kokenut ja ahdistavana yksinäisyytenä tuntenut on tapahtunut juuri tämän tietoisen elämäni aikana.
On johdattelevaa ja vihjaavaa että kunkin kulttuurin mukainen "pelastaja"/"vapahtaja" toimii samalla lailla kuin kerrot Jeesuksesta. Tämä viittaisi siihen, ettei ulkoinen luo tuota tilannetta, vaan että tietoisuuden omassa vallassa ovat 'helvetit', 'taivaat' ja "tyhjiötkin"?
Eli kun näitä henkilökohtaisia maailmoja tuputetaan muille totuutena, siis käytännössä mallina olla tai "olla olematta", tehdään karhunpalvelus tulevaisuudelle.
Uskon itse vakaasti siihen, ettei ole olemassa faktallisesti montaakaan todellista olemassaoloa. Perustan ajatuksen kausaalille faktalle alku-laaduttajasta. Siis vaikka siitä irroitetut/irronneet ajatukset/tietoisuudet voivat 'hetken hehkua' erillisinä, sammuvat ne lopulta takaisin "Alku-tuleensa".
Psykologia on asia erikseen, sen piirissä tulevat kollektiivinen tajullisuus ja sen "kastepisteet" eli tiivistymät uutettuana esiin, näitä ovat mm.Jeesus-narraatio yhtenä merkittävistä toki monien muiden merkittävien ohella.
Kokemukset ovat henkilökohtaisia mutta näen tuossa sellaista missä on jotain yhteistä ihmisen psyyken rakenteelle. Psyyken maailmoiksi näitä tuonpuoleisia sanon. Ne ovat osa ihmistä itseään ja / tai osa luonnon rakennetta, muuten emme kykenisi niitä havaitsemaan. Havaitsemme ne tietenkin omalla tavallamme. Minkälaisten suhteellisten pysymättömien välivaiheiden kautta palaamme Alkutuleen, se jää nähtäväksi. Tulee zarathustralaisuus tässä mieleen, heillä on arkkityyppinen Alkutuli, johon tulet palaavat maailmassa sammuttuaan.
Henkilökohtaista ei pitäisi lähteä tuputtamaan toiselle, siinä on itua. Niillä on suurin merkitys näkijälle itselleen. Jos tuota yksinkertaistaisin saadakseni jonkun yleisemmän periaatteen esille, niin ehkä voisi pitää paikkansa, että on
- kehitystä, ja kehitymme kohti valoisampia sfäärejä pitkässä juoksussa
- näihin valoisampiin sfääreihin liittyy yhä pienempi ja pienempi egollinen painolasti
- jossain vaiheessa hoksaamme täydellisen uhraamisen välttämättömyyden, johon viittaavat uskontojen niin monet ylösnousemustarinat
Psyyke ilmeisesti huomaa ettei se voi saavuttaa totaalista rauhaa ennenkuin se on mitätöinyt takertumisensa mielen sisältöihin, olivat ne sitten "hyviä" tai "pahoja"?? Tältä vaikuttaa tällä hetkellä. Olen kuitenkin ainakin toistaiseksi sitä mieltä, että tietoisuus säilyy sisäisimmilläkin sfääreillä. Sfäärihän muodostuu tietystä tietoisuuden laadusta. Tosin paluu Alkutuleen...olisiko Alkutulessa tietoisuutta, ja minkälaista, vai sammahtaisiko se sinne sulautuessaan? Siitä ei mitään tietoa.
Tarkoitin että "ylösnousemus" tietoisena merkitsee kuolemista sisäisesti, se on tulemista totaalisesti tyhjäksi, katoamista pois.
Pulina jota me[kin] harrastamme on siksi epä-viisasta ja vaarallistakin, nimittäin jos tahto-tila ja tavoite on "kierrosta" pois pyrkiminen.
Itselläni on tuo lopullinen tavoite [kunhan lapset viimeisestä myöden poistuvat himasta omiin elämiinsä], nimittäin juuri se että kadotan minuuteni totaalisen lopullisesti. Sellainen voi näyttää ulkopuolisesta rumalta, kun sisäisesti kadonnut häviää tavoittamattomiin "kuoren" vielä mahdollisesti pyöriessä zompimaisesti kuvioissa.
Luulen kuitenkin tilanteen muistuttavan silloin suber-lopotomiaa, jolloin ollaan lähellä "vihannesta".
Kun miettii siis tätä ja tulevia ei voi välttyä enää ajatukselta, ettei privaati-tietoisuus yksx'kantaan ole se oikea millään'lailla, olkoon privaattiuden muoto minkälainen tahansa, se ei yksinkertaisesti voi pelittää.
Mikä 'on' onko se subjektin sulautumista objektiin, vai meren kaltainen laineiden yhtälö, vai lainkaan mikään tai mikä?
Tuo ei saisi huolettaa, tällöin muovaamme sen jo omaksemme, siispä, kunhan teen osani [anihiloidun], ettei se ole ainakaan minun kaltaiseni olevaisuus.
Niin jos ylösnousemuksen käsittää tietoisuuden sisällön JA tietoisuuden itsensä häviämisenä.
Käsitän että ylösnousseet mestarit säilyttävät tietoisuutensa, tosin aivan toisella tasolla kuin ihmiset, mutta he eivät ole väkisin tarrautuneina minkäänlaisissa sisällöissä. He vain ovat se mitä ovat.
Absoluutti, toinen nimitys äärimmäiselle Alkutulelle, on sen sijaan minusta ehkä jopa mestareilta saavuttamaton. *Siitä* puhuminen voi olla epäviisasta, koska ehkei kukaan voi siitä mitään tietää.
Nirvanahan ei ole tietoisuuden sammumista. Se on alemman tietoisuuden sammuminen, jota ihmiseksi kutsutaan. Tästä olen varma.
Varmojenkaan mielipiteiden vaihto ei haittaa pitkässä juoksussa, kunhan käsitämme ettemme tarkoita puuttua toistemme kehityskaareen. Toisen tavoitteena on sammuminen, toinen käsittää sammumisen vain egon sammumisena. Korkeampi Minä jää olemaan.
Olen lupautunut jälleensyntymien kiertoon ikuisiksi ajoiksi, siksi minä voi puhua.
Viisaat ovat sanoneet minulle, että se mitä et voi poistaa vaikka kuinka koettaisit sitä poistaa, se on todella ikuista.
> Kun miettii siis tätä ja tulevia ei voi välttyä enää ajatukselta, ettei privaati-tietoisuus yksx'kantaan ole se oikea millään'lailla, olkoon privaattiuden muoto minkälainen tahansa, se ei yksinkertaisesti voi pelittää.
Mikä 'on' onko se subjektin sulautumista objektiin, vai meren kaltainen laineiden yhtälö, vai lainkaan mikään tai mikä?
Tuo ei saisi huolettaa, tällöin muovaamme sen jo omaksemme, siispä, kunhan teen osani [anihiloidun], ettei se ole ainakaan minun kaltaiseni olevaisuus. >
Näillä subjektin sulautuminen objektiin, meren laineet ym. viittauksilla pyritään valmistamaan älyllisesti varsinaiseen kokemukseen. Kun älyä ja järkeä on valmisteltu niin se ei pane sillä tavalla hanttiin kun tiskiin laitetaan ei-kaksinaisuus, siis yksinäisyys.
Ei-duaalisuuskaan ei ole lopullinen päämäärä. Siitä vasta alkaa tai tarkemmin sanoen syvenee toinen polku (tietoisuus), jota sanotaan myös epälineaarisen logiikan tieksi. Aiemmin kuljettiin lineaarisella suoraviivaisella janalla, oli ennen ja jälkeen. Menneisyys ja tulevaisuus.
Totta, näistä jos mielikuvia raahataan mukana niin se muodostuu rasitteeksi. Mielestäni pyhät kirjat sun muut voivat olla inspiraation lähde, mutta ainakin tuppaan vähän väliä vaihtamaan näkökantaa ettei juutu yhteen näkökulmaan. Yhdessä näkökulmassa pysyminen voisi tehdä tepposet, eli joutuisi raahaamaan mukana sitä kantaa (kantamusta).
//Siitä vasta alkaa tai tarkemmin sanoen syvenee toinen polku (tietoisuus), jota sanotaan myös epälineaarisen logiikan tieksi. Aiemmin kuljettiin lineaarisella suoraviivaisella janalla, oli ennen ja jälkeen. Menneisyys ja tulevaisuus.//
- Tarkoittaa siis mitä?
Tuollainen olo-tila, vai pitäisikö tuossa yhteydessä sanoa jo "olemattomuus" merkitsee Jumalan kaltaista vapautta? Sellaista jossa voi esimerkiksi "katsella" tätä oman maailmankaikkeutemme-historiaa mistä kohdin tahansa, koska kaikki on olemassa ja tapahtunut tuolla lineaarisella'janalla?
No kyllästyyhän kaiken tuijotukseenkin lopulta, sellaiset ovat ainakin minulla fiilikset ;).
> - Tarkoittaa siis mitä?
Tuollainen olo-tila, vai pitäisikö tuossa yhteydessä sanoa jo "olemattomuus" merkitsee Jumalan kaltaista vapautta? Sellaista jossa voi esimerkiksi "katsella" tätä oman maailmankaikkeutemme-historiaa mistä kohdin tahansa, koska kaikki on olemassa ja tapahtunut tuolla lineaarisella'janalla?
No kyllästyyhän kaiken tuijotukseenkin lopulta, sellaiset ovat ainakin minulla fiilikset ;). >
Se tarkoittaa olemista läsnä tässä hetkessä. Se tarkoittaa todistajuutta, muttei välttämättä tietoa yksityiskohtaisella tasolla. Kun tiettyä kohtaa tarkastelee niin siitä alkaa kyllä tulla jotain tietoa. Kaikki läsnäolijat eivät ole kehittäneet silmiään monipuolisesti, joten he näkevät vain läsnäolon. Riippuu mitä silmiä on kehittänyt. Eivät ne ole olennaisia, läsnäolo on se tärkein. Erehtymisen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Läsnäolemisen oloja on monenlaisia. Kaikki on tavallaan yhdessä pisteessä ja olennot ja maailmat menevät päällekkäin limittäin lomittain. Yksi valonsäde voi mennä toisen valonsäteen päälle ollen sen kanssa yhtä, kuitenkaan sitä toista millään lailla häiritsemättä. Ollaan tavallaan yksilöllinen muttei kuitenkaan ihan kokonaan koska ollaankin ykseys. Ei olla kuitenkaan kokonaan ykseyskään koska on yksilöllisyyttäkin.
