minulle määrättiin psyykenlääkitys 20-21v iässä kun olin häiriköinyt valtuuston puheenjohtajaa tosi rankasti ja mulle oli todettu masennus ja jouduin suljetulle osastolle. nyt oon 26v ja syön edelleen lääkkeitä. risperdalin sain neuvottelemalla pois mutta masennuslääkettä joudun syömään edelleen. mitä luulette että lopun ikäänikö minä lääkkeitä syön? mulla oli masennuslääkkeenä ensin cipramil, mutta se aiheutti ilmavaivoja. ja sitten minulla oli fluoksetiini mutta se aiheutti myös mahavaivoja. sitten mulle määrättiin remeron mutta se lihotti minua ja nyt mulla on cymbalta. cymbalta on ollu mulla jo vuoden ja toiminut erittäin hyvin. mikä yleensä on käytäntö että joutuuko lopun ikäänsä syömään lääkkeitä ja millaisissa tilanteissa ja mikä on syy siihen loppu iän lääkitykseen? taustana kerron että mulla on taipumus takertua ihmisiin ja olla liikaa niitten perään ja se saattaa saada myös erittäin vakavia ongelmia aikaan ja saatan olla tosi kiusallinen ja ahdistava jonkun mielestä. riittääkö tuo perusteluksi että laitetaan ihminen lopuksi ikää lääkityksen alaiseksi?
joutuuko lääkkeitä syömään lopun ikää?
hennaM83
12336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
haluavat ihmiset mahdollisimman pitkäaikaiselle lääkitykselle.
Olet syönyt lääkkeitä aika pitkään, joten vieroitusoireet voivat olla todella pahat. Vieroitusoireet usein sekoitetaan lääkärien toimesta "mielisairaudeksi".
Psyykelääkkeen syöminen on vaarallista, mutta lopettaminen väärällä tavalla voi olla myös vaarallista. Pitkäaikainen lääkitys tulisi lopettaa hitaasti vähitellen annosta pienentäen. Silti vieroitusoireita voi tulla.
Varaa lääkityksesi lopettamiseen ainakin vuosi.
Yritä pysyä erossa psykiatreista.
vain on diagnoosina?
Sulla on Aspergerin syndrooma? En tiedä, että tarvitaanko tuohon sairauteen lääkitystä, mutta kysymykseesi voin vastata siten, että lääkkeitä syöt niin kauan, kun olet sairas. Jos olet tervehtynyt siitä sairaudesta, johon lääkkeet alunperin määrättiin, keskustele lääkärisi kanssa lääkityksen lopettamisesta.
mielisairauksia ei ole olemassa. Mieli on kielikuva. Se ei voi olla sairas.
Ei hän se edes sanonut, että sillä asperger olisi. Ja sitä paitsi asperger ei edes ole sairaus eikä valtaosalla aspergereista ole mitään lääkitystä eivätkä sellaista tarvi.
epäilijöille; ketjun aloittajalla on aspergerin syndrooma. kovasti vaikutti eräältä tytöltä, joka aikoinaan kirjoitti eräälle mielenterveysfoorumille. nimikin täsmää.
Tää on just niin tyypillistä... Että psykoosilääkkeen saa pois "neuvottelemalla", kertoo kyllä sitä ettei lääkkeellä ole koskaan mitään muuta tarkoitusta ollutkaan kuin saada potilas tottelemaan ja kunnioittamaan lääkäriä. Jos sitä oikeasti olisi johonkin edes tarvittu, niin ei sitä voisi "neuvottelemalla" lopettaa.
Lopeta ihan rauhassa masennuslääkkeet jos ei tunnu että niistä olisi apua. Mutta tee se hitaasti koska aivokemiat on taatusti noin monen vuoden kuurin jälkeen sekaisin. Ja toinen mitä teet samaan aikaan kun lopettelet, niin alat käymään säännöllisesti pienillä lenkeillä. Joka päivä puoli tuntia. Ja rupeat syömään säännöllisesti & mahdollisimman terveellisesti jos et tee niin jo. Ja vielä kolmanneksi, tee itsellesi mielekkäitä asioita. Jos ei sinulla ole mitään sisältöä päivässä, masennut äkkiä uudestaan, mutta kun järjestät itsellesi mukavaa tekemistä päivittäin niin tulet huomaamaan että jopa nautit elämästä.
Lisäksi tuohon ylläolevaan, jätä pois kokonaan kofeiini, koska se aiheuttaa sille herkillä ihmisillä mielenterveydellisiä ilmiöitä aina skitsotyyppiseen psykoosiin asti.
Miten niin joudut syömään masennuslääkettä? Miksi et voi lopettaa ilman lääkärin lupaa?
Jos ei ole suljetulla niin ei kai ne tiedä ottaako lääkettä vai ei, jos ei itse sitä kerro?
lopettamisen voi huomata voinnin paranemisesta.
Kyllähän masennuslääkkeen pystyy lopettamaan kotioloissakin ilman lääkärin lupaa. Siihen tarvitaan vain oma halu ja rohkeus.