salailun,vaikka avoimuutta olisi ollut tarjolla ?
Kumpi olisi ollut jatkoa ajateltuna parempi polku- valita avoimuus ensimmäisten joukossa,-vai valita avoimuus pakon edessä?
Päätös jatkaa entisellä hyväksi koetulla linjalla tehtiin Vanhasen kesäloman jälkeen Korhosen kanssa pidetyssä palaverissa,jossa päädyttiin toimia nykyisen lain mukaisesti,koska sen tulkinnat ovat riittävän väljät eikä siinä vaadita rangaistuksia mahdollisissa kiinnijäämistilanteissa.
Lisäksi tiedossa oli tarve muuttaa vaalirahoituslakia avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi,tämä tarve ei tullut sisältäpäin,vaan avoimuutta ja sanktioiden koventamista vaatii Euroopan-Unioni.
Varmaankin entisen käytännön jatkamiseen oli riittävän painavat syyt,- yhtenä kenties julkisuudessakin esiintullut muiden suurpuolueiden mielenilmaus vastustaa muutosta,jota ulkopuoliset vaatii laillisesti valitulta eduskunnalta.
Kansalaisen silmissä tällainen toiminta vaikuttaa yksinteoin tehdyltä päätökseltä,- vai vaikuttaako,,ja onko sillä edes väliä ?
-Puolueille sillä on merkitystä tulevaisuudessa,istuville kansanedustajien enemmistölle ei niinkään paljoa.
-Suurin merkitys näyttäisi olevan kansalaisille,vielä tässä vaiheessa.
Jo nyt on päivänselvää ,että vaalirahoituslakia ja samalla puoluerahoituslakia tullaan muuttamaan juuri siihen suuntaan mitä nykyisten kansanedustajien enemmistö on tänne asti vastustanut.
Muutama puolue ( vihr,kristill.)on jo ottanut irtiottoja,varaslähtöjä kertomalla ettei heillä ole mitään peiteltävää tai salattavaa puolue-tai vaalirahoituksen osalta,koskien aiempien vaalien rahankeruuta.Miksi kukaan ei halua tutkia näiden puolueiden menneisyyttä,jos ne kerran avoimesti ilmoittavat kestävänsä tarkastelun ?
-yhtenä syynä voisi olla tällaisen puolueen saama positiivinen julkisuus äänestäjien silmissä ja vastapainoksi negatiivisuuden lisääntyminen niiden puolueiden jaettavaksi,jota jatkavat entisellä linjalla ja tarvitsevat aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen.Jotenkin näistä lisäaikaa vaativista puolueista tulee sellainen kuva ettei aikaa tarvita sopeutumiseen tai sääntöjen valmisteluun,vaan enemmänkin entisten virheiden hautaamiseen).
edelleen jatketaan tätä linjaa..
-puolueiden ja poliitikkojen valtaenemmistö väittää, että vaalirahoituksen julkisuutta ei tarvitse lainsäädännöllä lisätä, koska poliittista lahjontaa ei Suomessa ole.
-puolueiden ja politiikkojen valtaenemmistö väittää;- että rahoittajat (yritykset), järjestöt ja yksityiset ihmiset eivät halua, että heidän poliittinen toimintansa tulisi julkiseksi.
-lisäksi edellämainitut tai osa heistä väittää,että vaaltuki on puhdasta hyväntekeväisyyttä puoluetta ja edustajia kohtaan ja lahjoituksilla pyritää tukemaan kyvykkäitä ihmisiä ajamaan oikeaa aatetta oikealle paikalle.
Kumpi olisi ollut jatkoa ajateltuna parempi polku- valita avoimuus ensimmäisten joukossa,-vai valita avoimuus pakon edessä?
Päätös jatkaa entisellä hyväksi koetulla linjalla tehtiin Vanhasen kesäloman jälkeen Korhosen kanssa pidetyssä palaverissa,jossa päädyttiin toimia nykyisen lain mukaisesti,koska sen tulkinnat ovat riittävän väljät eikä siinä vaadita rangaistuksia mahdollisissa kiinnijäämistilanteissa.
Lisäksi tiedossa oli tarve muuttaa vaalirahoituslakia avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi,tämä tarve ei tullut sisältäpäin,vaan avoimuutta ja sanktioiden koventamista vaatii Euroopan-Unioni.
Varmaankin entisen käytännön jatkamiseen oli riittävän painavat syyt,- yhtenä kenties julkisuudessakin esiintullut muiden suurpuolueiden mielenilmaus vastustaa muutosta,jota ulkopuoliset vaatii laillisesti valitulta eduskunnalta.
Kansalaisen silmissä tällainen toiminta vaikuttaa yksinteoin tehdyltä päätökseltä,- vai vaikuttaako,,ja onko sillä edes väliä ?
-Puolueille sillä on merkitystä tulevaisuudessa,istuville kansanedustajien enemmistölle ei niinkään paljoa.
-Suurin merkitys näyttäisi olevan kansalaisille,vielä tässä vaiheessa.
Jo nyt on päivänselvää ,että vaalirahoituslakia ja samalla puoluerahoituslakia tullaan muuttamaan juuri siihen suuntaan mitä nykyisten kansanedustajien enemmistö on tänne asti vastustanut.
Muutama puolue ( vihr,kristill.)on jo ottanut irtiottoja,varaslähtöjä kertomalla ettei heillä ole mitään peiteltävää tai salattavaa puolue-tai vaalirahoituksen osalta,koskien aiempien vaalien rahankeruuta.Miksi kukaan ei halua tutkia näiden puolueiden menneisyyttä,jos ne kerran avoimesti ilmoittavat kestävänsä tarkastelun ?
-yhtenä syynä voisi olla tällaisen puolueen saama positiivinen julkisuus äänestäjien silmissä ja vastapainoksi negatiivisuuden lisääntyminen niiden puolueiden jaettavaksi,jota jatkavat entisellä linjalla ja tarvitsevat aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen.Jotenkin näistä lisäaikaa vaativista puolueista tulee sellainen kuva ettei aikaa tarvita sopeutumiseen tai sääntöjen valmisteluun,vaan enemmänkin entisten virheiden hautaamiseen).
edelleen jatketaan tätä linjaa..
-puolueiden ja poliitikkojen valtaenemmistö väittää, että vaalirahoituksen julkisuutta ei tarvitse lainsäädännöllä lisätä, koska poliittista lahjontaa ei Suomessa ole.
-puolueiden ja politiikkojen valtaenemmistö väittää;- että rahoittajat (yritykset), järjestöt ja yksityiset ihmiset eivät halua, että heidän poliittinen toimintansa tulisi julkiseksi.