Se on ryhmässä olemista ja samalla yksinään olemista. Se on elävää ja jatkuvasti muuttuvaa, siksi siihen ei voi kyllästyä. Kun on murtautunut muuttuvaan läsnäoloon, sellaiseen ryhmäläsnäoloon, niin ei ole yksinäisyyttä tai tylsyyttä. Kaikki on uutta ja uudistuvaa koko ajan. Jumala-käsitteen korvaan elämällä. Ei ole muuta jumalaa kuin elämä joka virtaa kaikkialla ja kaikissa ihmisissä, eliöissä, mikrobeissakin. Tämä elämän prosessi on jumala. Me yhdessä olemme elämä.
Todistajana ollessaan sitä näkee kaiken lapsenaan tai muuten hyvin läheisesti. Mutta vain silloin kun ollaan todistajana, voi tulla päivä että vähän "tipahtaa" jolloin täytyy korjata tilannetta.
Sinullahan on ollut se hiljaisuuden kokeminen sydänalassa. Sellaista se läsnä-olo on. Se voi laajetakin siitä.
Tarkoitin että kuten historia, niin tulevaisuuskin ovat yht'aikaa olemassa?
Miksi uskomme pystyvämme vaikuttamaan vain tulevaan, emme menneeseen?
Meidän suhteemme aineen kautta suhteuttaa meidät myös lineaari-käsitykseemme, joka on pohjana sille miten koemme maailmamme?
Masaru Emoto teki sarjan kokeita molekyyli-tasoisesti Fusiwara-padon vedellä. Vodaa kuvattiin elektroni-microskoopilla ennen ja jälkeen kokeessa tapahtunutta ajatus-vaikutus-yritystä aineeseen [zen-budhistin siunaus], jolloin hämmästykseksi havaittiin muutos veden molekyyli-tasoisessa koostumuksessa.
Jos ajatus pystyy muuntamaan aineellista todellisuuttamme merkitsee tämä sitä, että todellisuus on ajatustemme luomaa, eli maailmankaikkeus on sisällämme?
Tiedostamisessa voi siis olla kyse oman ajatuksen "sisältä" karkaamisesta, ainakin sen ajatuksen osalta jonka vangeiksi jäämme?
Onko tilanteessamme syytä sitoutua yhteenkään sellaiseen ajatukseen jossa konkretisoituu mitään menneestä tai tulevasta?
Mahdollisuuksien ajatteleminen luo aina uutta, valmiit matemaattiset'mallit, eli ulkokohtainen häviää ja mitä jää jäljelle? Oravanpyöräkö, eli lisää mahdollisuuksissa olevia mahdottomuuksia?
Mielenkiintoista keskustelua, jonka johdosta haluaisin kiinnittää huomiota mielikuviin, sillä sanotaanhan, että mielikuva on suuri todellisuuden tappaja
Todellisuudessa, ihmisen ego,itse ajattelija on vain kimppu mielikuvia,tässä elämässä, tietoisesti muodostettuja sekä perimänä piilotajunnassa olevia,joiden mukaan teemme valintoja.
Pintatajunnassa mielikuvamme vahtuvat lähes päivittäin, mutta syvemmllä piilotajunnassa,edellisissä elämissä muodostuneet, eivät aivan hevin muutu, ja ratkaisutilanteessa teemme valintamme sen mukaan, edes tiedostamatta miksi niin teimme.Jos meillä on mielikuva jostain asiasta, itsestä tai muista, ja kun reagoimme nykyhetkessä, niin mielikuvamme jotka ovat meeisyyttä ratkaisee suhtautumisemme siihen, jos se vastaa kuvaamme, niin me suhtaudumme siihen myönteisesti, ja jos ei vastaa, niin sutaudumme kielteisessti,tai se vaikuttaa, niin että se
saattaa muuttua.
Tarvitaanko mielikuvaa välttämättä, koska silloin me olemme, yhteydessä toisiimme vain
mielikuvien kautta, emme todellisessa koskeuksessa,koska me suhtaudumme häneen sen mukaan millaisen mielikuvan olemme hänestä saaneet
Mielikuvista pääsee eroon, jos emme, kun koemme jonkun asian ota siihen kantaa vaan katsomme sitä, ja annamme olla sen koska näemme tuon asian sellaisena kun se on.
Jos tietoisesti teemme niin, niin mielikuvat haihtuvat pois, asia sinällään jää,mutta tallennettu mielikuva ei enään ole hataksi.
Mitä siten tapahtuu kun mielikuvat päättyvät, niin päättyy myös mielikuvien mudostaja ajattelija, sen seurauksena mielen sisältö vapautuu psykologisesta ajasta
Ei mitään lisättävää, ymmärrän ajatuksesi täydellisesti ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Vihdoin joku joka ajattelee samoin kuin,,,hetkinen, onko tämä vain alku-laaaduttajan mieli-kuvia ja vieläpä miellyttävia sellaisia ja oletko sinä minä ja minä sinä, keitä nuo muut sitten ovat?
ps. me emme voi faktallisesti fyysisesti koskettaa toisiamme, sillä hiukkaset hylkivät toisiaan. Onko kosketusfiiliksessa kyse jostain todellisen mielikuvasta, jonkun sellaisen todellisen yhteyden "varjosta" joka on totta!
>>> Tarkoitin että kuten historia, niin tulevaisuuskin ovat yht'aikaa olemassa?
Miksi uskomme pystyvämme vaikuttamaan vain tulevaan, emme menneeseen?
Meidän suhteemme aineen kautta suhteuttaa meidät myös lineaari-käsitykseemme, joka on pohjana sille miten koemme maailmamme? >>>
Historia on mielikuvia, jolloin siihen voidaan vaikuttaa. Menneisyys on lukittu, jotta kausaalis-syklinen järjestys olisi mahdollista. Sinne voi olla mahdollista kuitenkin matkustaa joistain poikkeuksellisista syistä, jotka koskevat koko planeettaa. Sen lisäksi siitä on tehty hologrammikopio. Hologrammikopio on täysin todellinen. Siellä oleminen ei vaikuta tähän hetkeen, ja se on turvallisempi tapa tarkastella menneisyyttä.
- Historiaa voi tasapainottaa luomalla myönteisen vastineen jollekin tapahtumalle. On nähtävissä mihin historia on "matkalla", joten voi luoda ajatuksin hyviä tulevaisuuksia. Se mihin tulevaisuuteen kukin matkaa, riippuu ajatusmassan laadusta ja määrästä. Historiaa muodostava psykologinen aines on niinkuin kastematoryhmä joka on matkalla jonnekin. Matoryhmän suuntaa voi muuttaa. Aina kerrallaan inkarnoidaan yksi matonen, joka muodostaa yhden persoonan, ja joka konkretisoi luotua ajatusmassaa.
Kun luo myönteistä konkretisoitava ainesta, niin kohtaat myönteisempää tulevaisuutta. Tulevaisuus syntyy kyllä heti, mutta kivettyy "myöhemmin".
- Voi vaikuttaa myös menneisyyteen lähettämällä menneisyyteen ajatuksia. Jos vaikuttaa omaan menneisyyteensä vaikka rakastamalla voimakkaasti menneisyyden hahmoaan, siihen kuitenkaan takertumatta, se voi alkaa muuttua, ja silloin muuttuu muidenkin ajan hetkien hahmot (tai oikeammin niiden psaykologinen hahmo). Ajatuksin voi muuttaa psykologista menneisyyttä ainakin jossain määrin, riippuu ajatusten voimakkuudesta, ja tietenkin luoda tahtomiaan tulevaisuuksia. Voi esim. mennä menneisyyteen sanomaan jollekin ihmiselle aivan toisin kuin alunperin sanoi, ja se voi vähän lieventää tai ainakin vähän muuttaa karman suuntaa. Aito anteeksianto on tehokas keino historian neutraloimiseksi.
Voi siis muuttaa historiassa vaikuttavan karmallisen lastin kulkusuuntaa, tai jopa neutraloida se kokonaan.
Kyllä, ajatuksin tämä todellisuus on luotu. Luomisen jälkeen se on kivettynyt (vähän hidastunut), jolloin se sai materiaalisen hahmonsa.
>>> Tiedostamisessa voi siis olla kyse oman ajatuksen "sisältä" karkaamisesta, ainakin sen ajatuksen osalta jonka vangeiksi jäämme?
Onko tilanteessamme syytä sitoutua yhteenkään sellaiseen ajatukseen jossa konkretisoituu mitään menneestä tai tulevasta? >>>
Voi käsitellä näinkin. Tämä on nykytilanne miten sen käsitämme. Kun keskittyneesti tekee sitä mitä kulloinkin tekee, niin alkaa tiedostamaan koko ajatusprosessia. Miten ajatus syntyy? Mistä se lähtee? jne.
>>> Mahdollisuuksien ajatteleminen luo aina uutta, valmiit matemaattiset'mallit, eli ulkokohtainen häviää ja mitä jää jäljelle? Oravanpyöräkö, eli lisää mahdollisuuksissa olevia mahdottomuuksia? >>>
Tätähän se luominen on :-) Kun ajattelee jotain niin tuotetaan tulkevaisuutta. Ei se haittaa vaikka tuottaa, sillä jos ajatuksen alullepanija on olematon ajatusten näkökulmasta katsottuna, silloin alullepanija ei koe ajatusten seurauksia. Ajatukset eivät löydä silloin alullepanijaansa, joka on läsnäoleva tyhjyys.
Tyhjyys ei ole pelottava juttu lainkaan kun siihen tottuu. Se on luova hiljaisuus. :-)
Uskisten hapatuksen ja nyyeitsereiden aivopierujen jälkeen kerta kaikkiaan raikasta keskustelua!
I like it!
