Mulla todettiin 4päivää sitten alapään herpes, tuntui et maailma kaatuu siihen. En seurustele...ja tuntuu etten varmaan koskaan enään tuu seurustelee.Jos täällä kohtalotovereita, tulkaa juttelemaan, olis kiva vaihtaa kokemuksia tästä helvetistä ja kuinka olette tottuneet ajatukseen..:/
Herpes kohtalotovereita??
masentunut...
10593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://p4.foorumi.info/hsv/
Minulla todettiin herpes noin kymmenen vuotta sitten, sain sen silloiselta miesystävältäni(ilmeisesti tarttui minuun hänen huuliherpes alapäähän, voivat tarttua ristiin). Aluksi minunkin maailma tuntui romahtaneen ja rakkula tuli aina kun olin tressaantunut ja usein myös kuukautisten yhteydessä. Noin kaksi vuotta oli oireita usein ja henkisesti hyvin rankkaa tietää ettei koskaan parane. Pikkuhiljaa oireet väheni ja unohdin koko herpeksen kunnes meille tuli ero ja uudet ihmissuhteet tuli elämääni, silloin jouduin vaikeaan tilanteeseen ja mietin taas paljon herpestä, koska tiesin sen voivan tarttua myös oireettomana. Lopulta salasin asian ja harrastin seksiä ihan normaalisti(tiedän tehneeni väärin). Olimme seurustelleet muutaman vuoden kun uskalsin vasta kertoa nykyiselle miehelleni sairaudestani ja silloinkin tein sen monen kirjan kanssa ja netistä tulostettujen paperien, joiden avulla halusin näyttää miten yleistä herpes on ja kaikilla se ei oireile vaikka saattaisi veressä ollakkin. Onneksi mieheni oli erittäin ymmärtäväinen ja meidän elämäämme se ei ole haitannut mitenkään. Yhdessä olemme olleet noin seitsemän vuotta mutta mieheeni se ei ole tarttunut ja minullakaan ei ole oireita ollut vuosiin. Synnytin myös terveen tyttölapsen noin kaksi vuotta sitten. Ikävä sairaushan tämä on mutta itse olen oppinunut sen hyväksymään. Kannattaa etsiä tietoa herpeksestä niin huomaat kuinka yleinen se on. Tsemppiä sinulle sairauden sisäistämisen kanssa, ei elämä herpekseen lopu.
Tiedän et herpes on yleinen jne, mutta silti se tuntuu hirveältä tietää että se on itsellään. Ei se maailma tähän kaadu, tiedän sen. Olen itse vain hirmu seksuaalinen ihminen ja nyt tuntuu etten uskalla enään "elää normaalia elämää". Pelottaa ajatus että jos löytää ihmisen jonka kanssa jakaa elämä, niin kuinka kertoa toiselle että minulla on herpes? Olen lukenut monia tarinoita siitä kuinka ihmiset on hylätty/jätetty heidän kertoessaan sairastavansa tuota tautia.
Minulle herpes puhkesi tosi tosi pahana, nyt antibiootti kuuri päällä, ja vielä tosi pahat oireet. Olen kuullut että jos se puhkeaa uudestaan, oireet ovat paljon lievempiä? Saako siihen heti taas lääkkeet jos soittaa terveysasemalle? vai pitääkö ne oireet vaan kärsiä? Olen kuullut myös jostain estolääkityksestä?
en halua herpestä,olen mies. Miten sen erottaa onko naisella herpes vai ei? Mihin paikkaan se iskee ja minkänäkösenä?
Herpes on katala tauti. Se tarttuu usein oireettomana, eikä kaikki edes koskaan huomaa oireita. Et voi jande mitenkään välttämättä tietää, onko niasella herpes vai ei. Jos haluat olla varma, että satunnaisesta suhteesta ei tartu mitään, niin kondomi auttaa useimmiten, paitsi jos naisella on herpes esim. nivustaipeessa, josta se voi tarttua kondomista huolimatta. Ensitartunnan yleensä huomaa, mutta ei aina. Uusintaoireita jos tulee, niin ovat yleensä lievempiä ja iho voi erittää virusta vaikka ei olekaan oireita. Hankala juttu siis, mutta ei onneksi mitenkään vaarallinen.
Itse sain tartunnan ihan omaa tyhmyyttäni, kännissä harrastaessani seksiä harrastuspiireistä tutun kaverin kanssa yli puoli vuotta sitten. Minun maailamni romahti myös, syyllistin itseäni ja seksikumppaniani. Murehdin pääni puhki ja sydämen veresrihalle, ajattelin ettei kukaan koskaan tule hyväksymään asiaa ja ottamaan minua tällaisena. Edelleen mietin joskus, että miehet hylkäävät minut juuri herpeksen takia. Olihan se kova kolhu itsetunnolle, minäkuvalle ja identiteetille, mutta pikkuhiljaa täältä noustaan.
