Tuolla toisessa keskustelussa kirjoitetaan taas kerran konservatiivista potastaa siitä, ettei katolinen kirkko tunnustaisi Helsingin yliopiston teologianopintoja.
Tämä ei ole totta! Teemu-piispa tunnustaa täysin palkein Helsingin yliopiston teologianopinnot ja kannustaa erityisesti katoliseen opintokokonaisuuteen, joka antaa uskonnonopettajan pätevyyden. Voimme hyvällä omallatunnolla pitää tätä katolisen kirkon virallisena tunnustuksena. Täällä piispana ei ole Benedictus XVI, vaan Teemu Sippo.
Helsingin opinnot ovat hieno esimerkki ekumenian toimivuudesta ja loistavasta tulevaisuudesta maassamme. Juuri ekumeniaa me katolilaiset kaipaamme ja vaadimme. Nurkkakuntaisuudella ei ole tulevaisuutta ja lakikirjoilla ihmisiä on tässä hiippakunnassa lyöty päähän jo liian kauan. Isä Robertin ja Myllyjärven henki on vahvistumassa, eivätkä muutamat konservatiivit sitä pysty estämään.
Tämä ei ole totta! Teemu-piispa tunnustaa täysin palkein Helsingin yliopiston teologianopinnot ja kannustaa erityisesti katoliseen opintokokonaisuuteen, joka antaa uskonnonopettajan pätevyyden. Voimme hyvällä omallatunnolla pitää tätä katolisen kirkon virallisena tunnustuksena. Täällä piispana ei ole Benedictus XVI, vaan Teemu Sippo.
Helsingin opinnot ovat hieno esimerkki ekumenian toimivuudesta ja loistavasta tulevaisuudesta maassamme. Juuri ekumeniaa me katolilaiset kaipaamme ja vaadimme. Nurkkakuntaisuudella ei ole tulevaisuutta ja lakikirjoilla ihmisiä on tässä hiippakunnassa lyöty päähän jo liian kauan. Isä Robertin ja Myllyjärven henki on vahvistumassa, eivätkä muutamat konservatiivit sitä pysty estämään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mikä ihmeen "Teemu-piispa"? Ei meillä ole ennenkään ollut "Paul-piispaa" eikä "Józef-piispaa" vaan piispa Verschuren ja piispa Wróbel. Ei luterilaisilla ole "Jukka-piispaa" eikä "Wille-piispaa" vaan arkkipiispa Paarma ja piispa Riekkinen (edes hän ei ole luterilaisille "Wille vaan", vaikka monella tapaa erikoinen piispa onkin).
Meillä on piispa Sippo, ja hän ansaitsee kunnioitusta kaikilta katolilaisilta virkansa perusteella, vaikka kuinka eri mieltä oltaisiin hänen henkilöstään.
Ja mikä sinä sen puoleen olet puhumaan piispa Sipon puolesta ja kertomaan meille, mitä hän ajattelee Helsingin yliopistosta? Avauksesi on ala-arvoinen, toivottavasti seriffi sen poistaa.
Minusta edellinen viesti oli täysin piispaa kunnioittava. Miten niin "Teemu-piispa" olisi loukkaavampi kuin "piispa Teemu"? Kysymys on tuttavallisesta, mutta kunnioittavasta ilmaisusta, jota käytetään suomen kielessä. Esimerkiksi luterilaiset puhuvat Jukka-papista tms.
Samaa mieltä Magillan kanssa. Miten avauksen tekijä voi väittää puhuvansa piispa Sipon puolesta? Toinen juttu on, että arvoasteikossa paavi Benedictus XVI on taatusti piispa Sippoa ylempänä myös Helsingin hiippakunnassa.
Nämä nimitysnatsit taas vauhdissa! Isä Teemu on meidän kaikkien piispa, ei joku eksellenssi ja ylhäisyys, jota kannetaan kantotuolissa ja joka hienostelee nimityksillä ja dogmeilla ja ahdasmielisyydellä ja ulkoisella pompalla. Teemu-piispa on rakkauden lähettiläs aivan ekumeenisellakin tasolla. Etikettihienostelijat ovat niitä jotka pussailevat piispan kättä ja polvistelevat ja nöyristelevät ja ovat täysin tietämättömiä yleisen pappeuden läsnäolosta meissä jokaisessa. Jokaista Jumalan kansan jäsentä pitäisi kantaa todellisuudessa sunnuntaimessussa kantotuolissa. Jokaisella kristityllä on Henki, joka tekee hänet eläväksi ja "saattaa hänet puhumaan sen, mitä Jumala hänen sanottavakseen antaa" (Hepr. 12:6).