;)
mielikuvat muista, esim. naapurista,ellemme tallenna mielikuvaa hänestä vaan näemme sen mikä
on, niin ei meillä tule riitaakaan naapurin kanssa, sillä vain mielikuvat riitelee, ja ihminen alkaa puolustamaan tuota mielkuvaansa, vaikka väkivaltaisesti.
Ellei meillä ole mielikvaa, niin emme voi loukkaantuakkaan, sillä juuri tuo mielikuva on se joka loukkaantuu.
Jos emme loukkaantuisi kun loukataan, niin maailma olisi toisenlainen,silloin ei tarvittaisi anteeksiantoa, jota uskonto painottaa,sillä silloin olisi kaikki anteeksi annttu jo etukäteen
Anteeksianto taas käytännössä näyttää olevan sellainen, että sanoissa saatmme antaa anteeksi, mutta syvemmällä piilotajunnan puolella emme.
//Historiaa muodostava psykologinen aines on niinkuin kastematoryhmä joka on matkalla jonnekin. Matoryhmän suuntaa voi muuttaa. Aina kerrallaan inkarnoidaan yksi matonen, joka muodostaa yhden persoonan, ja joka konkretisoi luotua ajatusmassaa.//
- Aika näpsäkkä vertaus. Yksikössä on siis muutos-voimaa? Voisi tietty kysyä tuosta "mato-massan" ja sen liikkeen mielekkyydestä?
Jos mielekkyyttä ei havaitse, niin miksi "kiemurrella" mukana ja seuraako "massa" lopulta tälläistä "yksikköä"?
//Kun ajattelee jotain niin tuotetaan tulkevaisuutta. Ei se haittaa vaikka tuottaa, sillä jos ajatuksen alullepanija on olematon ajatusten näkökulmasta katsottuna, silloin alullepanija ei koe ajatusten seurauksia. Ajatukset eivät löydä silloin alullepanijaansa, joka on läsnäoleva tyhjyys.//
- Entäpä Alku-laaduttaja?
"Virtaset" ja "Järviset" eli me pahnan pojimmaiset kausaali-ketjutuksessa olemme melko merkityksettömiä itsessään.
Alku-laaduttaja kokee kaiken "anturiensa"["Virtaset" ja "Järviset" muut oliot] kautta, "anturit" lienevät kuitenkin kykenemättömiä "tuntemustensa" kautta analysoimaan tai oppimaan lähes mitään, koska "ne/me" ovat korvattavissa [kuten tapahtuu] ja täytyykin korvata kulumisen vuoksi, jolloin yksittäisen "anturin" tieto ei kasva, se korkeintaan lukkiutuu "Alku-laaduutajan/massamuistiin.
Mutta tämähän se itse "Saatana"[ siis valheen isä];D on, Alku-laaduttaja elää varsinaisessa valheessa voimatta kokea itse mitään, eli "istuu tuolilla jota ei ole". Eikö mielestäsi tässä ole jotain pielessä ja hyvin perustavaa'plaatuisesti?
Ensi-ajatus/Alku-laaduttaja ei siis ole mielestäsi missään suhteessa, millekään enää vastuussa sählingistään, se ei saa karmaa, se ei opi koska ylempää karmottajaa[kurmottajaa] ei enää ole?
~ ~ ~ Voisi tietty kysyä tuosta "mato-massan" ja sen liikkeen mielekkyydestä?
Jos mielekkyyttä ei havaitse, niin miksi "kiemurrella" mukana ja seuraako "massa" lopulta tälläistä "yksikköä"? ~ ~ ~
Mielekkyysperiaate on kyllä merkittävä tekijä. Jos jotain ei havaitse sisimmässään mielekkääksi niin silloin se kyseiselle yksilölle ei kait olekaan tarpeellista?? Tässä täytyisi ilmeisesti kyetä porautumaan sisäiseen maailmaansa, jossa sisäisesti asuu, jotta saisi tietää mikä todella on mielekästä ja mitä mieltä todellisuudessa on??
Tuntumani mukaan kun yksi matonen on muuttumassa Alku-Laaduttajan luonnonlakeihin mukautuvaksi annihilaatio-madoksi, niin se alkaa poistelemaan muita matoja. Tässä puhutaan annihilaatio-madon psykologisesta perimästä. Muut madot ovat sitä psykologista perimää. Luonnonlaeilla kun anni-hilaatiomato pelaa niin vuorenkokoinenkin matolasti on pikkujuttu sille.
~ ~ ~ Ensi-ajatus/Alku-laaduttaja ei siis ole mielestäsi missään suhteessa, millekään enää vastuussa sählingistään, se ei saa karmaa, se ei opi koska ylempää karmottajaa[kurmottajaa] ei enää ole? ~ ~ ~
:-)
Alku-Kurmottaja ei saa karmaa mutta se kokee kurmotettavien kautta. Alullepanija voi ehkä oppia ja täydentyä jos se saa meidän kokemukset?? Tämän voi nähdä joko Suurena S:llä alkavana tai sitten Suurena Hyvänä, riippuen miten tätä aihetta lähestyy. Olen loputtoman optimistinen, toivottavasti, ja uskon kyllä että kaikki käsitetään lopulta suurena hyvänä, jopa kaikkein kovimmat kokemukset. Nimittäin jos kurmotus tekee tehtävänsä ja opimme kokemuksistamme. Voimme oppia ehkä ilonkin kautta, ja näin kulta-ajalla kait käykin ja on joillakin jo käynytkin??
Jos näkee vain persoonan, niin se yksittäisessä elämässä oppii suhteellisen "vähän". Kyllä se jotain oppii, ainakin voi matonen mennä 1 mm eteenpäin suurella matojen polulla, ja kun aikaa on, niin sekin on jotain. Lopulta jostain madosta tulee annihilaatio-mato, ja sehän sitten jo riittääkin käännöksen aikaansaamiseksi.
Juu kiva juttu :). Tuntuu välillä siltä, että oikein vonkaamalla vonkaan mielipidettä joka käy yksiin omaani ja tuleehan se sieltä kun tarpeeksi jankkaa ;).
Eli olen samaa mieltä :D.
Yksi asia kaipaa vielä "oikaisua" [mieleisekseni ;P].
Eikun joo, nousi mieleeni kysymys optimistasi ja sen perusteista. Ymmärrän toki perus-optimismin koska olen sitä itsekin[juuri se positiivinen ajatus minua kantaa ].
Kirjoitat: "kyllä että kaikki käsitetään lopulta suurena hyvänä, jopa kaikkein kovimmat kokemukset. Nimittäin jos kurmotus tekee tehtävänsä ja opimme kokemuksistamme. Voimme oppia ehkä ilonkin kautta, ja näin kulta-ajalla kait käykin ja on joillakin jo käynytkin??".
Mikä on ajatuksesi siitä suhteesta, jossa tuo edellä kirjoittamasi suhteutetaan "anihilaatio-matoihin"? Näiden valta ja vasta-virtaan kulkevien "anihilaatio-matojen" toimintahan näyttäytyy täysin järjen vastaisena maailmassa joka perustuu privattiuteen ja elää siitä. Onko tälläisen "oudon otuksen" "virhe maadoituksessa", vai onko mielestäsi kyse "ulkopuolelta" tämän Alku-laaduttajan tulevista voimista, vai mistä on kyse?
Sisäisesti maailmavirtaa vasten kulkevat voivat näyttäytyä normaalisti elävinä taviksina, ja he voivat jopa luoda katselijoilleen mielikuvan siitä että he ovat niinkuin muut. Todellisuudessa jos tämä mielikuva poistettaisiin, niin sopeutuminen yhteiskuntaan ei onnistuisi. Siksi voidaan luoda mielikuva joka vastaa yleistä normistoa, ja käyttäydytään ulkonaisesti täsmälleen kussakin paikassa vallitsevien käytössääntöjen mukaan. Piirun tarkkaan.
Sitten on näitä jotka eivät niin välitä näytellä yhteiskuntaan sulautumista. Heidän toimintapiirinsä on siksi rajoittunutta, ja he ovat vähenevää luonnonvaraa nykyään länsimaissa. Intiassa vielä yleistä ja arvostettua toimintaa.
Jos katselee ns. normikansalaista, niin näen että hän on energeettisesti alavartaloon painottunut. Sinne energia on levähtänyt, ja sitä hän toteuttaa. Filosofeilla ja tiedemiehillä on taipumusta painottaa yläpäätäkin, se heissä on kiinnostavaa. Uskikset voivat painottaa kurkun seutua ja antaumusta, ja siksi heistä lähtee ääntä herätyskokouksissa ja muutenkin. Heilläkin on jossain määrin kiinnostavaa yläpään painotusta.
Annihiloivat vastavirtaan kulkijat, jotka ovat sopeutuneet yhteiskuntaan, painottavat ei-olemista. Se on suomeksi sitä ettei olla enää pelkästään kehoon käpertyneitä, vaan maadoittuneita tarkkailijoita, jotka hyödyntävät aivoresurssiaan. Normikansalaisella aivot ovat lähes tyhjäkäynnillä energian tuhluun ja raskaan ajattelun vuoksi. Heille aivojen käyttäjät ovat niitä joista he lukevat Science fiction -kirjoista, he eivät pidä aivojen käyttäjiä todellisesti olemassaolevina. Aivojen käytäjille ominaista on myös, ettei tehdä itsestä mielikuvaa, se on unohdettu. Minäkuvaa ei ole, on tietoisuus. Maadoitus tekee sen että ei hurahdeta, vaikka sisäisesti psyykkinen tilanne on sangen "ilmava".
Kyllä näkisin että kaikki ilmentävät Alku-laaduttajaa omalla tavallaan. On erilaisia tietoisuuden laatuja, ja kaikilla laaduilla on ihmisille itselleen käyttöä. Kunnes löytävät tarpeisiin tarkoituksenmukaisemman laadun. Tarpeet muuttuvat ja siksi tietoisuuslaadutkin muuttuvat; Abraham Maslowin tarvehierarkia on tullut hyvin korkealta tasolta.. Kaikki laadut kuuluvat ekosysteemiin. Ei voi hylkiä yhtä eliötä, arvostetaan kaikkia tietoisuus-kukkasia osana kokonaisuutta.