-lisäksi edellämainitut tai osa heistä väittää,että vaaltuki on puhdasta hyväntekeväisyyttä puoluetta ja edustajia kohtaan ja lahjoituksilla pyritää tukemaan kyvykkäitä ihmisiä ajamaan oikeaa aatetta oikealle paikalle.
Vastaukset 37
Vanhimmat
tai sillä ei ole merkitystä.
Kaiken pitäisi olla suurta,mutta ,,,,,,,,,,,,, kelpaisi pienempikin.
Timo Kalli sysäsi avoimella tunnustuksellaan median liikkeelle, kun yleinen moraalikäsitys ja avoimmuuden vaatimus oli jo ajat sitten ajanut ohi siitä "maan tavasta", jota poliitikot olivat yli puoluerajojen tottuneet noudattamaan vaalirahojen jakelussaan. Poliitikot heräsivät tähän liianhitaalla viiveellä koettaessaan salailla asioita ja piiloutua viimeksi hyväksymänsä, ja avoimuudeltaan vesitetyn vaalirahoituslain suojiin.
Nyt eletään sellaista muutoksen "sarana-aikaa", jossa yleinen moraali ja oikeuskäsitys on ehtinyt mennä poliittisten toimijoiden käytännön tekemisten edelle, ja ruvetaan tuomitsemaan taannehtivasti vanhojakin asioita, joita aikoinaan pidettiin täysin normaalina, joskaan ei avoimesti julkisuutta kestävinä menetelminä.
Tällaisia menetelmiä ovat nimenomaan säätiöt, joissa rahaa liikutellaan edes takaisin ja yhdistykset, joiden nimen suojiin voidaan kätkeä sellaiset rahoittajat, joita ei haluta julkisesti näyttää.
Nyt saadaan uusi laki. Toivottavasti se on hyvä ja lopettaa tällaisen kärhämöinnin jo 2011 vaalien jälkeen.
aivan Seppo Kääriäisen suulla.
Kääriäinen lanseerasi viikolla tuon "sarana-ajan-käsitteen ja on tietääkseni ensimmäinen rehellisesti esiintullut keskustalaispolitiikko ,joka avoimesti (nöyrästi) myöntää muutostarpeen ajaneen vanhoollis-keskustalaisuuden ohi.
Se miksi en osaa antaa arvoa Kallin avaukselle,johtuu yksinomaan siitä röyhkeydestä,jolla hän asian esitti,,siitä oli nöyryys kaukana. Tuollainen käytös kuvastaa juuri sitä mitä toiminta on ollut aiemmin ,"porsaanreikä kelpaa aina,jos laista sellainen löytyy".
Lain saaminen kestää,varsinkin tällaisella vastustuksella jota eduskunnan sisältä vielä löytyy,eikä siitä ole odotettavissa suurtakaan apua järjestelmävirheiden korjaamiseen,sillä poliittisen teatterin juuret näyttävät imevän käyttövoimansa samasta maaperästä.
Sarana-aika on hyvä termi. Se kuvaa muuotosta ja murrosta - käännettä, joka tapahtui yleisessä mielipiteessä ennen kuin poliitikot ja puolueet edes huomasivat sen tapahtuneen. Säätiöitä ja yhdistyksiähän puolueilla ja ehdokkailla on ollut aina, ja rahan siirto kaikin mahdollisin konstein puolueille, on todellakin ollut maan tapa. Täällä oli jokunen päivä sitten linkki Markkinointi/Mainonta-lehden kolumniin, jossa Hannu Konttinen - 70-luvulla Pirjo Ant-Wuorisen kampankoita suunnitellut mainosmies - kertoi, miten laskuja läheteltiin tukijoille ja tukijat vähensivät ne tuloistaan liiketoiminnan kuluina ja tuettu ehdokas sai ilmaista mainostilaa ja ilmaista suunnittelupalvelua.
Timo Kalli oli rehellinen, mutta jälkikäteen arvioiden aika ajattelematon. Röyhkeänä en osaa noin vaatimattoman oloista miestä pitää. Ei hän taida olla kovin kummoinen ruudinkeksijä, jos minulta kysytään. Hänen ansiostaan media kuitenkin sai kimmokkeen penkoa kansanedustajien ja sitten myös puolueiden rahoitusta. Kepun Korhosen toiminta puoluesihteerinä alkoi minusta näyttää kovin paljon vanhalta maan tavalta, kun kävi ilmi, miten hän oli ollut mukana aicvan uusien yhdistysten perustamisessa ikään kuin vanhat säätiöt ja kepun yritykset eivät olisi kelvanneet. Näistä kepu sitten jäi rysän päältä kiinni.
Media puolestaan melskaa nyt uusmoralismilla ja kaivelee menneitä, koska siitä saa lööppejä ja otsikoita, lisää lukijoita ja enemmän mainostulojakin. Totuus ei mediaa näytä suurremmin kiinnostavan, kun uutiskynnyksen ylittää jo pienikin uutinen siitä, että jku on joskus tavannut jonkun liikemiehen eikä ole siitä kertonut. Kaikenlaisia salailuteorioita ja lahjontavihjailuja rakennellaan aivan estotta. Se kertoo juuri sen, että median sarana on kääntynyt nopeammin kuin pulueiden sarana.
Vaalirahoituslain uusimisesta taidetaan jo ensi viikolla saafa tarastin komitean mietintö. Se menee sitten hallituksen käsittelyyn, mukataan lakiesitykseksi ja annetaan eduskunnalle, minkä jälkeen on vuorossa lausuntokierros ja valiokuntakäsittelyt ja lain hyväksyminen. Uskoisin, että tämä prosessi viedään läpi niin kiireellisenä, että laki on hyväksytty ennen ensi kesää, ja voimassa jo syksyllä 2010, kun eduskuntavaalit ovat keväällä 2011.
Uutisia vanhoista rahoitustempuista takuulla riittää, koska toistakymmentä säätiötä on nyt PRH:n ja RAY:n tutkinnssa ja muutama jo otettu KRP:nkin tutkintaan. Mitä pidemmälle nämä prosessit etenevät, sen enemmän asioita nousee pintaan muistakin puolueista kuin kepusta.
-Jäbä
on mahdollistunut tietotekniikan-,tiedonsiirto- ja tallennusmenetelmien muutoksen vuoksi.Aiemmin arkistoidut sopimukset,säädökset,asetukset ja niihin verrattavissaolevat asiakirjat olivat pöytälaatikkotavaraa,-joihin kansalaisten oli vaikea päästä käsiksi,-johtuen osin virkakoneiston ja viranomaiskultturin omaksumasta käytännöstä.
Tiedonsaanti perustui silloisen median esiintomiin "uutiskynnyksen " ylittäviin artikkeleihin ja ohjelmiin joita "suodateltiin" omien tarkoitusperien pohjalta,eikä näissäkään medialähteissä olisi tapahtunut "heräämistä" ilman kansalaisten kriittisyyttä.