Kuinka joku voi tuolla toisessa keskustelussa olla niin julma että tuomitsee esim. Riitta Laukaman, Tuulikki Mattilan ja Liisa-Mirjami Niinimäen tutkinnot? Samaa jumaluusoppia siellä varmasti opetetaan kun katolisissakin maissa. Vatikaanin II kokous on muuttanut myös katoliset opinahjot ekumeenisemmiksi ja kehitys on tuonut Helsingin varmasti lähemmäs katolista kirkkoa. En voi ymmärtää miten hiippakunnan arvostetuimpien naisjohtajien (-aktiivien)työtä tuolla tavalla häpäistään ja tuomitaan! Ajatelkaa minkä vaivan he ovat nähneet tutkintojensa eteen. Muistutan myös siitä, että isä Jan on saanut pappiskoulutuksensa ja tohtorinarvonsa Helsingin teol. tiedekunnasta ensimmäisenä katolisena pappina. Sen jälkeen ei käsittääkseni Helsingin teol. tdksta ole valmistunut yhtään katolista pappia, kaikki seminaristit on lähetetty ulkomaille, jossa heidät indoktrinoidaan äärikatolisiin, sanoisin tridenttiläisiin asenteisiin.
Olen ihan samaa mieltä Katkirkkolaisen ja Marialaisen kanssa. Teemu-piispa on täysin kunnioittava ilmaisu. Vielä puoli vuotta sitten kaikki kutsuivat häntä isä Teemuksi ja aika monet jopa Teemuksi. Pitäisikö piispan arvo saada kaikkien päät nyt vinksahtamaan niin, että hänen ympärillään pitäisi alkaa esittää naurettavaa piispa-teatteri ylhäisyyksineen ja teitillelyineen.
Kesällä iloitsimme, että piispaksi tuli "yksi meistä" eikä joku ulkopuolinen tulokas. Pitäisikö meidän nyt luopua ilostamme ja alkaa kohdella Teemu-piispaa (niin juuri!) kuin jotakin tuntematonta ulkopuolista? Sellaiseen leikkiin en aio lähteä mukaan.
Katkirkkolaisen tiedot pitävät varmasti muutenkin paikkansa. Silloinen isä Teemu suhtautui aina hyvin suurella kunnioituksella ja arvostuksella Helsingin teologista tiedekuntaa kohtaan. En näe miksi hänen pitäisi piispana muuttaa käsityksiään suuntaan tai toiseen.
"Teemu-piispa" -ilmauksessa on etunimi yhdistetty yhdyssanaksi yleisnimen kanssa. "Piispa Teemu" (tai "piispa Sippo", niin kuin Magilla oikeastaan esitti sanottavaksi) taas on ilmaus, jossa piispa-sanaa käytetään tittelinä, ei samalla tavalla yleisnimenä. Vertaa: "meidän koulun rehtori sanoi" ja "rehtori Suomalainen sanoi".
Olen samaa mieltä siitä, että hiippakuntamme piispasta ei ole julkisuudessa sopivaa puhua pelkällä etunimellä vaan nimen kanssa on käytettävä sen edessä piispa-sanaa. Mieluiten piispasta ja papeista pitäisi käyttää suku- eikä etunimeä nimenomaan näissä julkisissa yhteyksissä, niin kuin yleensä muuallakin läntisessä kirkossa on tapana.
Hyvää käytöstä toivovan kirjoittajan mielipiteen leimaaminen "lapselliseksi" ei ole ollenkaan osuvaa.
Täällä on käytetty Siposta "isä Teemua" monesti. Mikäli piispa Sippo on itse pyytänyt sinuttelua, voi hänestä käyttää muotoa piispa Teemu. Niin on myös jotkut papit kirkossa tehneet. Virallisissa julkaisuksissa käytetään virallista nimeä. Suomi24 ei ole virallinen julkaisu, mutta säädyllisyyttä täälläkin on palstan ohjeiden mukaan hyvä noudattaa. Suomessa kuten tiedämme, on sinuttelu tutuista henkilöistä yleinen tapa. Tällä keskustelupalstalla käytetään monipuolisesti kaikista mitä eriskummallisempia nimityksiä, Teemu-piispakin taitaa kuulua tähän kategoriaan. Ettei tämä mitä uutta ole. Mikä nyt yksi pisto lihassa taas.
