"Aineiston pyytäminen ei täytä yllytysrikoksen tunnusmerkkejä."
Eli rikosta ei näytetty toteen, mutta pyytänyt Anneli oli aineistoja Manniselta. Väitti ettei ollut pyytänyt = valehteli kuin peikko.
Eli rikosta ei näytetty toteen, mutta pyytänyt Anneli oli aineistoja Manniselta. Väitti ettei ollut pyytänyt = valehteli kuin peikko.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pyytäminen ei ole yllyttämistä. Yllyttämistä on se, että taivuttelee tai viettelee toisen tai muuten murtaa hänen tahtonsa rikokseen suuntaan.
Kysyä keltä vaan, että sasinko niitä ja niitä nähtäväksi. Antajahan tekee väärin jos antaa salaisia juttuja nähtäväkseen. Ei pelkkä kysyminen vielä ole yllytys. Pyysiväthän Iltapäivälehdetkin nähtäväkseen ko. aineistoa, miksei heitä syytettty yllytyksestä. No siksi kun kukaan ei heille pyynnöstä huolimatta mitään antanut.
Yleensä jos kysytään, että annatko jotain niin asia pitäisi myös yksilöidä. Jos joku vain sanoo, että annatko jotain papereita, niin ei se edellytä, että nyt sitten on annettava kaikki paperit mitä omistaa ja vähän vieraatkin.
Ts. mistä tietää kysyä juuri tiettyjä papereita joita ei ole edes vielä nähnytkään!?
Olisiko nyt anteeksipyynnön paikka?
Niin paljon ennättivät etenkin verkkokeskusteluissa (niin Länsiväylässä kuin muuallakin, esim. suomi24.fi:ssä) erinäisetkin "asevelisosialistit", "stadin kundit", "Wiljamit", "lääkitys pielessä", "Hoitajatäti", "Mielipidepankki", "Tarkkailija" ynnä muut vastaavat "pirstoutuneet" nimimerkit ja muut demarit tai muut porvarit väijystään heittää lokaa kansanedustaja, ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäen päälle, että nyt olisi toki anteeksipyynnön aika ja paikka!
Samalla kun näin Länsiväylän verkkokeskustelun uudeksi aloitukseksi kiitän Anneli Jäätteenmäkeä vielä kerran rohkeasta ulostuslosta Irak-asiassa viime eduskuntavaalien alla, toivotan hänelle onnea ja menestystä myös tulevissa poliittisissa kamppailussa kansainvälisten ihmis- ja perusoikeuksien ja rauhan maailman puolesta.
Huomenna tulee vuosi täyteen niistä hetkistä, jotka vastuullisimmilla ja viisaimmilla poliittisilla johtajilla ja ihmis- ja perusoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamisella olisi voitu välttää.
Jo heinäkuun alussa 2003 aloitin Länsiväylässä keskustelun otsikolla "Kenet historia on vapauttava?"
Uskon, että Anneli Jäätteenmäen rohkea ulostulo Irak-asiassa eduskuntavaalien alla tullaan vielä suurin kirjaimin merkitsemään tämän vuosituhannen ensimmäisten vuosien historiaan.
Varmaa on, että historia on hänet vapauttava, keksivät hänen vainolaisensa oikeudenkin vapauttavan päätöksen jäljiltä toimintojensa selittelyiksi sitten mitä tahansa...
Kun on perjantaiaamuna 19.3.2004 seurannut jälleen kerran Jälkiviisaat ykkösen aamutv:stä, voisi esittää aivan kohdennetun anteeksipyyntötoiveen ex-syyttäjä Ritva Santavuorelle, joka sekä sähköisessä että printtimediassa (mm. Iltalehden kolumni) on yltänyt Anneli Jäätteenmäkeä kohtaan aivan ennennäkemättömän koviin loukkauksiin!
Santavuoren käsitykset ihmiskunnasta ja ihmisen - ja jopa terroristien - olemuksesta ovat todella kammottavia!
Oikeuden toteamus, ettei pyytäminen ole vielä yllyttämistä, ei tarkoita, että oikeus sanoisi Annelin pyytäneen. Paremminkin se viittaa syyttäjän syytökseen ja Mannisen kertomuksiin, joissa puhutaan pyytämisestä. Näyttää siltä, että ei edes sitä pystytty todistamaan. Mannisen puheitahan ei voi ottaa todistukseksi, sillä hän esiintyy omassa asiassaan. Oikeuden maininta voidaan pitää vain huomautukseksi siitä, että vaikka olisi pyytänytkin, se ei täytä rikoksen tuntomerkkejä.
...pikkukakkonen alkaa ihan kohta