Kansalaiskriittisyys lisääntyi 2000 luvun vaihteessa ja sen mielestäni mahdollisti "netti" sekä tietokantojen tallentaminen sähköiseen,- helposti tarkastettavaan muotoon.
Aiemmin tietojen tarkistaminen oli vaikeaa,-joskus jopa mahdotonta ja yleensä lehden antama sanoma upposi sellaisenaan,- mielestäni tässä on tapahtunut suuri muutos,käänne kohti Kääriäisen "sarana-aikaa",joka lisää kriittisyytä ja pistää myös julkaisijapuolelle haastetta,koska kysehän on tässäkin luottamuksesta.Olipa tiedoittajana Media tai yksittäinen kansanedustaja,niin aina arvioitavaksi annetaan oma uskottavuus.
Media on tätä vasta nyt ymmärtämässä,,-polittikot joutuvat tulemaan perässä,eikä kyse ole "tahtotilasta",vaan toimintakulttuurimuutoksesta jonka kriittisyys sanelee.
Valta on valumassa takaisin kansalaisille,politiikojen ongelmaksi jää rajojen määrittäminen.
Oma lukunsa ja "saranakohtansa" löytyisi myös "yllätyksenä" tulleesta maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä,joka sotki pahoin järjestelmän jolla "hyvinvointi" jakautui.
Se oli Kallin tarkoituskin.
Kalli tiesi että puolueesta riippumatta lakia on jätetty noudattamatta. Räjäytti sen vuoksi pommin joka tuntui ja tehosi.
Kiittäkäämme tuota rehellistä Keskustan kansanedustajaa siitä avauksesta.
Kun katsoo mi8ten noita vaalirahoituksia on avattu niin pidän Keksustaa rehellisimpänä puolueena kaikista Suomen eduskuntapuoloueista. Sieltä on ensimmäisenä "paljastettu" rahoitukset. Muut on tehneet sen npakon edessä.
Demarit avasi rahoituksensa kuukauden Keskustan jälkeen. Kokoomus melkein kaksi kuukautta jälkeen.
Siksi minä ihmettelenkin että juuri Keskustaa kohtaan esitetään suurinta kritiikkiä. Jos Kalli ei olisi avannut peliä niin oltaisi vieläkin samassa pisteessä kuin kaksi vuotta sitten. Kalille 100 pisettä. Keskustalle 95 pistettä. Urpilaiselle 10 pistettä Demareille 50 pistettä ja Kataiselle 30 pistettä Kokoomukselle 40 pistettä. Vasureille ja muille 20 pistettä.
Joidenkin puolueiden pisteet laskevat sen vuoksi että vaikka oma pesä on ollut suorastaan saastainen niin on hyökätty yhden puolueen kimppuun joka on vaalirahoituksensa jo aikaisemminn avannut...
Tässä tyylipisteet puolueille.
vaalirahoitustaan, koska ilmoittamatta jättämisestä ei ole määrätty rangaistusta. Mikään ei estäisi häntä siitä huolimatta ottamasta itse ns. poliittista vastuuta ja eroamasta. Sensijaan että esittää erovaatimuksia vaalirahoitusasioista kertoneille median edustajille.
näillä tiedoilla hämärän peittoon,toki hän voisi kertoa mahdolliset muutkin perusteet päätökselleen olla antamatta tarkkaa selvitystä vaalirahoitukselensa,koska ilmoittamatta jättäminen ei ole rangaistava teko.
lainmukaan näin on ,ja siinä Kalli oli ja on edelleen oikeassa,mutta ilmoituksen antoajankohtana myös Kalli oli tietoinen itse pääasiasta,joka on edelleen selvittämättä myös keskustan kohdalta.
-kestääkö vaali- ja puoluerahoitukseen liittyvä toiminta avoimen tarkastelun nykyisen lain mukaan.
Kallin ja Vanhasen paineet puoluejohdossa olivat alkaneet jo v 2008 ,jolloin kenttä huusi Korhosen johdolla profiilin nostoa,eikä ainoa syy ollut talouden laskusuhdanne,vaan osaksi herroja ja heidän puoluekenttäänsä kirveli kunnallisvaalien tulos.
Mitä tulee yhdenkään eduskunnassa istuvan puolueen vaalirahoituksiin,niin mielestäni mikään ei ole vielä loppuunkäsitelty,-saati avattu.
joten ihmettelysi keskustaan kohdistetusta hyökkäyksestä on vielä perusteltua avoimuuden vaatimisen osalta,mutta on täysin suhteeton hyökkäys opposition puolelta,- ja en edelleenkään lakkaa ihmettelemästä ,miksi yksikään puolue esim.vihreät eivät tuo faktoja puhtaudestaan pöytään omaehtoisesti ,vaikka antavat ymmärtää oman rahoituspohjansa kestävän julkisuuden.
No,jokatapauksessa keskusta on antanuta aikaa itselleen ja varsinkin muille puolueille tutkia omia toimiaan ja osa puolueista on näköjään päättänyt ruuvata varmuudenvuoksi saranat molemmille puolille ovea.
Olisit kuitenkin edes yhden pisteen antanut Kääriäiselle,koska hän avoimesti myönsi menettäneensä mahdollisuuksiaan,koska ei suostunut aikoinaan kiertelemään "töyssyjä".(lue: Kääriäinen ei halunnut aivan sinne "sisempään piiriin").
hyvin yksinkertsainen ja inhimillinen.
Kun ei ole seurauksia ei tule vain tehtyä. Asia jää alkuun tekemättä ja sitten unohtuu.
Monesti meillä kaikilla ihmisillä jää ne "vähemmän tärkeät" asiat hoitamatta.
En usko että yhdelläkään Kansanedustjalla on tuon kummempi syy siihen että ilmoitus jäi tekemättä.
joka olisi ansainnut.
Voi tuota jatkaa. Kääriäinen 70. Vanhanen 95. Niinistö 20. Halonen 10. Soini 0. Soini voisi olla 100 pistettä mutta koko puolue elää toisten "oletetuilla virheillä". Muuten Soinilla ei olisi puoluetta olemassakaan.
meidän kaikkien ihmisten suhteen,olemme unohtavaisia ja välinpitämättömiä,-mutta ilmoitukset joita meiltä odotetaan vapaaehtoiseti voidaan myös vaatia sanktion uhalla,joskus jopa kyseenalaisin perustein.
Kallilta ei erikseen pyydetty,vaan hän oli velvollinen antamaan yhteisen eduskunnan päätöksen mukaan,kuten myös muiden kansanedustajien velvollisuus oli.
Velvollisuuden täyttämättä jättämisen sanktio oli vain "luottamus" ja luottamuksen mittasi kansa ei eduskunta.