En ole ikinä kuullut Jukka-papista. Minusta tuo voisi olla nimenomaan lapsen ilmaisu.
Olen samaa mieltä Magilla G:n kanssa. Ne jotka puhuvat ja kirjoittavat julkisesti "Teemu-piispasta", antavat sen vaikutelman kuin piispa Sippo haluaisi olla kaikkien kanssa ihan samalla tasolla, ihan tavis vaan. Tämä pejoratiivinen ilmaus antaa suoraan aseet änkyräkonservatiivien ja niiden muiden käsiin, jotka ovat väittäneet, ettei Teemu Siposta ole piispaksi.
Mutta todellisuudessa ei ole mitään merkkejä, että piispa Sippo haluaisi riisua piispanvirasta arvokkuuden ja arvovallan. Otetaan esimerkiksi vaikka se asu, jonka hän oli valinnut piispanvihkimykseen ja sen jälkeiseen juhlaan, kaikkine tupsulakkeineen. Ei komeampaa eikä arvokkaampaa olisi voinut toivoa.
Piispaa kuuluu kunnioittaa jo hänen erityisen virka-asemansa vuoksi. Niillä, jotka eivät tätä tajua, puuttuu perustavanlaatuista tajua katolisesta kirkosta ja kirkon virasta.
Herätys! Tämä on vuosi 2009 eikä mikään keskiaikainen teatteriesitys, jossa iloitaan piispojen tupsulakeista, lapsellisesta teitittelystä ja naurettavista titteleistä.
Teemu-piispa on yksi meistä. Siinä on minun iloni aihe. Eri mieltä saa olla. Mutta sen vain sanon, että juuri ne tekevät melkoisen karhunpalveluksen piispalle, jotka yrittävät korottaa hänet kaiken kuolevaisuuden yläpuolella olevaksi ylhäisyydeksi, jota pitää vain kummarrella ja teititellä. Sellainen pitää ihmiset kaukana.
Minä puhun vain siitä mistä tiedän. Ja tässä tapauksessa TIEDÄN, että Teemu-piispa
a) ei pidä kutsumanimeä Teemu-piispa loukkaavana, vaan hän tahtoo olla sama Teemu kuin ennenkin. Jos valta kopahtaisi pääkoppaan, sitten hän voisi kokea varsin pian Wrobelin kohtalon. Ja sitä emme halua, emmehän?
b) tunnustaa ja arvostaa Helsingin teologianopintoja. Tässäkään suhteessa hän ei ole kääntänyt takkiaan, toisin kuin konservatiivit ilmeisesti toivoisivat.
Jospa sitten arvon konservatiivi hyväksyisi kohtalonsa ja yksinkertaisesti tukkisi suunsa asioista, joista ei tiedä yhtikäs mitään.
Jos tarkoitit Niinimäellä minua, olen kylläkin Helimäki (-Moberg) ja etunimet Liisa Mirjam ja kuten mainitsit, teol.maist.
Kukin täällä saa ajattella kirkostamme eri lailla, mutta ei poissulkien toista. Tokihan Helsingin yliopiston katolinen kokonaisuus ei ole puhdasoppista katolilaisuutta, mitä katolilaisissa yliopistoissa opetetaan. Sisältö on tutustumista opinkappaleisiin ja katolista ajatusmaailmaa käydään läpi tieteen kautta. Myös opetetaan tutkimustapoja, jotka helpottaa tutkimista katolilaisuutta, ja katolisissa maissa. Opintokokonaisuus myös antaa positiivisemman kuvan opettajaopiskelijoille, mitä nyt peruskouluissa ja lukioissa opettajat katolilaisuudesta tietävät, ja jakaavat tietoa oppilaille. Heillä on suhtautuminen katolilaisuuteen ollut negatiivista eli heillä on ollut syyttävä asenne katolilaisuutteen, mitä minä olen heitä kohdannut. Tietämätömyyttä on myös ollut.
