Jos aivoni prosessoivat minulle tietoa henkiolennoista ja ulkoavaruuden vieraista, miksen niihin uskoisi? Miten ateistina suhtautuisit siihen, jos hyvin selkeä ääni ilmoittaisi sinulle olevansa Israelin Jumala? Kai sinä sen uskoisit, jos olet koko elämäsi tottunut aivoihisi luottamaan?
Miksi minun tilanteeni olisi eri? Minä sentään saan paljon tietoja asioista, joiden olemassaolosta ei tiedä kukaan muu maanpäällinen. Kannattaisi kuunnella kun vielä on aikaa.
Miksi minun tilanteeni olisi eri? Minä sentään saan paljon tietoja asioista, joiden olemassaolosta ei tiedä kukaan muu maanpäällinen. Kannattaisi kuunnella kun vielä on aikaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Miten ateistina suhtautuisit siihen, jos hyvin selkeä ääni ilmoittaisi sinulle olevansa Israelin Jumala?"
Hakeutuisin hoitoon.
Täydellinen esimerkki siitä mitä tapahtuu kun järki korvataan uskolla ja luulolla ja sitä kautta "todeksi".
Aivot ovat vallaton elin, ja siinä on monenlaisia ulottuvuuksia. Niissä voi syntyä vaikka minkämoista tarinaa ja tapahtumaa, kuten hyvin itsekin tiedät. Muuttuneissa tietoisuudentiloissa voi kuulla ja nähdä yhtä sun toista. Jos viipyy unen ja valveen rajalla tavallista pidempään, tai jos rem-unta esiintyy heti nukahtamisvaiheessa, saattaa nähdä ja kuulla harhoja, unihallusinaatioita. Jos rem-unta esiintyy nukahtamisvaiheessa, valveen aikana saattaa ilmetä hetkellisiä uneenvaipumisia hallusinaatioineen. Nuorempna nukahtelin kesätyöpaikassa porakoneen ääressä seisaallani. Ennen kuin polvet notkahtivat, jotain unenomaista kuvaa vilahti tajunnassa.
Tässä yksi esimerkki omasta unihallusinatiostani-.
Heräsin yöllä, enkä ollut varma nukunko vai en. Sellaissa tapaksissa minulla on tapana katsoa ikkunasta ulos, ja arvioda sää ja katsoa lämpömittaria. No katsoin ikkunasta ulos. Näin pihalla naapuritalon päädyn paikkeilla oman kuolemani. Se oli pieni, ehkä noin metrin mittainen ukko, jolla oli päällä pitkä harmahtavan ruskea a-linjainen kaapumainen takki. Päässä sillä oli pienehkö silinterihattu, samanvärinen kuin takki. Ukko oli kaikin puolin harmittoman näköinen ja liikkui päämäärättömästi noin 10 cm maan pinnan yläpuolella, eikä se ollut millään lailla kiinnostunut minusta. Näky häipyi pikkuhiljaa, ja lopulta katselin täysin valvetietoisuudessa ulos ikkunasta. Näkymä oli muuten sama, paitsi kuolema puuttui.
Sellaista sattuu aina välillä, mutta ymmärrän, mihin kategoriaan edellä kuvaamani kaltaiset näyt kuuluvat. Minulla on vilkas mielikuvitus, ja ajatteluni on kuvallista. Kun lausun oman nimenikin, niin sen kirjoitusasu ja siihen liittyvä väri vilahtavat ikäänkuin näköhavaintona jossain tajuntani sopukoissa. Visuaalisuuteni ansiosta lukemani, kuulemani ja pohtimani asiat saavat herkästi kuvallisen ulkoasun. Täytyy sanoa, että mulla on ihan viihtyisästi sisustetut aivot.
niin ehdottaa? No, aloita itsestäsi.