Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, paitsi adventisteille

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1739055

Kauppaketju Lidl poistaa myynnistä pakastekalkkunafileitä, koska yhdestä pakkauksesta oli löytynyt hiiri. Ilta-Sanomat kertoi löytyneestä hiirestä ensimmäisenä viime viikolla.

Keskisuomalaisen mukaan valmistaja, saksalainen Heidemark pyytää perjantain lehdessä julkaistavassa ilmoituksessa asiakkaita palauttamaan erään kuuluvat kalkkunafilepakkaukset takaisin kauppaan.

Sölängen-merkkisen, puolen kilon kalkkunafileepakkauksen parasta ennen -päivämäärä on 3. 8. 2010. Kyseinen pakkauserä on otettu pois myynnistä.

Keskisuomalaisen mukaan ilmoituksessa ei tarkenneta, kuinka paljon tuotteita on ollut myynnissä tai milloin hiiri on löytynyt.

Ilta-Sanomat kertoi tamperelaisperheen löytäneen hiirenpuolikkaan kalkkunafilepakkauksestaan jo viime viikon perjantaina. Perhe oli ehtinyt syödä paikallisesta marketista ostetusta kalkkunafilepakkauksesta puolet ennen kuin fileiden välissä lymynnyt puolikas hiiri havaittiin.

- Luulin ensin, että sinne on jäänyt höyhentupsu. Tuijotin sitä vähän aikaa ja sitten paljastui, että siinä oli hiiren häntä, kokonainen hiiren takapää, kertoi perheen äiti.

Pakkauksessa oli valmiiksi kypsennettyjä, pakastettuja kalkkunafileitä. Vaimo laittoi jäisen pakkauksen uuniin ja ranskalaiset perunat perään. Ohjeessa mainitun ajan jälkeen fileet ja perunat otettiin uunista.

- Sitten ruvettiin ahmimaan. Minä söin yhden fileen, mies söi yhden ja poika ehkä kaksi. Pari jäi vuokaan. Hiiri oli niiden välissä, vaimo kertoi.

- Meille sattui hiiren takapää. Kenenkähän lautasella etupää mulkoilee? perheen äiti ihmetteli Ilta-Sanomissa.

No miksi ei hiiriä voisi syödä, syödäänhän sikojakin. Mikä se hiiressä enemmän yököttää kuin siassa? Lihatiskissä kumpikin.

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/laajuuta.html



Arno Forsius

Juutalaisten vanha lääketiede

Yleistä

Juutalaiset kansanheimot asuivat alunperin Mesopotamian eli nykyisen Irakin seuduilla, josta ne tekivät laajoja vaelluksia ympäröivillä alueilla. Vuosina 1700–1250 eKr. juutalaiset olivat orjuudessa Egyptissä. Sinä aikana he omaksuivat suuren määrän egyptiläisten hygienisiä ohjeita. Juutalaiset siirtyivät vuoden 1200 eKr. jälkeen Kanaanin maahan, nykyisen Israelin tienoille. Israelin heimo puolestaan joutui vuonna 721 eKr. vankeuteen Mesopotamian seuduille, jossa se hajautui eikä palannut takaisin. Juudan heimo oli myös vankeudessa Mesopotamiassa vuosina 587–538 eKr., mutta se pääsi palaamaan takaisin.

Juutalaisten lääketiede on saanut pääasialliset vaikutteensa mesopotamialaisesta, egyptiläisestä ja kreikkalaisesta lääketieteestä. Sen historia jakautuu raamatulliseen aikaan n. 1700 – n. 200 eKr. ja Talmudin aikaan noin 200 eKr. – 700 jKr. Talmud oli juutalaisten yhteiskunnallisten ja lainopillisten kirjoitusten kokoelma. Raamatullisena aikana juutalaisten lääketiedettä hallitsi uskonto, mutta Talmudin aikana lääketiede oli maallistunut.