Ihmiset ovat ekosysteemin valoperhostoukkia. Kerran tulee aika jolloin toukasta tulee loistelias valoperhonen universumin jalokivipuutarhaan.
Maslow puhuu näistä oudoista otuksista transsendoijina. Se on Maslowin tarvehierarkian viimeinen ja ei-niin-tiedetty taso, jonka hän julkitoi viimeisinä elinvuosinaan. Tavallaan Maslowin "kuolemisen taso", joka muuntaa privaattia universaalimmaksi. Siinä ei siis mitään erikoista mystiikkaa, pelkkää psykkaa tämäkin.
" [Transcenders] may be said to be much more often aware of the realm of Being (B-realm and B-cognition), to be living at the level of Being… to have unitive consciousness and “plateau experience” (serene and contemplative B-cognitions rather than climactic ones) … and to have or to have had peak experience (mystic, sacral, ecstatic) with illuminations or insights. "
Jos lontoon kieli on vielä harjoituksen alla niin voi laittaa google kääntäjään. Se saa tuosta jonkinlaista tolkkua.
Minusta tuntuu että universumin rakenteissa on itsensä toteuttamiset ja sen sellaiset. Jokainen tahtoo toteuttaa itseään ja kun ego ei enää riitä niin voidaan vähän muuntaa sitä. Tai se alkaa muuntumaan muuten vain sopivissa olosuhteissa. Kasvikin kurkottaa kohti valoa, ja susi ulvoo kuulle. Ihminenkin tahtoo itsetoteutusta omalla tasollaan ja toivon mukaan yksilöllisellä tavallaan.
Yksi esimerkki vähemmän maadoittuneesta mutta hyvin onnistuneesta itsensä toteuttajasta on Einstein. Lukuunottamatta ydinpommia. Kuvaili hyvin 4-D todellisuutta. Se mitä olen saanut selville populaaristen tiedekuvailujen perusteella niin se pätee hyvin neljädeehen.
Muutamia kommentteja käytyyn keskusteluun, joka sinänsä oli ihan hyvä
Hänen mielestään absoluutti on tunnettavissa, sillä joudumme joka päivä sen kanssa tekemisiin,
ja se on ajaton elämä jota meidänkin elämä on, ei ole erillistä elämää, vaikka ihminen elää erillisyyden harhassa.
Tuo absoluuttinen elämä läpäisee koko maailmankaikkeuden, ja siitä on ilmennyt koko maailmankaikkeus ja siihen palaa syntyäkseen uudelleen.
Aikana materiana ilmenevä maailmankkeus on syyn ja seurauksen alainen, ja kehittyessään
voi syntyä olosuhteita, jossa absotuutti voi ilmentyä elämänä ajassa ja aineessa.
Ihmisen mieli on perustaltaan absoluuttia,mutta se ei ohjaa ihmisen toimia,niinkuin lemurialla,
vaan, sen tekee ihmisen itsensä luoma erillisyys, ja se on kyllä ajatuksen avulla pystynyt kehittymään teknisesti, mutta ei henkisesti
Näin ajatuksesta on muodostunut hyvä renki, mutta huono isäntä
Jos, ja niin täytyisi tapahtuakkin, ihminen pääsisi omalla psykolokisella alueellaan eroon tuosta huonosta isännästä, eli palaisi takaisin tuohon lemuria tilaan,niin se olisi suuri harppaus ihmiskunnan kehityksessä.
Vain ihminen on persoona koska hänellä on ajatus, sitä ei minun käsittääkseni maan matosella ole
Maslow ei ollut minulle tuttu, mutta hänen hierarkiansa on [kokemuksesta] looginen http://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow'n_tarvehierarkia .
Einsteinille ajan neljännen ulottuvuuden fysiikka ei ehkä auennut todellisena, sillä "Eikka" erehtyi väärin oletuksin ja perustein suhteellistamaan ajan käsitteen ja aika oli hänelle todellinen fysikaalinen perusprinsiippi.
Aikaahan ei ole Nyt-hetkessä fysikaalisesti olemassa ja tämä toteutuu singulariteettissa aineen hävitessä jolloin myös aika häviää ja toteutuu NYT-[jumalainen]-hetki.
Muuten, tuosta Nyt-hetkestä voidaan [menneisiin jutusteluihin viitaten/muistatko?] lineeaaris'janallista aikaa/histora/tulevaisuutta ikään kuin "tarkastella ulkopuolelta" ja "nähdä" koko maailmankaikkeuden todennus yhdellä silmäyksellä.
On vaikea tarttua liian abstraktiin sillä ote alkaa luonnollisesti lipsumaan, tämän vuoksi teoriat on konkretisoitava kuten ideatkin siitä maailmasta jota "ei ole". Vaikuttaa siis vahvasti että olemme omassa vankilassamme, sellaisessa kuplassa josta emme pääse koskaan pois vaan näemme kuplasta ainoastaan ja aina "omat kasvomme"?
Tämä liittyy kysymykseen jota sinulta aijemmin tivasin, enkä ymmärrä saaneeni vastausta, sainko, eli voitko tarkentaa?
Siis tiedän että yksi tälläinen hullu ehtii kysellä enemmän kuin kymmenen viisasta kerkiää vastata, mutta haluan silti kysyä; Miten on mahdollista, että on ajatuksia jotka eivät ole ristiriidassa keskenään, mutta ovat kuitenkin täydellisesti toistensa vastaisia? Kun tälläiset ideat/ajatukset kohtaavat ne kumoutuvat toisensa kohdatessaan ----> synnyttäen mitä? Onko tuloksena se sama perustila kuin meidän Alku-laaduttaja on?
Vai onko "olematta"[meihin nähden/siis abstrakti] vieläkin laajempi Kokonaisuus, josta olemme osa?
ps. Mielestäni näin raadollinen[materia ei pelitä, siksi pyrkimys on siitä kaikilla pois--> kuolemassa/myös maailmankaikkeuden romahtamisessa] ja epä-valmis/keskeneräinen osa "Kokonaisuuden kehossa" ei voi olla rakentava itsessään. Olemme kuin syöpä ja ainut positiivinen odote tässä on se, että tämä syöpä paranee varmasti anihiloiduttuamme Kaikkeen.
>>>> Maslow ei ollut minulle tuttu, mutta hänen hierarkiansa on [kokemuksesta] looginen http://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow'n_tarvehierarkia .>>>>
Maslowin hierarkian esittelyssä ei puhuta viimeisestä Itsetoteutuksen syvemmästä tasosta, joka on Transsendointitaso; ykseyden ja olemisen kokemisen taso. Se on juuri tämä NYT mistä on ollut puhetta. Oppikirjoissa jäädään monesti 5 tasoon kun niitä on oikeasti 6.
>>>>Einsteinille ajan neljännen ulottuvuuden fysiikka ei ehkä auennut todellisena, sillä "Eikka" erehtyi väärin oletuksin ja perustein suhteellistamaan ajan käsitteen ja aika oli hänelle todellinen fysikaalinen perusprinsiippi.
Aikaahan ei ole Nyt-hetkessä fysikaalisesti olemassa ja tämä toteutuu singulariteettissa aineen hävitessä jolloin myös aika häviää ja toteutuu NYT-[jumalainen]-hetki.
Muuten, tuosta Nyt-hetkestä voidaan [menneisiin jutusteluihin viitaten/muistatko?] lineeaaris'janallista aikaa/histora/tulevaisuutta ikään kuin "tarkastella ulkopuolelta" ja "nähdä" koko maailmankaikkeuden todennus yhdellä silmäyksellä. >>>>
Sitä josta puhutaan astraalimaailmana niin sitä hän onnistui monilta osin kuvaamaan. Aika ja avaruus kuvaavat samaa prinsiippiä, aika on vain eri nimitys avaruudelle. Ne ovat saman kolikon eri kääntöpuolia. 4-D maailmassa on vielä olemassa avaruus, siten on olemassa myös aikaa. Sieltä ei ole peräisin NYT. 4-D maailma on illusorinen maailma, niinkuin tämä karkeamman materian 3-D maailma. Maailmat limittyvät toistensa päälle, siksi voisimme periaatteessa käyttää 4-D tekniikkaa 3-D:ssä. Ja sen vuoksi voimme aistia nykyhetkeä kaikilla tasoilla.
Einteinin fysiikka vie nykyhetkeen singulariteetissa. NYT alkaa toteutumaan siinä maailmassa jota sanon 8. dimensioksi. Siitä dimensiosta on mahdollista todentaa universumin nykytilaa joka on. Maailmankaikkeus-mieli on ja lepää suuressa rauhassaan, sen sisällön hissun kissun lipuessa Hänen mielensä sisällössä. Tästä dimensiosta ja alempanakin me voimme nähdä itsemme toisten kasvoissa.
Puhuit kuplasta jossa olemme vankilassa. Olemmeko vankilassa josta pitäisi päästä pois??
Mihinkään ei tarvitse mennä tai voikaan mennä pois, sillä me olemme itse maailmankaikkeuden osia. Emme voi määrätä olevamme erillään itsestämme, joka on maailmankaikkeus.
Se mitä näemme maailmankaikkeuden mielen sisällön liikkeenä, on hänen liikettään. Vaikka hän on nyt-hetkessä niin silti hän muuttuu. Tämä on paradoksi. Tämä menee niin paljon yli käytettävissä olevien sanojen etten yritäkään selvittää sitä koska se ei onnistu. Meillä ei ole sanoja kuvaamaan maailmankaikkeuden aikeita, eikä tule tämän universumin eliniän aikana olemaankaan. Hän on korkein henkinen entiteetti mitä on aavistettavissa ja silti hän kehittyy. Sen enempää en voi aavistaakaan edes hämärästi. Ihmeellistä. NYT ei ole siis staattinen vaan muuntuva NYT. Staattista NYT-hetkeä ei ole olemassa minun näkökulmastani. Näkökulmamme on rajoittunut, hänen [maaimankaikkeuden] dimensionsa on vähintään 1000, kun ihminen pääsee ehkä 12. dimensioon.
3 tai 4 dimensiosta NYT näyttää staattiselta, koska se on niin paljon alempana todellista nykyhetkeä ettei muutosta voi huomata.