Jos joku yksittäinen henkilö sanoo jotain omia mielipiteitään eri tapaan kuin toinen, niin täällä helposti tuomitaan ja aloitetaan trollaus asioista, jotka johtaa kinaan. Mikä tapa tämä on? Ei tämä voi olla ekumeniapyrkimystä vaan konsensuspyrkimystä. "Kaikkien on oltava samaa mieltä, muuten ette kuulu meihin". Tämä konsensuspyrkimys on ristiriidassa yksilön sanavapauden kanssa, vai olemmeko luoneet tästäkin oma opinkappale? "Saat sanoa mielipiteitä niin kauan, kuhan ne ovat samakaltaisia mielipiteitä meidän kanssa". :D
Mitä tulee pappien ja piispan puolesta puhumiseen, ei periaatteessa voi ottaa kenenkään yksittäisen nimeä esiin ja puhua hänen kautta. Ne ovat yksittäisiä ja yksilön mielipiteitä. Ellei hän ole henkilökohtaisesti antanut luvan tuoda julki niitä. Koska piispa Sippo on julkinen henkilö eli hän on asettunut julkisuuteen, häntä voidaan siterata taikka arvostella hänen esille tuomiaan julkilausuttuja mielipiteitään ja asioita. Yksittäistä kirkon papin tai piispan lausumia asioita joissain yksittäisessä tilaisuudessa ei periaatteessa saa tuoda keskusteluissa julki. Häneltä täytyy kysyä siihen lupa.
Se miksi papit eivät mielellään tuo mielipiteitä julki ja ovat hiljaan, voi päätellä tästä: me olemme kärkkäitä käyttämään mielipiteitä ja asioita hyödyksi omiin tarkoitusperiin, ja vedoten asioihin, jotka ovat yksittäisen henkilön tuomia. Mielipiteet kun kerrotaan täällä helposti vedoten autoritääriseen sanojaan, saa ristiriidat leimahtamaan helposti riidaksi.
Tämä on minun mielipide ja periaate.
tutkinto, jotta on pätevä kertomaan satuja?
Eikö satuja uskota, jos kertojalla ei ole tutkintoa?
Niin, ethän sinä muuten uskoisi mihinkään, jos tiedettä ei olisi kertomassa sinulle, mihin sinun tulisi uskoa.
voisin uskoa tietsikan toimintaankaan, vaikka näen sen omin silmin, jollei tiede sanoisi että se toimii.
Sinulla on harvinaisen upea nimimerkki. Kuvaa varmaan puhdasta kristillistä uskoa.
Mutta ilman tieteen tutkimuksia tietokone ei toimi, eikö vai? Kaikki, minkä tiedämme, on vaatinut tutkimista ja sitä kautta johtanut innovaatioihin. Samoin teologisessa tiedekunnassa tutkitaan jopa argeologisia löytöjä, papyryksia esimerkiksi. Sinun tiedot uskonnosta on täytynyt jonkun tutkijan kertoa eteenpäin, jotta olet voinut tehdä johtopäätöksen. Useimmiten nämä tiedot ovat lähtöisin teologisista tiedekunnista Suomesta ja maailmalta. Jos teologisia tiedekuntia ei olisi, uskoisit meidän tapaan "satuihin" vielä jonkun suullisena perintönä.
Ymmärtäen vaikeudet tutkia sellaista, mistä ei voi saada mitään havaintoja ja jota ei tiedetä olevan olemassakaan, niin hämmästyttävän paljon teologit osaavatkin henkiolennoista kertoilla, ja vieläpä ristiriitaisin tavoin eri uskonsuuntien kesken.
Eli silloin sinun mittakaavalla psylogiakin on myös humpukkia? Ja empiirinen tutkimus on ainoa ja oikea tapa havainnoida? Kaikista havannoista ei saada empriistä tietoa. Minulla on itselle tapahtunut asia, jota tiede ei voi vielä empiirisellä tavalla tutkia. Olen saanut enteen, joka toteutui. Itse en uskonnut niin käyvän, mutta niin kävi. Se voi selittää kaikella omilla empiirisillä kokemuksilla, mutta sitä ei voi tällä hetkellä tutkia nykytieteen menetelmillä niin, että kaikki ymmärtäisivät, mistä olen saanut enteen ja milloin se tapahtuu ja uskovat tapahtuneeseen samanlailla.
Itsekin tykkään empiirisistä tutkimuksista, joista saadaan tutkimuksista selkeitä havaintoja. Psykologia oli minulle lukiossa vaikeata, koska ymmärrän paremmin empiiristä tietoa. Enkä saanut opettajasta selkoa, mitä hän aina haki termeillä. Se oli ulkoa oppimista ja uskomista tutkijoiden tuloksiin. Tosi, siitä sain kuitenkin 9 arvosanan. Monia selittämättömiä asioita ihmiset ovat aikoinaan joutuneet selittämään niin, että itse ymmärtää ja samalla muut ymmärtää hänen sanomansa tulkiten. Symboliikka on yhteinen kieli, mutta jokainen tulkitsee sen omalla tavalla. Esimerkiksi enkelit ovat muuttuneet sitä mukaan kuin ihmisen ympäristö on muuttunut. Siltikin voimme oman tulkinnan mukaan sanoa jonkun selittämättömän olleen enkelin hyrräystä vierellämme.
