Ja maailma on taas kamala paikka

Ihmiset saa taas syyn kollektiiviseen suruun. Saa näyttää tunteensa johon ei välttämättä muuten pysty. Totta helvetissä ikävä tapahtuma, mutta se ei auta ketään että täällä jeesustellaan.

Sinulta taitaa puuttua tunteet tai jotain ?
Tottakai tällainen onnettomuus kotimaassa koskettaa kaikkia suomalaisia!

"IHMISIÄ KUOLEE JATKUVASTI JOKA PUOLELLA MAAILMAA. LOPETTAKAA TOISTEN IHMISTEN MENETYKSELLÄ HERKUTTELU TÄÄLLÄ!"

Uskon, että kaikki tälle palstalle kirjoittelevat ihmiset, ovat oikeasti pahoillaan ja haluaisivat tukea nuorten omaisia. En usko, että kukaan täällä "herkuttelee" toisten menetyksellä...?

Haluaisin vain sanoa sinulle pieni ihminen, että ainakin minua tällaiset tapahtumat koskettavat todella paljon ja uskon, että monia muitakin ihmisiä. Tuli kyllä tosi inha fiilis kun luin viestisi!!

Tämä onnettomuus pisti kyllä miettimään sitä, ettei koskaan tiedä milloin näet läheisesi tai ystäväsi viimeisen kerran. Toivon, ettet todella ole noin kylmä ihminen, mitä viestisi antoi ymmärtää... Sitä ei nimittäin koskaan tiedä koska omalle kohdallesi sattuu jotakin tällaista.

Syvä osanotto kaikille omaisensa, ystävänsä, tuttavansa jne. tuossa onnettomuudessa menettäneille!!

No enpähän tiedä. En ainakaan itse "nauti" sattuneesta onnettomuudesta tai siitä, että pääsisin asialla surkuttelemaan. Päin vastoin. Mietin kahden lapsen äitinä lähinnä sitä miten itse kokisin tai selviäsinkö ikinä, jos menettäisin lapseni tai läheiseni. Tässä maailmassa kuulee ja näkee niin paljon(kiitos myös median)erilaisista katastrofeista ja tuhoista, että eipä kaikkeen jaksa suurella fanaattisuudella osallistua. Ehkä se näin parempi mielenterveyden kannalta onkin. Tottakai toivon, ettei linja-auton kyydissä ole ollut läheisiä tai tuttavia. Näitä aina sattuu, vääjäämättä. Ehkä on välillä hyvä pysähtyä miettimään miten paljon rakastaakaan läheisiään, näin ainakin minä teen. Olen hyvin, hyvin pahoillani tapahtuneesta.

Ja pian iltapäivälehdet julkaisevat 10-sivuisen erikoisliitteen tästä onnettomuudesta, dramaattisten valokuvien ja riipaisevien haastattelujen kera. Ja ihmiset ostavat. Ja ovat kovasti myötätuntoisia ja myötäkärsiviä. Vai ovatko?

Mitä jos jättäisimme ne mässäilyjutut lukematta ja olisimme hetken ajan aidosti pahoillamme tapahtuneesta? Kyllähän jokainen pystyy jo lauseen "24 nuorta kuoli liikenneonnettomuudessa" pohjalta päättelemään, millaisesta tuska-annoksesta on kyse.

kun lukee että 24 nuorta on kuollut suomessa, se on järkyttävä uutinen. mutta näillä palstoilla , ja myöhemmin haastatteluissa saa kuulla omaisten kärsimyksestä ja ihmisten osanotoista tulee kyyneleitä silmiin. en usko että kukaan nauttii onnetomuudesta. kun onnettomuudesta puhuu, nämä 24 uhria saavat kasvon, eivätkä jää ainoastaan numeroiksi ja tilastoiksi. vaikka sattuukin, on kuitenkin kaunista ja koskettavaa lukea ihmisten tunteista, ja kuulla miten omilla tavoillaan ihania uhrit olivat. mielestäni heitä kunnioitetaan enemmän kun eivät jää pelkäksi numeroiksi, vaan ihmisiksi, joita suremme vaikka emme tunnekaan.

Tosi kyyninen teksti. Tämä on 1. oikeaa osanottoa ja 2. terapiaa itselle, jossa osallistutaan tähän kollektiiviseen hätään, jätetään oma sormenjälki, että minutkin tämä pysyätti. Se on omaa meditatiota ja tukee muuta kriistityötä. Olisiko sekin turhaa?
Z