Jos avoimesti tunnustetaan ettei puolueella ole mitään salattavaa tässä vaalirahoitusjutussa,niin mikä on se kansaan uppoava peruste jolla tietoa pantataan ja luottamusta parannetaan ?
( enkä kohdista tätä mihinkään yksittäiseen puolueeseen,vaan kansanedustajiin,jota toimivat Kallin viitoittamalla tiellä).
Vanhaselle,noilla pistemäärillä.
Vanhasen on käännettävä pian kelkkansa samaan suuntaan kuin Kääriäinen,muuten Seppo menne menojaan.
Kuvailit asennemuutosta monipuolisesti. Yksi näkyvä piirre sarana-ajassa on sekin, että liikkuvien äänestäjien lukumäärä on kasvanut jatkuvasti sotien jälkeen ja äänestysaktiivisuus on pudonnut samalla.
Poliitikoilla on yllätyksiä edessä, jos kansa herää, sillä eivät nukkuvat äänestäjät ole ollenkaan kaikki vasemmistolaisia tai joitain huono-osaisia. Liikkuvien äänestäjien joukossa on sen sijaan paljon koulutettua ja keskituloista väkeä.
Vuoden 2011 eduskuntavaalissa voi tapahtua mitä tahansa, jota nyt on vaikea ennustaa, kun politiikan asiakysymykset, mm. palvelurakenne- ja kuntauudistus, tuleva työvoimapula ja huoltosuhteen muutos, talouskasvun aikaansaaminen ja hallitseminen, jne... on kätketty median kiehuttaman vaalirahakohun pintavaahdon alle, kansalta piiloon.
-Jäbä
...siitä, että Novan Kevan ja keskustan puoluesihteerin perustamien kertakäyttöyhdistysten paljastuminen liittyi kovin näkyvästi liikepaikkatonttien saamiseen, ja siihen että Novan touhuissa oli mukana aikanaan tuomittuja talousrikollisia, ja tätä kaikkea koetettiin salailla.
Keskustahan ilmoitti julkisuuteen vain ehdokkaiden saamat rahat kallin tunnustuksen jälkeen, kun media paljasti sen, että puoluesihteeri Korhonen oli perustanut Menestyvä Suomi ry:n vastaanottamaan Kevalta liikkeellelähtenyttä rahaa, joka kiersi tuolle yhdistykselle Novan kautta.
Söötiöiden käytöstä vaalirahoitukseen paljastui ensimmäisenä keskustan nuorisosäätiö, ja vasta tämän jälkeen ovat PRH ja RAY ryhtyneet tutkimaan muidenkin puolueiden säätiöitä.
Minusta tuntuu, että muiden puolueiden osalta ikävä julkisuus on vielä edessä.
Nyt pitäisikin päästä jo pian keskustelemaan siitä, millainen laki puoluerahoituksesta pitäisi saada aikaan. Tarastin komitean mietintö julkistettaneen jo ensi viikolla. Siinä on aineksia vakavaan julkiseen keskusteluun
-Jäbä
-politiikojen toimivan siinä uskossa,että muutos on pahasta kannatukselle,koska äänestäjät ovat varsinkin nyt liian "herkällä-korvalla" ?
-joten on parempi ja turvallisempaa näperrellä epäolenaisissa asioissa,koska meillähän on vielä "valta".
sama pätee mediaan,vai pateekö enään ?
sinänsä hyvä asia,jos rajat asetetaan oikein ja epäkohdat korjataan omatoimisesti.
Tarastin mietintö tulee tiistaina ja sille asetetut vaateethan ovat olleet jo pitkään saatavilla kansalaisten luettavaksi,mutta otsikkotilaa ne eivät ainakaan lehdissä ole viimeaikoina syöneet.
Muutos näkyy minusta selvimmin siinä, että uudistushenkiset puolueet - kokoomus ja vihreät - ovat kasvaneet melko tasaisesti jo useamman vuoden ajan, kun konservatiiviset puolueet - sdp, keskusta, kd, vasemmistoliitto ja rkp - ovat menettäneet asemiaan. Protestiäänet ovat menneet persuille
Aikasarjoja löytyy täältä:
http://www.taloustutkimus.fi/tuotteet_ja_palvelut/puolueiden_kannatusarviot/puolueiden_kannatusarviot_2009/
Sivun vasemmassa laidassa ovat linkit aiempien vuosien mittauksiin ja joka vuoden alussa vaalien tulokset.
Poliitikkoja ei minusta voi paljoakaan syyttää näpertelystä epäolennaisissa, kun hallitukset ovat aina melko tarmokkaasti toteuttaneet hallitusohjelmissaan sopimiaan lainsäädäntöhankkeita. Oppositiot - kepu aikanaan ja nyt sdp - sen sijaan eivät aina löydä asiaansa, vaan koettavat saada julkisuutta sellaisin keinoin, joilla saadaan paras juomioarvo mediassa.
Vaalirahakohu on median valinta, koska toimitukset päättävät, mistä asioista tehdään pääuutinen ja mitä lööppeihin kirjoitetaan. Niinpä juuri tämä median kilpailaulanta siitä, kuka ensimmäisenä kertoo uusista paljastuksista ja kuka terävämmin uskaltaa ivata Vanhasta, on se syy, joka peittää politiikan asiakysymykset alleen.
Vaalit kuitenkin tulevat ajallaan, eikä silloin voi estää sitä, että asioistakin aletaan puhua. Kuntatalous on kuralla ja pahenee ainakin vielä vuoteen 2012 saakka, eli selvästi yli eduskuntavaalien. Verotulot eivät riitä palvelujen tuottamiseen ehkä edes vuonna 2014, mikä merkitsee lainanoton ja elvytyksen jatkamista, vaikka kansantalous nousisikin plussalle. Sen jälkeen on alettava velkojen takaisinmaksu, mitä kestää todella pitkään ja samaan aikaan työmarkkinoilta poistuvat viimeisetkin suuret ikäluokat nauttimaan eläkkeitään, terveydenhoito- ja vanhuspalvelujaan, jotka paljon pienempien ikäluokkien olisi heille työllään ja veroillaan kustannettava.
Tämä kaikki tulee aiheuttamaan politiikassa sellaisen sarana-ilmiön, jota on nyt aika mahdoton tarkemmin ennustaa, mutta tästä lamasta nouseva Suomi on poliittisestikin täysin uudistunut jo viimeistään 2015 ja 2019 eduskuntavaaleihin mennessä.
Tältä minusta tuntuu.
-Jäbä
vastuun syntyneestä epäjärjestyksestä median harteille ?
Jos asianlaita on näin,niin mikä estää eduskuntaa ottamasta tarkasteluun yleisellä tasolla eduskunnan ja median välisen suhteen,joka on vääristynyt.
