Olen viimeaikoina ollut todella väsynyt ja masennusoireet tuntuvat taas karkaavan käsistä. Raahauduin sitten lääkärille, enkä vieläkään voi uskoa mitä kuulin. Vastaanoton aikana hän käski minua ottamaan itseäni niskasta kiinni, tämän hän sanoi KOLMASTI. Lisäksi hän ehdotti että voisin alkaa juomaan alkoholia, ei siis ryyppäämään mutta joskus vähän, siitä voisi kuulemma tulla iloisemmaksi. Ilmoitin olevani absolutisti ja etten aio koskaan aloittaa viinan kittaamista. Vielä tämänkin jälkeenkin hän oli sitä mieltä että kalja tai siideri silloin tällöin voisi tehdä hyvää. Baareissakin olisi hyvä ravata useammin. En kuulemma myöskään harrasta tarpeeksi raskasta liikuntaa, eikä mieheni ymmärrä kuinka paha olo minulla on. Masennus on siis oma vikani, olen saamaton nahjus jonka mies ei ymmärrä mitään. Tosiasiassa mieheni ymmärtää oloani ja koko sairautta miljoona kertaa paremmin kuin se puoskari. Lopulta puhe kääntyi myös terapiaan, tosin minun aloitteestani. Mutta syömpäs nyt ensin pari kk näitä vahvoja lääkkeitä ja sit kattellaan. Se tuntuukin olevan lääkäreiden lempi toteamus; kattellaan...
Mitäs sanotte tästä lääkäristä?
Eppoo
10243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
yksityinen psykiatri? Missä päin Suomea?
Tämä kaveri oli ihan vaan yleislääkäri, psykiatrilta en olis tämmöstä kuunnellut.
KAIKKI.Noinhan sitä kuuluukin suhtautua väsyneeseen asiakkaaseen.Ei muuta kuin kartsalle niin kyllä se siitä.Lääkkeet pois ja ylös ulos ja lenkille.Nukutko tarpeeksi?
lueppa tästä,jos tulis idistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8524038
Noh 1 kalja tai siideri voisi minunkin mielestäni tehdä sinulle ihan hyvää, ellet ole alkoholisti. Tai onko sinulla jokin muu syy, joka pakottaa sinut näkemään tuon alkoholikysymyksen niin mustavalkoisena - joka absolutisti tai sitten ilmeisesti rappioalkoholisti?
Siis tyyliin 1 pullo per kuukausi...
Mustavalkoinen heroiinikysymys rappioheroinisti tai ei ollenkaan. Kultainen keskitie kunniaan!
Nukun 8-9 h yössä, mutta se on kuulemma aikuiselle ihmiselle liikaa. Olen aina ajatellut että sitten kun herää, on nukkunut tarpeeksi, mut ei sit ilmeisesti. Minä ulkoilen, liikun ja syön hyvin. Olen ollut loputtoman väsynyt jo 2 kk, mutta kai se johtuu sitten siitä että olen vaan tämmönen saatanan luuseri joka ei hikoile tarpeeksi liikkuessaan. Joo, niissä hikipisaroissa se taika piileekin. Olen valmis tekemään paljon töitä tervehtymisen eteen, mutta tyhjästä on vaikea alkaa rakentamaan.
Kohta tänne paukkaa se tyyppi joka sanoo masennuksen johtuvan kofeiinista, sitten se joka syyttää fluoria ja viimeisenä se jonka mielestä E-Epa ratkaisee kaikki maailman ongelmat liikavarpaista aidsiin. Teille kaikille voin vakuuttaa, että nämä konstit olen kiltisti ottanut käyttöön ja todennut tehottomiksi jo kauan sitten.
Ja sitten se kuningas alkoholi. Mitäpä tuohon voisi sanoa... Minä vihaan alkoholia, vihaan sitä millaisiksi se tekee ihmiset. Jo se yksikin kalja. Kai ne on jotain lapsuuden huonoja muistoja, vaikkein äiti usein juonutkaan. Toisekseen, pelkään ehkä menettäväni kontrollin alkoholin suhteen, pelkään ehkä todellakin päätyväni alkoholistiksi.
No, ei se tuo alkoholijuttu ollut häiritsevintä. Pahinta oli se kuinka lääkäri vähätteli ja syyllisti. En ole tehnyt tarpeeksi, minun pitää nyt ottaa itseäni niskasta kiinni, en voi odottaa että jo tekee sen puolestani. Mutta mistä voimat? En jaksa yksin, en selviä tästä yksin. Olen kyllä yrittänyt, olen tehnyt niin paljon kuin vain pystyn, mutta sitten sanotaan ettei se riitäkkään. Olen vaan niin väsynyt. Neljän kuukauden välein saan reseptin taas hiukan vahvempiin lääkkeisiin, ryöpyn näitä syytöksiä ja kehoituksen harrastaa liikuntaa. Ja "Kattellaan". Sitten potkaistaan ulos vastaanotolta ja siellä sitä sitten seisot pilleripurkki kädessä miettimässä kuinka huono ihminen sitä oikein onkaan.
Kerro lääkärin nimi niin muutkin osaavat varoa. Ja voi olla että jos lääkäri kuulee saaneensa huonoa palautetta niin voisi ensi kerralla olla pikkasen asiallisempi.
Jotenkin arvelluttaa tuo nimen julkituonti, mutta kyseessä on Terveystalo-niminen firma Porissa. En kuitenkaan osaa muuten sanoa hänen ammattitaitonsa tasoa, koska olen käynyt vasta kahdesti ja molemmilla kerroilla samalla asialla. Ehkä kyse on vain heikoista vuorovaikutustaidoista, en tiedä kuinka paljon lääkäreitä valmennetaan vuorovaikutukseen. Normaali reaktio ihmisellä on kuitenkin se, että kun kerron hänelle pahasta olostani, se synnyttää hänessä negatiivisia tunteita, jotka hän vaistomaisesti kimmottaa takaisin minuun. Jos tätä reaktiota ei tiedosta, sitä on vaikea estää. Toisaalta taas masennus on hyvin monimutkainen sairaus, johon liittyy paljon uskomuksia myös ammattilaisten piirissä. Masennusta sairastamattoman on jokseenkin mahdotonta ymmärtää sitä tunnetta jossa masentunut elää ja silloin on helppo sortua vähättelyyn. Tämä kaikki on ihmisluonnolle täysin normaalia käytöstä, jota voi välttää ainoastaan tiedostamalla oman käytöksensä ja reaktionsa.
Tänään jätän asiasta joka tapauksessa valituksen, firma päättäköön itse mitä tekee.