Se on tiedossa että ajatuksesta tämä homma lähti liikkeelle. Ajatus tiivistyi lopulta aineeksi, ja tässä nyt olemme.
>>>> Miten on mahdollista, että on ajatuksia jotka eivät ole ristiriidassa keskenään, mutta ovat kuitenkin täydellisesti toistensa vastaisia? Kun tälläiset ideat/ajatukset kohtaavat ne kumoutuvat toisensa kohdatessaan ----> synnyttäen mitä? Onko tuloksena se sama perustila kuin meidän Alku-laaduttaja on?
Vai onko "olematta"[meihin nähden/siis abstrakti] vieläkin laajempi Kokonaisuus, josta olemme osa? >>>>
Perustuu universumin monitasoisuuteen ja on tapauskohtaista. Tapauksia on myriadeittain.
Otetaan esimerkki: Sanon että 3-D maailma on olemassa ja samaan aikaan 3-D maailma ei ole olemassa. Tämä on täysin totta.Tämä pitää pohtia omakohtaisesti läpi jotta loogisuus paljastuisi.
- Maailma _ei ole olemassa_ itsevalaisevana materiana, mutta se _on olemassa_ tuettuna ja ylläpidettynä. Sama pätee muihinkin dimensioihin. Niitä pitää ajatella että ne pysyisivät koossa. Vain henkinen todellisuus on olemassa itsevalaisevana ja ikuisena, ja kuitenkin sielläkin on tasoja.
Tämä on vain yksi selittävä näkökulma, ei ainut. Joskus tahdotaan blokata mieli pois tekemällä ajatustasonristiriita ajatusten kautta. Kun ajatteleva mieli on blokattu pois niin ristiriita poistuu. Tätä selitystä ei voi kirjoittaa, se pitää kokea jos haluaa saada selvyyden. En suosittele koaneita tätänykyä, olen havainnut että voi tulla mieli-raatoja jos ajattelee mielensä solmuun. Järjestyksen ylläpitäminen on parempi, ja kun tietoisuus nousee, niin silloin koaneita ei tarvita kun mieli on muutenkin jo blokattu pois pelistä.
Tällaista pohdintaa..pohdi sinä vaihteeksi, vai tekisinkö minä sinulle kysymyksiä?? On ruusu punainen vai keltainen? Onko aurinko kylmä vai kuuma? Noh, vitsi vitsinä :-D
//Sitä josta puhutaan astraalimaailmana niin sitä hän onnistui monilta osin kuvaamaan. Aika ja avaruus kuvaavat samaa prinsiippiä, aika on vain eri nimitys avaruudelle. Ne ovat saman kolikon eri kääntöpuolia.//
- Muistathan tässä yhteydessä sen että maailmankaikkeus sisältää enemmän "tyhjää" kuin täyttä"?
Aine ja aika ovat liitoksissa, ilman toista ei ole toista, mutta "ne" ovat "kolmannessa" --->johon ne eivät ylety.
//4-D maailmassa on vielä olemassa avaruus, siten on olemassa myös aikaa. Sieltä ei ole peräisin NYT. 4-D maailma on illusorinen maailma, niinkuin tämä karkeamman materian 3-D maailma. Maailmat limittyvät toistensa päälle, siksi voisimme periaatteessa käyttää 4-D tekniikkaa 3-D:ssä. Ja sen vuoksi voimme aistia nykyhetkeä kaikilla tasoilla.//
- Se ei ole NYT-hetki kuten toteat. Tämä vaikuttaa olevan juuri Alku-laaduttajamme, sillä voimme aavistaa eron aineettoman [Nyt-Hetki] ja ajallisen eli aineellisen välillä.
//Einteinin fysiikka vie nykyhetkeen singulariteetissa. NYT alkaa toteutumaan siinä maailmassa jota sanon 8. dimensioksi. Siitä dimensiosta on mahdollista todentaa universumin nykytilaa joka on. Maailmankaikkeus-mieli on ja lepää suuressa rauhassaan, sen sisällön hissun kissun lipuessa Hänen mielensä sisällössä. Tästä dimensiosta ja alempanakin me voimme nähdä itsemme toisten kasvoissa.
Puhuit kuplasta jossa olemme vankilassa. Olemmeko vankilassa josta pitäisi päästä pois??
Mihinkään ei tarvitse mennä tai voikaan mennä pois, sillä me olemme itse maailmankaikkeuden osia. Emme voi määrätä olevamme erillään itsestämme, joka on maailmankaikkeus.//
- Tässä on se suuren pysähtymisen paikka.
Eikö tosiaan oivalleta "pois pääsemisen" funktion tärkeyttä?
Ajatukseni ei ole vain ääni sisälläni joka käskee, konkretia ei ole vain kasvot peilissä joka vääristää ajatuksen, ajatus on Itseni vihollinen, sisään rakennettu täydellinen virhe jota ei voi subjektiivisesti hokata?
//Se mitä näemme maailmankaikkeuden mielen sisällön liikkeenä, on hänen liikettään. Vaikka hän on nyt-hetkessä niin silti hän muuttuu. Tämä on paradoksi.//
- Se on enemmän, yksinkertaisen nerokkaasti --->balanssoimaton poikkeama.
//Tämä menee niin paljon yli käytettävissä olevien sanojen etten yritäkään selvittää sitä koska se ei onnistu. Meillä ei ole sanoja kuvaamaan maailmankaikkeuden aikeita, eikä tule tämän universumin eliniän aikana olemaankaan. Hän on korkein henkinen entiteetti mitä on aavistettavissa ja silti hän kehittyy. Sen enempää en voi aavistaakaan edes hämärästi. Ihmeellistä. NYT ei ole siis staattinen vaan muuntuva NYT. Staattista NYT-hetkeä ei ole olemassa minun näkökulmastani. Näkökulmamme on rajoittunut, hänen [maaimankaikkeuden] dimensionsa on vähintään 1000, kun ihminen pääsee ehkä 12. dimensioon.//
- 'Kaikki' ei tarvitse mitään, mutta 'Kaikki' voi olla muutoksessa? Nyt on kysymys siitä onko muutos relevantti ja vapaa tapahtuma? Viittaan [heilutan ankarasti] tässä ainoastaan "vankilamaiseen" tilaamme, emme voi muuta, vai voimmeko?
//3 tai 4 dimensiosta NYT näyttää staattiselta, koska se on niin paljon alempana todellista nykyhetkeä ettei muutosta voi huomata.
Se on tiedossa että ajatuksesta tämä homma lähti liikkeelle. Ajatus tiivistyi lopulta aineeksi, ja tässä nyt olemme.//
- Niinpä; "Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala" ja tuon "Sanasen" [Ajatus emansipaatui teoksi; "Röyh" ja pooooong!--->"Minä olen"] kautta Kaikki emansoitiin moninaisuudeksi, eli erillisyydeksi. Seuraus oli ja edelleen on-->erillisyys, kärsimys, yksinäisyys ja tämän kokemuksellinen mahdollisuus/mahdottomuus--> sillä emmehän voi kokea realistisesti mitään [edes koskea oikeasti toisiamme/kuvitteellista puuhaa] koska emme ole ME vaan Minä.
//Perustuu universumin monitasoisuuteen ja on tapauskohtaista. Tapauksia on myriadeittain.
Otetaan esimerkki: Sanon että 3-D maailma on olemassa ja samaan aikaan 3-D maailma ei ole olemassa. Tämä on täysin totta.Tämä pitää pohtia omakohtaisesti läpi jotta loogisuus paljastuisi.
- Maailma _ei ole olemassa_ itsevalaisevana materiana, mutta se _on olemassa_ tuettuna ja ylläpidettynä. Sama pätee muihinkin dimensioihin. Niitä pitää ajatella että ne pysyisivät koossa. Vain henkinen todellisuus on olemassa itsevalaisevana ja ikuisena, ja kuitenkin sielläkin on tasoja.//
- "Ajattelen --> olen ole'm a s s a"! Tälläisen "massallisuuden" tukeminen on arveluttavaa, siksi anihilatiomatoja on olemassa. Suunta ei ole yksi-suuntainen on siis ristiriita koska on liikettä. Tarve 'valon ja varjon' leikkiin ei merkitse sitä että se on "oikein", sillä perusteita sen ei-oikeellisuudesta voidaan hahmottaa.
//Tämä on vain yksi selittävä näkökulma, ei ainut. Joskus tahdotaan blokata mieli pois tekemällä ajatustasonristiriita ajatusten kautta. Kun ajatteleva mieli on blokattu pois niin ristiriita poistuu. Tätä selitystä ei voi kirjoittaa, se pitää kokea jos haluaa saada selvyyden. En suosittele koaneita tätänykyä, olen havainnut että voi tulla mieli-raatoja jos ajattelee mielensä solmuun. Järjestyksen ylläpitäminen on parempi, ja kun tietoisuus nousee, niin silloin koaneita ei tarvita kun mieli on muutenkin jo blokattu pois pelistä.//
- Selkyes on edellytys hahmotukselle.
Kokemuksellisesti ihminen voi tajuta ja oivaltaa nano'sekunnin kiitävän hetken kaiken [tästä]. Saada siis ilmeisesti yhteyden kollektiivii-kvantti-rakenteisiin tai "sen yli"? Onko tuollaisessa yhteydessä kyse poikkeamasta, siis jonkinlaisesta vuodosta, vai tahallisesta,,, siis annetusta 'täkystä', jonka avulla kehitys kohti "olemattomuutta" voi jatkua?
//Tällaista pohdintaa..pohdi sinä vaihteeksi, vai tekisinkö minä sinulle kysymyksiä?? On ruusu punainen vai keltainen? Onko aurinko kylmä vai kuuma? Noh, vitsi vitsinä :-D//
- Kyllä minulta saa kysyä, toinen juttu osaanko muotoilla vastauksia? :)
>>> - Muistathan tässä yhteydessä sen että maailmankaikkeus sisältää enemmän "tyhjää" kuin täyttä"?
Aine ja aika ovat liitoksissa, ilman toista ei ole toista, mutta "ne" ovat "kolmannessa" --->johon ne eivät ylety. >>>
Näkökulmastani avaruus, aine ja aika on saman asian eri puolia. Ne ovat materiaa. Avaruus-aine-aika -materiaa ylläpidetään henkisellä substanssilla. Se on intuitio, ei normaalin kaavan mukainen ajatus. Kaava menee ylläpitäjien suhteen näin: Intuitio-Oleminen ylläpitää (tahtoessaan) ajatusta, joka ylläpitää tunnetta, joka ylläpitää karkeaa materiaa.