Media päättä mistä tiedoitetaan ja eduskunta uhraa kallisarvoista aikaansa keskustelemalla median pöytään tuomista asioista,,-eikö se ole näpertelyä ?
Johtajuus oli takavuosina hukassa eräällä,ja on edelleen,vaikka media on ripustanut itsensä löysään hirteen kansaalaisten silmissä,- ja vielä noin mitättömän asian vuoksi.
Valtaa ei ansaita (osteta)-se otetaan,-vain luottamus ansaitaan.
Entä se että' monet muutkin puolueet Ovat saaneet tukea täysin samoilta firmoilta.
Tuo perustelu ontuu, koska kritiikki ei koske SDP:tä eikä Kokoomusta. taisi siellä olla vielä joku mkuukin puolue jolle tukea oli maksettu.
Ontuvia on nuo selitykset.
kun Suomessa toimitaan näin: Viisi miestä ryöstää junan. Kaikki saadaan kiinni, mutta vain yksi tuomitaan. Kun tuomittu purnaa asiasta, vaaditaan "sellainen valehtelija lynkkamaan välittömästi". Stalinkin olisi kateellinen Suomalaisen punamedian kiemurtelulle ja yksisilmäisyydelle.
En pane medialle mitään muuta vastuuta kuin sen, mikä medialle kuuluu: vastuun uutisvalinnoista, koska niitä eivät poliitikot tee vaa ainoastaan media.
Se, että poliitikot keskustelevat median esiin nostamista asioista, on tietenkin poliitikkojen oma valinta ja näinollen poliitikkojen vastuulla.
Johtajuus on mielestäni vain sitä, että sovitut asiat saadaan tapahtumaan yhteistoiminnassa niiden kanssa, joista asioiden toteuttaminen riippuu.
ei rajoitu politiikan osalta ajankohtaisten tapahtumien uutisointiin,varsinkaan tässä tapaus-Vanhasessa,vaan käsittääkseni media ( ne tiedoitusvlineet,jotka pääsevät parhaiten näkyville) on luonut uutisia ja johdatellut yleistä mielipidettä haluamaansa suuntaan.
Onko johdattelu ollut,sekä- taloudellisen hyödyn maksimoimista että tarkoitushakuista ja onko taustalla ollut pienintäkään halua saada asioiden todellisuus julkaistua ?
Johtajauuus ja yhteistoiminta molemmissa leirissä,niin eduskunta kuin Ylekin on osoittanut ,Ylen haluaa hajoitta vastustajan rivit niiltä osin mikä on heidän etunsa mukaista.Vain tässä näkisin Ylen onnistuneen ja eduskunnan toistaiseksi hävinneen,mutta tämän voiton hinta oli ylen osalta uskottavuuden menetys.
No ainakin Vanhanen sai "siedätyshoitoa", muut puolueet saivat aikaa itsetutkiskeluun ja Yle joutuu takastelemaan asemaansa,sekä linjavalintojaan jatkossa.
Journalismin tehtäväksi määritellään usein ylevästi mahdollisimman todenmukaisen kuvan välittäminen kansalaisille. Tätä tavoitetta kuitenkin häiritsee aika lailla se, että toimittajat kilpailevat kekenään siitä, kuka pystyy repäisevimmät paljastukset tekemään, samoin se, että kustantajien talousosastot vaativat uutisia, jotka maksimoivat lukijakunnat, koska mainostaksat voidaanhinnoitella aina korkeammiksi, mitä enemmän lukijoita saadaan. Tämä on esim. kahden iltapäivälehtemme samankaltaisuuden syy, kun kumpikin on huomannut irtonumeromyynnin kasvavan aina, jos kannessa on joko Karpelan tissit tai Vanhasen naisjutut.
Vanhanen on tosiaan saanut siedätyshoitoa ja on ministereiden mukaan pysynyt erittäin tyynenä huolimatta kaikesta pyörityksestä.
Keskusta, kuten muutkin puolueet, valitsivat salailun, koska avoimuus on Suomalaiselle poliittiselle kulttuurille vierasta. Tänne on pesiytynyt slaavilainen salailun perinne.
Salaileminen on heikkojen hallitsijoiden keino ylläpitää uskottavuuttaan.
Salailusta hyötyvät sekä lahjoittajat ja myös avustusten saajat, kytköksiä ei tarvitse pohtia.
Voitaisiin oikeastaan miettiä pikemminkin sitä, mitä tapahtui, miksi salaileminen ei onnistunut?
Unionin korruptionvastainen toimikunta, vaati myös meillä avoimuutta myös vaalirahoitukseen. Kallin tunnustus ei siis alkuun pannut tätä prosessia, se oli vain eräs seuraus, jo käynnissä olleesta keskustelusta.
Suomessa poliitikot elävät merkillisessä kuplassa, he kuvittelevat ettei heitä voi julkisesti arvostella ja heidän toimintansa tulee hyväksyä -kansanvaltana. Mielikuva on luonnollisesti väärä ja koska medialla on saman tyyppisiä harhakuvitelmia, silloin on luonnollista, että avoimuuden puutteeseen ei ole kiinnitetty huomiota. Politiikalla ja medialla on ollut epäpyhäliitto, jonka murtuminen tuntuu luonnollisesti järkyttävältä.
Media on aktivoitunut varsin monesta syystä, eräs tärkeimmistä on lisääntynyt kilpailu. Tiedotus on kaupallistunut ja näin, enää ei saunaseuran tyytyväisyys olekaan tärkein tekijä, kun uutisia etsitään. Juttujen on oltava kiinnostavia, pelkästään neutraalitiedotus ei ole myyvä. Medialle on myös syntynyt kilpailija, jonka vaientaminen on mahdotonta. Internetin kautta ihmiset hakevat tietojaan myös, mikäli media näkyvästi salailee, tämä kansalaisten oma väline tiedottaa, huhuja, salaliittoteorioita, juoruja, oikeaa tietoa, jne... Koska näin on, myös tähän tarpeeseen on vastattava. Tiedotuksen syklisyys on muuttunut, eilinen uutinen on vanha, sitä ei kaluta kovinkaan pitkään. Näin uusien uutisten tarve on kasvanut myös. Mitä enemmän uutisoidaan, sitä runsaammin on myös uutisia.
Kansalaisten tietämättömyys helpottaa aina vallanpitäjien asemaa, tämä on näin, vaikka johtajien toiminta on moraalisesti kestävää. Asioiden perustelemattomuus ei ole silloin niin silmiinpistävää. Hyvänveliverkostoiden toiminta helpottuu ja päätöksenteonprosessi nopeutuu.
