voisiko joku sanoa jonkun lohduttavan sanan... sain ajokortin heinäkuun lopulla, inssi oli mielestäni liiankin helppo (maantieajoa ja suurimmaksi osaksi odottelua) Autokoulu jonka kävin on mielestäni huono, sillä ajelimme vain jossain hiljaisilla alueilla koko ajan, ja tuntuu että ei oikein varsinaisesti opetettu mitään.. sitten viimeisimmillä ajotunneilla käytiin kaupungissa ajamassa (kerrankin edes liikennevalot ja yksisuuntaiset). Tältä pohjalta sitten lähdin välivaiheeseen. Oon ajanut yhteensä varmaan vaan vähän yli 100 kilometriä. Ongelma on se että ajaminen ahdistaa ja pelottaa minua.. Monta kertaa olen itkenyt ja puristanut rattia ajaessa. Monet kyydissä olevat sanoo että hyvin minä ajan, mutta ei se paljon lohduta kun tuntuu että tukehdun siihen paikkaan. Mikä tähän auttaisi? Voiko autokouluun ajotunneille mennä takaisin vaikka on jo kortin saanut, onko jollain kokemusta?
Välivaihe ja ajopelko
Tuhelo
111462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuule, olin itse aikoinaan tosi arka lähtee yksin ajamaan, paniikki iski monesti ratissa, ja nyt 6 vuotta ajaneena voin sanoa että ainut mikä siihen pelkoon auttaa on .... ajaminen.
Yks mikä auttaa on se, että kun on lähdössä ajamaan niin kelaa mielessään sen ajoreitin ja mitä tilanteita siinä on, eli risteykset ym. Ajelee vaikka hiljasempia teitä ensin, siitä saa sitä varmuutta autonkäsittelyyn ja sitten siirtyy vähän vilkkaamalle reitille. Yrittää pysyä rauhallisena ajon aikana ja uskoo itseensä, sitten kun kurvaa kotipihaan ajon jälkeen on tosi hyvä fiilis kun tuli lähdettyä, jokaisesta ajokerrasta on hyötyä.
Stemppiä, kyllä se helpottaa, usko pois! Pian rupeet jo nauttimaan ajamisesta, niin mäkin teen nyt :)
Et voi olla tosissasi?? Mä olisin voinut ilomielin lähteä ajamaan jo ennen kuin mitään ajo opetusta olin saanut, niin innoissani olin ja ajaminen tuntui pirun hauskalta, miten sitä voi jännittää mitenkään? :DDDDDDDDDDDD
Joo ja sitten on tosiaan näitä tanttereita jotka into piukeena ajelee ja ovat mielestään täydellisiä ja kaiken osaavia ja hallitsevia kuskeja samalla sekunnilla kun kortti on taskussa. Lööpeistä sitten luetaan seuraamukset.
Ainoo yksinkertainen vastaus tuon pelon voittamiseen on se, että vain ajat. Ajamista/eri liikennentilanteita ei opi muuten. Aina ajaminen ei ole sitä kuivalla ja aurinkoisella kesäkelillä ajamista, on talven liukkaita, lumisateita, pimeyttä jne. Näihin kaikkiin pitää vain tottua. Mitä enemmän panikoit sen vaikeampaa ajamisesi on.
Pistä taustalle mielyttävää musiikkia (muttei liian kovalle)
Ota tueksesi joku muu, äiti isä hyvä kaveri tms :)
Mieti reittiä jo etukäteen
Jos jokin ajamisen osa, taskuparkkeeraus, mäkilähtö tms pelottaa kukaan ei kiellä sen harjoittelemista hiljaisella parkkialueella!
Usko tai älä, 75 % uusista kuskeista kokee ajamisen jännittävänä, enemmän tai vähemmän :)
Usko itseesi, kyllä sä tän homman osaat :)
Itse pääsin inssin läpi eilen. Tuntuu arveluttavalta lähteä ajamaan, pelottaa ja sitten on nämä helkutin torvensoittajat. Ajoin tänään ensimmäistä kertaa ihan yksin, pysähdyin risteyksessä punasiin, vihreet vaihtui, lähdin heti, mutta sain silti tööttäyksen takaa. Olin oikealla kaistalla, ryhmityin tietääkseni ihan oikein ja pysyin omalla kaistallani.
