Oli vuosi 1996. Menin hyvillä mielin sairaalaan leuanalussylkirauhasen poisto leikkaukseen.
Piikki pyllyyn ja ei kun leikkaus saliin.
Herättyäni, näin yläpuolella pullon, josta tuli letku käsi-varteen. Paksu tuppo peitti leikkaus haavan. joka alta tuli letku pieneen pulloon. Ylös en saanut nousta, vasta kun seuraavana päivänä. Kun haava-peite sitten otettiin pois, niin näin komean näköinen leikkaus haavan joka oli n.15cm.pitkä. Koko kaula oli leikattu auki. Näky on vieläkin melko karsee ja kun lisäksi arven vieressä pullottaa suuria patteja. Ystävät on kaikonneet, koska näkymä on melko karsee.
Ihmisten ilmoilla ei paljon viitsi kuleksia.
Eikö tässä yhden ihmisen elämässä ole ihan tarpeeksi.
Piikki pyllyyn ja ei kun leikkaus saliin.
Herättyäni, näin yläpuolella pullon, josta tuli letku käsi-varteen. Paksu tuppo peitti leikkaus haavan. joka alta tuli letku pieneen pulloon. Ylös en saanut nousta, vasta kun seuraavana päivänä. Kun haava-peite sitten otettiin pois, niin näin komean näköinen leikkaus haavan joka oli n.15cm.pitkä. Koko kaula oli leikattu auki. Näky on vieläkin melko karsee ja kun lisäksi arven vieressä pullottaa suuria patteja. Ystävät on kaikonneet, koska näkymä on melko karsee.
Ihmisten ilmoilla ei paljon viitsi kuleksia.
Eikö tässä yhden ihmisen elämässä ole ihan tarpeeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Eikö tässä yhden ihmisen elämässä ole ihan tarpeeksi." Vai onkohan, Eriksson? Elämä on rumaa eikä se helpotu loppua kohti.