Raamatullinen aika

Raamatullisena aikana Mooseksen kirjat kuvaavat egyptiläisten alunperin kehittämiä ohjeita ruumiinhoidosta, lihantarkastuksesta, juomaveden hankinnasta, puhtaanapidosta, hautaamisesta ja desinfektiosta. Juutalaisten hygieniset määräykset oli puettu uskonnollisten käskyjen muotoon. Kun vastaavanlaiset käskyt Egyptissä koskivat vain papistoa, koskivat ne juutalaisten keskuudessa koko kansaa.

Nainen oli saastainen kuukautisten ja muun synnytinvuodon ajan sekä viikon sen jälkeen. Lisäksi "jos vuotoa sairastava koskettaa jotakuta pesemättömin käsin, tämä pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka." (3. Moos. 15: 11) Sukupuolihygieniaa koskevilla säännöillä oli myös väestöpoliittista merkitystä.

Eläinten teurastuksessa veri tuli vuodattaa maahan, koska sen käyttäminen ruoaksi oli kiellettyä. Osa eläimistä, kuten sika, katsottiin saastaiseksi. Puhtaankaan eläimen rasvaa ei pidetty ravinnoksi sopivana. Juutalaiset eivät saaneet käyttää itsestään kuolleita eläimiä ravinnoksi: "Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Antakaa se keskuudessanne asuvalle muukalaiselle syötäväksi tai myykää vierasmaalaiselle. Te olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Älkää keittäkö karitsaa emänsä maidossa." (Moos. 14: 21)

[Lisäys kesäkuussa 2004: Juutalaisten kieltoa käyttää sianlihaa ravintona on yleensä perusteltu hygieenisillä syillä. Yhdysvaltalainen antropologi Marvin Harris (s. 1927) on kuitenkin selittänyt kieltoa taloudellisilla syillä, sillä sikojen ruokkimisessa käytettyä viljaa ja muuta hiilihydraattipitoista ravintoa olisi tarvittu varhaisina aikoina kipeästi ihmisten ravinnoksi.]

Kuollutta koskettanutta pidettiin saastaisena määräaika, jolloin hän ei saanut olla kosketuksessa muiden kanssa. Leiri tuli pitää puhtaana ja ulosteet haudata maahan. Lepraa eli spitaalia sairastavaksi epäilty henkilö eristettiin määräajaksi ja papit seurasivat hänen tilaansa. Jos oireet pahenivat, sairas julistettiin saastaiseksi ja hänet eristettiin yhteiskunnasta. Papit toimivat siten samalla terveysviranomaisina. Spitaalin nimellä kulki useita iho-oirein ilmeneviä tauteja lepran lisäksi. Yhteiskunnan hygieenisillä määräyksillä oli tärkeä terveydenhoidollinen merkitys.

Lääkintätaidon perusajatuksena oli terveyden kytkeytyminen jumalasuhteeseen. Vanhan testamentin terveys tarkoitti eheyttä, Jumalan tahdon mukaista elämää, joka ilmeni elinvoimana ja pitkänä ikänä. Sairaus oli tämän eheyden murtumista ja se ilmensi ihmisen syyllisyyttä. Siten myös kulkutaudit koettiin Jumalan rangaistuksiksi kansan rikkomuksista.

Itse Jahve, Jumala, oli parantaja ja varjelija, joka lupasi suojella sairaudelta, jos kansa noudattaisi hänen tahtoaan. Ihmiskäsitys oli kokonaisvaltainen, sillä luomisessa ihmisestä tuli elävä sielu, kun Jumala puhalsi aineeseen hengen. Hän ei siis ollut inkarnoitunut eli lihaksi tullut sielu. Kärsimyksen ja sairauden ongelma ollut kuitenkaan yksiselitteinen, kuten Jobin kirjan pohdinnat osoittavat.