>>> - Se ei ole NYT-hetki kuten toteat. Tämä vaikuttaa olevan juuri Alku-laaduttajamme, sillä voimme aavistaa eron aineettoman [Nyt-Hetki] ja ajallisen eli aineellisen välillä. >>>
Alku-laaduttajaksi voi kuvitella erheellisesti avaruuden, jonka takana on vielä substanssi. Tämä tilaton substanssi on Laaduttaja, ja sinne kun tietoisuus syvenee niin löytyy kyllä se Alku-Laaduttajakin. Laaduttajaa ei kannattane kuitenkaan erottaa Alku-Laaduttajasta koska erillisyyttä sanan tavanomaisessa merkityksessä ei ole. Laaduttaja syvenee ilmeisesti Alku-sellaiseksi automaation kautta, antautumalla tietoiseen automaatisen syventymisen prosessiin. Laaduttajan syntyminen jo riittää kuolemattomuuden ymmärryksen manifestoimiseksi.
Pääasia että aavistamme avaruudellisen Nyt-hetken heijastuksen ja lopulta avaruudettoman Nyt-hetken, olemme siinä ja pysymme. Näin muodoin ei ole minnekään menemistä. Laadullista syvenemistä kylläkin on eri ominaisuuksien puitteissa. Nämä ominaisuudet ovat eri oktaavissa olevaa substanssia kuin ulkokohtaiset kärsivällisyys, ilo jne. Ne ovat transsendoituja kristalloituja ominaisuuksia, jotka havaitaan ei-ominaisuuksiksi. Ei-ominaisuus tarkoittaa ominaisuutta johon ei takerruta.
>>> Se on enemmän, yksinkertaisen nerokkaasti --->balanssoimaton poikkeama. >>>
Tuosta näkökulmasta kyllä. Tätä tutkin vielä tarkemmin.
>>> - 'Kaikki' ei tarvitse mitään, mutta 'Kaikki' voi olla muutoksessa? Nyt on kysymys siitä onko muutos relevantti ja vapaa tapahtuma? Viittaan [heilutan ankarasti] tässä ainoastaan "vankilamaiseen" tilaamme, emme voi muuta, vai voimmeko? >>>
Muutos ei ole ihmisen tietoisuuksien saavutettavuuden tasoilla vapaa. Todella vapaata valintaa hengen substanssin tasoilla ei ole näkökulmastani. Vapaa valinta on illuusio. Voimme kyllä valita olevamme se mikä jo olemme. Onko se vapaata valintaa? Minusta ei. Koska vapaata valintaa ei ole, ei ole myöskään vankilaa näkökulmastani. On olemassaolo joka ainut valinta.
>>> - Niinpä; "Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala" ja tuon "Sanasen" [Ajatus emansipaatui teoksi; "Röyh" ja pooooong!--->"Minä olen"] kautta Kaikki emansoitiin moninaisuudeksi, eli erillisyydeksi. Seuraus oli ja edelleen on-->erillisyys, kärsimys, yksinäisyys ja tämän kokemuksellinen mahdollisuus/mahdottomuus--> sillä emmehän voi kokea realistisesti mitään [edes koskea oikeasti toisiamme/kuvitteellista puuhaa] koska emme ole ME vaan Minä. >>>
Ihmisen tietoisuuden saavutettavuuden tasoilla ilmeisesti saamme tyytyä olemassaolon autuuteen suurimpana totuutena näkökulmastani katsottuna. Onko se kärsimystä? Minusta se on olemassaolon autuutta ja oppimisen mielenkiintoisuutta.
>>> - "Ajattelen --> olen ole'm a s s a"! Tälläisen "massallisuuden" tukeminen on arveluttavaa, siksi anihilatiomatoja on olemassa. Suunta ei ole yksi-suuntainen on siis ristiriita koska on liikettä. Tarve 'valon ja varjon' leikkiin ei merkitse sitä että se on "oikein", sillä perusteita sen ei-oikeellisuudesta voidaan hahmottaa. >>>
Tuossa toisessa repliikissä mainitsin intuition ylläpitävän tahtoessaan ajatusta. Tällöin ajatus on kontrolloitavissa, koska ollaan hieman "erillään" ajatuksesta, ajatuksen "alla" tai ajatuksen "väleissä".
>>> - Selkyes on edellytys hahmotukselle.
Kokemuksellisesti ihminen voi tajuta ja oivaltaa nano'sekunnin kiitävän hetken kaiken [tästä]. Saada siis ilmeisesti yhteyden kollektiivii-kvantti-rakenteisiin tai "sen yli"? Onko tuollaisessa yhteydessä kyse poikkeamasta, siis jonkinlaisesta vuodosta, vai tahallisesta,,, siis annetusta 'täkystä', jonka avulla kehitys kohti "olemattomuutta" voi jatkua? >>>
Kyse on kristillisin termein armosta, joka voi olla ylempien entiteettien tarkoituksellinen vuoto. Psyykkinen ulkonainen selvänäkökyky ei vie kuolemattomuuden ykseyden ymmärtämiseen. Henkinen selvänäkö sitä käytettäessä muuntaa ihmistä koko ajan, koska se ei perustu tilallisuuteen ja värikkäisiin hahmoihin.
>>> - Kyllä minulta saa kysyä, toinen juttu osaanko muotoilla vastauksia? :) >>>
Kyllä minä olen sitä mieltä että löydät vastaukset itse. Ei oikein ole kysyttävää, kun olen tyytyväinen. Ehkä liiankin tyytyväinen..?? Mutta ei sille oikein voi mitään. Tiedän etteivät vastaukset auta, vaan täytyy kokea. Kyllähän tällainen kirjainharjoittelu jotain järjestää, nimittäin kun muuten ei tule mietittyä näitä asioita laisinkaan. Kun ei ole ollut kysyjää joka laittaisi miettimään :-)
Sinulla on mielentoiminnot kehittyneet hyvin ja voit kehittää oivallusta niiden kautta. Toinen tie olisi kehittää oivallusta antaumuksen kautta korkeammalle Itsellesi, joka on kaikki.
Huomaan että ideoiden sanoiksi pukeminen on haastavaa ja ei aina löydä sopivaa sanaa. Silloin pohdintaan tulee joskus vastailtua vähän sinne päin hoksattujen sanojen puitteissa. Siten tuntuu että osa pohdinnoista menee osin "ohi" koska täsmäpohdintaa ei ole läheskään aina voinut luoda.
Seuraava oli eräs kiinnostava huomiosi:
>>>>> - Tässä on se suuren pysähtymisen paikka.
Eikö tosiaan oivalleta "pois pääsemisen" funktion tärkeyttä?
Ajatukseni ei ole vain ääni sisälläni joka käskee, konkretia ei ole vain kasvot peilissä joka vääristää ajatuksen, ajatus on Itseni vihollinen, sisään rakennettu täydellinen virhe jota ei voi subjektiivisesti hokata? >>>>>
Näkisin niin että jos tahdomme "pois" niin meidän tulee olla läsnä ja unohtaa poismeneminen. Kuulostaa paradoksaaliselta mutta ei ole sitä:
- Tietoisuuden kautta voi kehittää oivallusta. Ensin tulemme tietoisiksi fyysisestä kehosta. Tämä on ensimmäinen askel. Harva ihminen on kehittänyt tietoisuutta edes fyysisestä kehosta täyteen mittaan. Kun tiedostamme kehon riittävän hyvin niin tietoisuuden intensiteetti riittää tiedostamaan tuntemuksia hyvin, tiedostamattomia tuntemuksia, ajatuksia sekä tiedostamattomia ajatuksia. Kun tietoisuuden intensiteetti vielä kasvaa mielen sisällön ollessa nokan edessä kokonaisuudessaan niin ajatukset pysähtyvät. Mikäli tietoisuus vielä ajatusten pysähdyttyä pysyy intensiivisenä niin silloin syntyy oivallus olemisesta ja mitä oleminen ja ykseys tarkoittaa.
Ajatusprosessin kautta jos lähdetään analysoimaan niin prosessi on vaikea. Synteesi on parempi, mutta ajatusten tie on pitkä ilman antaumusta johonkin "suurempaan, joka on kaikki". Tietoisuuden/tarkkaavaisuuden kehittämisen/syventämisen tie on jonkin verran lyhyempi kuin analysoimisen tie koska emme rasita aivojen monimutkaista osaa ( monimutkaiset logiikat vievät Minotauroksen labyrinttiin, ja niiden tehtävä on osoittaa mielen vajavaisuus ) vaan painotumme tietoisuuteen joka on olemisen perusta.
Nimimerkki arjuuna tällä palstalla on tästä prosessista jo kertonutkin.
//Tuossa toisessa repliikissä mainitsin intuition ylläpitävän tahtoessaan ajatusta. Tällöin ajatus on kontrolloitavissa, koska ollaan hieman "erillään" ajatuksesta, ajatuksen "alla" tai ajatuksen "väleissä".//
- Mitä tarkoitat "kontrollin mahdollisuudella" ajatuksen suhteen?
Jos syitä ajatuksieni syiksi ajatuksiini ei voida edes tavoittaa on kotrolli täysin kateissa?
Vaihtoehdoksi jää vapauden saavuttamiseksi ulkoa-asetetun asenteen asenteisiini hävittämiseksi --> oman ole[n]'m a s s a'olon tuhoaminen?
//Kyse on kristillisin termein armosta, joka voi olla ylempien entiteettien tarkoituksellinen vuoto. Psyykkinen ulkonainen selvänäkökyky ei vie kuolemattomuuden ykseyden ymmärtämiseen. Henkinen selvänäkö sitä käytettäessä muuntaa ihmistä koko ajan, koska se ei perustu tilallisuuteen ja värikkäisiin hahmoihin.//
- Kun kerran Tietää, ei tarvitse enää tietää ja voi vapautua Elämään.