Tiede ei ole kaikkia pystynyt vakuuttamaan aukottomasti selittäen kaikkea kaikille, kuten minun enteeni. Sitten alan uskoa tieteen kokonaisvoimaan, jos minulle empiirisesti todistetaan, miten enteeni toteutui siten kun sen näin. Täällä hetkellä sitä voidaan tutkia fysiologisilla menetelmillä, jos tutkinta kohde saa enteen tutkinnan aikana. Mutta kun enne tapahtuu, niin silloin havainto muuttuu symbolisesti tulkinnan varaiseksi eli sitä ei voi tieteen menetelmillä tutkia. Odotan japanilaisten unennäköohjelmaa, joka pystyy tallentamaan aivoista nähdyt kuvat. Silloin voisi ihmiset näyttää ennekuviaan. Tosi, aika tulisi ongelmaksi. Milloin se tapahtuu, on vaikeata kertoa, kun ennetietona saatu tieto ei ole digitallennus.
Huomio muille! Omia päätelmiäni:
Myös uskonto on tavallaan tapaoppia, jossa opit auttaa sinua pysymään kunkin uskonnon opeissa ja ohjaa toimimaan siinä yhteisössä "oikein". Kuten mitä kaikea Jumalan uskomiseen tässä uskonnossa kuuluu, jotta minua ei tuomitaisi harhaoppiseksi. Panin sana "oikein" lainauksiin, koska en voi aina tietää oikea tapa toimia minun uskonnossani. Ainakaan viime aikoina. Kukin täällä on tahtoneet tuoda oman tavan olevan oikea. tiedän vain, että toimin katolisten oppien mukaan omilla periaatteillani. :D Kukin uskonto minun mielestä tulkitsee moraalisuuden ja opinsisällön eri lailla. Jopa uskonnon sisälläkin tulkinnat ovat erilaisia, vaikka oppi pyritään opettaa samanlailla.
En ole teologi, enkä yliopistoa vielä käynyt, mutta olen pyrkimässä yliopistoon. Toivottavasti empiirisiin tutkimuksien pariin. Mieluisempi tapa tutkia on tehdä syy- ja seuraushavaintoja. Selittämättömät tieteen ulkopuoliset asiat ovat kiva lisäetu elämässä. :D
Voisiko joku valaista, että mistä asti Helsingin yliopistossa on ollut mahdollista oppia katolista teologiaa?! Käsittääkseni siellä on ollut tähän asti mahdollista vain luterilaisen tai ortodoksisen teologian opiskelu..
Olisiko ollut jo Fides lehdessä ilmoitettu lukukaudella 08-09 lähtien, en tarkaan tiedä. Erilliset opintokokonaisuudet 25 op. Jos opskelet siellä nyt, kysy opintotoimistosta.
http://www.helsinki.fi/teol/tdk/pdf/opiskelu/erilliset_opkok/Yt_katol_opinnot.pdf
Minusta Teemu-piispa on käsitteenä symppis ja kuvaa hyvin sitä läheisyyttä ja vuorovaikutusta, joka meillä ja vain meillä on katolisessa kirkossa Suomessa. Tällainen yhdistelmä vaatii suomalaisen etunimen, minkä takia Paul-piispa tai Józef-piispa tuskin olisivat tulleet kysymykseen. Luterilaiset piispat ovat kirkkokansalle niin etäisiä ja tuntemattomia, ettei heistä ole vertailukohdaksi.
Upeaa, että piispamme tunnustaa Helsingin teologisen tiedekunnan arvon. Itsekin harkitsen siellä opiskelemista, kunhan saan nykyiset opintoni ensin päätökseen. Vaikka olen katolilaisena nuori, haluaisin pätevöityä uskonnonopettajaksi ja saada sitä kautta lisäansioita.
Jos jokin on kaukana Teemu Siposta, niin sitten tittelinkipeys ja patakonservatismi. Teemu-piispa on ilmaisuna sympaattinen, joten taidanpa ottaa sen käyttöön.