ikävä ja suru..

tuntui aamulla uskomattoman kamalalta, kun kaksi paikkaa oli luokassa tyhjiä.. yksi teholla, kaksi luultavasti menehtyivät. itkua ja hampaiden kiristystä koko päivä.
kriisiryhmän ihmiset ovat toimineet hyvin, helpottaa kun oli aikuisia (ja ammattilaisia), joiden kanssa sai keskustelle. kiitos siis tällaisille kriisiryhmän ihmisille.
ehkä tätä kamalaa asiaa ei vielä edes tajua.. totuus tulee tajuntaan kunnolla vasta kun todellakin huomaa, etteivät he enää palaa..
omaisille paljon voimia, että he jaksavat tämän kaiken kestää.
oman lapsen, siskon, veljen, ystävä, sukulaisen menetys tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta uskotaan vaan siihen, että heillä kaikilla on nyt hyvä olla..
"siellä missä nyt oot kukkii kaunein maa, siellä tuuli lempein puhaltaa, siellä unohtaa voit huolet kaikki nää, sä et pilviä nää yltäs ne häviää.."
Kiitoksia rakkaat ystäväni kaikesta siitä mitä koimme yhdessä. en koskaan unohda teitä vaan muistelen lämmöllä ja kaipaukselle. toivon kaikille loukkaantuneille voimia jaksaa ja omaisille.

kaivaten, maasi