Epärehellinen

"Kertooko historiikki kuinka monia ihmisiä on kuollut hallintoelimen ammoisten elinsiirto- ja rokotuskieltojen vuoksi, etenkin kehittymättömimmissä maissa?"

Sama kuin sanoisi että montako ihmistä lääkärit ovat tappaneet.....tekeväthän hekin virheitä ammatissaan.

Asia on hieman laidalta. Voimme ääntää myös että miten monta ihmistä on säilynyt hengissä tappamiskiellon vuoksi. JT,t eivät sodi, käytä huumeita, liiallista alkoholia, murhaa ihmisiä tai ovat ensimmäisiä katastrofipaikalla auttamassa ihmisiä. Usein ennen mitään muuta hätäapuorganisaatiota. Samoin JT,llä on organisaatio mikä varmistaa että kaikki JT,t saavat parhaan mahdollisen hoidon ongelmatilanteissa. Heillä on kontaktit parempiin lääkäreihin jotka suorittavat operaatioita ilman verta.

Joten kaikki tuo on vain teidän omaa mielipidettä ja huutelua että jotenkin olisi vaarallista olla JT. Uskon että apua löytyy paremmin JT,nä ollessa kuin ilman.




Ja aina saa sen papukaijaviestin kommentin perään että on joko "teokraattista sodankäyntiä", "aivopesua" tai "tyypillistä opetettua tekstiä". Nämä viestit mitä kirjoitatte kuulostavat yleensä klisjeeltä ja kertoo keskustelijoiden tasosta täällä palstalla. Säästäkää ne tällä kertaa ja antakaa asiallsiat kommenttia.

En ainakaan kokonaisuudessaan menisi allekirjoittamaan näin murskaavaa tuomiota. Teos "Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia" (Tikkurila, 1993), johon ilmeisesti viittaat puhumalla "vihreästä kirjasta" (myös vanhemmassa virallisessa historiateoksessa, "Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä" on vihreät kannet), on Jehovan todistajien itsensä julkaisema, Seuran virallinen historiateos. Täten se tietysti antaa Seuran virallisen tulkinnan järjestön historiasta ja sen kehittymisestä. Tämä selittää sen, miksi nykyinen Jehovan todistajien liike selitetään sekä Jeesuksen perustaman alkukirkon että Russellin Raamatuntutkijoiden suoraksi jatkumoksi. Raamatuntutkijoiden liikkeen hajoamisesta teos antaa Jehovan todistajien ´"virallisen", Rutherfordille myönteisen totuuden. Jehovan todistajien myöhäisemmät hajaannukset teos jättää mainitsematta ja puhuu vain yksittäisistä "luopioista", jotka jättivät "totuuden". Esim. 1980-luvun alun melskeistä kirja ei kerro sanaakaan. Myös 1930-luvun kuvauksessa Jehovan todistajien ja Natsi-Saksan suhteista olisin toivonut enemmän avoimmuutta ja rehellisyyttä. Asiat eivät suinkaan olleet niin yksioikoisia kuin teos antaa ymmärtää.

Toisaalta on sanottava, että "Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia" käsittelee monia Jehovan todistajien historian arkoja asioita suorastaan ennen kuulumattomalla avoimmuudella ja rehellisyydellä. Teos myöntää avoimesti, että vuoteen 1914 kohdistettiin vääriä odotuksia, ja kuvailee niitä jopa yksityiskohtaisesti. Tosin se samalla toistaa Jehovan todistajien vanhan lempiväittämän siitä, että Russell näki ennakolta vuoden 1914 olevan "merkkivuosi". Teos puhuu myös hyvin avoimesti siitä, että Russellin "löytämät" raamatulliset "totuudet" olivat usein peräisin muilta. Teos myöntää avoimesti Jehovan todistajien opetuksissa tapahtuneet muutokset - jotka se tosin selittää "valon lisääntymisellä".

Kirjan rehellisyys menneisyyden virheiden suhteen palvelee tietysti sekin tiettyä tarkoitusta. Se opettaa Jehovan todistajat näkemään virheelliset ennusteet ja oppimuutokset kauttaaltaan luonnollisina, liikkeen historiaan kuuluvina asioina. Täten se pyrkii luomaan pohjaa uusille modifikaatioille ja muutoksille. Siltikin on todettava, että kirja antaa Jehovan todistajien järjestön historiasta yleisesti ottaen huomattavan avoimen ja totuudenmukaisen kuvauksen. Aiemmasta historiateoksesta "Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä" en menisi sanomaan samaa.