Vallankäyttäjien toiminnan seuranta ei ole ylimääräinen vallan epämieluisa lisuke, vaan se on julkisesta asemasta johtuvan vastuun seuraus, siis asia joka asemaan väistämättä kuuluu. Jokaisen päättämään päässeen puolueen/yksilön pitäisi ymmärtää, että tekojen kiinnijäämisriskiin kuuluu olennaisesti myös tapahtumien julkinen seuraaminen. Julkinen seuranta ei siis ole lisärangaistus. Vallan avulla saadaan varsin paljon ylimääräistä hyvää, valta tuo mukanaan myös sen, että vallanpitäjien toimintaa tarkkaillaan ja arvioidaan julkisesti ja jatkuvasti. Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin ei, tämä demokratian eräs oleellinen osio, ole vielä rantautunut, tämä johtunee siitä pitkästä itsesensuurin kaudesta, joka oli eräs kiusallinen varovaisen ulkopolitiikkamme seuraus.
Vastaisin siis, Keskustapuolue valitsi salailun, koska se vaikutti kaikkein helpoimmalta ratkaisulta ja salailunkulttuuriin on niin totuttu.
Näinhän Kepusssa on aina toimittu - lain hengestä välittämätä - kunha kirjain ja pilkut edes osuisivat lähellekään...
niin myös paljolti tyhjentävä analyysi siitä,- millaisen polun politiikot ovat ottaneet kuljettavakseen.
-pistipä miettimään pitkään-
Se miksi käytän valinnan sijasta "ottaneet" kertoo vain oman näkemykseni vallitsevasta tilanteesta ja avoimuuteen siirtymisen esteistä jotka vielä ovat ylitettävinä demokratiassa.
Alkuperäinen kysymys oli tarkoitushakuisesti asetettu salailun ja avoimuuden välistä valittavaksi ja salailu yhdistetty vallitsevaan käytäntöön,joka on ollut täysin toimiva taloudenhoidossa, mutta kuten sanoit " avoimuus ei ole vielä rantautunut Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin.
Osasyynä " valintaan", jonka puolue teki oli juuri tuo "itsesensuuri" ,jonka purkautumista tässä saadaan vielä odotella,joten katson ettei keskusta nähnyt mahdollisuutena avoimuutta,tai koki sen liian suurena riskinä.
Minä menisin vielä pidemmälle, Keskusta ei valinnut avoimuutta sen vuoksi, koska sitä ei nähty realistisena vaihtoehtona. Tämä piirre on nähtävissä hyvin selvänä, kun puhutaan siitä, kuinka avoimesti vaalirahoittajat olisi ilmoitettava. Puolueiden pelkona on se, että rahoituskanavat ehtyvät, jos kansalaiset tietävät näistä ja ryhtyvät seuramaan päättäjien toimia, nimenomaan rahoituksen valossa. Käytännössä korruptiota hakien. Rahoittajat valittavat, että he menettäisivät näin perustuslaillisen oikeuden vaalisalaisuuteen. Mikäli rahoitat -kannatat.
Mikäli punnitaan kahta toisilleen hyvin erilaista yhteiskunnallista arvoa keskenään, silloin on valpastauduttava, koska tämän tavan takana on lähes poikkeuksetta, harhauttamisen tarve. Jos verrataan keskenään sitä, onko koko kansalla oikeus tietää vaalirahoituksesta, vai onko puolueilla oikeus se salata, silloin salaamisen syiden on oltava varsin vahvoja. Onko vaalisalaisuuden säilyttäminen sellainen? Onhan se, mutta kun tätä ideaa tarkemmin avaa, kuinka monen muun poliittisen toimijan ja lähipiiriin kuuluvan vaalisalaisuus on arvaamaton? On vaikea uskoa, että Keskustapuolueen kansanedustaja äänestäisi jotain muuta kuin keskustapuoluetta. Salaisuus on siis varsin heikko peruste, se on argumenttina kestämätön. Äänestyskoppiinhan ei kukaan ole tulossakaan.
Vaalirahoituksen ongelmana on se, että rahoitus nähdään vahvempana vaikuttamisen keinona, kuin äänestäminen on, tämä on se perusfakta, jota keskusteluissa kierretään.
Suomessa politiikkaan suhtaudutaan poikkeuksellisesti, mikäli ajatellaan isoa osaa muita Euroopan maita. Politiikka nähdään likaisena ja siihen suhtautuminen on kyynistä: -tekevät kuitenkin mitä haluavat, eihän kansa voi vaikuttaa. Kuitenkin samaan aikaan, poliitikkojen ja politiikan tekijöiden kritisoiminen nähdään aiheettomaksi ajojahdiksi. Näin voi suhtautua sama ihminen, puoluekannasta riippuen. Tämä kaksijakoinen suhtautumistapa on aika tyypillinen maalle, josta puuttuu sananvapaus ja jossa on hyvin autoritaarinen hallintomalli.
Politiikan likaisuuden ja kähminnän epäilyjen hälventämiseksi, avoimuuden lisääminen olisi tärkeä. Näin poistuisi myös eräs salaamisen perustalla oleva motiivi, poliittinen osallistuminen ei olisi enää salailtavaa ja kiusallista.
Suomessa ei silmin nähden ole pahaa demokratiavajetta, mutta jos avaa äänestysaktivisuuden, suomalaisen äänestysjärjestelmän ja tavan muodostaa enemmistöhallituksia, silloin demokratiavaje on selvästi nähtävissä. Äänestysaktivisuuden mataluus on suurten vanhojen puolueiden etu, samoin sitä on vaalijärjestelmä. Mikäli enemmistöhallitus näillä eväillä muodostetaan, sillä ei voi katsoa olevan koko kansan valtakirjaa, ei oikeastaan lähimainkaan. Koska näin on, silloin hallitusvaltaa tulisi käyttää varoen ja kansaa kuullen, koska valta on vähän luvatta lainassa.
Tarastin komitea näyttää ajautuneen erimielisyyksiin, kun puolueet näkevät vaalirahoituslain rakentamisen propagandistisena kysymyksenä, jonka avulla halutaan kerätä pisteitä vaatimalla suurita määrää kieltoja sen sijaan, että pelkkä avoimmuus riittäisi.
Menneen käytännön valossa ei minusta ole paljoakaan asiallista aihetta syyttää puolueita salailusta siksi, että tähänastinen vaalirahoituslaki oli huono, kun se kattoi vain ehdokkaiden ilmoitusvelvollisuuden, muttei heidän tukiyhdistyksiään eikä puolueiden rahoituslähteitä.
Korruptiosyytöksissä on myös aikamoista ylireagointia rahoitukseen, koska suurin osa - ehkä jopa aivan kaikki - tuki annetaan niille puolueille ja ehdokkaille, joiden tiedetään jo muutenkin tukevan samoja arvoja, päämääriä ja tavoitteita, joita tuen antajakin haluaa toteuttaa. Esim. ay-liikkeen tuki vasemmistolle on tällainen, samoin työnantaja- ja yrittäjäsäätiöiden tuki kokoomukselle ja keskustalle.
