Hanna/Hana/Hanni kertoi aikoinaan, että helluntaiseurakuntaan tullut musta mies oli muuttunut valkoiseksi uskovien rukoiltua hänen puolestaan. En enää löytänyt viestiä. Tahtoisiko Hanni kertoa meille tapauksesta lisää? Itseäni ainakin kiinnostaisi tietää, voiko tuollaista ylipäätään tapahtua. Monenlaista ihmeellistä helluntaiseurakunnissa kyllä tapahtuu.
Hanni helluntaiseurakunnassa
LasarusCelestius
8134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jaksonin Miihkali?
kuulunut helluntailaisiin ja voin todellakin vakuuttaa jopa mustankin miehen muuttuvan valkoiseksi. Yleensä tuo värinvaihdos kylläkin rajoittuu vain kehon ylimpiin osiin, eli näissäkin tapauksissa päähän sekä kaulaan.
Selityksen sinällään varsin luonnolliselle ilmiölle voinette itsekin arvata.
Tämä muutos on valitettavasti havaittavissa vasta sen jälkeen kun kyseinen henkilö on alkanut epäillä seurakuntansa oppeja kuten myös uskontojen todenperäisyyttä yleensäkin, eli on periaatteessa jo "luopio".
Tuossa vaiheessa seurakunnasta eroaminen kuitenkin pelottaa koska aivoissa on jäämiä hänelle uskotelluista kaikenlaisista uhkista mitä saattaa tapahtua kun hylkää "oikean uskon" ja liittyy perkeleen joukkoihin.
Sellainen tunne ei todellakaan ole naurun eikä pilkanteon asia, vaan erittäin tuskallinen kokemus sillä hetkellä, sen vuoksi useat epäröi hyvin kauan seurakuntansa jättämistä. Jollain tavalla tilannetta voisi verrata siihen kun ihminen pyrkii eroon vuosia tai vuosikymmeniä kestäneestä erilaisten päihdyttävien aineiden käytöstä. Siinä todellakin otetaan mittaa kahden tahdon välillä.
ihmeitä nimittäin. Hanna/Hana/Hanni on saanut perintöä, rahaa on lentänyt taivaasta...jne.
Hanna on erikoistunut itsekehuihin ja ateistien kuolemalla mässäilyyn.
Siellä hellari-hihhuloinneissa sitten näitä "ihmeitä" tapahtuu oikein urakalla. Tosin ikinä ei mitään todisteita saada kasaan, koska jumala tekee näitä ihmeitä sattumalta vain hihhuleiden läsnäollessa.
Taas valitatte, kun jossakin on uskovaisten kokous, suksitte karkuun, että vippulat vinkuu. Sitten jää ihmeet sisäpiirimme ihanuuksiksi. Tervetuloa vain reilusti mukaan! Jos ei kutsu kelpaa, niin pulinat pois, jos ei ihmeitä näy eikä kuulu.
"värivirheestäkin " voi parantua ? Tylsäähän on, jos saa apua vain hampaiden paikkaukseen, jalkojen kasvuun tai kuolleista heräämiseen.
nimim. Hanna sanoi myös julistavansa Jumalan sanaa joka päivä, mutta lopetti jo parin viikon jälkeen.
Nyt Hanna-nimimerkkiä ei ole näkynyt.
LIekö siinä ollut uskon puute vai Uskonpuute?
Kumminkin, alkoi ennen ylistyksen loppumista arvostella Jumalan huonoa työmenestystä parannusten suhteen.
En ole koskaan kertonut surakuntataustaani enkä moista juttua. Jokainen uudestisyntymätön on synnin mustaama ja siinä merkeiisä olen saattanut olla useammankin puhdistusjuhlassa. Älä siis sepittele omiasai. No ateistit ovat epärehellisiä. Valhe on heidan ja sokeus ovat heidän ainoat aitoutensa!
Löysin jotain niin hulvatonta tämän kirjoittajan juttujen myötä, että päätin nostaa tämän ylös muidenkin luettavaksi.
Ennen sitä uskovaiset, lähetystyön tiimoilta viljelivät ajatusta siitä, että vasta taivaassa Jeesus "pesee" mustan ihon valkoiseksi. Mikähän mahtoi olla Jumalan tarkoitus siinä, että on yleensä luonut mustia ihmisiä, jos kerran heidät pitää pestä toisen värisiksi? Onko ihonväri tosiaan ollut jonkun synnillisyyden vai lian tms. merkki? Älylleenhän ei kukaan mitään voi, ja vielä 1930-luvun oppikirjoissa (maantieto) että mustien älykkyys on valkoisia alempana.
http://www.riemurasia.net/kuva/Maantietoa/39342
Runo Musta Saara:
“Ei taivahassa kuolon vaaraa ei kyyneleitä, yötäkään”.
Näin lauloi kerran musta Saara,
pien’ neekerlapsi hyvillään.
Taivaassa Herra tuskat poistaa ja huokaukset kokonaan.
Siell’ Herran kasvot mulle loistaa, siell’ luonaan aina olla saan.
Hän kertovan on kuullut kerran näin opettajan valkoisen.
Hän armosta sai kuulla Herran ja ystävästä lapsien.
Hän sai myös kaupungista kuulla, joll’ ompi autuus muurinaan.
Hän siellä kerran riemusuulla myös tahtois kiittää Jeesustaan.
Nyt riutuu raukka tuskissansa hän siinä olkivuoteellaan,
mutt’ rauha lepää kasvoillansa ja riemu loistaa katseestaan.
Ja ystävää ei vierellänsä, vaikk’ kova ompi vuoteensa.
Hän tuskat kantaa yksinänsä niin onnellisna, iloisna.
Ei miettimästä voi hän laata nyt noita ihmesanoja.
Hän muistaa tuota ”uutta maata” ja ”uuden taivaan” riemua.
”Oi, kuolemaa ei taivahassa”, hän laulaa aina hiljempään.
”Ei tuskaa niin kuin maailmassa, ei itkua, ei yötäkään.”
Hän huokaa yhä heikommasti: ”Oi kaupunki, sä kultainen! – Ei kuolemaa”,
ja rauhaisasti hän vaipuu kuolon unehen.
Nyt Jeesuksensa kunniaksi hän soittaa siellä kanneltaan.
Karitsan veri valkeaksi sai mustan Saaran kokonaan“.