Tuo esiin nostamasi sana "Armo" liittyy mielestäni ikuiseen kuolemaan tästä, joka merkitykseltään tarkoittaa yksittäisten ajatusten anihilaatiota.
Tuota viimeistä "tappia" kaikki privaatit pelkäävät, koska Ajatus siitä on kaikkea privaattia kantavaa luulo-ajatusta vastaan ["minä olen"].
Tähän Armoon voidaan yhdistää Raamattu mm. Jeesus-nimen kautta, sillä Golhgata-narraatiossa Kristus-Logos [ei siis jeesus] toteutti anihilaation "syvemmissä vesissä".
Yhdistetään vielä asia manaukseen, sillä sekin toimii oikeasti Jeesus-nimessä, koska siinä nimessä harhailevien tietoisuuksien pelko anihilaatiosta konkretisoituu[ja ne karkaavat manattaessa "kuoresta"]. Pelko näyttää pohjimmaisen motiivin eli itsekkyyden, kyse on pohjimmiltaan kuitenkin Armosta/Oikeus/yhtyminen Kaikkeen, eli Rakkaudesta.
//Kyllä minä olen sitä mieltä että löydät vastaukset itse. Ei oikein ole kysyttävää, kun olen tyytyväinen. Ehkä liiankin tyytyväinen..?? Mutta ei sille oikein voi mitään. Tiedän etteivät vastaukset auta, vaan täytyy kokea. Kyllähän tällainen kirjainharjoittelu jotain järjestää, nimittäin kun muuten ei tule mietittyä näitä asioita laisinkaan. Kun ei ole ollut kysyjää joka laittaisi miettimään :-)
Sinulla on mielentoiminnot kehittyneet hyvin ja voit kehittää oivallusta niiden kautta. Toinen tie olisi kehittää oivallusta antaumuksen kautta korkeammalle Itsellesi, joka on kaikki.//
- Älä sano kuules :), ei tiedetä mitä tästä vielä "poikii"?
//Näkökulmastani avaruus, aine ja aika on saman asian eri puolia. Ne ovat materiaa. Avaruus-aine-aika -materiaa ylläpidetään henkisellä substanssilla. Se on intuitio, ei normaalin kaavan mukainen ajatus. Kaava menee ylläpitäjien suhteen näin: Intuitio-Oleminen ylläpitää (tahtoessaan) ajatusta, joka ylläpitää tunnetta, joka ylläpitää karkeaa materiaa.//
- Tarkoitin tuolla "kolmannella" ajatuksen, eli privaatin yllä-pitäjän "Emoa", Sellaista josta ajatus irti-repi-itsensä.
Ehkä ei aivan kohdalleen mene maallinen-kuvaus, jossa tuo olisi "pimeä-energia"? Oikeastaan kyse on Valo-Energiasta, jota emme omasssa "pimeydessämme" [koska olemme erosssa Kaikesta, eli katveessa/varjossa] siksi käsitä.
//Alku-laaduttajaksi voi kuvitella erheellisesti avaruuden, jonka takana on vielä substanssi. Tämä tilaton substanssi on Laaduttaja, ja sinne kun tietoisuus syvenee niin löytyy kyllä se Alku-Laaduttajakin. Laaduttajaa ei kannattane kuitenkaan erottaa Alku-Laaduttajasta koska erillisyyttä sanan tavanomaisessa merkityksessä ei ole. Laaduttaja syvenee ilmeisesti Alku-sellaiseksi automaation kautta, antautumalla tietoiseen automaatisen syventymisen prosessiin. Laaduttajan syntyminen jo riittää kuolemattomuuden ymmärryksen manifestoimiseksi.
Pääasia että aavistamme avaruudellisen Nyt-hetken heijastuksen ja lopulta avaruudettoman Nyt-hetken, olemme siinä ja pysymme. Näin muodoin ei ole minnekään menemistä. Laadullista syvenemistä kylläkin on eri ominaisuuksien puitteissa. Nämä ominaisuudet ovat eri oktaavissa olevaa substanssia kuin ulkokohtaiset kärsivällisyys, ilo jne. Ne ovat transsendoituja kristalloituja ominaisuuksia, jotka havaitaan ei-ominaisuuksiksi. Ei-ominaisuus tarkoittaa ominaisuutta johon ei takerruta.//
- Kai kuitenkin oleellista on tajuta tuo ero, sehän on juuri se "vastus" joka kasvattaa tietoisuutemme ratkaisuihin jotka palvelevat Kokonaisuutta?
Olisi myös erhe kiintyä ja liittyä materiaan, eli siihen ajatukseen joka sen luo. Sehän voi viedä mennessään ja tämä niin että joutuisimme tahtomme vangeiksi, eli olemaan ikuisesti elossa?
//Muutos ei ole ihmisen tietoisuuksien saavutettavuuden tasoilla vapaa. Todella vapaata valintaa hengen substanssin tasoilla ei ole näkökulmastani. Vapaa valinta on illuusio. Voimme kyllä valita olevamme se mikä jo olemme. Onko se vapaata valintaa? Minusta ei. Koska vapaata valintaa ei ole, ei ole myöskään vankilaa näkökulmastani. On olemassaolo joka ainut valinta.//
- Olet täysin oikeassa.
Voiko tämä liittyä siihen missä kunkin alku-koti on? Joku tavoittaa aina vapautta, eikä koskaan tyydy ulkoa-asetettuun muottiin 'olla'. Tämä siitä huolimatta että tuo muotti näyttäisi olevan omaa tekoa, tai muotin murtaminen merkitsisi suurinta häviötä henkilökohtaisella tasolla.
Muuten, ennalta-valinta-oppi Raamatussa [Room. 8,9,10] paukkuu taustalla liitoksissaan, ehkä se vihjaa syvemmällä tasollaan juuri tuosta realista?
//Ihmisen tietoisuuden saavutettavuuden tasoilla ilmeisesti saamme tyytyä olemassaolon autuuteen suurimpana totuutena näkökulmastani katsottuna. Onko se kärsimystä? Minusta se on olemassaolon autuutta ja oppimisen mielenkiintoisuutta.//
- Edelleen sisäinen-todellisuuteni perää syvempiä funktioita, eli "koko hoidon" mielekkyyttä eroittelematta mitään systeemin sisäistä --> kipua tai nautintoa etc., siis mm.mahdollistajien/heidän/meidän/teidän motiiveja ja oikeellisuutta Kokonaisuuteen kontraten.
//Näkisin niin että jos tahdomme "pois" niin meidän tulee olla läsnä ja unohtaa poismeneminen. Kuulostaa paradoksaaliselta mutta ei ole sitä://
- Yhdymme silloin realissa subjekti&objektiin.
Kvantti-maailmassa prosessointimme muutos merkitsee juuri niiden ajattelu-osien kehittämistä, jotka johtavat ajattelemaan "abstrakteja".
Kyse ei ole siis mystiikkaasta vaan aivan sähkö-kemiallisista prosesseista johon vaikuttaa monet yhteis'vaikutukselliset tapahtumat.
Mutta mystiikaksi tämä muuttuu kun kysytään miksi alku-laaduttajamme tarvitsee noita prosesseja ja mihin?
Mihin ihmisen on tarkoitus kasvaa ja kehittyä, mutta ennemmin, mihin ihmeeseen ajatuksen on tarkoitus projisoitua?
Kun nuo kemialliset prosessit laitetaan/laittautuu[?] liikkeelle--> intuition, fiiliksen tarpeiden kautta mihin ne tähtäävät kun kuitenkin syvemmällä samassa prosessissa tajutaan [ainakin jotkut tajuavat] kaiken mielettömyys?
Ajatus ajautui materiaksi oppiakseen ettei kannata ajatella materiaksi?
Ajatus nauttii ajatuksesta olla ajatus konkretiassa ja kuitenkin osa siitä kaipaa olla "tyhjää"?
Ei nämä koskaan korreloi toisiaan, täytyy olla ainakin kaksi erillistä suuntaa ja funktiota? Itsestä vaikuttaa siltä, että olen jostain kumman syystä tässä "väärässä junassa" ;D.
->>> Mitä tarkoitat "kontrollin mahdollisuudella" ajatuksen suhteen?
Jos syitä ajatuksieni syiksi ajatuksiini ei voida edes tavoittaa on kotrolli täysin kateissa?
Vaihtoehdoksi jää vapauden saavuttamiseksi ulkoa-asetetun asenteen asenteisiini hävittämiseksi --> oman ole[n]'m a s s a'olon tuhoaminen? >>>
Tuossa toisessa repliikissä esitin menetelmän tietoisuuden kehittämiseksi. Kontrolli saavutetaan sillä menetelmällä vähitellen, kun mielen sisältö on tiedostettu kokonaisuudessaan. Syytä ei tarvitse löytää konkreettisena objektina, sisällön tiedostaminen riittää. ( Se joka tiedostaa sisällön on syy, tällöin se on syy jota ei havaita, siis ei-syy. ) Tällöin ollaan mielen perustassa tai jopa "ulkona" mielestä. Mieltä voi tarkkailla, ollen ajatuksettomassa substanssissa, ja näin muodoin se voidaan hallita. Ajatuksettomassa substanssissa tuppaa vain maailma häviämään näköpiiristä ja nukahtaa, jos tietoisuutta ei ole vielä riittävästi. Se on asteittainen ja vähittäinen prosessi, voi kestää monia elämiäkin mutta siksi kärsivällisyyttä tarvitaan loputtomasti. Mitään pysyvää "uutta" ei saa hetkessä, ellei ole jo työskennellyt kauan ja vakaasti.
On myös "sata muuta" menetelmää ja kukin painottaa tietoisuuden kehittämistä eri tavalla.
Ole"massaolo" poistuu kyllä ajan myötä. Ole"vaisena" ilman massallisuutta on nähdäkseni pakko olla, ole"vaisuutta" ei voine poistaa. Tietysti jonkun ajatuksen ja persoonankin voi poistaa, mutta ei se ole ole"vaisuutensa" poistamista. Siinä poistuu se "massaolo" ja tietoisuus hypähtää toiseen oktaaviin.
>>> - Kun kerran Tietää, ei tarvitse enää tietää ja voi vapautua Elämään. >>>>
Toisin sanoen se on sitä ei-tietämistä, jota sanotaan Tiedoksi.