Korruptiokäsitettä on minusta käytetty hyvin harkitsemattomasti tuen antamisen synonyyminä, vaikka korruptio minun mielestäni toteutuu vasta sitten, jos rahan vastaanottaja muuttaa mielensä rahaa saatuaan ja alkaa ajaa rahoittajansa asiaa tavalla, jota ei ilman rahaa olisi ajanut.
Se, että politiikka nähdään kyynisesti likaisena pelinä ja jätetään äänestämättä lienee hyvin suomalainen piirre. Ranskalaiset lähtevät kadulle mielenosoituksiin, jos ovat eri mieltä poliitikkojensa kanssa, kun suomalainen käpertyy mökkiinsä kiroilemaan ja vannoo, ettei enää koskaan äänestä.
Avoimuutta siis tarvittaisi, mutta ei se ongelmatonta ole. Moni ihminen ja yrittäjä ei mielellään leimaudu julkisesti politiikan rahoittajaksi, koska hän tulee siinä samalla poliittisesti merkityksi. Seuraus voi olla sellainenkin, että yhdelle puolueelle annettuaan saa ovelleen muiden puolueiden rahan kerääjiä, jotka vaativet, että heille myös, jos et halua olla puolueellinen.
Noista haitoista huolimatta minäkin kannatan täyttä avoimmuutta, mutta en mitään lahoitusten tai kampanjabudjettien kattoja, kieltoja tai rajoituksia. Pelkkä avoimmuus pitäisi riittää.
-Jäbä
Mahdollisimman avoin puoluerahoitus on ainoa mahdollisuus, mikäli vaalirahoituksesta pyritään samaan toimiva. kiellot eivät ole mahdollisia, koska ihmisillä/järjestöillä/yhtiöillä on oikeus osallistua politiikkaan.
Tietenkin puolueita voidaan syyttää salailusta, koska ne ovat salailleet ja myös säätäneet lait, joiden mukaan salailu on mahdollistunut. Minkä muun syytä tämä järjestelmä vois olla?
Käsityksesi korruptiosta on omintakeinen ja sillä ei ole perusteita. Korruptiota on se, että rahalla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. On, tämän määritelmän mukaisesti, aivan sama, ostetaanko edustajan kanta, vai ostetaanko oikeaa kantaa edustavalle paikka.
Aivan, avoimuus ei ole ongelmatonta, se on kuitenkin vähemmän ongelmallista, kuin salailuun liittyvä kulttuuri on. Varmasti osa nykyisistä rahoittajista vetäytyy tästä roolista. Kuitenkin, mikäli puolueita haluaa tukea, se ei ole sen tyyppinen teko, jota häpeän vuoksi pitäisi piilotella. Ei, mikäli jauhot ovat laarissa puhtaina.
Suomalaisesta demokratia-mallista suhteessa muihin demokratioihin ?
Käsittääkseni suomalainen demokratiamalli on sellainen,joka ei pitäisi olla sidottu liiaksi mihinkään pysyviin sopimuksiin ,vaan muotoutuisi sen mukaan kuinka laaja valtakirja kullakin kansanedustajalla on ja kuinka paljon valtakirjan käyttäjä pystyy ajamaan taakseen saamiensa asioita yhteistyössä muiden tahojen kanssa ?
Kansahan ei tavoittele idaalista demokratiaa,pyrkiessään läpinäkyvyyteen vaalirahoituksessa,eikä vaalirahoitusta pidä pitää ainoana, joka syö suomalaisen demokratian vaikutusmahdollisuutta kansan kohdalla,vaan osa "demokratiavajeesta" muodostuu ulkoisista tekijöistä ,kuten eu ja sitäkin suurempi vaikuttaja on rahoitusmarkkinat.
Pitäisikö puhua vain siitä osasta suomalaisen demokratian-mallia johon nykyisellä vaalitavalla voidaan vaikuttaa ja mitä kaikkea se kattaa ?
Onko ylipäätään realistista vaatia läpinäkyvyyttä kirjattavaksi lakiin,koska kyseessähän on kuitenkin asia jota voi valvoa vain kukin toimija oman "moraalinsa" mukaan ?
Suomessa olisi kiinnitettävä huomiota äänestysaktiivisuuden lasku, se on demokratian kannalta oleellinen. Mutta koska äänestysaktiivisuuden mataluus on hyödyllisintä nykyisin vallassa oleville, se on helppo unohtaa.
Mikäli kansalaisista vain osa äänestää, silloin ei voida puhua kansanvallasta. Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluu myös perin merkillinen idiotismi: Jos et äänestä, et voi arvostella. Väite on käsittämätön, mutta hyvin toistettu. Käytännössä tämän väitteen mukaisesti, puoluepoliittinen keskustelu olisi mahdollista ainoastaan poliittisesti aktiivisten toimesta. Ikään kuin kansanvalta olisi ainoastaan puolueidenvaltaa ja sen kautta vaikuttamista.
Aivan niin, yhteiskunnallisia päätöksentekijöitä on varsin paljon ja heidän toimintaansa on vaikea vaikuttaa poliittisin keinoin. Talousmarkkinat ovat eräs tämä tyyppinen tekijä, on asioita jotka ovat kansalaisvaikuttamisen ulkopuolella, näin etenkin pienessä kansantaloudessa. On ylikansallisia lakeja, joiden vaikutus on maallemme merkittävä. On kristillisyyden vaikutus, joka näkyy kulttuurissamme varsin merkittävästi edelleenkin. On sukupuoliroolit, joiden merkitys on seksi yhteiskunnassamme tärkeä. Näitä demokratiavajeita voisi oikeastaan luetella varsin paljon, mutta näistä tekijöistä huolimatta, mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin on.
Mikäli saisimme koko kansamme uskomaan siihen, että äänestämällä voi todella muuttaa asioita, silloin muutos olisi kansanvaltaan päin mahdollinen. Poliittinen kulttuuri voisi muuttua varsin paljon. Mihin suuntaan ja miten, se on arvoitus ja osaltaan hieman pelottavakin tekijä.
Suomessa on varsin merkillisiä tapaja, hiljentää poliittinen keskustelu ja leimata vastustajiksi koettuja puolueita. Varsin kummallinen näytelmä, vaikkapa perussuomalaisten kohdalla nähtiin ennen viime vaaleja. Pyrittiin aikaan samaan sopimus, ettei maastamuutosta ja sen ongelmista saisi puhua lainkaan. Samaan sarjaan kuuluu Halla-Ahon oikeudenkäynti, joka on luonteeltaan puhtaasti poliittinen.