Paranemisprosessissa Jumalan katsottiin toimivan jumalasuhteen eheyttämiseksi. Hän toimi myös parantajien ja ihmeiden kautta. Tässä toimi välineenä uhri, johon liittyi pahojen tekojen tunnustaminen, mahdollinen hyvitys ja uusi kuuliaisuus Jumalan tahdolle. Vanhassa testamentissa on harvoja mainintoja lääkäreistä, jotka toimivat kirjoitusten mukaan Jumalan tahdon välikappaleina. Heitä olivat esim. Jaakobin palsamoijat Egyptissä ja lääkärit, joihin kuningas Aasa turvautui "etsimättä taudissaankaan Herraa". Lääkäreitä mainitaan myös olleen mm. Leevin heimossa.

Apokryfisessa Siirakin kirjasa kerrotaan lääkäreistä ja sairauksien hoidosta: "Anna - omain tarpeittesi varalta - lääkärille kunnia, joka hänelle tulee, sillä myöskin hänet on Herra luonut. Sillä Korkeimmalta tulee parantuminen, ja kuninkaaltakin saa lääkäri lahjoja. Lääkärin taitavuus korottaa hänen päänsä ja hän saa ihmettelyä [ihailua] korkea-arvoisilta. Herra on maasta luonut rohdot, eikä ymmärtäväinen mies niitä vieroksu." Ja edelleen: "Poikani, jos sairastut, älä pidä sitä vähäisenä asiana, vaan rukoile Herraa, ja hän parantaa sinut. Luovu rikkomuksistasi, ja oikaise kättesi teot, ja puhdista sydämesi kaikesta synnistä. [---] Myös lääkärille anna tilaa, sillä hänetkin on Herra luonut; älköön hän sinusta luopuko, sillä häntäkin tarvitaan. Hetkiä on, joina menestyminen on heidänkin käsissään, rukoilevathan hekin Herraa, että hän antaisi heidän saada lievitystä ja paranemista henkiinjäämiseksi. Joka tekee syntiä Luojaansa vastaan, se joutukoon lääkärin käsiin."

Siirakin kirja kiinnittää huomiota myös elintapoihin: "Älä ole kohtuuton missään nautinnossa, äläkä antaudu hillittömästi herkutteluun. Sillä paljoista ruuista tulee vaiva, ja kohtuuttomuus vie oksennukseen asti. Kohtuuttomuuden takia on moni kuollut; mutta joka pitää varansa, se jatkaa ikäänsä", ja "Syömäriä seuraavat unettomuuden ja oksetuksen vaivat sekä vatsan väänteet."

Raamatussa kerrotaan profeetta Elian herättäneen henkiin suunemilaisen vaimon pojan ojentumalla kolme kertaa tämän yli, minkä eräät ovat tulkinneet vastaavan nykyistä puhalluselvytystä (1. Kunink. 17: 19). Profeetta Jesajan käskystä kuningas Hiskian hengenvaarallista paisetta haudottiin viikunakakulla hyvin tuloksin. (Jes. 38: 21)

Talmudin aika

Talmudin aikana juutalaisen lääketieteen lähteenä oli erityisesti juuri Talmud, yhteiskunnallisten ja lainopillisten kirjoitusten kokoelma, joka osoittaa juutalaisten omaksuneen aineksia babylonialaisesta, persialaisesta ja kreikkalaisesta lääketieteestä. Talmudin aikakaudella monet rabbit toimivat edelleen lääkäreinä ja heidän tiedetään suorittaneen myös lääketieteellisiä kokeita. Sen lisäksi oli pappeihin kuulumattomia lääkäreitä. Juutalaiset lääkärit näyttävät olleen järjestäytyneitä myös arabikansojen keskuudessa, Palestiinassa ja Babyloniassa. Jokaisessa kaupungissa ja yleisessä kylpylässä tuli olla lääkäri, jolta vaadittiin toimilupa. Hänellä oli myös velvollisuus auttaa tapaturman uhrien hoidossa.