>>> Tuo esiin nostamasi sana "Armo" liittyy mielestäni ikuiseen kuolemaan tästä, joka merkitykseltään tarkoittaa yksittäisten ajatusten anihilaatiota. >>>
Voi sanoa että armon hetkellä ajatusten välejä suurennetaan niin että ikuinen substanssi pääsee väleihin. Sitä sanotaan tyhjyydeksikin, mutta myös aineellinen ilmaus on mahdollinen. Aineellinen ilmaus voi olla joissain tapauksissa parempi, koska silloin ehkä käsitetään että tyhjyys on eräässä mielessä täysi.
>>> Tuota viimeistä "tappia" kaikki privaatit pelkäävät, koska Ajatus siitä on kaikkea privaattia kantavaa luulo-ajatusta vastaan ["minä olen"]. >>>
Ihmisen persoona muodostuu mielikuvista, joihin takertumisen on synnyttänyt pelko. Ihmisen persoona on siis tässä mielessä pelko. Kun se muuntuu pelottomuudeksi, niin persoonaan takertuminen väistämättä poistuu. Jos on tappi-kokemuksia ollut niin silloin on selviö että perustassa ei voi hahmottaa "minä olen" ainakaan niin että voisi muodostaa mielikuvaa siitä joka "minä on". Itsen ajatteleminen ja siitä kuvan muodostaminen on silloin mahdotonta.
Itse asiassa Itseä isolla iillä ei voi ajatella. Kun on Itse ja jos silloin on ajatusta niin se karkaa aina "ulospäin". Itsessä ollessaan Itseä ei voi nähdä. Tähän perustuu altruismi. Altruismi pakottaa suuntaamaan ajatuksen ulospäin pois siitä joka ajattelee. Ajattelijaa sanotaan tällöin ei-ajattelijaksi, koska sitä ei voi silloin havaita.
>>> Tähän Armoon voidaan yhdistää Raamattu mm. Jeesus-nimen kautta, sillä Golhgata-narraatiossa Kristus-Logos [ei siis jeesus] toteutti anihilaation "syvemmissä vesissä".
Yhdistetään vielä asia manaukseen, sillä sekin toimii oikeasti Jeesus-nimessä, koska siinä nimessä harhailevien tietoisuuksien pelko anihilaatiosta konkretisoituu[ja ne karkaavat manattaessa "kuoresta"]. Pelko näyttää pohjimmaisen motiivin eli itsekkyyden, kyse on pohjimmiltaan kuitenkin Armosta/Oikeus/yhtyminen Kaikkeen, eli Rakkaudesta. >>>
Tätähän se on. Annihilaatio toteutuu kun syvennytään syvempiin vesiin. Se on täysin mahdollista Logokselle antaumuksen kautta. Logos käsitetään silloin ei-Logokseksi, eli sille antaudutaan viemättä ajatuksia mukanaan ja näkemättä sitä mielikuvien kautta. Se ollaan, tiedostamatta sanaa "Logos", ollen kuitenkin tietoinen.
Tässä kun olen käsitellyt tietoisuutta niin mistä se on tietoisuutta? Ei mistään erityisesti. Tietoisuus itsessään on olennainen, ei lainkaan se mikä on sen sisältö.
>>>- Tarkoitin tuolla "kolmannella" ajatuksen, eli privaatin yllä-pitäjän "Emoa", Sellaista josta ajatus irti-repi-itsensä.
Ehkä ei aivan kohdalleen mene maallinen-kuvaus, jossa tuo olisi "pimeä-energia"? Oikeastaan kyse on Valo-Energiasta, jota emme omasssa "pimeydessämme" [koska olemme erosssa Kaikesta, eli katveessa/varjossa] siksi käsitä. >>>
Olemme samaa mieltä. Painotin asiaa eri tavalla. Pimeä energia on valoa, jota ei havaita. Kaikki mitä on avaruudessa on materiaa. Käytännössä henkikin on "materiaa", mutta toisenlaista, jolloin sitä ei sanota materiaksi vaan ehkäpä ei-materiaksi.
>>> - Kai kuitenkin oleellista on tajuta tuo ero, sehän on juuri se "vastus" joka kasvattaa tietoisuutemme ratkaisuihin jotka palvelevat Kokonaisuutta?
Olisi myös erhe kiintyä ja liittyä materiaan, eli siihen ajatukseen joka sen luo. Sehän voi viedä mennessään ja tämä niin että joutuisimme tahtomme vangeiksi, eli olemaan ikuisesti elossa? >>>
Materiaa on myös henki kuten aiemmin mainitsin. Se on sellaista mihin ei voi tarttua. Olemme silä lailla aina elossa että tietoisuus säilyy mutta se voim muuntua eri oktaaveihin. Olevaisuuttansa ei voi poistaa, ole"massa"olonsa kyllä.
>>>- Edelleen sisäinen-todellisuuteni perää syvempiä funktioita, eli "koko hoidon" mielekkyyttä eroittelematta mitään systeemin sisäistä --> kipua tai nautintoa etc., siis mm.mahdollistajien/heidän/meidän/teidän motiiveja ja oikeellisuutta Kokonaisuuteen kontraten. >>>
Maailmankaikeuden leikki?? Hän leikkii itsensä kanssa ja pitää hauskaa?? Kyllä, tämä voidaan nähdä joko huonona tai hyvänä leikkinä. Näen sen hyvänä leikkinä.
>>>- Yhdymme silloin realissa subjekti&objektiin. >>>
Juuri tämä on avain kysymyksien lopettamiseksi. Kun subjekti on objekti niin kysymykset loppuvat.
>>>> Mutta mystiikaksi tämä muuttuu kun kysytään miksi alku-laaduttajamme tarvitsee noita prosesseja ja mihin?
Mihin ihmisen on tarkoitus kasvaa ja kehittyä, mutta ennemmin, mihin ihmeeseen ajatuksen on tarkoitus projisoitua?
Kun nuo kemialliset prosessit laitetaan/laittautuu[?] liikkeelle--> intuition, fiiliksen tarpeiden kautta mihin ne tähtäävät kun kuitenkin syvemmällä samassa prosessissa tajutaan [ainakin jotkut tajuavat] kaiken mielettömyys?
Ajatus ajautui materiaksi oppiakseen ettei kannata ajatella materiaksi?
Ajatus nauttii ajatuksesta olla ajatus konkretiassa ja kuitenkin osa siitä kaipaa olla "tyhjää"?
Ei nämä koskaan korreloi toisiaan, täytyy olla ainakin kaksi erillistä suuntaa ja funktiota? Itsestä vaikuttaa siltä, että olen jostain kumman syystä tässä "väärässä junassa" ;D. >>>
:D Ehkä olisi parempi valaistua ja sitten kysyä uudestaan jos löytyy vielä mitään kysymyksiä. Mutta ihan totta, Ramana Maharshi kertoi monille kysyjille, että ymmärtäkää ei-duaalisuus ja kysykää silloin uudestaan, jos voitte. Hän tiesi että silloin ihminen tietää että elämän tarkoitus on elämä ja ihminen tyytyy tähän. Elämä on itselleen syy ja tarkoitus.
//Hän tiesi että silloin ihminen tietää että elämän tarkoitus on elämä ja ihminen tyytyy tähän. Elämä on itselleen syy ja tarkoitus.//
- Elämä on 'syy' ja 'seuraus' on tälläistä!
Ei Itsellä mitään hätää ole.
Raadollisemmin tämä kai juontuu että olen kaikenlaista tarpeekseni kokenut. Päätelmäni kaikesta tästä on että--> maailman on "kuollut ruumis" eli ilman henkeä.
Itselläni ei ole mitään intressejä yrittää tätä "kuollutta herättää henkiin", siis yrittää tehdä mahdottomasta mahdollisen. Päin ja vastoin koen myötä-häpeää tästä tekeleestä joka ontuu ideoiltaan kaikella tapaa.
En voi käisttää, enkä myöskään hyväksyä sitä ajatusta, että olisin Itse ajatuksillani syvemmin osallinen juuri ideoiltaan tälläisen luontiin.
Eli onkohan tilanne nyt se, että Itse on kenties niin ylpeä ja sokea kieltäessään vastuunsa galaksien, olentojen hahmottamisesta, enkä voi edelleenkään siis dualisoida tätä ongelmaa?
Ajatuksissani maapallo saisi ja voisi olla miljoona kertaa suurempi kuten siten muutkin planeetat ja kaikilla olisi lotto-voittajien mahdollisuudet ilman että Tellus siitä heti kärsisi. Lisäksi tietoisien olentojen päästä olisi hyvä irroittaa väkivallan ja itsekyyden tapsit. Itse loisin tämän [jos on pakko materiassa olla] , miksi tämä ei kuitenkaan toteudu ja kun ei, niin ketä voin syyttää rajallisen maailman luomisesta?
>>> - Elämä on 'syy' ja 'seuraus' on tälläistä! >>>
Elämä on nyt pintatasolta katsottuna sukeltamisvaiheessa niinkuin lukemattomat aikaisemmat maailmankaikkeudetkin olivat samassa vaiheessa. Elämä on hengittänyt ulospäin ja hengitys alkaa vetäytymään sisäänpäin. Yksi puolikas hengenveto ja elämä on kiivennyt kokonaisuuden palvelemisen tasolle. Hyvin pian, eli muutama miljardi vuotta ja syntyy uusi maailmanakaikkeus.
Hengitystä tämä vain on. Yksityiskohtiin jos takertuu niin voi nähdä jos jonkinlaista epäpuhdasta. Pohjimmiltaan kaikki on jo puhdasta.
Syyttäminen ja syyttämättä jättäminen on pintatason touhuja. Kaikki on elämää ja elämä voi hyvin. Pintatasolta olisi ehkä hyvä sukeltaa pohjalle missä isot kalat uivat? Pintataso on välttämätöntä pientä fraktaalista kuplintaa, lähes olematonta, pohjalla on rauha ja seesteisyys.
//Hengitystä tämä vain on.//
- Saletisti Kaikki muuttuu kunhan tietoiset "pidättävät oikealla hetkellä hengitystään" ja toivottavasti kerrankin tarpeeksi pitkään. ;)