Vallassa pysytteleminen ja piittaamattomuus vähentävät kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekoon, tämä on yleismaailmallinen ilmiö.
Eikö Sinustakin ole kummallista, että EU.n perustuslaki hyväksyttiin, vaikka ko. kirjaa ei ollut yksikään päättäjämme lukenut silloin, se ei nimittäin ollut vielä valmis. Laki hyväksyttiin vaikka, se sisällöstä ei ole keskusteltu ja siitä ei ole riittävästi tietoa kenelläkään? Tuskin kukaan meidän päättäjistämme on lukenut kokonaan vieläkään, lakia joka menee meidän omien lakiemme ylitse -aina.
on todella merkittävimpiä tekijöitä kansalaisten oikeuksien kannalta ja sen merkitys vain korostuu jos avoimuus puolue- ja vaalirahoituksessa lisääntyy.
Tämän "korruptio-keskustelun" jota nyt käydään,soisi kääntyvän hieman toisille raiteille,-jolloin huomioitaisiin enemmän tätä vallanjakopuolta demokratiassa,eikä vain keskityttäisi siihen kuka on mahdollisesti "ostettu-edustaja".
Itse näyt määrittävän "korruption" hieman eri tavalla mitä minä sen käsitän,,
"
Korruptiota on se, että rahalla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. On, tämän määritelmän mukaisesti, aivan sama, ostetaanko edustajan kanta, vai ostetaanko oikeaa kantaa edustavalle paikka.
"
määritelmä ei ole väärä,mutta jättää lukijalle sellaisen käsityksen,jossa varjo lankeaa enemmän lahjan saajan päälle,-kuin lahjoittajalle.
Voin tietenkin oikaista omaa käsitystäni joka hieman poikkeaa määritelmästäsi mutta lopputulos on tietenkin sama.
Korruptiolla tarkoitan sitä,jossa lahjoituksen antaja pyrkii saamaan etua itselleen.
Siis keskustelun tulisi yltää ohi kansanedustajien-rahan lahjoittajiin asti,kuten vaatimus avoimuudesta tarkoittaa.
Tuo Suomen päätös hyväksyä EU.n perustuslaki on yksi osoitus kansalaisille siitä kuinka pieneksi kansalaisten vaikutusmahdollisuus nykyisessä " Suomen demokratiamallissa" jää.
Kaikilla pitää olla oikeus osallistua politiikkaan ja puolueilla sekä edustajilla pitää olla oikeus hankkia rahaa keneltä tahansa. Salailua on toki esiintynyt, mutta mediakohu on jälkikäteen leimannut salailuksi sellaisenkin, mitä mikään laki ei tähän saakka ole määrännyt julkiseksi. Puolueiden häpeä on, että edellinen rahoituslaki tehtiin torsoksi ja salailun laillistavaksi.
Korruptiokäsitykseni ei ole omintakeinen. Eihän poliittinen tuki voi muuttua korruptioksi vain sillä perusteella, että tuen ansiosta ehdokas menee läpi.
Rahoittajajoukko saattaa hyvinkin muuttua ja rahoitus läytää takuulla myös sellaisia kanavia, joissa lahjoituksensa salaamaan pyrkivät lahjoittajat voivat jakaa rahaa muiden nimissä. Puoluerahoituslain lisäksi pitäisi säätää laki, joka määrää yritykset ilmoittamaan kirjanpidossaan ja taseissaan kaikki lahjoitukset kaupparekisteriin, josta ne ovat halukkaiden luettavissa.
-Jäbä
Jep, olet ymmärtänyt nyt aivan oikein. Korruptiota ei ole silloin, jos ehdokas ei mene läpi. Korruptio on määritelmänsä mukaisesti, valtaan vaikuttamista. Mikäli ei ole valtaa, ei voida siis siihen vaikuttakaan.
Poliittisen korruption tekee ongelmalliseksi juuri tämä, taloudellista valtaa omaavat ihmiset, voivat korruption avulla saavuttaa myös yhteiskunnallista valtaa. Tämä ilmiö ruokkii yhteiskunnallista muuttumattomuutta ja vähentää kansanvaltaa, se tekee sitä merkittävästi. Koska ainoastaan niitä poliittisia ryhmiä tuetaan, joiden kautta voidaan kuvitella saatavan vaikutusvaltaa, silloin ainoastaan suuret puolueet (jo vallassa olevat) ovat tukemisen arvoisia. Tämä liittoutuma vieraannuttaa päätöksentekijät kansalaisista. Syntyy poliittinen ja taloudellinen eliitti, jossa molemmat ovat riippuvaisia toinen toisistaan. Kukaan ei ole siten naiivi, ettei ajattele tällä tilanteella olevan myös yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia.
Rahoitus tulisi säätää avoimeksi ja sanktioida mahdolliset salailuyritykset niin vahvasti, että kiusauksia kiertelyihin ei tulisi.
En tekisi aivan yhtä suoraviivaisia johtopäätöksiä kuin sinä.
Poliittinen valta ei siirry aivan niin suoraviivaisesti taloudellisen vallan käyttäjille, että he poliitikkoja valtaan auttamalla pääsisivät käyttämään myös poliittista valtaa.
Tuo johtopäätös edellyttäisi, että poliitikot toimivat joka asiassa niin kuin maksajat haluavat, eli olisivat pelkkiä tukijoidensa marionetteja.
Kukahan nyt on suoraviivainen, mistä syystä korruptio edellyttäisi, joka asiassa toimimista maksajatahon mielen mukaisesti?
Eiköhän se riitä, että toteuttaa toiveen niiden asioiden kohdalla, jotka ovat taloudellisesti kannattavia. Voisi vaikkapa yrittää poistaa perintöverotusta yrittäjien jälkeläisiltä, tai sitten pyrkiä vaikuttamaan maakuntakaavaan, ehkäpä jopa poistaa yrityksiltä Kelamaksut, onhan näitä -toiveita.
Mikäli epäilyjä korruptiosta herää, kaikkien päätöksien perusteisiin syntyy epäilys. Tämä on eräs pahimmista lahjonnasta syntyneistä ongelmista.
että puolueiden tukiojat eivät ole halunneet asiakassuhteidensa vuoksi tukiaan julkisiksi. Yritykset eivät ole halunneet leimautua.
Mitäpä siinä puolueet ovat tosiasiassa voineet tehdä muuta kuin salata tukijansa.
Mediat ovat vain nyt löytäneet rikokselle syylliset, niinkuin neuvostoliitossa. "Kun rikos on löydetty, aina sille syyllinenekin löytyy". T%a "Kun syyllinen on löydetty löytyy sille rikoskin".
madiat Suomessa on vähän tällä mentaliteetilla liikkeellä. Ammutaan lisäksi kaikkea mikä liikkuu, mikäli se on oiekan "väristä".