Oli kyydissä.. en näe häntä enää, itken vain kokoajan. Miten selviän... Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän lähti minnekkään ilman minua.. miten näin voi käydä AARRRGGGH.. =(((
Antaisin mitävain jos voisin vielä sanoa edes että rakastan häntä..
Mulla ei ole enää ketään.. vanhemmat ovat jo olleet kauan poissa eikä ole edes sisaruksia ja nyt tämä....... *kyyneleet valuvat pitkin poskia kuin vesiputoukset*
Antaisin mitävain jos voisin vielä sanoa edes että rakastan häntä..
Mulla ei ole enää ketään.. vanhemmat ovat jo olleet kauan poissa eikä ole edes sisaruksia ja nyt tämä....... *kyyneleet valuvat pitkin poskia kuin vesiputoukset*
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kukaan ei voi sanoa ymmärtävänsä, mutta yrittää voi. Elämä on julmaa, eikä sille voi mitään. Tiedän miltä tuntuu menettää rakas ihminen ja toivon sinulle valtavia voimia jaksamiseen. Itselleni helpotti asiasta puhuminen aivan ventovieraiden kriisipalvelun ihmisten kanssa. Yksin ei kannata jäädä, koska yksin et ole. Otamme kaikki osaa suruusi.
suurin osanottoni kaikille uhrien sukulaisille ja ystäville.Niin siinä vain kävi mutta elämä on välillä epäreilu !
en tiiä mitä sinulle voisi sanoa.. tuskin mitkään sanat saa sinua kestämään tämän tilanteen yhtään paremmin.. :`( mutta koita pärjätä!
otan lämpimästi osaa, olen Äänekoskelta,
täällä kaikki ovat kovin järkyttyneitä. Omaiset ovat mielessämme. Voimia teille.
otan osaa suruun me kaikki suraan yhdessä kukin omalla tavalla
Joskus elämä tuntuu loppuvan. Menetimme äitimme viime syksynä ja silloin oli seinä vastassa. Suurimman avun saimme kriisipalvelusta. Siellä on ihania ihmisiä, jotka hoitivat meidät pahimman yli. Ota yhteyttä heihin, koska nyt sinä tarvitset auttajaa. Lähetän sinulle täältä Salosta ajatuksen välityksellä voimia. Kuten myös kaikille, joita tämä onnettomuus koskee.
Suruisa viestisi kosketti ja järkytti.. Se oli ensimmäinen yksilöity tarina, jonka näin onnettomuuteen liittyen. Eniten se kai kosketti kuitenkin siksi, että olen itse kokenut jotain vastaavaa. Siksi toivon, että voin rohkaista sinua omalla kokemuksellani.
Menetin rakkaani tapaturmaisesti, mutta siinä osat olivat toisinpäin; hän oli se jolla ei ollut ketään, kuten perhettä. Aluksi en halunnut puhua kenellekään, en jakaa tunteitani, saati olla ihmisten seurassa. Siinä suhteessa olin tuolloin kuin Sinä nyt, yksin. Yksin sen valtavan surun taakan alla.
Mutta hänet menetti niin moni, etten jäänyt surussani yksin. Siksi haluan rohkaista sinua ottamaan yhteyttä niihin, jotka kihlatullesi olivat tärkeitä ja läheisiä. Voin vakuuttaa, että kun kykenet avautumaan jollekin, oli se sitten kuka tahansa, voit koskettaa sitä rauhaa, mikä siitä seuraa. Toivoisin, että sinäkin saisit kokea sen kokonaisvaltaisen onnen, kun muistelet häntä niiden kanssa, jotka hänet tunsivat. Silloin menettämisen tuska jaetaan, ja omat ja yhteiset muistot nousevat arvaamattomaan arvoon.
Itse uskon, että jokainen rakkaansa menettänyt ymmärtää jossain vaiheessa, että edesmennyt saa rauhan kun hänen läheisesnä saavat toisistaan tuen. Niin hullulta kuin se tuntuukin, hän haluaa sinun jaksavan, ja vielä joku päivä pystyvän jatkamaan elämääsi täydellä teholla. Älä kiirehdi; surusta toipuminen vie oman aikansa. Kuuntele sisimpäsi ääntä.
Hän on sinun kanssasi, kun kannat hänen muistoaan sydämessäsi.
Toivoin sinulle rohkeutta ja voimaa! Osanottoni, täältä Pohjoisen metsistä.
Kiitos kaikille ihanille ihmisille osanotoista.
En halua vielä puhua kenellekkään tapahtuneesta, haluan olla vain yksin.. ja muistella..
Harvoin mikään saa näin kovaa jätkää liikuttumaan, mutta nyt se tapahtui.
Voimia Sinulle, koita jaksaa.
Mulla oli poikaystävä myös mukana surmassa.. sai surmansa heti.. olen 7llä kuulla raskaana,joten lapseni ei näe isäänsä.. en kestä ajatella asiaa.. kaikki voimat uupunet.. koita jaksaa.. taistelu elämästä on sen arvoista..
Vaikka tuskin sanani sinua lohduttavat. En pysty kuin itkemään kun ajattelen sinua. Koita jaksaa, toivottavasti voimasi riittävät. Tällainen on niin väärin, joskus tuntuu että maailmasta puuttuu kaikki oikeiudenmukaisuus kun tällaista tapahtuu.
En ole käsiäni ristinyt moneen vuoteen, mutta nyt rukoilen sinun ja muiden uhrien omaisten puolesta, se on ainoa mitä voin tehdä.
Halauksia ja jaksamista sinulle, nyt ja aina.
Et siis voi vielä puhua asiasta kenenkään kanssa, mutta aikaa kyllä löytyi istuutua alas ja naputella asiasta tänne nettiin?
Ei kyllä tulisi ihan ensimmäisenä mieleeni lähteä purkamaan asiaa tätä kautta ja vielä tuollaisella viestillä, mutta niinhän ne ajat ja tavat tuppaavat muuttumaan...
Surunvalittelut, jos tämä oikeasti pitää paikkaansa.
Mutta...
Eikö sulla ole parempaa tekemistä tällaisena päivänä kuin istua tietokoneella? Taidat rakastaa enemmän tietokonettasi kuin "kihlattuasi"...
Mitä ihmettä tällaiset edelliset kaksi viestiä oikein ovat! Käsittelemme tilanteita eri tavalla. Voin kuvitella hvinkin, että lohdutusta haetaan helpommin tällä tavalla näin aluksi, kun asiaa sulatellaan ja itkun puuskat ovat kovia. Meidän muiden tehtävänä onkin nyt sitten laittaa asiallisia viestejä eikä alkaa soimata!
Otan osaa kihlattusi menetykseen. En voi kuvitella, miltä tuntuu! Asiat jäivät varmasti niin kesken kuin olla ja voi. Toivottavasti meidän rukoukset kantavat sinne omaisille asti voimaksi.
Miten voitte olla noin tunteettomia ihmisiä?!?!?!? VAIKKA ette uskoisikaan toisen surun olevan totta, niin älkää nyt alkako sitä hänelle suoraan sanomaan. Jos on totta, niin tuska on tarpeeksi kova ilman joiden ääliöiden skeptisiä kommentteja.
Sinulle kihlattusi menettänyt kaikki muut turman asianosaiset: Olen erittäin pahoillani, en voi kuvitella tuntemaanne tuskaa. Koittakaa jaksaa, vaikka se vaikeata onkin.
Sillon kun tämä säälin kalastelija on viestinsä laittanut, ei kuolleiden nimiä ollut edes tiedossa. Surkea ihminen
Kaipa alkuperäisen viestin kirjoittaja tiesi missä kihlattunsa menee... ei kai siihen mitään nimilistoja tarvita.
Säälittävä ihminen olet kun tolla tavalla sääliä kalastelet. Sillon kun toi viesti on lähetetty, ei kuolleiden nimiä ollut vielä kerrottu eteenpäin.
Tiedätkö sinä esimerkiksi vaimosi tai vanhempiesi kuolleen vasta kun luet lehdestä kuolinilmoituksen?
Otan osaa. Voimia.
harmi kun menetit oman rakkaasi siinä onnettomuudessa!! Siinä voi mennä monta viikkoa ennen kuin toivut kunnolla. Oletko yrittänyt puhua kavereillesi tai jollekkin läheiselle? Mä tiedän minkälaista on menettää oikein rakas kihlattu sellaisessa. Itke vaan se helpottaa sinun oloasi hyvin koska pystyt purkamaan tunteet ulos. Se ei ollut sinun vika eikä kenenkään muunkaan. Se sattui olemaan juuri sillä hetkellä liukas nelostie =( Haluaisin olla nyt lohduttamassa sinua mutta en tunne niin hyvin sua toivottavasti jossain vaiheessa löydät sen oikeen rakkaan jostain päin maailmaa.. Harmi kun sinulla ei ole sisaruksia ne olisi pitänyt olla nyt sua lohduttamassa. Kuinka muuten sinun elämä on ruvennut menemään?? Ja mistä päin tää oli sinun rakas kihlattusi? Sano vaan jos utelen liian paljon sinulta.. Mutta toivon että selviät tosta ihan hyvin..
Terv. Mari
Otan osaa suruusi.Itse en menettänyt läheisiäni,joten voin ainoastaan kuvitella miltä sinusta tuntuu.
Itse menetin reilu vuosi sitten yhden perheenjäseneni äkillisesti,omalla kohdallani aika on auttanut,mutta kova ikävä on edelleen.
Miten mahtava tilanne uskovaisilla (vl:illä) on ku on niin monta sisarususta. Vaikka vanhemmat lähtisivät ja puolet (n. 5 hlö) sisaruksista niin silti jäis vielä tukijoita keneltä sais turvaa ja tukea!!! =)