Tylsää on

Pakko on myöntää. Missään suurissa joukoissa ei voi kulkea, koska puoliso on menossa sairaalaan hoitoihin. Pitää siis olla terve. Tulehduksista siis.
Sienet on jo kerätty, samoin marjat. On tehty soseet yms. normaalit jutut. Vain jänissuojaukset enää puuttuu. Puita kannetaan ja lämmitetään. Kaupassa käydään tarpeen tullen ja muutenkin. Eipä niissäkään paljon viitsi notkua.
Koirien ja kissan hoito on sitten joka päivän ohjelmaa. Ja lenkillä käynti hyvällä säällä.
Näitä kirjoitellessa huomaankin kaiken olevan hyvin. Nyt on levon aika. Keväällä taas jaksaa innostua pihatöistäkin.
Leipoisin herkkuja, mutta ei niitä voi jatkuvasti syödä, lihoo muutenkin. Jotakin teen siippaa hemmotellessa. Sitten on henkinen puoli. Välillä se on rempallaan. Mutta ei pelastus olekaan omissa teoissa, vaan uskossa. Eikä elämä aina ole kukkulalla olemista. On laaksojakin.
Ei valittamista, on aihetta kiittää Jumalaa.