Aikakauden yleisen käsityksen mukaan sielun asuinsija oli Aristoteleen mukaisesti sydän, mutta juutalaiset uskoivat sielun olevan veressä. Rabbi Juuda tiesi, että aivot ovat ajattelun ja ymmärryksen sijaintipaikka. Tautien ulkoisina syinä Talmudissa pidetään kylmyyttä ja ilmaa, sisäisinä sappea ja ennen kaikkea verta. Siitä huolimatta Talmudin ajan juutalaiset oppineet eivät uskoneet yksinomaan humoraaliseen patologiaan vaan myöskin jonkinlaiseen anatomiseen patologiaan. Talmudissa ilmoitettiin, vastoin Galenosta, keuhkolohkojen määrä oikein.

Juutalaiset lääkärit käyttivät samoja hoitomenetelmiä kuin ympäröivien kansojen lääkärit. Hoitoina mainitaan lääkehoidon, suoneniskennän ja kuppaamisen ohella lepo, ruokavalio, hieronta, vesihoito, kylmät ja kuumat hauteet, auringonkylvyt ja ilmaston vaihdos sekä psyykkinen terapia. Juutalaiset lääkärit saavuttivat huomattavan taidon murtumien hoidossa ja sijoiltaan menneiden jäsenten korjaamisessa. Lääkärien rinnalla oli erillisiä kirurgeja, jotka suorittivat amputaatioita ja muita sen ajan "ulkoisia" leikkauksia. Myös raajaproteesien valmistaminen ja käyttö tunnettiin. Kirurgit pystyivät tekemään keisarinleikkauksen lapsen pelastamiseksi äidin menehtyessä ja avaamaan vastasyntyneen synnynnäisesti umpeen jääneen peräaukon. Juutalaisille tunnusomainen esinahan ympärileikkaus suoritettiin poikalapsille kahdeksan päivän ikäisenä. Se tehtiin kauan uskonnollisista syistä kivisellä veitsellä, vaikka metalliveitsi oli jo tullut yleiseen käyttöön. Jos äiti oli menettänyt ympärileikkauksen seurauksena kaksi poikalasta verenvuodon johdosta, saatiin toimenpiteestä luopua. Tämä osoittaa, että verenvuototauti ja sen periytyminen poikalapsiin tunnettiin.

Myös Talmudin aikana ennaltaehkäisy oli tärkeämpi kuin hoitokeinojen kokonaisuus. Tämä toteutui terveyssääntöjen muodossa, jotka perustuivat sekä uskonnollisiin että eettisiin perinteisiin. Ne koskivat kaupunkisuunnittelua, henkilökohtaista hygieniaa, sosiaalisia suhteita, maanviljelystä ja ilmasto-olosuhteita. Talmudin oppineet tiesivät, että tietyt taudit tarttuvat ruoan, ruumiin eritteiden, juoman, vaatteiden, kylpyveden ja ilman välityksellä. Ruoka tuli tarjota tuoreena puhtaista astioista. Liha tuli keittää riittävästi loisten hävittämiseksi. Huulille suutelua tuli välttää tartunnan välttämiseksi. Eläinten, erityisesti kärpästen, sanottiin levittävän tarttuvia tauteja ja karavaanien uskottiin kuljettavan sairauksia maasta toiseen. Jopa karavaanien uskottiin levittävän sairauksia maasta toiseen. Yleisöä neuvottiin välttämään väentungosta ja kapeita katuja kulkutautien aikana. Kaivoa ei saanut kaivaa kaatopaikan tai hautausmaan läheisyyteen.

Israelilaisten sapatinvietolla on ollut huomattava terveydenhoidollinen merkitys, sillä se oli ensimmäinen säännöksillä määrätty vapaapäivä. Se katkaisi kerran viikossa maallisen työrytmin ja suuntasi mielet jumalasuhteen ja terveyden hoitamiseen. Sapattikäsky koski myös muukalaisia palvelijoita ja jopa kotieläimiä. Viikkopyhän vietto siirtyi myös kristilliseen kirkkoon. Uskonnon ja kirkon otteen hellitettyä viikonloppu on maallistuneissa länsimaissa muodostunut rasitukseksi epäterveine tapoineen.