Hetken teki mieli pysäyttää auto siihen ja mennä kysymään, että onko jotain ongelmaa.
Vaikka no, saattaahan sitä vahinkojakin sattua sen torven kanssa, mutta ei lohduta yhtään, kun tietää, miten aggressiivisia jotkut kuljettajat ovat..
Ei muutakun annat tööttäillä vaan!
Useimmilla on muka niin kiire ettei ehdi odottaan. Mutta heidän kiireensä ei ole sun ongelmas, joten ajat vaan sääntöjen mukaan.
Niin mäkin olen ajatellut et sielläpä tööttäilee jos on niin helkutin kiire niin menee sitten ohi!
Itsekkin vasta kortin saaneena kerron ettei todellakaan tule paljoo ylinopeutta ajeltua eli hieman yli sallittua nopeutta niin jo on letka perässä mutten välitä heistä yhtikäs mitään.
Mielestäni ei ole liian alhainen nopeus jos esim.50 rajotuksella ajaa n.53,54..jne..
Ja mittari näyttää ihan oikein :)
itse aikoinaan mietin samaa kuin alkup. viestin kir., mut ehkä ne on sellaisia varten, jotka ei ole ajaneet pitkään aikaan, mut eiköhän sinunkin raha sinne kelpaa :) Jos tilaa löytyy. opetus on ollut kyllä aika alaarvoista jos kerran käyty läpi valot ja yksisuuntaiset? Miten pääsitt sit inssin läpi? Kait on opetettu parkkeeraukset, peruutukset, yms
Kun sain kortin taskuun ajattelin, että olipas tämäkin hukkaan heitettyä rahaa/aikaa sillä eihän mulla ole edes autoa enkä varmasti uskaltaisi edes lähteä liikenteeseen vaikka olisinkin. Kuitenkin sitten auto järjestyi erään sukulaisen toimesta tuohon pihalle könöttämään ja mulle tietenki tuli aivan järkyttävät paineet kun piti puristaa rohkeutta että lähtisin sillä johonkin..aluksi tuli ajeltua vaan ihan pikku lenkkejä tässä lähellä ja tosi tarkkaan suunnittelin kaikki reitit etukäteen ja mietin että onko kolmioita, liikennevaloja, mihin saa kääntyä jnejne..nyt sitten olen jo melkoisesti ajanut jo isommillakin teillä ja keskustassa neljän ruuhkassa. Täytyy kyllä sanoa, että olen salaa melko ylpeä sillä ylitin itseni ja ajopelkoni..olen saavuttanut jotakin mihin en olis jokin aika sitten kuvittellut ikinä pystyväni. Edelleen pelottaa tietyt tilanteet ja tuntuu jatkuvasti, että on pakko ajaa mittarin mukaan jonkin verran ylinopeutta ettei sais vihaisia katseita liikenteessä. Pysäköinnit pelottaa edelleen ja ohitustilanteet motarilla mut sinne vaan kieli keskellä suuta meni syteen tai saveen. Tärkeintä on se että vaan oppii luottamaan itseensä. Itse ainakin saa hirveesti lisää itseluottamusta kun joku rekan ohittaminen onnistuu hyvin tai saan pysäköityä mallikkaasti kaupan pihalle..joka kerta on pala kurkussa et ollaankohan nyt ruudussa vai ei, kyttääköhän joku vanha patu nyt jostain että eikös likka osaa autoaan pysäköidä :D
Mulla iskee kamala paniikki aina silloin kun iskä on kyydissä. En ymmärrä miksi.
Eilen se sitten tapahtu. Ajoin ensimmäistä kertaa tolppaan. Autosta irtos yksi lamppu joka ei mennyt rikki ja sen sai laitettua takaisin paikalleen. Puskuriin tuli maalitahra ja pakoputki taisi pikkusen kärsiä.
Sain äidiltä saarnan ja nyt tuntuu siltä, että en halua enään ikinä koskaan mennä rattiin. Teen aina parkkipaikalla virheitä. En osaa koskaan ajaa tarpeeksi hiljaa. :(
Kakkosvaihettakin pitäisi vielä odottaa todella kauan, jotta saan 70 vuotta voimassa olevan kortin. Mun on pakko saada se, koska jollakin sen henkilöllisyys täytyy todistaa.