Minulla se uusii yleensä kuukautisten yhteydessä, mutta se on helpottanut kun lopetin lääkityksen ja asennoiduin asiaan positiivisemmin. Yritän ajatella, että tapahtunut mikä tapahtunut, enkä koskaan saa asiaa enää tekemättömäksi enkä itse voi tautiin millään tavalla vaikuttaa. Herpes ei kuitenkaan ole taudeista se pahin mahdollinen, enkä ota sitä enää kovin vakvasti.
Olen myös syyllistynyt harrastamaan seksiä, kertomatta toiselle taudistani, enkä edes kadu. Olen aina ehdottanut kondomia moneen kertaan korostaen riskiä tartuntoihin ja raskauteen, mutta miehet ovat hyvin egosentrisiä seksissä, ja miettivät vain maksimaalista nautintoa välittämättä sen kummemmin seurauksista.
Mieti nyt vielä,
voit itse saada kondomista kieltäytyvältä henkilöltä minkä tahansa taudin, vaikka sinulla itselläsi olisikin jo yksi herpes. Kamalaa lukea näitä kommentteja, joissa todetaan, että minä ainakin vetelen ilman suojausta. Tautiprosentit vaan nousevat ja kohta kaikilla on kaikki taudit.
se ei auta ketään!!
Se on totta, että herpeksestä on kahta tietoa liikenteessä: tarttuu oireettomana ja vain oireellisena. Itse olen tarkastanut asian sukupuolitautien polilta, juurikin sanoen, että miten nämä kaksi on mahdollista ja vastaus kuului: oireet voivat olla niin lievät, että ihminen ei tajua niitä. Pelkkä ihon intensiivinen kutina on merkki ja silloinhan se tarttuu. Oireellisena.
Iho ei eritä virusta. Herpes lähtee ensitartunnan jälkeen verestä jne. ja majottautuu sinne selkärangan lähelle hermoon, päästen sieltä ainoastaan hermon säiettä pitkin iholle. Joten sitä ei mystisesti erity mistä vaan, se ei ole veressä: siksi testitkin ovat epäluotettavia. Jopa 80% kantaa herpes virusta (jompaa kumpaa, melkein sama asia) mutta osalla se vain tulee oireelliseksi. Vasta-aineet näkyvät, jos näkyvät. 100%:n luotettavia testit eivät ole vasta-aine, verestä siis, vaan ainoastaan oireelliselta iholta.
herpes virusta ei siis leviä joka paikkaan se ei saastuta kehoa mitenkään kokonaisvaltaisesti. Herpes uusiutuu "kotiutumisensa" jälkeen aina samalla alueella, ja leviää vain rikkinäiselle iholle/limakalvolle. Oireesta. Seksissä hankautumista tulee enemmän, joten kutiavastakin ihosta, missä ihoa ei ole ennen yhtään rikki se voi tarttua: juuri koska iho hieman voi mennä rikki yhdynnässä.
Herpeksen erottaa oireellisena, jos erottaa, mutta muuten ei: se ei vaikuta mihinkään muuhun elämässä.
Mä ainakin vaadin sitä kortsua: en miehen takia, vitut mä siitä. Mä olen itse saanut herpeksen vakisuhteessa joten välinpitämättömältä mieheltä, joten mua ei kiinnosta kun oma paras: ja mä en enempää tauteja halua enkä ota. Joten todellakin vaadin sitä kortsua, enkä ole mikään "tautinen" ja alisteinen siksi.
Kaikilla herpestä kantavilla naisilla on punainen leima otsassa, karsastavat silmät ja karvoja kämmenselässä. Not. Minusta esimerkiksi ei näy päällepäin ollenkaan. Monilla se on suorastaan niin huomaamaton etteivät he itsekkään siitä tiedä. Paras keino pidättäytyä herpekseltä on pidättäytymällä seksistä. Ei voi mitään. Voi olla että kuulut niihin ihmisiin jotka saavat tartunnan saamatta sitä koskaan selville. Voi olla että sulla just se oireilisi pahastikin. Kortsu suojaa jonkin verran. Minimoimalla kumppanien ja harrastetun seksin määrä luonnollisesti mahdollisuutesi saada herpes vähenee. Luin jostain että joku kirosi herpestään joka oireili sormessa! Mieti sitä, edes käsityöt eivät ole turvallisia.