Uskovien korkein päämäärä on pelastuminen. Ateisti taas tietää, ettei kuolemanjälkeistä elämää ole, eikä niin ollen mitään "pelastumistakaan". Kaikki tapahtuu ihmiselle hänen elinaikanaan - pelastuminenkin, jos nyt sellaista käsitettä tarvitaan.
Hauskinta näin sivusta seuraavalle on se, että pelastuminen on kiinni hyvin pienistä asioista. Jos tulkitset Raamattua väärin, et voi pelastua. Ja jotta asia ei olisi liian helppo, pelastuksesta on tietenkin yhtä monta tulkintaa kuin on uskonsuuntiakin ja jokainen - tietenkin - pitää omaansa ainoana oikeana.
Lopuksi on vielä huomioitava, ettei kukaan ole tiettävästi palannut kertomaan pelastuneensa.
Uskova siis elää elämänsä jatkuvassa pelossa. Hän ei koskaan voi olla varma pelastuksestaan. Jospa helluntailaiset ovat oikeassa, tai luterilaiset, tai katoliset, jehovat, mormonit jne..
Ateisteilla on helppoa: hyvä elämä = pelastuminen ja hyvä elämä on suurimmaksi osaksi itsestä kiinni. Kuoleman jälkeen jää ihmisestä ainoastaan muistot jäljelle, joita muistoja kuollut itse ei joudu kokemaan.
Ateisti voi siis elää elämänsä täysillä, kunhan ei loukkaa kanssakulkijoita.
Asiaa voi myös lähestyä näin. Maapallon ikä on n. 4,5 mrd vuotta ja ihmisen ikä keskimäärin 70 v. Ja homo- sukuisia on tallannut maapalloa vasta n. 100 000 vuotta. Mitä merkitystä ihmisellä on siis maapallon elinkaaren rinnalla. Ei yhtikäs mitään.
Ns. pelastus on pahimman laatuista hömpötystä, jolla hallitaan riviuskovaisia( pelon avulla).
Hauskinta näin sivusta seuraavalle on se, että pelastuminen on kiinni hyvin pienistä asioista. Jos tulkitset Raamattua väärin, et voi pelastua. Ja jotta asia ei olisi liian helppo, pelastuksesta on tietenkin yhtä monta tulkintaa kuin on uskonsuuntiakin ja jokainen - tietenkin - pitää omaansa ainoana oikeana.
Lopuksi on vielä huomioitava, ettei kukaan ole tiettävästi palannut kertomaan pelastuneensa.
Uskova siis elää elämänsä jatkuvassa pelossa. Hän ei koskaan voi olla varma pelastuksestaan. Jospa helluntailaiset ovat oikeassa, tai luterilaiset, tai katoliset, jehovat, mormonit jne..
Ateisteilla on helppoa: hyvä elämä = pelastuminen ja hyvä elämä on suurimmaksi osaksi itsestä kiinni. Kuoleman jälkeen jää ihmisestä ainoastaan muistot jäljelle, joita muistoja kuollut itse ei joudu kokemaan.
Ateisti voi siis elää elämänsä täysillä, kunhan ei loukkaa kanssakulkijoita.
Asiaa voi myös lähestyä näin. Maapallon ikä on n. 4,5 mrd vuotta ja ihmisen ikä keskimäärin 70 v. Ja homo- sukuisia on tallannut maapalloa vasta n. 100 000 vuotta. Mitä merkitystä ihmisellä on siis maapallon elinkaaren rinnalla. Ei yhtikäs mitään.
Ns. pelastus on pahimman laatuista hömpötystä, jolla hallitaan riviuskovaisia( pelon avulla).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos luulet tietäväsi jotakin,niin et vielä tiedä,niinkuin sinun tietää tulisi.Sanotaan Raamatussa.
Luulevaisuus on mätä luissa.Sanotaan Raamatun sananlaskuissa.(Muitakin vastaavia kohtia löytyy sieltä)
Luulo ei ole tiedon väärti.Sananlasku
No, aika vääränlainen kuva sinulla on uskosta ja uskovaisista ja siitä, millaista on uskovan elämä.
Raamattu kyllä ilmoittaa hyvin selvästi pelastuksen lähteen, se on Jeesus Kristus ja uskominen Häneen. Itselläni ei ole eikä ole ollut,uskoontuloni jälkeen minkäänlaista pelkoa pelastumisen suhteen, voin luottaa Jeesukseen tässä asiassa. Tuttavapiirini uskovaiset eivät myöskään pääsääntöisesti pelkää sitä, että eivät pelastuisi. Mistähän näitä vääriä väitteitä tulee? Ateistien toiveajatteluista?