Kun Aleksandriassa ilmaantui arabikaudella 650-luvulta jKr. alkaen vihamielisyyttä juutalaisia ja kristittyjä kohtaan, juutalaisia lääkäreitä siirtyi Edessaan, Nisibikseen sekä Gundishapuriin. Juutalaiset alkoivat silloin kääntää kreikkalaisten lääketieteellisiä kirjoituksia hepreaksi sekä myös syyriaksi ja arameaksi. Siten he edistivät kreikkalaisen lääketieteen säilymistä.

Juutalaisista lääkäreistä on mainittava erityisesti Maimonides (1134–1204) eli Abu Amram Moses Ben Maimon, joka syntyi Espanjan Cordobassa. Koska Maimonides ei halunnut kääntyä islaminuskoon, hänen oli paettava ensin juutalaisten mukana Marokkoon. Sieltä hän siirtyi Palestiinaan ja myöhemmin saraseenipäällikkö Saladinin lääkäriksi Kairoon, jossa lain tulkinta oli vapaamielisempi. Maimonides oli El-Hakimin esikuvana Walter Scottin romaanissa Talisman. Maimonides kirjoitti lääketieteestä ja ensisijaisesti filosofiasta. Hän kannatti Galenoksen neljän nesteen oppia, mutta seurasi muuten arabialaisen lääketieteen menetelmiä. Hän käänsi Avicennan "Canonin" hepreaksi sekä Hippokrateksen ja Galenoksen aforismeja arabiaksi. Maimonideen kirjoituksia käännettiin myös latinaksi. Parhaiten niistä tunnetaan Yad-Hachaz-akah ("Maimonideen lakikokoelma"), eettinen ohjekirja, jota pidetään yhä arvossa juutalaisen lääketieteen piirissä. Maimonides esitti huomautuksia juutalaisten Talmudin johdosta ja hänen opetustensa ansiosta juutalaiset yhteisöt varjeltuivat monilta kulkutaudeilta. Maimonideen välityksellä juutalaisten hygieniasäännökset levisivät myös läntiseen maailmaan ja hänen kirjoituksensa vaikuttivat italialaisten hygieenisen kirjallisuuden kehitykseen 1200–1400 -luvuilla. Tärkeitä olivat myös hän kirjoituksensa elämän pituudesta ja astmasta. Hänen ohjeillaan hiljaisen ja kohtuullisen elämän viettämisestä oli merkitystä aina uudelle ajalle saakka.

Merkitys

Juutalaisilla on ollut ihmiskunnan historiassa merkittävä osa kansan vähäisestä koosta huolimatta. He ovat eläneet voimakkaiden kulttuurien välisellä puskurialueella tai niiden joukkoon hajaantuneina. Siten heillä oli tärkeä merkitys vanhempien kulttuurien perinteiden siirtäjänä sekä itselleen että naapurikansoille. Siitä syystä juutalaisilla on ollut välittäjän osa myös lääkintätaidon ja lääketieteen historiassa. Kristinuskon mukana juutalaisuuden omaksumat käsitykset levisivät laajasti koko sivistyneeseen maailmaan.

Kirjoitus on ilmestynyt lyhennettynä Suomen Lääkärilehdessä 1997: 34: 4090. Tarkistettu ja lisätty toukokuussa 2001.

Kirjallisuutta:

Brandenburg, D.: Medizinisches im Alten Testament. Medizinischer Monatsspiegel, Eine Zeitschrift für den Arzt, E. Merck AG, Nr 6/1968.

Companion Encyclopedia of the History of Medicine, Volumes 1–2. Edited by W. F. Bynum and R. Porter. First published 1993, Reprinted 1994. London.

Dumesnil, R. und Schadewaldt, H.: Die Berühmten Ärzte. 2. deutsche Auflage. (Köln, ilman painovuotta).

Lundberg, U.: Ur antikens och orientens medicin. C. W. K. Gleerups förlag, Lund, Malmö1948.

Schott, H. (und Mitarbeiter): Die Chronik der Medizin. 1. Auflage 1993, Printed in Belgium 1997.

Sigerist, H. E.: Grosse Ärzte. Eine Geschichte der Heilkunde in Lebensbildern. München 1932.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON