6. marraskuuta vuonna 1935 ruotsinmieliset tahot juhlivat ruotsalaisuuden päivää avoimen separatistisessa, kansanpetoksellissa hengessä. He puhuivat paatoksella "itäruotsalaisen kansan" säilymisestä. Luonnollisesti kunnon suomalaiset menivät ilmaisemaan mielipiteensä tästä separatismista, mikä johti tappeluun.
Lainaan sanomalehti Ajan Suuntaa seuraavalta päivältä, pitkä lainaus, mutta kannattaa lukea:
"Ruotsalaisuuden suuri syysparaati pidettiin eilen asiaankuuluvin puhein, lauluin, katurähinöin ja kirkumisin.
Ensimmäiset ohjelmanumerot suoritettiin jo klo 18:n tienoilla.
Niihin aikoihin asteli muuan suomalainen teologian ylioopilas vakavissa mietteissään pitkin Unioninkatua. Seminaariharjoituksiin oli menossa ja siksi olvat ajatukset kiinni kokonaan päivän rähinän ulkopuolella olevissa asioissa.
Mutta eipäs saabut pysyä mietteet sellaisissa, sillä yhtäkkiä tunsi nuorukainen selässään töytäyksen, mitä säesti vihainen supina.
Teologi käänsi päätään ja havaitsi töytäisyn antajaksi vanhan tantan, joka uudelleen vihaisesti jupisi "S-NS FINNE"!
Niin oli näet täti täynnä sankarikuninkaan päivän merkitystä, että ihan pani iskemään Lützenin tyyliin hänenkin, vanhan vaimoihmisen.
Sitä, kun on näes noilla puolueihmisillä välistä niin armottoman paljon hurrausta päänupissa.
Päähurraus suoritettiin sitten Messuhallissa.
Siellä vapaaherra, entinen maalaisliiton suomalaisuusasiaian hoitaja Ernst von Born ja rehtori Hornborg manasivat voimallisesti "itäruotsalaista" kansaa aina ja jatkuvasti puhumaan ruotsinkieltä.
---
Kukistumassa on myöskin ruotsalaisuuden ylivalta Suomessa ja siksipä tämä päivä sopiikin hyvin "itäruotsalaistemme" muistopäiväksi.
---
Alakuloisina siirryttiin kadulle, mutta siellä tunnelma nopeasti kohosi masentuneisuudestaan.
Kaduilla olivat näet parveilleet jo tuntikaupalla vastustajiaan odotellen puolueitten "taistelujoukot".
Sitten se alkoi
Yhtäällä vihellettiin, toisaalla tapeltiin ja kolmannella suunnalla kiskottiin merkkkejä toistensa rintamuksista. Kaikki kävi silti ilman pahempaa mieshukkaa. Naishukkakin oli melko vähäinen. Vain parikymmentä ottelijaa kerättiin poliisiin suojaan jäähtymään." (Ajan Suunta 7.11.1935)
Siinäs kuulitte! Ruotsin kuningasvainaata juhlivat "itäruotsalaiset" kävivät niin kuumina, että kävivät jopa sivullisen suomalaisen kimppuun ja haukkuivat "satans finneksi". Myöhemmin illalla saivat suomalaisilta vähän takaisin.
Lainaan sanomalehti Ajan Suuntaa seuraavalta päivältä, pitkä lainaus, mutta kannattaa lukea:
"Ruotsalaisuuden suuri syysparaati pidettiin eilen asiaankuuluvin puhein, lauluin, katurähinöin ja kirkumisin.
Ensimmäiset ohjelmanumerot suoritettiin jo klo 18:n tienoilla.
Niihin aikoihin asteli muuan suomalainen teologian ylioopilas vakavissa mietteissään pitkin Unioninkatua. Seminaariharjoituksiin oli menossa ja siksi olvat ajatukset kiinni kokonaan päivän rähinän ulkopuolella olevissa asioissa.
Mutta eipäs saabut pysyä mietteet sellaisissa, sillä yhtäkkiä tunsi nuorukainen selässään töytäyksen, mitä säesti vihainen supina.
Teologi käänsi päätään ja havaitsi töytäisyn antajaksi vanhan tantan, joka uudelleen vihaisesti jupisi "S-NS FINNE"!
Niin oli näet täti täynnä sankarikuninkaan päivän merkitystä, että ihan pani iskemään Lützenin tyyliin hänenkin, vanhan vaimoihmisen.
Sitä, kun on näes noilla puolueihmisillä välistä niin armottoman paljon hurrausta päänupissa.
Päähurraus suoritettiin sitten Messuhallissa.
Siellä vapaaherra, entinen maalaisliiton suomalaisuusasiaian hoitaja Ernst von Born ja rehtori Hornborg manasivat voimallisesti "itäruotsalaista" kansaa aina ja jatkuvasti puhumaan ruotsinkieltä.
---
Kukistumassa on myöskin ruotsalaisuuden ylivalta Suomessa ja siksipä tämä päivä sopiikin hyvin "itäruotsalaistemme" muistopäiväksi.
---
Alakuloisina siirryttiin kadulle, mutta siellä tunnelma nopeasti kohosi masentuneisuudestaan.
Kaduilla olivat näet parveilleet jo tuntikaupalla vastustajiaan odotellen puolueitten "taistelujoukot".
Sitten se alkoi
Yhtäällä vihellettiin, toisaalla tapeltiin ja kolmannella suunnalla kiskottiin merkkkejä toistensa rintamuksista. Kaikki kävi silti ilman pahempaa mieshukkaa. Naishukkakin oli melko vähäinen. Vain parikymmentä ottelijaa kerättiin poliisiin suojaan jäähtymään." (Ajan Suunta 7.11.1935)
Siinäs kuulitte! Ruotsin kuningasvainaata juhlivat "itäruotsalaiset" kävivät niin kuumina, että kävivät jopa sivullisen suomalaisen kimppuun ja haukkuivat "satans finneksi". Myöhemmin illalla saivat suomalaisilta vähän takaisin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
silloin jo oli "fennomaanit" häiriköimässä
toisten juhlintaa. Sitähän se koskenkorva teettää,
yhä edelleen.
ensin haukkui "satans finne"-nimellä?
Muistatko vielä kamppanjan "päätä ei nyrkkiä",
jolla yritettiin opettaa fenno-nuorisoa sivistyneille
tavoille? Ei olis pahitteeksi netti fennoillekaan.
Sitten vielä ihmetellään suomalaisten nuivaa suhtautumista ruotsalaisuuteen!
Parempi etten sano enempää....
"Lainaan sanomalehti Ajan Suuntaa"
Ajan Suunta oli Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) julkaisema päivälehti 1932-1944. Isänmaallinen kansanliike (IKL) oli suomalainen oikeistoradikaali puolue. Se perustettiin 5. kesäkuuta 1932 Hämeenlinnassa jatkamaan Lapuan liikkeen perintöä – pyrkien kuitenkin pitäytymään laillisissa menettelytavoissa ja ajamaan tavoitteitaan parlamentaarista tietä. Liike julkaisi Ajan Suunta-nimistä lehteä. Sen nuorisojärjestö oli Sinimustat lakkauttamiseensa vuoteen 1936 asti ja sen jälkeen Mustapaidat. Puolue oli kommunismi- ja demokratiavastainen ja sen päämääränä oli Akateemisen Karjala-Seuran tavoin toteuttaa unelma yksikielisestä Suur-Suomesta.
Isänmaallisen kansanliikkeen toiminta muiden eduskuntaryhmien kanssa oli ongelmallista. IKL:n ideologiassa oli viitteitä Italian ja myöhemmin myös Saksan autoritaarisista liikkeistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isänmaallinen_kansanliike
"Kyllä minä IKL:n tunnen. Hyvää porukkaa olivat, kansankokonaisuuden kannattajia."
Paskaporukkaa, demokratian vastustajia. Ei ihme, etteivät saaneet merkittävää kannatusta.
"Kekkonen yritti IKL:n lakkauttaa..."
Demokratian itsepuolustusta.
Minö olen perehtynyt IKL:n historiaan muuallakin kuin Wikipediassa.
"Paskaporukkaa, demokratian vastustajia."
Se oli vähän kaksipiippuinen juttu. IKL:n perusteesi oli, että puoluevalta ei ole oikeaa kansanvaltaa. Parlamentarismia IKL vastusti, koska se oli puolueiden juonittelua ja koska katsottiin sen heikentävän valtion toimintaa. Jälkimmäinen olikin kiistatta totta, kun katsoo Suomen sotienvälisen ajan lyhytikäisiä hallituksia.
Sen sijaan IKL kannatti presidentinvaalin muuttamista suoraksi kansanvaaliksi ja kansanäänestyksen käyttöönottoa tietyn määrän kansalaisia niin vaatiessa. Kuulostaako tuo demokratian vastustamiselta?
Lähde: Mikko Uola: Sinimusta veljeskunta. Isänmaallinen kansanliike 1932-1944.
"Demokratian itsepuolustusta."
Mielenkiintoinen sananvalinta. En tiedä, oletko tietoinen, että "Demokratian itsepuolustus" oli Kekkosen 1930-luvulla kirjoittama kirja, vai valitsitko sanasi sattumalta. Tuossa kirjassa Kekkonen esitti, että demokratiaa voi "suojella" epädemokraattisia keinoja käyttämällä. Kirja julkaistiin samoihin aikoihin, kun Konstantin Päts kaappasi vallan Virossa (lakkauttaen demokratian) ja Kekkosen kirjasta katsottiin, että Kekkonen suhtautuisi itsekin myönteisesti tuollaisen keskustadiktatuurin perustamiseen. Tavallaan Kekkonen onnistuikin siinä myöhemmin urallaan.
Taas tuli lapiollinen tyypillistä svekoilua!
Ei kommentoida itse asiaa, vaan asian esittäjää. Aina sama juttu, hohhoijaa.
Eli et kuitenkaan väitä, että kirjoitus oli virheellinen?
Joten lopeta turha lätinä asian vierestä.